(Siirretty toisaalta)
"Helmikuun 10. päivänä 1940 saapuu evl. J. Veltjens, Hitlerin ja Göringin kuriiri Ruotsin kautta Mikkeliin, jossa yksityisesti luovuttaa Mannerheimille Hitlerin kirjeen.
Siitä käy selville Neuvostoliitolle lähetetty nootti pyrkiytyä rauhaan Suomen kanssa ja lopettaa enemmät sotatoimet heti,
Lisäksi pyydetään marsalkkaa lähettämään joku kenraaleistaan Saksan Päämajaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta, sekä asettamaan Ruotsiin erityisen luotettava kuriiri-asiamies, jonka kautta Saksan johto voisi pitää yhteyttä marsalkkaan."
..................... M:lle kerrottaan siis Saksan vaativan NL:oa lopettamaan sotimisen. Tämä tieto jää M:lle.
"Kenraali matkustaa Mannerheimin käskystä Saksaan jo 12.2.1940. Palatessaan 14.2.1940 myöhään illalla tuo kenraali Mannerheimille Hitlerin kirjeen, jossa on tiedot kenraalille annetusta informaatiosta, kopio Moskovaan 10.2.1940 lähetetystä nootista sekä pyyntö, että marsalkka nopeasti järjestäisi Ruotsiin yhteyskuriirinsa, joka toimisi jatkossa Saksan ja Suomen välillä näiden erittäin salaisten yhteydenottojen hoitajana."
..............10.02., ... 02.03.
"Vasta 2.3.1940 päättää Mannerheim toimia, Suomen rintamien ollessa jo murtumispisteessä. Erikoisesti Karjalan kannaksen ja venäläisten Viipurinlahdelle 5 – 6 divisioonan voimin avaaman uuden rintaman synnyttämä tilanne vaati Saksan johdon arvoituksellisen yhteydenoton merkityksen selvittämistä.
Hän lähettää nyt uudelleen asiamies-kenraalinsa Saksan Päämajaan tehtävänä lyhyesti tiedustella, mitä Hitler oli tarkoittanut Veltjensin aikaisemmin tuomalla nootti-tiedolla, jossa ilmoitettiin venäläisten tulevan pyrkimään rauhaan? Sen sijaan oli puna-armeija aloittanut suurhyökkäyksen kaksinkertaisin voimin ja oli Suomen armeijan kestokyky nyt murtumispisteessä."
"Mannerheimin 5.3.1940 Ruotsiin asettama erikois-kuriiri "B" (=Valtiollisen poliisin silloinen apulaispäällikkö Bruno Aaltonen) tavoittaa marsalkan, tuoden saksalaisen kuriirin (todennäköisesti Veltjensin) hänelle luovuttaman ja erittäin tärkeäksi mainitseman sinetöidyn kirjeen.
...
Kirjeen viimeinen osa, kohta 4. Kuului seuraavasti:
-Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa, vaan myöskin Pohjolan kansat ja niiden mukana urhoollisesti Neuvostoliittoa vastaan taistellut Suomi, ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea, sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla.
Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi Suomelle ilmoittamaan, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa sitä tulee heti antamaan ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta."
"Mannerheim kertoo myöhemmin salaiselle asiamiehelleen, että luettuaan kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen, hänestä oli tuntunut "kuin pommi olisi pudonnut!"
Niin uskomattomalta oli Ribbentropin kirje vaikuttanut. Hän lähettää asiamiehensä "B" takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P.A Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle mannerheimin suulliset terveiset.
Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä (mm. Hanssonin kielteinen kanta 13.2. ja kuningas Kustaa V. Lausunto 192.), vaikka ei tarkoin tiedäkään näiden omaamiensa tietojen taustaa ja miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet, kieltäytyessään sallimasta englantilais-ranskalaisten joukkojen käyttämästä valtioittensa aluetta Suomen "auttamisen" tekosyyllä.
Marski toivoi, että molemmat maat edelleen pysyisivät omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus Länsivaltojen lupausten houkuttelemana ja hänen vastustuksestaan huolimatta läpimarssilupaa pyytäisivätkin."
"Päivän 8.3.1940 tapahtumat
Miksi Mannerheim suhtautui Hitlerin yhteydenottoihin niin nuivasti? Ensin hän ei ollut kiinnostunut, mitä hra Hitlerillä oli sanottavana (ei järjestänyt kuriiria) eikä sitten vaatinut poliitikkoja tekemään rauhaa. 4.3. Mannerheimillä oli jo tieto uhkavaatimuksesta, joten kaiken piti olla silloin jo selvää.
