Vaikka en ole adventisti, on heidän opetuksensa siitä (ja muistutuksensa historiallisista tosiasioista), että sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, eikä alunperäinen sapatti (juutalaiset viettävät lauantaita lepopäivänä jne.). Sunnuntai on siis rooman valtakunnassa jonkin paavin toimesta aikoinaan määritelty lepopäiväksi lauantain sijaan - Luther ei tätä seikkaa muistanut palauttaa ennalleen.
Sapatti myös alkaa illasta ja kestää seuraavan päivän iltaan.
Haluaisinkin kommentteja kirjaimellisilta raamattufundamentalisteilta:
- onko alunperäinen käsky pyhittää viikon seitsemäs päivä (= lauantai) lepopäiväksi mielestäsi voimassa?
- jos ei ole, mutta muilta osin uskot kuitenkin kirjaimelliseen raamatuntulkintaan, miten voit perustella itsellesi / minulle eriävän mielipiteen tässä asiassa.
Itse pidän lepopäivän lauantaina, alkaen perjantai-illasta (kun sunnuntaina tulee joskus käytyä kirkossa jne, niin siinä ei pienten lasten kanssa ehdi tosiaankaan oikeasti levätä - onneksi yhteiskunnassamme oikeastaan on kaksi lepopäivää tässä mielessä), ja sitten teen usein sunnuntaisin iltapäivällä jo töitäkin...
Olen ajatellut kuitenkin, etten olisi sunnuntain lepopäiväksi pyhittäviä mihinkään tuomitsemassa, vaikka he eivät alunperäistä sapattia kirjaimellisesti nyt pyhitäkään? Muistaakseni Paavalikin puhui jotain päivien valikoimisesta...
Ihan mielenkiinnosta kuitenkin ottaisin muiden kommentteja, jos jotakin tämä asia on askarruttanut.
Sapatin vietto VT:ssa oli vakava asia, ja esim. juutalaiset ottavat käskyn edelleen varsin vakavasti ja pitävät alkuperäisen sapatin.
Sapatti myös alkaa illasta ja kestää seuraavan päivän iltaan.
Haluaisinkin kommentteja kirjaimellisilta raamattufundamentalisteilta:
- onko alunperäinen käsky pyhittää viikon seitsemäs päivä (= lauantai) lepopäiväksi mielestäsi voimassa?
- jos ei ole, mutta muilta osin uskot kuitenkin kirjaimelliseen raamatuntulkintaan, miten voit perustella itsellesi / minulle eriävän mielipiteen tässä asiassa.
Itse pidän lepopäivän lauantaina, alkaen perjantai-illasta (kun sunnuntaina tulee joskus käytyä kirkossa jne, niin siinä ei pienten lasten kanssa ehdi tosiaankaan oikeasti levätä - onneksi yhteiskunnassamme oikeastaan on kaksi lepopäivää tässä mielessä), ja sitten teen usein sunnuntaisin iltapäivällä jo töitäkin...
Olen ajatellut kuitenkin, etten olisi sunnuntain lepopäiväksi pyhittäviä mihinkään tuomitsemassa, vaikka he eivät alunperäistä sapattia kirjaimellisesti nyt pyhitäkään? Muistaakseni Paavalikin puhui jotain päivien valikoimisesta...
Ihan mielenkiinnosta kuitenkin ottaisin muiden kommentteja, jos jotakin tämä asia on askarruttanut.
Sapatin vietto VT:ssa oli vakava asia, ja esim. juutalaiset ottavat käskyn edelleen varsin vakavasti ja pitävät alkuperäisen sapatin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joh. 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Joh. 3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Room. 14:1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
Room. 14:2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
Room. 14:3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
Room. 14:4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
Room. 14:5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Room. 14:6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Room. 14:7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
Room. 14:8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Room. 14:9 Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
Room. 14:10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
Room. 14:11 Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa."
Room. 14:12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
Room. 14:13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Room. 14:14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
Room. 14:15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
Room. 14:16 Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
Room. 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Luther ei ollut juutalainen
>jne.). Sunnuntai on siis rooman valtakunnassa jonkin paavin toimesta
>aikoinaan määritelty lepopäiväksi lauantain sijaan - Luther ei tätä
>seikkaa muistanut palauttaa ennalleen.
