"Känät" ynnä muut - mielestään - "individit" ovat näköjään käyneet innolla arvioimaan keskiviikkoiltana A-Talkissa käytyä Vanhasen - Heinäluoman hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeeseen liittynyttä keskustelua, jossa kolme puhuvaa päätä julistivat itse asiassa yhtä ja samaa kupru-liturgiaa.
Keskeisimmin näkyy käydyn arviolle asian vierestä eli vain siitä, kuka "kolmesta suuresta" kenenkin mielestä menestyi keskustelussa ja kuka puolestaan ei.
Minun mielestäni koko eilisiltainenkin A-talk -keskustelu oli - kenties lukuunottamatta ohjelmaan upotettua pienenpientä kuntataloustieteen professori Heikki A. Loikkasen haastattelua - totaalista juhanafgrannia eli "yhtä tyhjän kanssa"!
Kuten tunnettua, koko kupru-hanke tempaistiin muka vaalikauden tärkeimmäksi toiminnaksi yli 50 A-nelosliuskaa käsittävän hallitusohjelman ulkopuolelta.
Hanketta ruvettiin sitten vaelluksensa varhemmissa vaiheissa hyvinkin kyseenalaista kunniaa niittäneen projektipäällikkö Jukka Peltomäen (sd.) työstämänä ja kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) "johtamana" ajamaan viime vuoden lopulla eteenpäin liki parinkymmenen maakuntavalistustilaisuuden roadshow'lla. noin kymmenen PowerPoint -tulostekalvon ja muutaman muun paperikoosteen voimin. Eli itse asiassa kohtuuttoman eli tyystin kelvottoman valmistelutyön pohjalta!
Siitä seuraavassa jokunen miete.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Tutkijoiden mukaan valtio valmistellut kuntauudistuksen huonosti"
[ Kotimaa 30.11.2005 3:06:37 / Turun Sanomat ]
Tutkijoiden mukaan valtio valmistellut kuntauudistuksen huonosti
Joukko kuntatutkijoita antaa valtiolle sapiskaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen heikosta valmistelusta. Tutkijat muistuttavat, että koko asia nousi esille äkkiä kesken vaalikauden. Hallitusohjelmassa siitä ei ole mainintaa.
Erikoistutkija Siv Sandberg Åbo Akademin julkishallinnon laitokselta vertaa suomalaista kuntauudistusta Tanskan vastaavan uudistuksen valmisteluun.
- Tanskassa tehtiin heti aluksi yli tuhatsivuinen esiselvitys, jonka pohjalta uudistusta ryhdyttiin miettimään. Suomessa on saatu tähän mennessä aikaan ehkä 150 sivua tekstiä. Selvitysmies Jukka Peltomäenkin esitys kuntamalliksi käsitti kahdeksan sivua power point -kalvoja, vertaili Sandberg KuntaSuomi 2004 -tutkimusohjelman päätösseminaarissa Helsingissä tiistaina.
Kymmenvuotisen tutkimuksen aikana selviteltiin kuntapalveluja, taloutta ja demokratian tilaa 47 kunnassa. Tutkijat saivat aikaiseksi 54 eri tutkimusraporttia, joiden sivumäärä nousee yli 7 000:n
Sandberg sai ajatuksilleen tukea kuntataloutta tutkivalta dosentti Heikki Heliniltä, jonka mukaan kuntia syyllistetään nyt turhaan. Hän uskoo, että koko uudistusta ei tarvittaisi, jos valtio olisi vastannut aikoinaan omista velvotteistaan kunnille.
Pienissä kunnissa tyytyväisin väki
Tutkijat epäilevät, etteivät heidän tutkimustuloksensa oikein jaksa kiinnostaa poliitikkoja - ainakaan kuntauudistuksen tässä vaiheessa. Professori Voitto Helander Åbo Akademista kehottaa kuitenkin poliitikkoja kysymään tutkijoiden mielipidettä ennen päätöksiä.
Saman laitoksen tutkija Sari Pikkala muistuttaa, että tutkimustuloksia voidaan tulkita monella tavalla. - Kuntakoko on aina poliittinen päätös. Pienillä ja suurilla kunnilla on omat kannattajansa ja kummallakin osapuolella on omat perustelunsa. Tärkeintä on, että uudistuksessa säilyy yhteistyöhenki, sillä repivät riidat ovat tuhoisia niin päättäjille kuin kuntalaisillekin, hän sanoo.
KuntaSuomi 2004 -tutkimuksen mukaan alle 3 000 asukkaan kunnissa asuu tyytyväisin väki. Syynä tuntuu olevan se, että pikkukunnissa asiat koetaan läheisiksi ja päättäjät tunnetaan hyvin.
Kuntalaiset ovat selvitysten mukaan varsin yksimielisiä siitä, mitkä palvelut hoituvat parhaiten pienissä kunnissa. Niitä ovat esimerkiksi päivähoito, peruskoulu sekä vanhuspalvelut. Kulttuuripalvelut, joukkoliikenne ja ammatilliset oppilaitokset voisivat jäädä suurempien kuntien huoleksi.