Mannerheim tiesi siis jo silloin, miksi NL ehdotti rauhanneuvotteluja."
...............Väärä tulkinta. Edellä kerrottu osoitti, että hänen linjansa muuttui juuri niillä sekunneilla, kun hän luki Rippentropin kirjeen ja Hitlerin terveiset:
"Silti hän 8.3. sähkötti Tannerille vaatien avunpyyntöä liittoutuneilta ja sodan jatkamista. ..."
.............Mitä ...TTUA!! -Kannetaan huolta Ruotsista mutta annetaan Suomen työntääpäänsä silmukkaan??? Tannerille ja rauhanneuvottelijoille annetaan silti väärät koordinaatit!
"Kuka sähkötti Moskovaan ja vaati neuvottelijoiden kotiin kutsumista? Jos tämä oli Mannerheim, hänen toimintansa olisi hyvin kyseenalaista. ... "
..................Veit jalat suustani!!
"Mannerheimin tempoilu tuntuu kummalliselta. Eikö hänellä ollut takataskussaan pelastus, jota koko kansa halusi. ..."
.....................Jokainen sotapäivä maksoi verta.
"Eihän Tanner tiennyt Hitlerin viesteistä. Vai tiesikö/arvasiko hän sentään jotain? Eikö rauha olisi sotilaiden säästämiseksi tullut tehdä heti? Oliko Mannerheim kaikesta huolimatta valitsemassa Englannin, kuten vuonna 1918?
"
......................Churchillin ykkös-missio oli Hitlerin tuhoaminen. Ei hän kaiketi ollut yksin asiallaan?? Mitä hänen luottomiehensä oli Moskovassa matkustellut talvisodan ollessa kuumimmillaan, ja Stalinin Saksan liittolainen??
"Viipurinlahdella 4. Div. alueella olivat joukkojemme kokonaistappiot maaliskuussa 1940, Talvisodan kahden viimeisen viikon aikana lähes 200 miestä päivässä. Suomi maksoi loppuun saakka verellä 1920- ja 1930-luvuilla leikattuja puolustusmäärärahoja. "
..................... Lainausmerkeissä olevat tekstit ovat siis res.maj. Erkki Hautamäen kirjasta "Finland i stormens öga". Rohkea kirja.
(Siirto päättyy)
Erkki Hautamäen nyttemmin suomennettu kirja EI perustu yksinomaan Mannerheimin erkoisagentti Tahvanaisen muistamiin tietoihin, vaan E.H. on tarkistanut niitä mm. ruotsalaisista lähteistä.
E.H:n esittämä kokonaiskuva sopii myös muutamiin WW2:n erikoisiin yksityiskohtiin, joita on vaikea ymmärtää ottamatta huomioon Marskin s32-kansion sisältöä:
Mm. Englannin ja Ranskan "garantiat" Puolalle koskivat vain Sakaan hyökkäystä, ei Neuvostoliiton. Puolalaisten päässä olisi pitänyt varoituskellojen kilkuttaa tämän takia, mutta olivat niin ratsuväkensä lumoissa??
Hautamäen kertoma selittää garantioiden yksipuolisuuden: NL:n ja länsivaltojen välillä oli samanlainen paperi, kuin Molo-Ribbe-pakti.
Hautamäellä on myös tietoja, joita Tahvanaisella ei ollut. Hän mm. viittaa Narvikin-retkeen osallistuneen englantilaisen esikuntaupseerin muistelua, että englantilais-ranskalaisella siirtoarmeijalla oli ohje olla ryhtymättä sotatoimiin venäläisiä kohtaan kun nämä kohdattaisiin Tornionjoella!!
Venäläiset eivät päässeet Tornioon, koska Molotohvi sai Hitleriltä vihaisen kiellon olla hyökkäämättä Suomeen välirauhan aikana, eli Talvisovan jälkeen uudelleen. Churchill ei kieltänyt, vaan odotti englantilais-venäläistä rendez-vouzia Tornionjoella.
"Helmikuun 10. päivänä 1940 saapuu evl. J. Veltjens, Hitlerin ja Göringin kuriiri Ruotsin kautta Mikkeliin, jossa yksityisesti luovuttaa Mannerheimille Hitlerin kirjeen.
Siitä käy selville Neuvostoliitolle lähetetty nootti pyrkiytyä rauhaan Suomen kanssa ja lopettaa enemmät sotatoimet heti,
Lisäksi pyydetään marsalkkaa lähettämään joku kenraaleistaan Saksan Päämajaan informoitavaksi muuttuneesta kansainvälisestä tilanteesta, sekä asettamaan Ruotsiin erityisen luotettava kuriiri-asiamies, jonka kautta Saksan johto voisi pitää yhteyttä marsalkkaan."
