Miten selvitä,

hänen ensireaktionsa asiaan on usein torjunta. Siksi avauksessani tuo jos. Torjuntakeinoja ihmisillä taas on monenlaisia, kuten asian kieltäminen itseltään jne.

Toivottavasti kuitenkin vakavasti sairastuneet oivaltavat tilansa ajoissa. On ymmärrettävää, että siinä vaiheessa he vahvasti tukeutuvat "läheisiinsä" ja "ystäviinsä" ja useat nimenomaan oman itsensä eri puoliin, josta kaivavat vahvistusta itselleen.

Toivotan paranemista niille, jotka jo ovat asiantilansa hyväksyneet, mutta eivät siihen alistuneet. Aina on toivoa!

Mieluummin ottaisi lastensa sairauden itselleen kuin näkisi heidän kärsivän. Mutta elämä ei ole oikeudenmukaista.

Usein on myös niin, että sairastunut henkilö lohduttaa ja tukee omaisiaan.
Jollain oudolla tavalla sairastunut henkiö on yleensä vahvin. Sairastuneen on helpompi sopeutua sairauteensa kuin läheisten.

On paljon sairauksia jotka ovat raskaimpia juuri läheisille ja omaisille, potilas itse ei välttämättä kärsi yhtään.

jokinen kirjoitti:

Usein on myös niin, että sairastunut henkilö lohduttaa ja tukee omaisiaan.
Jollain oudolla tavalla sairastunut henkiö on yleensä vahvin. Sairastuneen on helpompi sopeutua sairauteensa kuin läheisten.

On paljon sairauksia jotka ovat raskaimpia juuri läheisille ja omaisille, potilas itse ei välttämättä kärsi yhtään.

ovat sairastuneelle tärkeitä, olen samaa mieltä kanssasi. Olen tuon vertaistuen tarpeen huomannut täälläkin selaillessani Suomi24 palstoja.

Vahvana esiintyvät ihmiset tukevat ja lohduttavat toisiaan ihailtavalla, mutta kuten mainitsit, tosiaan oudolla tavalla. On olemassa myös käsite "sairastua vahvuuteen".

Sairastuneen on helpompi sopeutua hänen sairauteensa kuin läheisten, se on varmasti totta. Epäilen vahvasti, että eräskin henkilö, joka/jotka tautologin tavoin kuvaa/kuvaavat itseään vahvaksi ja voittamattomaksi, ei näytä kärsivän enemmälti sairaudestaan muutoin, kuin piiloutumalla lukuisten selitysten ja nimimerkkien ja vertaistuen taakse niin virtuaali- ja epäilen myös reaali-ihmisenäkin, mikäli hänelle on lainkaan kehittynyt omaa minää (josta myöhempänä).

Koska itsekin olen seurannut lyhyen aikaa hänen taisteluaan niin sairautensa kuin hänen kaksintaistelujaan itsensäkin kanssa, tunnistan hyvin, kuten sinäkin, hänen toivottoman tilansa ja tilanteensa.

Sellaisen sairauden kuvaukseksi, jota sopivasti ja pätevästi kuvasit, kävisi häneenkin, nimittäin narsismi. Ja tässä: narsistilla ei ole omaa minää.

Mutta onnettomaksi asian tekee se, että narsistin paranemistoiveet ovat olemattomat, koska hänen parantumisensa vaatisi useamman vuoden tiiviin psykoterapian, johon potilas itse ei useinkaan vapaaehtoisesti suostu - siitä yksinkertaisesta syystä, että potilas ei tunnista omaa sairauttaan.
Ja se tekee hänen läheistensä elämän raskaaksi, elleivät he osaa ottaa tätä ihmistä kokonaisuutena huumorin kannalta.

Narsismi kuuluu niihin sairauksia, jotka ovat raskaimpia juuri läheisille ja omaisille (jotka katsovat helpommaksi antaa hänelle sitä vertaistukea, joka tukee hänen narsismiaan ylipäätään tullakseen toimeen hänen kanssaan), eikä potilas tosiaankaan kärsi siitä yhtään.

Hän torjuu ja pakenee sellaista, joka hänen todellista tilaansa pahentaakseen ei hänelle vertaistukea suostu antamaan. Potilas kokee sen yksinkertaisesti kritiikiksi.

tarjoavat läheiset kirjoitti:

ovat sairastuneelle tärkeitä, olen samaa mieltä kanssasi. Olen tuon vertaistuen tarpeen huomannut täälläkin selaillessani Suomi24 palstoja.