Professori Pentti Meklin Tampereen yliopistosta muistutti, että vertailu pienten ja suurten kuntien paremmuudesta palvelujen tuottajana on turhaa.
- Pieni ei aina merkitse kallista ja suuri edullista. Tässä on verrattava yksikkökustannuksia. Suuressa kunnassa saattaa olla lukuisia pieniä ja kalliita palveluyksiköitä, jolloin kokonaiskustannukset tietenkin nousevat.
Julkaistu 30.11.2005 3:06:37 / Turun Sanomat /
Lähdelinkki: http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-11-30,4:343405,1:0:0:0:0:
--> Arkisto - - >
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Julkisen peruspalvelutuotannon tehostaminen on kunta- ja palvelurakennehankkeiden ristiriitainen ydinkysymys. Palvelujen tehottomuus ja puntarit näyttäytyvät siten perin erilaisina poliitikkojen - ovatpa sitten "puoluepukareita tai valtiomiehiä" - kirjoituspöydän takaa ja kuin arkisessa työssä ja elämässä kuntakentällä eli Suomen kunnissa.
Toisenmoisena - suhteessa esim. kolmen suuren puolueen puoluejohtajan näkemyksiin - kuntarakenteen ja palvelutason ja niiden "kehittämisen" näköala ja tulevaisuudenkuvat näyttäytyvät myös vakavasti otettavan kuntatutkimuksen näkövinkkelistä.
Siitä seuraavassa halullisille sieluille johdatus (edes) kuntatutkimuksen lyhyeen oppimäärään:
Antti Moision ja Roope Uusitalon 1.10.2003 julkaistussa tutkimuksessa "Kuntien yhdistymisten vaikutukset kuntien menoihin" arvioitiin vuosina 1970 - 1997 tehtyjen kuntaliitosten vaikutusta yleishallinnon, opetustoimen, sosiaalitoimen ja terveystoimen menoihin. Lisäksi selvitettiin, vaikuttiko liitos kuntien veroäyrien määrään, veroprosenttiin tai velkaantumiseen. Tutkimuksen on rahoittanut sisäasiainministeriö.
Tutkimuksessa käytettiin parivertailua, jossa kullekin liitoskuntaparille haettiin asukasluvultaan, verotuloiltaan ja menorakenteeltaan mahdollisimman samanlainen verrokkipari kunnista, joissa liitosta ei ole tehty. Kuntaliitosten vaikutuksia arvioitiin seuraamalla liitoskuntien ja verrokkikuntien menojen muutoksia kymmenen vuoden ajan liitoksen jälkeen.
Tutkimuksen mukaan vuosina 1970- 1982 tapahtuneet kuntien yhdistymiset eivät vähentäneet tutkimuskuntien käyttömenoja. Kuntien kokonaiskäyttömenot kasvoivat liitoskunnissa selvästi nopeammin kuin vertailukunnissa. Käytössä ollut kustannusperusteinen valtionosuusjärjestelmä on tärkeä osaselitys tulokselle, kannustimet menosäästöille olivat tuolloin vähäiset. Tarkastelluista menoluokista ainoastaan yleishallinnossa yhdistyminen vähensi kuntien menoja. Näin saavutettu säästö ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan menojen kasvua muissa tehtävissä. Yhdistymisillä ei havaittu tutkimuksessa olevan tilastollisesti merkitsevää näyttöä menosäästöistä ei kuitenkaan 1990-luvultakaan ole.
Erityisesti opetustoimen ja terveystoimen menot kasvoivat kuntaliitoksen jälkeen. Ainoastaan yleishallinnon menoissa kuntaliitokset aikaansaivat kuntatalouteen tilastollisesti merkitseviä säästöjä. Yleishallinnon asukaskohtaiset menot pienenivät liitoksen vuoksi vuoden 1970 rahassa mitattuna noin kymmenellä markalla. Samaan aikaan muut menot kuitenkin kasvoivat liitoskunnissa asukasta kohti laskettuna noin sata markkaa enemmän kuin vertailukunnissa.
Kaikessa kupru-innossa linjattaessa on hyvä muistaa, että "paras" on hyvän vihollinen!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Tässä valossa kunta- ja palvelurakenneuudistus eli "kupru" onkin selvästi kansanvastainen "EU-sopeutusprojekti"!
Sillä se, mitä hieman ennakoitiin valtionveroja ja kuntaosuuksia jatkuvasti alennettaessa, näyttää tapahtuvan nyt ns. kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ("kupru") valekaavussa ("paras") ja varjolla nopeassa tahdissa.
Huhtikuussa 2004 sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto (kesk.) esitti ensimmäisenä, että Suomen kunnista muodostettaisiin 20 aluekuntaa. Projektipäällikkö Jukka Peltomäki (sd.) teki lähes samansisältöisen ehdotuksen omine erityispiirteineen kuukausi sitten. Kansan ja kuntalaisten kannalta irvokasta on se, että tämmöistä sailaan sinipunasisältöistä (muka) punamultapolitiikkaa näyttää omistautuneen ajamaan kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.).