..................... M:lle kerrottaan siis Saksan vaativan NL:oa lopettamaan sotimisen. Tämä tieto jää M:lle.
"Kenraali matkustaa Mannerheimin käskystä Saksaan jo 12.2.1940. Palatessaan 14.2.1940 myöhään illalla tuo kenraali Mannerheimille Hitlerin kirjeen, jossa on tiedot kenraalille annetusta informaatiosta, kopio Moskovaan 10.2.1940 lähetetystä nootista sekä pyyntö, että marsalkka nopeasti järjestäisi Ruotsiin yhteyskuriirinsa, joka toimisi jatkossa Saksan ja Suomen välillä näiden erittäin salaisten yhteydenottojen hoitajana."
..............10.02., ... 02.03.
"Vasta 2.3.1940 päättää Mannerheim toimia, Suomen rintamien ollessa jo murtumispisteessä. Erikoisesti Karjalan kannaksen ja venäläisten Viipurinlahdelle 5 – 6 divisioonan voimin avaaman uuden rintaman synnyttämä tilanne vaati Saksan johdon arvoituksellisen yhteydenoton merkityksen selvittämistä.
Hän lähettää nyt uudelleen asiamies-kenraalinsa Saksan Päämajaan tehtävänä lyhyesti tiedustella, mitä Hitler oli tarkoittanut Veltjensin aikaisemmin tuomalla nootti-tiedolla, jossa ilmoitettiin venäläisten tulevan pyrkimään rauhaan? Sen sijaan oli puna-armeija aloittanut suurhyökkäyksen kaksinkertaisin voimin ja oli Suomen armeijan kestokyky nyt murtumispisteessä."
"Mannerheimin 5.3.1940 Ruotsiin asettama erikois-kuriiri "B" (=Valtiollisen poliisin silloinen apulaispäällikkö Bruno Aaltonen) tavoittaa marsalkan, tuoden saksalaisen kuriirin (todennäköisesti Veltjensin) hänelle luovuttaman ja erittäin tärkeäksi mainitseman sinetöidyn kirjeen.
...
Kirjeen viimeinen osa, kohta 4. Kuului seuraavasti:
-Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa, vaan myöskin Pohjolan kansat ja niiden mukana urhoollisesti Neuvostoliittoa vastaan taistellut Suomi, ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea, sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla.
Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi Suomelle ilmoittamaan, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa sitä tulee heti antamaan ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta."
"Mannerheim kertoo myöhemmin salaiselle asiamiehelleen, että luettuaan kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen, hänestä oli tuntunut "kuin pommi olisi pudonnut!"
Niin uskomattomalta oli Ribbentropin kirje vaikuttanut. Hän lähettää asiamiehensä "B" takaisin Ruotsiin ja kehottaa tätä hakeutumaan yhteyteen pääministeri P.A Hanssonin kanssa ja kertomaan tälle mannerheimin suulliset terveiset.
Niiden mukaan marsalkka arvostaa Ruotsin johdon kaukonäköisyyttä (mm. Hanssonin kielteinen kanta 13.2. ja kuningas Kustaa V. Lausunto 192.), vaikka ei tarkoin tiedäkään näiden omaamiensa tietojen taustaa ja miltä pohjalta Ruotsi ja Norja ovat ratkaisunsa tehneet, kieltäytyessään sallimasta englantilais-ranskalaisten joukkojen käyttämästä valtioittensa aluetta Suomen "auttamisen" tekosyyllä.
Marski toivoi, että molemmat maat edelleen pysyisivät omaksumallaan kannalla, vaikka Suomen hallitus Länsivaltojen lupausten houkuttelemana ja hänen vastustuksestaan huolimatta läpimarssilupaa pyytäisivätkin."
"Päivän 8.3.1940 tapahtumat
Miksi Mannerheim suhtautui Hitlerin yhteydenottoihin niin nuivasti? Ensin hän ei ollut kiinnostunut, mitä hra Hitlerillä oli sanottavana (ei järjestänyt kuriiria) eikä sitten vaatinut poliitikkoja tekemään rauhaa. 4.3. Mannerheimillä oli jo tieto uhkavaatimuksesta, joten kaiken piti olla silloin jo selvää.
Mannerheim tiesi siis jo silloin, miksi NL ehdotti rauhanneuvotteluja."