Vahvana esiintyvät ihmiset tukevat ja lohduttavat toisiaan ihailtavalla, mutta kuten mainitsit, tosiaan oudolla tavalla. On olemassa myös käsite "sairastua vahvuuteen".

Sairastuneen on helpompi sopeutua hänen sairauteensa kuin läheisten, se on varmasti totta. Epäilen vahvasti, että eräskin henkilö, joka/jotka tautologin tavoin kuvaa/kuvaavat itseään vahvaksi ja voittamattomaksi, ei näytä kärsivän enemmälti sairaudestaan muutoin, kuin piiloutumalla lukuisten selitysten ja nimimerkkien ja vertaistuen taakse niin virtuaali- ja epäilen myös reaali-ihmisenäkin, mikäli hänelle on lainkaan kehittynyt omaa minää (josta myöhempänä).

Koska itsekin olen seurannut lyhyen aikaa hänen taisteluaan niin sairautensa kuin hänen kaksintaistelujaan itsensäkin kanssa, tunnistan hyvin, kuten sinäkin, hänen toivottoman tilansa ja tilanteensa.

Sellaisen sairauden kuvaukseksi, jota sopivasti ja pätevästi kuvasit, kävisi häneenkin, nimittäin narsismi. Ja tässä: narsistilla ei ole omaa minää.

Mutta onnettomaksi asian tekee se, että narsistin paranemistoiveet ovat olemattomat, koska hänen parantumisensa vaatisi useamman vuoden tiiviin psykoterapian, johon potilas itse ei useinkaan vapaaehtoisesti suostu - siitä yksinkertaisesta syystä, että potilas ei tunnista omaa sairauttaan.
Ja se tekee hänen läheistensä elämän raskaaksi, elleivät he osaa ottaa tätä ihmistä kokonaisuutena huumorin kannalta.

Narsismi kuuluu niihin sairauksia, jotka ovat raskaimpia juuri läheisille ja omaisille (jotka katsovat helpommaksi antaa hänelle sitä vertaistukea, joka tukee hänen narsismiaan ylipäätään tullakseen toimeen hänen kanssaan), eikä potilas tosiaankaan kärsi siitä yhtään.

Hän torjuu ja pakenee sellaista, joka hänen todellista tilaansa pahentaakseen ei hänelle vertaistukea suostu antamaan. Potilas kokee sen yksinkertaisesti kritiikiksi.

keskustella tässä sellaisista sairauksista jotka ovat vakavia, tarkoittaa että kuolema seurauksena sairaudesta on hyvin mahdollinen, ja joista joku lääkärikin on diagnoosin tehnyt. Sellainen tulee vielä aika monelle tässä elämässä vastaan. esimerkkeinä syöpä, sydänviat, aivoverenvuodot, tämän tapaiset.

Mielitaudeistakin monet ovat tappavia, mutta niiden käsittely tuntuu menevän välittömästi sivuraiteille johonkin palstan valtataistelun kuvaukseen.

parempi kirjoitti:

keskustella tässä sellaisista sairauksista jotka ovat vakavia, tarkoittaa että kuolema seurauksena sairaudesta on hyvin mahdollinen, ja joista joku lääkärikin on diagnoosin tehnyt. Sellainen tulee vielä aika monelle tässä elämässä vastaan. esimerkkeinä syöpä, sydänviat, aivoverenvuodot, tämän tapaiset.

Mielitaudeistakin monet ovat tappavia, mutta niiden käsittely tuntuu menevän välittömästi sivuraiteille johonkin palstan valtataistelun kuvaukseen.

helppoa ollut kun 35 vuotiaana lääkäri töksäytti, et alkava syöpähän mulla on, pikkasen siinä hiki alkoi valuun ja pyörryttään. joskus vetää mielen matalaks kun ajattelee elämänkaaren loppupäätä, tosin kukas sen sanoo etten vaik auton alle jää, näin sitä itteänsä lohduttelee.

tarkoitus kirjoitti:

helppoa ollut kun 35 vuotiaana lääkäri töksäytti, et alkava syöpähän mulla on, pikkasen siinä hiki alkoi valuun ja pyörryttään. joskus vetää mielen matalaks kun ajattelee elämänkaaren loppupäätä, tosin kukas sen sanoo etten vaik auton alle jää, näin sitä itteänsä lohduttelee.

tavallisesti hoidettavissa terveeksi asti. Paha maine syöville taitaa tulla niistä tapauksista jotka ehtivät huomaamatta kasvaa niin että levittävät jo etäpesäkkeitä. Molemmat vanhempani kuolivat siten. Mutta alkavana se on voitettavissa, joten missään nimessä ei kannata luovuttaa.