Jumala-illasta pohdiskelua
Kirjoittanut: Asylum 5.4.2006 klo 12.08
Enää en ihmettele kuinka Suomi oli hiljattain mediassa olleessa älykkyystutkimuksessa kohtuullisen alhaisella sijoituksella. Olen luullut, että näitä ilosanoman levittäjiä on huomattavan vähän, mutta olen pikkuhiljaa tullut toisiin aatoksiin, heitä tuntuu olevan melko paljon, ja kovaäänisiä.
Menetän päivä päivältä uskoa ihmiseen ja ihmisyyteen seuratessani keskusteluja ja joskus yrittäessäni ottaa osaa.
Olen siis ateisti, mutta en samoilla linjoilla kovien ateistien kanssa, enkä muutenkaan suurimman osan kanssa. Tämä siis muistutuksena siitä, että ateismi ei ole mitään muuta kuin uskon olemassaolemattomuutta.
Nämä aatokset siis eilisestä TV-keskustelusta. Nuoripari minua pelotti, ihan oikeasti, pelotti. Suvaitsemattomuus oli niin härskisti esillä, ja maailmankuvan kehittymättömyys. Mielestäni monet keskustelijat olivat nimenomaan väärässä muistuttaessaan, että elämme kristillisessä, tai kristillisiin arvoihin pohjautuvassa, yhteiskunnassa. Arvot joita länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluu ei suinkaan ole kristinuskosta lähtöisin, vaan ovat aina olleet esille enemmän tai vähemmän. Se että joku tai jokin esittää, että nämä arvot ovat heistä lähtöisin ja heidän ansiosta olemassa täällä, on melkoista omahyväisyyttä.
Muutenkin ortodoksien maltillinen linja oli monellakin tapaa kehittyneenpi; He myönsivät, että raamattu ja sen tulkinnat historian saatossa ovat vähintääkin sekavia. Se että Jeesuksen sydämeensä ottanut nuoripari kertoo oikean totuuden ikämiehille jotka ovat asiaa opiskelleet ja pohtineet kymmeniä vuosia, on mielestäni osoitus sekä ylpeydestä että silkasta typeryydestä.
Olen pitkälle sitä mieltä, että usko on ihmisten oma asia ja ei ole toisten veljien-uskossa tehtävä tuomita heitä tai kiistää heiltä siunaus liittoon, jokainen itse sopikoot jumalansa kanssa. Myös olen sitä mieltä, että ihmisten pilkaaminen uskonsa takia on typerää että turhaa, vaikka siihen itsekin joskus syyllistyn, olenhan itsekin vain ihminen. Solidaarisuus on avainsana. Yhteiskunta joka on pilkkoutunut lukemattomiin eri kuppikuntiin joilla jokaisella on ainoa tie, totuus ja pelastus, ei voi kovin kauaa elää sovussa jos ei ole solidaarisuutta. Varmasti Jumala ymmärtää jos heikko ihminen elämänsä aikana astui harhaan, jokainen kuitenkin sovittakoot itse syntinsä jumalansa kanssa.
Ehkä raamattu on enemmänkin täynnä kehoituksia miten saavutta hyvä elämä kuin lista kieltoja ja käskyjä. Kuitenkin se on kirjoitettu ihmisen kielellä ja kirjoittajalla on aina taka-ajatuksensa, kuten uskon levittäminen. Ehkä kirjaan on tullut kirjoittajien omaakin lisäystä, ajalle tyypillistä lakeja ja säännöksiä jotta ei ajauduttaisi anarkiaan. Haen tällä lähinnä takaa sitä, että kun myöntää perimmäisen totuuden löytämisen olevan mahdotonta ja lopettaa sen tavoittelun, voi elämää ymmärtää avaramielisemmin. En silti tarkoita sitä, että pohdiskelua ja etsimistä pitäisi millään tavalla vähentää.
Niin, en edes tiedä miksi tämän kirjoitin ja tätä tuskin monikaan jaksaa lukea loppuun. Tulin vain kovin surulliseksi nähtyäni suvaitsemattomuuden mittaamattoman määrän. Tästä taisikin tulla eräänlainen julistus myös, suvaitsevaisuuden.
Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma.