...............Väärä tulkinta. Edellä kerrottu osoitti, että hänen linjansa muuttui juuri niillä sekunneilla, kun hän luki Rippentropin kirjeen ja Hitlerin terveiset:
"Silti hän 8.3. sähkötti Tannerille vaatien avunpyyntöä liittoutuneilta ja sodan jatkamista. ..."
.............Mitä ...TTUA!! -Kannetaan huolta Ruotsista mutta annetaan Suomen työntääpäänsä silmukkaan??? Tannerille ja rauhanneuvottelijoille annetaan silti väärät koordinaatit!
"Kuka sähkötti Moskovaan ja vaati neuvottelijoiden kotiin kutsumista? Jos tämä oli Mannerheim, hänen toimintansa olisi hyvin kyseenalaista. ... "
..................Veit jalat suustani!!
"Mannerheimin tempoilu tuntuu kummalliselta. Eikö hänellä ollut takataskussaan pelastus, jota koko kansa halusi. ..."
.....................Jokainen sotapäivä maksoi verta.
"Eihän Tanner tiennyt Hitlerin viesteistä. Vai tiesikö/arvasiko hän sentään jotain? Eikö rauha olisi sotilaiden säästämiseksi tullut tehdä heti? Oliko Mannerheim kaikesta huolimatta valitsemassa Englannin, kuten vuonna 1918?
"
......................Churchillin ykkös-missio oli Hitlerin tuhoaminen. Ei hän kaiketi ollut yksin asiallaan?? Mitä hänen luottomiehensä oli Moskovassa matkustellut talvisodan ollessa kuumimmillaan, ja Stalinin Saksan liittolainen??
"Viipurinlahdella 4. Div. alueella olivat joukkojemme kokonaistappiot maaliskuussa 1940, Talvisodan kahden viimeisen viikon aikana lähes 200 miestä päivässä. Suomi maksoi loppuun saakka verellä 1920- ja 1930-luvuilla leikattuja puolustusmäärärahoja. "
..................... Lainausmerkeissä olevat tekstit ovat siis res.maj. Erkki Hautamäen kirjasta "Finland i stormens öga". Rohkea kirja.
(Siirto päättyy)
Erkki Hautamäen nyttemmin suomennettu kirja EI perustu yksinomaan Mannerheimin erkoisagentti Tahvanaisen muistamiin tietoihin, vaan E.H. on tarkistanut niitä mm. ruotsalaisista lähteistä.
E.H:n esittämä kokonaiskuva sopii myös muutamiin WW2:n erikoisiin yksityiskohtiin, joita on vaikea ymmärtää ottamatta huomioon Marskin s32-kansion sisältöä:
Mm. Englannin ja Ranskan "garantiat" Puolalle koskivat vain Sakaan hyökkäystä, ei Neuvostoliiton. Puolalaisten päässä olisi pitänyt varoituskellojen kilkuttaa tämän takia, mutta olivat niin ratsuväkensä lumoissa??
Hautamäen kertoma selittää garantioiden yksipuolisuuden: NL:n ja länsivaltojen välillä oli samanlainen paperi, kuin Molo-Ribbe-pakti.
Hautamäellä on myös tietoja, joita Tahvanaisella ei ollut. Hän mm. viittaa Narvikin-retkeen osallistuneen englantilaisen esikuntaupseerin muistelua, että englantilais-ranskalaisella siirtoarmeijalla oli ohje olla ryhtymättä sotatoimiin venäläisiä kohtaan kun nämä kohdattaisiin Tornionjoella!!
Venäläiset eivät päässeet Tornioon, koska Molotohvi sai Hitleriltä vihaisen kiellon olla hyökkäämättä Suomeen välirauhan aikana, eli Talvisovan jälkeen uudelleen. Churchill ei kieltänyt, vaan odotti englantilais-venäläistä rendez-vouzia Tornionjoella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mannerheimin sähke rauhanneuvottelijoille oli teatteria. Paasikiven sihteeri (Paasikiven mukana Moskovassa) kertoo, että Moskovassa bluffattiin ja teeskenneltiin kotiinlähtöä viimeisenä yrityksenä lieventää rauhanneuvotteluja. Lentokone tilattiin. Kuitenkin Mannerheimin luottomies (Wallden) äänesti isäntäänsä vastaan. Ryti myös. Pääministeri oli lähetetty nimenomaan solmimaan rauhaa. Ei kai muuten pääministeri lähde Moskovaan.
Kaikki viitta siihen, että Marskin sähkeestä Tannerille ja Moskovaan oli sovittu. Ehkäpä länsimaihin haluttiinsäilyttää suhteet ja esittää hölmöä tietämätöntä sekä länsimielisyyttä myös Neuvostoliitolle. Hitlerkin halusi N-liiton kanssa suhteiden säilyvän.