Miten hän muuten olisi sen tehnyt?
>itse pidän lepopäivän lauantaina, alkaen perjantai-illasta (kun
>sunnuntaina tulee joskus käytyä kirkossa jne, niin siinä ei pienten lasten
>kanssa ehdi tosiaankaan oikeasti levätä - onneksi yhteiskunnassamme
>oikeastaan on kaksi lepopäivää tässä mielessä), ja sitten teen usein
>sunnuntaisin iltapäivällä jo töitäkin...
Noudatat sitten muutenkin juutalaista kalenteria ja muita tapoja?
No en todellakaan noudata juutalaisia tapoja. Ei riitä rahkeet eikä motivaatio siihen - vaikka en niitä huonoina tapoina pidäkään.
Yksi motivaatio, oman pohdiskelun lisäksi - kuinka paljon uskova voi "soveltaa" Raamattua, on toisaalta nostaa ei-niin-yksikoikoisia asioita esille, josko niistä vaikka oppisi jotain.
Mulle siis tuo sapatin vietto lauantaina on ihan siitä syystä, että sinä päivänä voi olla eniten "rauhassa" muulta maailman menolta, erintoten kun aika harvoin kokee kirkossa käynnin esim. mitenkään lepäämisenä monen lapsen kanssa (vaikka sen kokee muutoin hyödylliseksi).
En uskokaan, että olet muutenkaan mua juutalaiseksi ymmärtänyt - kunhan kysyit kysymisen vuoksi?
Sapattia voi viettää niin monella tapaa, joko lainomaisesti tai hengellisesti. Fariseusten tapa oli edellinen ja Jeesuksen tapa jälkimmäinen. Itse sapatin päivästä ei suinkaan ollut kiistaa raamatun aikoina, vaan niin kuin totesit sunnuntain vietto syjäytti sapatin vasta alkuseurakunnan ajan jälkeen kristikunnassa tapahtuneen maallistumiskehityksen aikana. Kristitylle Jeesuksen antama esimerkki ja hänen käskynsä ovat kuitenkin ohjaavia. Jeesus kunnioitti ja ylläpiti Jumalan lakia, vietti itsekkin sapattia (Luuk 4:16), muttei lainomaisesti, vaan parantaen ja tuoden anteeksiantamuksen ilon monen elämään. Tämän tähden häntä saatettiin jopa syyttää sapatin rikkomisesta. Hän itse kuitenkin sanoi olevansa "sapatin Herra" (Mark. 2:28), koska hän oli sen luomisessa siunannut,pyhittänyt sekä antanut ihmisille iloksi ja luomistekojensa muistopäiväksi. (1 Moos. 2:1-3, 2 Moos. 20:8-11, Jes. 58:13-14)
Jeesus vielä sanoi, että "sapatti on asetettu ihmistä varten" Mark. 2.27. Usein kuulee sanottavan että se on asettettu juutalaisia varten. Jeesus väitti toista. Itse lasken kuuluvani "ihmisiin" joihin Jeesus tässä viittaa. Kaikki me olemme lähtöisin Aadamista, jos uskomme Raamattuun ja heille sekä heidän jälkeläisilleen sapatti on siis annettu. Viikkosapatti on lisäksi Jumalan omalla sormella vahvistettu kymmenen käskyn laissa ja näin sen merkitys on laajempi ja pysyvämpi kuin muut juutalaiset seremonialait, jotka olivat vain "vanhan liiton" aikaan sidottuja säädöksiä ja lakkasivat olemasta voimassa Jeesuksen kuoltua ristillä. Useimmat kirkot vieläkin opettavat Jumalan käskyjä, miksi ei siis johdonmukaisesti myös sapattikäskyä sen alkuperäisessä muodossaan? Syy siihen on useinmiten pitkään jatkuneissa vanhoissa perinteissä, joita on lähes mahdoton laajassa mitassa muuttaa kirkkokuntien sisältä käsin. Yksilöt ovat kuitenkin vapaita tekemään henkilökohtaisia valintoja seuraten Jeesuksen esimerkkiä. Jeesukselle "ihmiskäskyjen" opettaminen oli vastenmielistä, mutta Jumalan käskyjä hän iloiten noudatti.