Liitosehdotusten perustelut ovat epäloogisia eivätkä perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Toimenpiteiden väitetään parantavan kuntien taloustilannetta. Olemassaolevien tutkimustulosten valossa on kuitenkin todettava, että kuntaliitokset eivät paranna taloutta eivätkä saa aikaan säästöjä.
Syksyllä 2003 julkaistussa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimusraportissa "Kuntien yhdistymisen vaikutukset kuntien menoihin" Antti Moisio ja Roope Uusitalo päinvastoin tulevat johtopäätökseen, että liitokset johtavat monissa tapauksissa kalliimpiin palveluihin.
Myös Vaasan yliopiston Levon-instituutin tutkija Kari Leinamo päätyi kesällä 2004 samanlaiseen tutkimustulokseen. "Kuntalaisille ei kannata luvata ruusutarhoja, vaan pitää myöntää, että palvelut voivat jäädä ennalleen tai jopa huonontua", totesi Leinamo taannoin Kuntalehden haastattelussa.
Tässä katsannossa on syytä arvioida myös valtionvarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) ehdotusta, jonka mukaan kuntien on kustannettava toimintansa kunnallisverojen kautta. Kyseessähän on kokoomuksen vanha ehdotus, joka merkitsisi entistä suurempia varainsiirtoja vähävaraisilta hyvin toimeentuleville. Todennäköisesti se merkitsee myös vähittäistä luopumista valtionverotuksen progressiivisuudesta. Eeroko muka "köyhien kuntien asialla"?
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Kupru vaarantaa paitsi demokratian myös palvelut!
Muistellaanpa vielä valtiosihteeri Raimo Sailaksen (sd) legendaarista haastattelua
Kuntalehdessä (11/05).
Siinä Sailas romutti heti alkuun kuvitelmat, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksella edes pyrittäisiin parantamaan kunnallisia palveluja. "Ei pidä kuvitella, että pystymme jatkossa lisäämään palveluita tai pitämään edes nykyisenlaisia yllä sillä rahalla, joka meillä on käytettävissä."
Käytettävissä olevalla rahalla Sailas ei suinkaan tarkoita sitä viittä miljardia euroa, joka on viety pois kuntien valtionosuuksista eikä sitä rahaa, joka on varattu rikkaiden verohelpotuksiin, Fortumin optioihin ja EU- ja NATO-sopeutukseen.
Kuntaliitoksista Sailas täsmensi: "- -jos kuntaliitoksissa lähdetään nykyään siitä, että kaikkien työpaikat säilyvät seuraavat viisi vuotta eikä palvelurakenteeseen kajota, niin mistäpä niitä säästöjä syntyisikään."
Rakenteet on siis muutettava ja kuntasektorin työpaikkoja hävitettävä. Kuntasektorilta hävinneekin Sailaksen reseptillä satatuhatta työpaikkaa muutamassa vuodessa. Karsinta tulee koskemaan myös opettajia, lääkäreitä, hoitoalan henkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä. Nämä "professiot" kun ovat Sailaksen mukaan vaikuttaneet tähän asti lähinnä uusien virkojen synnyttämiseen.
Näitä "professioita" voidaan karsia, kun palvelut keskitetään suuriin yksikköihin ja niitä kilpailutetaan ja yksityistetään.
Vanhasen I (eli itse asiassa Lipposen III) hallitus toteuttaa Sailaan ohjelmaa uutterasti. Lähipalveluja hävitetään jo täyttä päätä. Terveysasemia lakkautetaan ja palveluja keskitetään suurempiin etäasemiin. Satoja lähikouluja uhkaa lakkautus. Kuntien kulttuurituesta katoaa Vanhasen hallituksen budjettiesityksen mukaan kolmannes. Kirjastojen rakentaminen ja korjaaminen lopetetaan kokonaan. Vanhustenhuoltoa ja lasten päivähoitoa "seudullistetaan". Ja niin edelleen.
Tämä on valmistautumista kunta- ja palvelurakenneremonttiin, joka pyritään tekemään kansaa kuulematta vielä ennen eduskuntavaaleja.
"Kupru" on kansanvastainen hanke, jota ajetaan pikavauhtia kuin käärmettä pussiin, jotta kansa ei huomaisi, miten kalliiksi tulee EU:n itälaajentuminen - ja siten myös Suomen kallein mies eli EU-laajentumiskomissaari Olli Rehn - tämän tasavallan rahvaalle!!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Tyytymättömyys palvelujen järjestämiseen on suurinta suurissa kaupungeissa!
Tutkimattomat ovat herrojen tiet! Vanhasen - Heinäluoman hallituksen "lopputyötä" eli kunta- ja palvelurakenneuudistusta "kuprua" on poliittinen ja taloudellinen valta- ymv. kaveri- ja mediaeliitti ajamassa nyt valtakunnallisella roadshow'lla ja sen mahdollistamalla tajunnantäytöllä kuin käärmettä pyssyyn.