Marskin puheet pommin putoamisesta ovat outoja. Johan hän oli aikaisemmin kehottanut poliitikkoja tekemään rauhaa. Mielestäni kaikkea väärennetään edelleen, koska Saksa on niin arka asia. Vaikka kyse oli Suomen säilymisestä. Mannerheim ajoi Suomen etua. Hänen 8. päivän show on tarkoitettu pitämään länsimaat tyytyväisenä, etteivät ne keksi mitään ikävää. Hänelle oli varmasti täysin selvää, että Suomi oli hylätty, jo 1939 syksyllä, koska myös Hansson lähetti sen viestinsä. Ehkä jälkipolvillekaan ei haluta mainostaa liikaa, että Suomi näin petti Länsivaltoja, vaikka ne olivatkin petollisia Suomelle. Se on kuitenkin niin epäkorrektia. Vaikka Länsimaat juonivat Saksan kanssa, niin Suomen oikeutettu juonittelu Saksan kanssa ei ole sopivaa. Pommi ei pudonnut 9.3.1940, vaan jo ystävien kirjeessä marraskuussa. Vaikka kyllähän M tajusi kv-tilanteen varmasti jo aiemmin.
Tietysti hallitus ja länsimaat ja kansa piti taivutella rauhaan ja se vei aikaa. Saksan tilanne oli myös aika heikko ja oli epävarmaa, pystyykö se Suomea suojelemaan. Rauhanehtojen lievennysten yrityksestähän se hallituksen ydinryhmän viivyttely johtui kuitenkin ensisijaisesti. Se maksoi paljon verta. NL oli halukas rauhaan jo helmikuun lopussa. Suomi siinä vetkutteli yli viikon.
"Hautamäen kertoma selittää garantioiden yksipuolisuuden: NL:n ja länsivaltojen välillä oli samanlainen paperi, kuin Molo-Ribbe-pakti."
Rentola ei mainitse tällaisesta sopparista mitään, voiko olla että Stalin oli sopimuksesta tietämätön talvisodan aikana?
Luin juuri Jukka Nevakiven teoksen talvisodan diplomatiasta Ison-Britannian ja Ranskan sekä USA:n näkökulmasta. Kirjan nimi on "Apu jota ei annettu".
Kirja toi hyvin esille sen, kuinka brittien, ranskalaisten ja jenkkien strategioissa Suomi oli ihan väärässä paikassa, jotta sitä kannattaisi puolustaa. Varsinkin kun Saksa oli sulkenut Itämeren, eivät läntiset laivastot päässeet Suomen avuksi. Tarjottua Petsamon-reittiä he eivät uskaltaneet käyttää, sillä sinne hyökännyt Neuvostoliitto olisi silloin joutunut rintamasotaan brittien ja ranskalaisten kanssa.
Brittejä kiinnosti lähinnä vaihtoehto lähettää laivasto-osasto tukkimaan Narvikin satama ruotsalaisen raudan Saksaan meneviltä kuljetuksilta. Pohjois-Ruotsin rautakaivokset tuli vallata, sillä ne tuottivat rautaa Saksan sotateollisuuden tarpeisiin. Kesäisin ruotsalaisrautaa vietiin Luulajan, talvisin jäätilanteen takia Narvikin sataman kautta. Britit spekuloivat, että Jällivaaran kaivosalueen tultua brittijoukkojen haltuun, voisi pienen osaston lähettää ehkä Suomeenkin pelottamaan neuvostojoukkoja pois sieltä.
Sittemmin brittihallitus kyynisesti katsoi, että Saksan uhan ollessa lähempänä ja suurempi, oli paras säilyttää suhteet Neuvostoliittoon Suomen menettämisen uhallakin. Sitä paitsi, jos Neuvostoliitto valtaisi Suomen, voisi se olla hyväkin asia: Neuvostoliitto pystyisi silloin paremmin katkaisemaan saksalaiset rautakuljetukset Pohjanlahdella Luulajan satamasta...
Sittemmin kun britit todella lähettivät joukkoja Narvikiin, se osoittautui Saksan ilmavoimille pelkäksi suupalaksi. Ruotsin Jällivaaran kaivoksia se tuskin olisi saanut haltuunsa, jos sitä olisi vähänkin vastustettu. Suomen avuksi se ei olisi liioin riittänyt muuten kuin psykologisena uhkana Molotovin-Stalinin kaavailuja vastaan.
"Avustusretkikunta" oli ansa johon Suomi ja Ruotsi eivät pudonneet.
Erinomainen kirjoitus!