Tässä joku oli jo todennutkin, että sapatti on ihmisiä varten. Itse en ole ymmärtänyt niitä lippuja ja lappuja, joita postiluukusta aika ajoin tulee. Sisältö on suurinpiirtein: "Olemme eksyneet, alkuperäinen sapattipäivä on ihmisten toimesta vaihdettu, seuraukset ovat..." Käsittämätöntä tekstiä minun mielestäni.
Raamatun valossa näemme Jeesuksen opetuksen sapatista hyvin vallankumouksellisena. Hän juutalaisen tavan mukaan noudatti itse sapattia, mutta sen lainomaiseen ja orjalliseen viettämiseen Jeesus ottaa hyvin voimakkaasti kantaa.
Paavali jatkaa Galatalaiskirjeessä lakiin perustuvan uskon vastustamista ja kirjoittaa mm. sapattiin liittyen:
Gal 4:9-11
"...Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi?
Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia.
Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän kanssanne turhaa työtä"
Kolossalaiskirjeessä on vielä selkeämpää tekstiä:
Kol 2:16
" Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä"
UT ei sisällä ainoatakaan lupausta sapatin pitämiseen liittyvistä siunauksista. Silti varoitus turvautumasta lain tekoihin sieltä löytyy. Sapatin pyhittämisestä yleensäkään ei löydy yhtä ainoaa ohjetta.
Jeesus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen. Tämän perusteella sapattikäskyä yleisesti puolustellaan ja sen toteuttamista valvotaan. Silti on merkittävä huomio, että UT toistaa lähes kymmenessä eri kohdassa muut kymmenen käskyä, mutta sapatin viettoa ei koskaan toisteta Uuden Testamentin puolella. Ainoa sapattiin liittyvä opetus on varoitus siitä, ettei kenenkään saa antaa tuomita ihmistä hänen sapatin viettämisestään/viettämättömyydestään.
UT osoittaa, ettei kristittyjen ole pakko noudattaa juutalaisten sapattia. Tämä olisi ollut täysin mahdotontakin, koska alkuseurakuntiin kuului paljon orjia, jotka eivät olisi mitenkään voineet jättää työtään tekemättä. Raamattu sanoo myös, että meidän tulee totella ennemmin Jumalaa kuin ihmistä. Silti orjat eivät nousseet tämän Jumalan käskyn tähden kapinaan isäntiään vastaan, miksi? Koska kukaan apostoleista ei opeta, että sapatin noudattaminen kuuluisi kristitylle, eivätkä orjatkaan nähneet sapattikysymyksessä mitään ongelmaa.
Näyttää siltä, että edes alkuaikojen kristityt eivät noudattaneet lauantai-sapattia. Ignatios n. vuodelta 100jkr kirjoittaa "ne, jotka elivät vanhan järjestelmän mukaan, tulivat uuteen toivoon, eivätkä enää pitäneet sapattia, vaan elivät ottaen vaarin Herran päivästä..." Muistakin saman ajan kirjeistä käy ilmi, että kristityt kokoontuivat sunnuntaisin, koska "Jeesus, meidän vapahtajamme nousi ylös tuona päivänä"
Jeesuksen opetus "sapattina on lupa tehdä hyvää" Matt. 12:12 on UT:ssa annettu myönteinen tapa kertoa siitä kuinka sapattia tulisi viettää. Parantamisteoillaan hän ei rikkonut sapattia eikä kumonnut sitä. Mutta tällä tavoin hän osoitti vääriksi ne raskaat säännöt, jotka olivat vääristäneet sapatin merkityksen Jumalan välikappaleena hengellisen ilon ja virkistyksen tuomiseksi.