Keskeinen argumentti kuntakooon ripeäksi kasvattamiseksi tällä hillopurkkiin hukkuneella joutilasluokalla on kuntien menojen kurissa pitäminen olosuhteissa, joissa yhteiskuntamme väestörakenne on suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä kehittymässä entistäkin vanhusvaltaisemmaksi jasiten entistä enemmän palveluja tarvitsevaisemmaksi. "Avoimen rehelliseksi" tekeytynyttä valtiosihteeri Sailasta lukuunottamatta koko valtakööri jaksaa antaa ymmärtää myös palvelutarpeiden paremman tyydyttämisen olevan tekeillä olevan kuntauudistuksen yhtenä tausta-ajatuksena tilanteessa, jossa kolmen vaihtoehtoisen mallin valekaapuun kätketyn hankkeen pyrkimyksenä on yksinkertaisesti ja rajusti vain supistaa kuntien lukumäärää. Päädytään tarjolle pannuista muka "vaihtoehtoisista" malleista toteuttamaan mikä tai minkälainen variaatio avoimin tai peitetymmin pakkotoimin tahansa, vääjäämättä ollaan heikentämässä kunnallista itsehallintoa, kunnallista kansanvaltaa - ja kunnallista palvelutarjontaa ja sen tasoa. Ellei näin ole tapahtuva aivan kaikkialla uusissa suurkunnissa eli niiden äveriäisemmissä ytimissä, niin ainakin niin on tapahtuva uusien suurkuntien reuna-alueilla kautta koko maan.
Sillä miten ollakaan: vastikään julkaistun Kuntaliiton tutkimusyhtiön Efekon tekemän tutkimuksen mukaan "vanhuspalveluihin oltiin useimmiten tyytymättömiä juuri suurissa kaupungeissa eli Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa".
"Suuruuden ekonomian" harhoissa elävien politrukkien ja muiden kuntajohtajien on vaikea myöntää, että "koolla ei ole niin väliä", kun palveluita tuotetaan tehokkaasti.
Heinäluoma (sd) rahapakkoineen on nyt paljon vartijana. Kunnille se, mikä kunnille kuuluu!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Kuprua ajavalla kaverieliitillä kettusenhäntiä kainaloissa?
Vaikka julkisessa keskusteluissa yritetäänkin muuta todistaa, miltei kaikki tähän asti esillä olleet ehdotukset kuntauudistukseksi saavat osakseen myös perusteltua kritiikkiä paitsi kuntalaisilta itseltään myös politiikan tutkijoilta.
Esim. Helsingin yliopiston valtio-opin professori Jan Sundbergin mielestä tekeillä oleva kuntauudistus on uhka demokratialle.
Sundberg arvioi taannoin Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että Suomi on ryntäämässä samoihin virheisiin kuin Ruotsi, jossa samantapainen uudistus tehtiin jo 50-60 vuotta sitten.
Sundbergin mukaan kuntareformissa puhutaan vain taloudesta. Demokratia unohtuu tai tulee siellä
traktorin peräkärryn viimeisessä laidassa.
Sundbergin mukaan syytä poliittisen osallistumisen vähenemiseen ja äänestysvilkkauden laskuun voi etsiä myös kuntademokratian heikkenemisestä.
Professori Jan Sundberg muistuttaa, että demokratia opitaan parhaiten kunnallisissa
luottamustoimissa. Sundberg pitää erittäin tärkeänä, että kunnissa on ihmisiä, jotka hoitavat yhteisiä asioita ilman oman voiton tavoittelua.
Sundbergin mukaan yksikään tutkija ei myöskään pysty todistamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet.
Kunnalliset palvelut ovat myös erittäin tärkeitä työllistäjiä. Jos ne siirretään suuriin
keskuksiin, maaseudulta häviää työpaikkoja, Sundberg huomauttaa.
Erityisen pahoin muutos iskisi Sundbergin mukaan naisten työpaikkoihin.
-Entistä useampi nainen muuttaisi työn perässä pois maaseudulta, ja miehethän muuttaisivat aikaa myöten perässä, huomauttaa professori Jan Sundberg.
Onkin syytä kysyä, mihin demarit ja myös näiden talutusnuorassa vauhkona laukkava kalvakka valakka Vanhanen oikein pyrkivät?
Kaikkinainen EU-etulinjaintoilu Puolan-johtoineen ja Turkin-huumineen on tulossa niin kalliiksi, että rahat kaverieliitin rellästämiseen tunnutaan revittävän vaikka vanhusten vaipoista?
Kuten hyvin tiedetään, taannoisen hallintoministeri Jouni "Poika" Backmanin (sd.) taannoin innolla ajama läänin"uudistuskin" - luvattuine mittavine kustannussäästöineen ? - oli sieltä aunuksen puolelta!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Kuntien kustannustehokkuudessa selviä eroja"
[13.10.2005]
Julkaisun PDF
Väestön korkea koulutustaso, suuri 35-49-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden osuus ja korkea taajama-aste parantavat kuntien kustannustehokkuutta. Vastaavasti korkea kustannustaso, syrjäinen sijainti, suuri väestömäärä sekä heikko sosioekonominen tilanne heikentävät kustannustehokkuutta. Omaan palvelutuotantoon verrattuna suuri yksityiseltä sektorilta ostettujen palvelujen osuus parantaa tehokkuutta. Tehokkuustilaston kärjessä ovat Rusko, Raisio, Toijala ja Kihniö. Heikoimmin sijoittuvat Pohjois-Suomen korkean työttömyysasteen kunnat.
