Mulla on sellainen rukouspyyntö että toivoisin pääseväni uuteen asuntoon, sillä tunnen nämä nykyiset asuinoloni todella tuskallisiksi. Sen aiheuttavat terrorisoivat naapurit ja kaikenlaiset muut ongelmat. Olen tietysti kiitollinen että on katto pään päällä, mutta koen suunnatonta ahdistusta täällä asuessani ja olo on kuin "vankilassa". Koen tilanteen erittäin masentavana. On taloudelliset syyt siihen, miksi en voi muuttaa, vaikka haluaisin täältä pois mieluiten vaikka tänään. Lisäksi koen elämäni täysin tyhjäksi kun kaikki päivät ovat samaa yksinäistä harmautta töistä kotiin, kodista töihin ja sitä rataa, mitään muuta sisältöä elämässäni ei ole. En ole oikein löytänyt todellisia ystäviä mistään, vain sellaisia, joista onkin sitten ollut vahinkoa ja olen kovin haavoilla senkin vuoksi. Kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä että jaksaisi tätä elämää päivästä toiseen. Tuntuu että kohta en jaksa enää kohdata uutta päivää. Itken itseni uneen aika usein.
pyydän
yks tavis
5169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumalan rauhaa
Tiesitkö, että et ole yksin koskaan. Taivaan Jumala Herra Jeesus on sinun taivaallinen isäsi ja Hän kaipaa sinun seuraasi. Hän odottaa yhteydenottoasi koko ajan. Hän suree kanssasi, mutta haluaisi iloita kanssasi, myös kerran taivaassa.
Rukoilen puolestasi
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan, Jeesuksen nimessä näin tapahtukoon.
Taloudellinen asemasi on ahdas ja sinulla on negatiivinen ihmiskäsitys. Rankka yhdistelmä.
Sinä huomaat olevasi kaksin itsesi kanssa. Nyt on tilaisuuksien tilaisuus alkaa löytää itseään. Kuka minä olen mitkä ominaisuudet ovat minun voimavarojani? Ei ole yhdenyhtäkään josta ei löytyisi hyviä puolia. Olet vain saanut ihmisyhteisössä sellaisen kuvan itsestäsi, että et ole minkään arvoinen.
Suosittelisin sinua lämpimästi liittymistä johonkin paikalliseen Kristillisen Kriisipalvelun keskusteluryhmään. Olet elävä ja tunteva ihminen sinä tarvitset muita ihmisiä, kaikki me tarvitsemme toisiamme.
Meissä kaikissa ihmisissä on omat heikkoutemme, eivätkä ominaisuudet joissa yhdistyy herkkä pahastuminen ja vetäytyminen auta ihmistä, ne ominaisuudet saattavat hallitsemattomina jopa vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja aiheuttaa tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteita.
Voisin sanoa melkein että taloudellisen tilanteen parantaminen on milteipä mahdotonta nykyaikana, ellei sisäinen minä ole kunnossa. Työpaikoilla on nykyään niin rankka sosiaalisten sidosten ilmapiiri, siellä taistellaan sosiaalisin suhtein omasta paikasta yrityksessä ja jokainen tietää sen pelin. Siksi sinne ei oteta helposti hiljaista ja vetäytyvää. Tää on niin tätä, mutta nykypäivää.
ÄLÄ jää yksin.
Hei!
Jos jaksat, ala kuunnella radio deitä ja jos sulla on mahdollisuus, niin katso tv7: n ohjelmia.
Jos rohkeutta riittää, hakeudu seurakunnan tilaisuuksiin. Vaikka kuunteleen aluksi joitakin luentoja tms. Täällä Turussa päin on hyvä Kritotyö menossa, joka on kristillistä toipumista joko kritoilloissa seurakunnassa yleisötilaisuuksissa tai pienryhmissä vertaistuella, jossa voi jakaa elämän kipua muiden kanssa. Ihan hyvä kokemus! Voi suositella.
Lisäksi on ammattiauttajia, joiden luona voi käydä juttelemassa ja jos omaistaa vaikka yhden ystävän, niin kannattaa pitää yhteyttä häneen.
Liikkuntakin auttaa ja harrastukset. Siunausta ja muistan sinua. Ja aina on tämä nettiperhe!
Rukoilen sinulle uskoa ja voimaa ajaa asioitasi reippaudessa ja positiivista ajatustapaa.
Ihminen jaksaan vaikka missä olla onnellinen ja vaikka olisi kuinka yksinäinen, jos hän uskoo Jeesukseen.
Silloinhan hän ei tunne yksinäisyyttä ja Jeesuksen Henkihän on positiivinen.
Usko ja rukoile, saat nähdä ihmeitä.
Hei Kiitos näistä rohkaisevista viesteistä. Kuuntelenkin paljon tuota Radiodeitä ja katselen joskus sitä netti tv7:ää.
Mulla vaan on vielä vähän sellainenkin ongelma, että tunnen itseni niin syntiseksi ja huonoksi, että koen Jumalan jotenkin vihamielisenä itseäni kohtaan, vaikka järjellä ymmärrän että minun pitäisi ajatella/tuntea toisin. Ymmärrän kyllä ettei omilla hyvillä teoila pelastuta, mutta en pääse pois siitä kelvottomuuden ja likaisuuden tunteesta. Koen että tämä lähes täydellinen yksinäisyyskin on rangaistusta, jonka ansaitsen jostakin pahasta ajatuksesta tai sanasta ja ettei minulla sitten ole oikein oikeutta mihinkään myönteiseen tässä elämässäni. Kuitenkin tahtoisin vapautua tästä syvästä ahdistuksesta ja liiallisista vastoinkäymisistä, jotka nujertavat terveyteni. Syyllisyyden tunne on valtava, vaikken muista mistä se syntyi.