Jumala antoi sapatin täydelliseen luomakuntaan jo ennen syntiinlankeemusta, "ihmistä varten" niinkuin Jeesus sanoi. Ihminen, ja hänen suhteensa Jumalaan on aina tärkeämpi kuin lain kirjain. Sapattia on aivan turha alkaa viettää lainomaisena kirjaimena lihallisen mielen vallassa, se koituu vain raskaaksi raadannaksi, niinkuin Paavali sanoo. "Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua" Room. 8:7
Paavali vietti itse sapattia, mutta ei Kristuksen tavoin tehnyt sitä lainomaisessa hengessä eikä tavoitellut sillä ansiota Jumalan edessä. Pelastus perustuu yksin armoon, mutta tämä seikka ei Paavalinkaan mukaan tee tyhjäksi Jumalan käskyjä. "Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä" Room. 7:12
Apostolit kokoontuivat Kristuksen tavoin jumalanpalvelukseen sapattina. Evankelioimismatkoillaan Paavali meni synagoogaan sapattina ja saarnasi Kristusta. (Apt. 13:14, 17:1,2, 18,4) Pakanatkin pyysivät häntä saarnaamaan Jumalan sanaa sapattina. (Apt. 13:42, 44) Sellaisilla paikkakunnilla, missä ei ollut synagoogaa, apostoli etsi sapatinpäivänä tavanomaisen rukouspaikan (Apt. 16:13) Sunnuntain viettämiseen ylösnousemuksen muistoksi ei ole annettu mitään erityistä käskyä Uudessa Testamentissa. Se että muutos ainakin osassa Kristikuntaa tapahtui pian Apostolisen ajan jälkeen ei ole peruste sille, että muutos olisi ollut lähtöisin Kristuksen tai apostoleiden opetuksesta. Paavalihan ennusti luopumisen hengen vaikuttaneen jossakin päin seurakuntaa jo hänen omana aikanaan. Lisäksi juutalaisten kapinoinnin tähden kristityillä tuli Jerusalemin hävityksen ja vielä myöhemmin nousseen uuden kapinan tähden tarve varsinkin valtakunnan pääkaupungissä entistä selkeämmin pyrkiä erottumaan juutalaisuudesta, jopa luopumalla juutalisuuteen niin leimallisesti liitetystä sapatin pyhittämäisestä ja valitsemalla keisarillisen auringon jumalan päivän, sunnuntain, jolle etsittiin perusteita mm. vetoamalla maailman uudelleen luomisen "kahdeksanteen päivään" tai vetoamalla siihen että Jeesus nousi ylös viikon ensimmäisenä päivänä.
Apostolin uskollinen viikkosapatin noudattaminen poikkesi hänen asenteestaan vuotuisia juhlasapatteja kohtaan. Hän teki selväksi, että Kristityt eivät olleet velvollisia viettämään näitä vuotuisia juhlapäiviä, koska Kristus oli naulinnut seremonialliset säädökset ristille. (Kol. 2:16,17). Seremonialliset sapatit olivat vain esikuvia tulevasta, eli Kristuksen uhrista meidän puolestamme. Joka tapauksessa oleellista on se, että sapattia ei tullut viettää lainomaisena kijaimena ja taakkana vaan hengellisenä ilojuhlana. Eikä sen viettotavasta tulis tehdä tuomion aihetta, eikä hengellistä kerskailua lihan mielen tyydyttämiseksi. Mutta eihän lasta tulisi heittää pesuveden mukana pois? Eihän?
Lyhyesti voisin vielä sanoa oman mielipiteeni sapatin vietosta. Jokainen saa sen tehdä haluamallaan tavalla, joko lauantaina, sunnuntaina tai ei ollenkaan.
Kukaan ei ole oikeutettu valvomaan tai tuomitsemaan toisen tapaa viettää sapatti, sillä herransa edessä hän seisoo tai kaatuu.
"Apostolin uskollinen viikkosapatin noudattaminen poikkesi hänen asenteestaan vuotuisia juhlasapatteja kohtaan. Hän teki selväksi, että Kristityt eivät olleet velvollisia viettämään näitä vuotuisia juhlapäiviä, koska Kristus oli naulinnut seremonialliset säädökset ristille. (Kol. 2:16,17)."
Minä en kyllä nää mitään syytä tehdä tuon Kolossalaiskirjeen kohdan perusteella sellaista johtopäätöstä, että siinä mainitut sapatin päivät eivät koskisi tavallista viikkosapattia. Sapatti pikemminkin on minusta selvästi asetettu jokaisen ihmisen oman harkinnan varaan.