Näin todetaan tuoreessa tutkimuksessa "Paljonko verorahoilla saa?". Tutkimuksen tekivät Helsingin yliopistossa professori Heikki A. Loikkanen ja erikoistutkija Ilkka Susiluoto. Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) on rahoittanut tutkimuksen ja julkaisee sen tutkimusjulkaisujen sarjassaan (tilaukset p. 09 - 6226 570).
Tutkimuksessa arvioitiin kuntien resurssien käytön tehokkuutta. Tutkimus kattaa kuntien peruspalvelutarjonnan 1994-2002, ja siinä ovat mukana sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen peruspalvelut. Mukana on 353 kuntaa. Alle 2000 asukkaan kunnat ja Ahvenanmaa sekä kuntaliitoksen kohteena olevat kunnat rajattiin pois.
Tutkimus hyödyntää Tilastokeskuksen keräämiä peruspalveluiden määrätietoja. Kullekin kunnalle lasketaan vuosittaiset, koko peruspalvelutarjonnan kattavat kustannustehokkuusluvut suoritemäärien ja sektoreiden rahankäytön avulla. Tämän jälkeen kuntien välisiä tehokkuuseroja selitetään regressiomenetelmin, laajahkoa taustamuuttujien joukkoa hyväksi käyttäen.
Miksi samalla rahamäärällä eri määrä palveluja?
Tehokkaat kunnat tuottavat tietyllä rahamäärällä huomattavasti suuremman määrän palveluja kuin tehottomat. Parhaat kunnat yltivät koko ajanjaksolla lähes sadan prosentin tehokkuuteen ja keskimääräisen kunnan tehokkuus oli 87 prosenttia. Kahdeksan heikointa kuntaa jäi kustannustehokkuudeltaan alle 70 prosentin. Kuntien väliset erot pysyivät karkeasti ottaen ennallaan tarkasteluajanjaksolla 1994-2002.
Kunnan väkiluvun kasvu tai väheneminen ei vaikuttanut tehokkuuteen. Myöskään kunnallispolitiikkaan liittyvillä muuttujilla, kuten äänestysaktiivisuudella tai oikeisto-keskusta-vasemmisto -jaottelun mukaisilla valtuusto-osuuksilla ei ollut vaikutusta. Valtionosuuksien runsaus aiheutti tehottomuutta ajanjakson alkuvuosina, mutta sillä ei ollut vaikutusta myöhemmin.
Väestöltään pienten ja keskikokoisten kuntien joukossa kokoeroilla ei näytä olevan oleellista vaikutusta peruspalvelujen kustannustehokkuuteen. Sen sijaan suuria kaupunkeja kohtaa tehokkuushaitta, joka korostuu väestömäärän kasvaessa.
Jyväskylän ja Helsingin seudut keskitason alapuolella
Suurimmista kaupungeista Tampere, Oulu, Lahti, Kuopio ja Pori sijoittuivat vahvimpaan kolmannekseen, Helsinki, Espoo ja Vantaa niitä heikommin.
Seutukuntatasolla Tampereen, Oulun, Porin, Kuopion ja Lahden seudut menestyivät hyvin. Sen sijaan Jyväskylän seutu jäi Helsingin seudun lisäksi kuntien keskitason alapuolelle.
Suomen karttaa tarkastellen käy ilmi, että Oulu - Joensuu linjan pohjoispuolelle sijoittuvat kunnat jäivät yleensä heikoimpaan neljännekseen. Useimmat maan länsiosan kunnat menestyivät vertailussa hyvin.
Liitteet (PDF):
* Kunnat tehokkuusluokittain (I-tehokkain jne.)
* Peruspalvelujen kustannustehokkuuden 20 parasta ja heikointa kuntaa
Heikki A. Loikkasen ja Ilkka Susiluodon haastattelu Polemiikki-lehdessä 3/2005 "Tehokkuuden monta näkökulmaa"
Lue lisää: http://www.kaks.fi/tiedotteet/kaks-tutki-kuntien2.aspx
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/liiteet_tutkimusNro50.pdf
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/Tutkimus50.pdf
*************************
Tehokkuuden monta näkökulmaa
Julkisen peruspalvelutuotannon tehostaminen on kunta- ja palvelurakennehankkeiden ristiriitainen ydinkysymys. Palvelujen tehottomuus ja puntarit näyttäytyvät erilaisina kirjoituspöydän takaa ja kuntakentällä.
Kansainvälisissä julkisen sektorin tehokkuustutkimuksissa Suomi sijoittuu hyvin. Esimerkiksi viime vuonna kaikkiaan 29 maan julkissektoreiden toiminnasta tehty hollantilaistutkimus nosti Suomen kärkeen kohtuuhintaisten laadukkaiden julkisten palvelujen tuottajana (www.scp.nl).