-Einstein
Kirjoittanut: Asylum 5.4.2006 klo 12.08
Enää en ihmettele kuinka Suomi oli hiljattain mediassa olleessa älykkyystutkimuksessa kohtuullisen alhaisella sijoituksella. Olen luullut, että näitä ilosanoman levittäjiä on huomattavan vähän, mutta olen pikkuhiljaa tullut toisiin aatoksiin, heitä tuntuu olevan melko paljon, ja kovaäänisiä.
Menetän päivä päivältä uskoa ihmiseen ja ihmisyyteen seuratessani keskusteluja ja joskus yrittäessäni ottaa osaa.
Olen siis ateisti, mutta en samoilla linjoilla kovien ateistien kanssa, enkä muutenkaan suurimman osan kanssa. Tämä siis muistutuksena siitä, että ateismi ei ole mitään muuta kuin uskon olemassaolemattomuutta.
Nämä aatokset siis eilisestä TV-keskustelusta. Nuoripari minua pelotti, ihan oikeasti, pelotti. Suvaitsemattomuus oli niin härskisti esillä, ja maailmankuvan kehittymättömyys. Mielestäni monet keskustelijat olivat nimenomaan väärässä muistuttaessaan, että elämme kristillisessä, tai kristillisiin arvoihin pohjautuvassa, yhteiskunnassa. Arvot joita länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluu ei suinkaan ole kristinuskosta lähtöisin, vaan ovat aina olleet esille enemmän tai vähemmän. Se että joku tai jokin esittää, että nämä arvot ovat heistä lähtöisin ja heidän ansiosta olemassa täällä, on melkoista omahyväisyyttä.
Muutenkin ortodoksien maltillinen linja oli monellakin tapaa kehittyneenpi; He myönsivät, että raamattu ja sen tulkinnat historian saatossa ovat vähintääkin sekavia. Se että Jeesuksen sydämeensä ottanut nuoripari kertoo oikean totuuden ikämiehille jotka ovat asiaa opiskelleet ja pohtineet kymmeniä vuosia, on mielestäni osoitus sekä ylpeydestä että silkasta typeryydestä.
Olen pitkälle sitä mieltä, että usko on ihmisten oma asia ja ei ole toisten veljien-uskossa tehtävä tuomita heitä tai kiistää heiltä siunaus liittoon, jokainen itse sopikoot jumalansa kanssa. Myös olen sitä mieltä, että ihmisten pilkaaminen uskonsa takia on typerää että turhaa, vaikka siihen itsekin joskus syyllistyn, olenhan itsekin vain ihminen. Solidaarisuus on avainsana. Yhteiskunta joka on pilkkoutunut lukemattomiin eri kuppikuntiin joilla jokaisella on ainoa tie, totuus ja pelastus, ei voi kovin kauaa elää sovussa jos ei ole solidaarisuutta. Varmasti Jumala ymmärtää jos heikko ihminen elämänsä aikana astui harhaan, jokainen kuitenkin sovittakoot itse syntinsä jumalansa kanssa.
Ehkä raamattu on enemmänkin täynnä kehoituksia miten saavutta hyvä elämä kuin lista kieltoja ja käskyjä. Kuitenkin se on kirjoitettu ihmisen kielellä ja kirjoittajalla on aina taka-ajatuksensa, kuten uskon levittäminen. Ehkä kirjaan on tullut kirjoittajien omaakin lisäystä, ajalle tyypillistä lakeja ja säännöksiä jotta ei ajauduttaisi anarkiaan. Haen tällä lähinnä takaa sitä, että kun myöntää perimmäisen totuuden löytämisen olevan mahdotonta ja lopettaa sen tavoittelun, voi elämää ymmärtää avaramielisemmin. En silti tarkoita sitä, että pohdiskelua ja etsimistä pitäisi millään tavalla vähentää.
Niin, en edes tiedä miksi tämän kirjoitin ja tätä tuskin monikaan jaksaa lukea loppuun. Tulin vain kovin surulliseksi nähtyäni suvaitsemattomuuden mittaamattoman määrän. Tästä taisikin tulla eräänlainen julistus myös, suvaitsevaisuuden.
Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma.
-Einstein
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumala ja Joulupukki on taruolentoja eikä
heistä kannata kovin suurella äänellä puhua.
siitä, että 'kehitys' saa jatkua samanlaisena RAHOITTAMALLA sitä ja SALLIMALLA uskonnollisen mielisairauden levittämisen KOULUISSA.
Uskonnon opetus on KRIMINALISOITAVA - LAPSEN MIELEN RAISKAAMINEN ON RIKOLLISTA.