Eikö ole lisäksi ihmeellistä, ettei UT yhdessäkään kohdin ilmoita sapatin viettämisen olevan tarpeellista uskovalle? Ei edes silloin, kun Jerusalemin apostolinen kokous pohti pakanoiden asiaa. Pakanoilla ei varmasti ollut aavistustakaan koko sapatista, ja jos sen noudattaminen olisi ollut niin tärkeää kuin monet uskottelevat, miksi siitä ei mitään mainittu?
Kertaakaan ei apostolit arvostele seurakuntaa sapatin päivän väärästä viettämisestä, ainoastaan sen vääränlaisesta korostamisesta.
Mielestäni edellä esittämäni ajatukset riittävät osoittamaan sen että sapatti oli luonnollinen osa Jeesuksen ja apostolien elämää. Ja että sapatti oli edelleenkin oikein ymmärrettynä tarpeellinen osa Jumalan suunnitelmaa ja siunaukseksi tarkoitettu meille kaikille Jumalan luomille - eli "ihmistä varten" ja "hyvän tekemistä varten", eihän Jeesus muuten näin olisi sanonut. Kyllä tämä riittää minulle myönteiseksi esimerkiksi ja rakkaudelliseksi kehoitukseksi ja muistutukseksi pitämään "luomisen muisto" kunniassa vaikkakaan ei farisealaisessa, lainomaisessa ja tuomitsevassa hengessä vaan aivan niin kuin Jeesus ja apostolit sitä viettivät. (Tosin Jeesus kyllä selvästi tuomitsi farisealaisen tavan viettää sapattia lainomaisesti ja sen ihmissännöillä kuormitetun sapatin joka oli fariseusten mielestä oikeaa sapatin viettoa)
Suon myös mielelläni sinulle vapauden tehdä sen mukaan kuin ymmärryksesi mukaan oikeaksi ja viisaaksi näet ja viettää tai olla viettämättä sapattia milloin haluat. En siitä sinua tuomitse, siihen minulla ei ole oikeutta. Kristus on meidän tuomarimme.
Kaiken on kuitenkin tapahduttava "uskosta" eikä "teoista". Kuuliaisuuskin on vain uskon hedelmää ja joskus se vaatii kärsivällisyyttä. Ilmestyskirja kuvailee Jumalan omien kärsivällisyyttä ennen suurta sadonkorjuuta: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niitä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 14:12) Usko ei siis Raamatun mukaan sulje pois Jumalan käskyjä vaan rakkauden kautta antaa voiman kuuliaisuuteen. Käskyjen noudattaminen ei ole kuitenkaan pelastuksen perusta vaan Jumalan armo uskossa vastaanotettuna.
Jos sapatti olisi kumottu odottaisimme nimenomaisesti Jeesukselta selkeää käskyä siitä ettei sitä tarvitse noudattaa. Koska hän yleisesti ottaen suhtautui kaikkiin käskyihin myönteisesti ja tiivistää niiden tarkoituksen rakkauden kaksoiskäskyyn hän samalla avaa eteemme oikean tavan suhtautua käskyihin joihin voimme iloiten yhtyä - eivätkä ne ole raskaita. Jos hän olisi toivonut, että alkaisimme viettää sunnuntaita sapatin sijaan tai mitä muuta päivää tahansa, olisi hänellä ollut siihen mahdollisuus ja mielelläni seuraisin hänen tahtoaan. Koska hän itse kuitekin on "Sapatin Herra" ollen meidän Luojamme yhdessä Isän kanssa, hän kyllä silloin tiesi mikä oli meille parasta, ei hän olisi sapatti koskaan antanut luomisessa jos hänen täytyisi se myöhemmin epäonnistuneena ja tilapäisenä "kokeiluna" hiljaa vaieta pois. Koska hän ei sitä kuitenkaan tehnyt, vaan päinvastoin sanoi sapatin olevan edelleen ihmistä varten ja hyvän tekemistä varten, voin siis iloiten ottaa vastaan sen siunatun lahjan, jonka Jumalan yhdessä Kristuksen "sapatin Herran" kanssa jo aikojen aamuna ihmisille antoi.