- Siitä huolimatta rahat eivät nykyisen menojen kasvun jatkuessa riitä, vaikka Suomen talouskasvukin on keskimäärin parempaa kuin monessa muussa maassa, sanoo budjettineuvos Raija Koskinen valtiovarainministeriöstä. Hän vastaa valtion budjetin kautta kunnille tulevien määrärahojen ja niiden taustalaskelmien valmistelusta.
Suomessa peruspalvelutuotannon tehokkuutta kunnissa on yritetty selvittää monella tavoin niin sektorikohtaisesti resursseja, suoritteita ja tuloksia arvioimalla kuin erilaisilla kustannusvertailuilla. Uuden näkökulman asiaan tuo professori Heikki A. Loikkasen ja tutkija Ilkka Susiluodon tutkimus Mitä verorahoilla saa?
- Tämä on ensimmäinen kuntatason tutkimus, jossa verrataan rahakasaa ja sillä aikaansaatujen erilaisten peruspalvelusuoritteiden volyymiä ja pyritään selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat kuntien tehokkuuseroihin, sanoo professori Heikki A. Loikkanen ja muistuttaa, että kyse ei ole vaikuttavuustutkimuksesta eikä tutkimus liioin kerro siitä, kuinka vähän tai rutkasti kunnat käyttävät rahaa palveluihinsa.
Lisäksi tutkijat ovat pyrkineet selittämään tehokkuuseroja useilla muuttujilla.
Tiivis vai harva asutus
Professori Loikkasen mukaan tehokkuusongelman ydin näyttää vahvasti kiertyvän asukasrakenteeseen.
- Palvelun tehokkuus on sekä toimipaikkatason että palveluverkon tehokkuutta. Jos väestö asuu verraten tiiviisti, palveluverkoston käyttöasteiden hallinta on helpompaa demograafisten tekijöiden muuttuessa.
- Siitä tullaan kysymykseen, mihin Suomessa saa rakentaa. Meillä on ollut salliva politiikka, yhdyskuntarakenteet ovat sirpaleisia ja kaikille on luvattu palvelut.
Tiiviysargumenttikaan ei päde esimerkiksi Helsingissä, joka saa tässäkin tutkimuksessa huonon tehokkuusluvun. Tosin Ilkka Susiluoto muistuttaa, että Helsingin heikko luku selittyy kohtalaisen hyvin koolla ja muilla keskeisillä taustamuuttujilla. Sen sijaan esimerkiksi Oulun tai Tampereen verraten korkeita tehokkuuslukuja niillä ei pystytty kunnolla selittämään.Tutkimukseen tutustunut Saarijärven kaupunginjohtaja Hannu Pirkola pitää erikoisena tulosta syrjäisyyden vahvasta merkityksestä peruspalvelujen tehokkuudelle.
- Itse asiassa tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, että kunnan fyysinen koko, pinta-ala, on keskeinen tehokkuustekijä. Tutkimuksen tehokkuuskärjen 10 kunnan pinta-ala on noin 50 neliökilometristä enintään muutamaan sataan neliökilometriin, kymmenessä tehottomimmassa kunnassa tuhansia, jopa yli 10 000 neliökilometriä. Palveluiden järjestäminen niissä on aivan eri asia, sanoo aiemmin kuntatarkastajana kuntien tilanteeseen laajemminkin paneutunut Pirkola.
Sama kannattaisi Pirkolan mukaan muistaa myös kuntien lukumäärää koskevassa keskustelussa.
- Kuntaliitokset voivat olla perusteltuja jossakin Lounais-Suomessa, missä kuntakeskukset ovat muutamien kilometrien päässä toisistaan. Eivät ne johda samanlaiseen tehokkuuteen, jos kuntakeskusten väliä on useita kymmeniä kilometrejä. Tosin sielläkin jonkin verran tehokkuutta voidaan parantaa toimimalla vanhojen kuntarajojen yli.
- Palvelut on tavalla tai toisella hoidettava syrjäkylienkin väelle tai tuotava heidät sitten väkisin keskuksiin, joissa taas syntyy lisärakennustarpeita.
Raskaat rakenteet
Kun tutkimuksen tekijät huomauttavat, että aika suuri joukko peruspalvelujen tehokkuuteen vaikuttavista tekijöistä on sellaisia, joihin kunta itse ei juurikaan voi vaikuttaa, budjettineuvos Raija Koskinen sanoo, että valtionavuissa ulkoiset tekijät otetaan jo huomioon, mutta kunta päättää edelleen itse, miten se könttänä tulevan rahan käyttää.
- Ongelmien syy on pitkälti vanha korvamerkitty valtionapujärjestelmä, jonka peruna kunnissa on raskaat palvelurakenteet. Niiden purkaminen on hyvin vaikeaa. Nyt on mahdollisuus ja pakkokin miettiä rakenteita, kun suuret ikäluokat eläköityvät myös kunnista eikä kaikille ainakaan kaikkiin tarpeisiin riitä enää ammattitaitoista työvoimaa, Koskinen sanoo.
Hän myöntää tuntevansa paremmin rahoitusjärjestelmät ja niiden vaikutuksen kuin vaikealta näyttävän tehokkuusmittauksen.
- Rahoitusjärjestelmä ei saa toimia tavoitteiden vastaisesti. Periaatteen pitää olla se, että ne, jotka ovat keränneet rahat, myös päättävät niiden käytöstä.
Tästä syystä Koskinen sanoo myös kannattavansa kuntakoon kasvattamista ja vastustavansa kalliin erikoissairaanhoidon siirtämistä kuntien vastuulta valtiolle.
- Pienissä kunnissa ei ole riittävästi osaamista. Toisaalta pelkään kaikkia väliportaita ja kuntakokoa kasvattamalla niitä ei tarvita. Erikoissairaanhoito taas on yhden lääkärin lähetteen takana ja niitä kirjoitetaan varmasti löperömmin, jos maksaja on valtio.
Sama sabluuna ei käy kaikille
Saarijärven Hannu Pirkola hyväksyy Koskisen periaatteen, mutta ihmettelee johtopäätöksiä.
- En ymmärrä, miten kuntien koon kasvattaminen purkaisi olennaisesti kuntayhtymiä.Esimerkiksi meillä on kuuden kunnan kansanterveystyön kuntayhtymä. Jos kunnat pantaisiin yhteen, säästöjä syntyisi vain hallintokuluissa.
- Ratkaisuja näihin asioihin ei voi tehdä samalla sabluunalla koko maassa muualla kuin kirjoituspöydän ääressä. Käytännön elämässä pitää ottaa käyttöön monenlaisia ratkaisumalleja, Pirkola sanoo ja valittaa kuntaliitosten ja kuntien yhteistyön asettamista vastakkain.
- Kumpiakin tarvitaan.
Erikoissairaanhoidon siirtoa valtiolle Pirkola kannattaa osin Koskisen omin argumentein.
- Sairaanhoidon menot ovat monessa kunnassa jo nyt yli kolmannes budjetista ja niiden kasvu 2-3-kertainen verrattuna muihin menoihin. Erityisen kallista on erikoissairaanhoito, jossa päätökset tehdään asiantuntijavetoisesti, sillä kuntaväki on pudonnut kelkasta jo ajat sitten. Vain sosiaali- ja terveysministeriö pystyisi valtakunnallisesti järkeistämään sen, Pirkola sanoo.
SYRJÄISYYS MERKITTÄVÄ TEKIJÄ
Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimussarjassa julkaistu professori Heikki A Loikkasen ja tutkija Ilkka Susiluodon tutkimus Mitä verorahoilla saa? järjestää kuntia suhteelliseen kustannustehokkuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka monta palvelusuoritetta ne ovat kuntatasolla laskien saaneet aikaan kymmenessä keskeisessä peruspalvelussa niihin käyttämillään nettokäyttömenoilla. Mukaan ei ole otettu ongelmalliseksi tunnettua erikoissairaanhoitoa, eikä maankäyttö- ja liikennepalveluita.
Mukana on kaikkiaan 353 yli 2 000 asukkaan kuntaa vuosilta 1994-2002. Niistä suurin osa näyttäytyy kohtalaisen tehokkaana ryhmänä, jossa tehokkuuslukujen erot ovat varsin pienet. Sen sijaan tehokkaimpien ja tehottomimpien ero on iso. Loikkasen ja Susiluodon mukaan yllättävän iso tehottomuuden selittäjä oli kunnan syrjäisyys, jota mitattiin painotettuna maantie-etäisyytenä muihin seutukuntiin. Korkea työttömyysaste ja tulotaso (kustannustaso), vähäinen taajama-asutuksen osuus, palveluvalikoiman monipuolisuus ja suuri väestömäärä näyttävät heikentävän tehokkuutta.
- Selväpiirteisimmin väestömäärä heikensi tehokkuutta suurimpien kuntien suunnalla. Suureen kokoon ei näytä liittyvän skaalaetuja peruspalveluissa, vaan uhkana saattaa pikemminkin olla toimintojen byrokratisoituminen ja muut kokoon liittyvät tekijät. Toisaalta pienimmät kunnat eivät liioin olleet tehokkaimpia, vaan alle 10 000 asukkaan kunnissa väestömäärän vaikutus jäi epäselväksi, Loikkanen sanoo.
Peruspalvelujen tehokkuutta parantavia tekijöitä olivat mm. väestön korkea koulutustaso, keski-ikäisten suuri osuus kunnan työntekijöistä ja palveluiden ostot yksityiseltä sektorilta. Valtionapujen osuuden kasvu heikensi tehokkuutta vuoteen 1997, myöhemmin vaikutus häipyi. Hyvin iäkkäiden väestöosuudelle, kunnan väestömäärän muutokselle tai poliittisille voimasuhteille tässä tutkimuksessa ei saatu erityisiä tehokkuusvaikutuksia.
Riitta Hildén, 5.9.2005
Lähde:
http://www.polemiikki.fi/lehdet/2005/numero-3/tehokkuuden-monta-nakokulmaa.aspx
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Lisälukemista muillekin kuin vain näitten kapisten saittien lapsenmielisille löytyy mm. tuolta:
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=439704
http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=236377&sana=Timo%20Ristim%E4ki
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000011607957
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011742246
§§§§§§§§§§§§§§§§
" - - Tutkija Kari Leinamo: "Palveluiden paranemista ei kannata luvata"
Kuntaliitoksen pitkäaikaisia seurauksia on mahdotonta ennustaa
Kuntaliitoksen vaikutuksia on tutkija Kari Leinamon mukaan mahdotonta ennustaa. - Kuntalaisille ei kannata luvata ruusutarhaa, vaan pitää myöntää, että palvelut voivat jäädä ennalleen tai jopa huonontua, hän toteaa.