Lisäksi, eikö noin yleensä ole arveluttavaa valikoida käskyjä vain sen perusteella mikä meistä ihmisistä tuntuu mieleiseltä. Eikö meidän pikemminkin tulisi antaa sanan olla auktoriteetti uskon asioissa ja tehdä valinta sen selvien käskyjen perusteella, sen mitä Jumala on meille iloksi antanut ja omalla sormellaan kirjoittanut.
Mielestäni edellä esittämäni ajatukset riittävät osoittamaan sen että sapatti oli luonnollinen osa Jeesuksen ja apostolien elämää. Ja että sapatti oli edelleenkin oikein ymmärrettynä tarpeellinen osa Jumalan suunnitelmaa ja siunaukseksi tarkoitettu meille kaikille Jumalan luomille - eli "ihmistä varten" ja "hyvän tekemistä varten", eihän Jeesus muuten näin olisi sanonut. Kyllä tämä riittää minulle myönteiseksi esimerkiksi ja rakkaudelliseksi kehoitukseksi ja muistutukseksi pitämään "luomisen muisto" kunniassa vaikkakaan ei farisealaisessa, lainomaisessa ja tuomitsevassa hengessä vaan aivan niin kuin Jeesus ja apostolit sitä viettivät. (Tosin Jeesus kyllä selvästi tuomitsi farisealaisen tavan viettää sapattia lainomaisesti ja sen ihmissännöillä kuormitetun sapatin joka oli fariseusten mielestä oikeaa sapatin viettoa)
Suon myös mielelläni sinulle vapauden tehdä sen mukaan kuin ymmärryksesi mukaan oikeaksi ja viisaaksi näet ja viettää tai olla viettämättä sapattia milloin haluat. En siitä sinua tuomitse, siihen minulla ei ole oikeutta. Kristus on meidän tuomarimme.
Kaiken on kuitenkin tapahduttava "uskosta" eikä "teoista". Kuuliaisuuskin on vain uskon hedelmää ja joskus se vaatii kärsivällisyyttä. Ilmestyskirja kuvailee Jumalan omien kärsivällisyyttä ennen suurta sadonkorjuuta: "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niitä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 14:12) Usko ei siis Raamatun mukaan sulje pois Jumalan käskyjä vaan rakkauden kautta antaa voiman kuuliaisuuteen. Käskyjen noudattaminen ei ole kuitenkaan pelastuksen perusta vaan Jumalan armo uskossa vastaanotettuna.
Jos sapatti olisi kumottu odottaisimme nimenomaisesti Jeesukselta selkeää käskyä siitä ettei sitä tarvitse noudattaa. Koska hän yleisesti ottaen suhtautui kaikkiin käskyihin myönteisesti ja tiivistää niiden tarkoituksen rakkauden kaksoiskäskyyn hän samalla avaa eteemme oikean tavan suhtautua käskyihin joihin voimme iloiten yhtyä - eivätkä ne ole raskaita. Jos hän olisi toivonut, että alkaisimme viettää sunnuntaita sapatin sijaan tai mitä muuta päivää tahansa, olisi hänellä ollut siihen mahdollisuus ja mielelläni seuraisin hänen tahtoaan. Koska hän itse kuitekin on "Sapatin Herra" ollen meidän Luojamme yhdessä Isän kanssa, hän kyllä silloin tiesi mikä oli meille parasta, ei hän olisi sapatti koskaan antanut luomisessa jos hänen täytyisi se myöhemmin epäonnistuneena ja tilapäisenä "kokeiluna" hiljaa vaieta pois. Koska hän ei sitä kuitenkaan tehnyt, vaan päinvastoin sanoi sapatin olevan edelleen ihmistä varten ja hyvän tekemistä varten, voin siis iloiten ottaa vastaan sen siunatun lahjan, jonka Jumalan yhdessä Kristuksen "sapatin Herran" kanssa jo aikojen aamuna ihmisille antoi.
Lisäksi, eikö noin yleensä ole arveluttavaa valikoida käskyjä vain sen perusteella mikä meistä ihmisistä tuntuu mieleiseltä. Eikö meidän pikemminkin tulisi antaa sanan olla auktoriteetti uskon asioissa ja tehdä valinta sen selvien käskyjen perusteella, sen mitä Jumala on meille iloksi antanut ja omalla sormellaan kirjoittanut.
..ja bissee menee.