Kannattaako kuntaliitos? Kyllä vai ei?
- Rohkenisinko sanoa, että ei kannata, Vaasan yliopiston tutkija Kari Leinamo vastaa.
- Liitoksen vaikutukset vaihtelevat paljon. Mikään yksittäinen tekijä ennusta lopullista johtopäätöstä, hän toteaa.
Asukasluku, elinkeinorakenne tai taloustilanne ei ennusta kuntaliitoksen onnistumista. Tilastoluvuista ei löydy "kyllä tai ei" ratkaisulle vankkaa perustaa, mutta epämääräinen vetovoiman kasvattaminenkaan ei käy kannusteeksi.
- Paras pohja on hyvä yhteistyö ja toistensa keskinäinen arvostus. Sitoutumista tarvitaan myös: vastaanottavan eli jäljellejäävän kunnan on sitouduttava kehittämään liitosaluettaan, tutkija tiivistää.
Leinamo tutki viiden kunnan yhdistymisen vaikutuksia liitosalueiden näkökulmasta Tutkittavina olivat muun muassa väestön ja yritystoiminnan kehitys, peruspalvelujen verkoston kehitys, verotus, liikenne, kuntalaisten yhdistystoiminta, asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja mielipiteet. Vertailukohteina oli viisi samantyyppistä kuntaa, jotka olivat pysyneet itsenäisinä. - -
- - Itsenäisellä paljon palveluvaihtoehtoja
Palveluissa on mietittävä pitkäjänteisesti vaihtoehtoja. Itsenäisellä kunnalla on mahdollisuus hoitaa hommansa uudenlaisin tavoin ja ennakkoluulottomin ratkaisuin, jos vain rohkeutta ja kykyjä riittää.
Esimerkiksi päivähoidossa palvelujen kirjo voi olla laajempi kuin ison kunnan reuna-alueella. Suurissa kaupungeissa käytetään helposti samaa sabluunaa niin laidoilla kuin keskustassa.
Myös vanhusten palveluissa monet pienet kunnat käyttävät mielikuvitusta.
- Velkualla on monitoimitalo Kummeli, jossa on muun muassa kirjasto ja vanhusten palveluasuntoja. On selvää, ettei sellaista olisi rakennettu, jos kunta ei olisi ollut itsenäinen.
- Eri asia sitten on, jos ei kannateta monipuolisia palveluja joka kylässä. Joku voi olla sitä mieltä, että Suomessa on liian hyvät palvelut, tutkija sanoo.
Maltillista pohdintaa
Leinamo ei vastusta kuntaliitoksia. Kunnan isointa kysymystä pitää kuitenkin tutkia maltillisesti.
"Ratkaisu on lopullinen. "
- Asia on kunnanvaltuuston ja asukkaiden päätettävissä, jos tulevaisuudenusko kerta kaikkiaan loppuu, Leinamo muistuttaa.
Liitoskumppanin löytyminen voi olla vaikeaa, jos alueen kunnat ovat pieniä ja köyhiä. Liitosta ei saa tehdä ilman yhteistä rajaa. Tähän ongelmaan tutkijallakaan ei ole ratkaisua. Yksi mahdollisuus olisi laaja-alainen "suurkaupunki", mutta sellaista ei ole vielä millään suunnalla tosimielessä viritelty.
PIRJO TUUSA"
Luettavaa:
Kari Leinamo: Kuntaliitoksen jälkeen. Kuntien yhdistymisen vaikutukset liitosalueiden näkökulmasta. Vaasan yliopiston Levón-instituutti, julkaisu no 111.
http://www.kuntalehti.fi/uploaded/template/asp/kl_perustyyli.asp?version=35586&category=17
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Lopuksi vielä innokkasti näillä kapisilla saiteilla kirjoittelevalle asevelisosialistirintamallekin ajateltavaa.
EU:n entinen oikeusasiamies Jacob Söderman (sd.) on varsin perusteellisesti ja kovasanaisesti avostellut kuntauudistusta mm. Turun Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa julkaistuissa kirjoituksisaan. Seuraavassa tiedoksi Södermanin kritiikkiä också på andra inhemska...
[ Julkaistu 8:37 08.11.2005 / Helsingin Sanomat ]
EU:n entinen oikeusasiamies Jacob Söderman arvostelee voimakkaasti kuntauudistusta Hufvudstadsbladetissa tiistaina. Södermanin mielestä uudistus on liian byrokraattinen, eikä lähidemokratia toteudu siinä.
"Kunnianhimoiset valtiosihteerit ja valtiovarainministeriön teknokraatit on miettineet tätä kuntauudistusmallia, mutta heidän ei tarvitse ottaa siitä poliittista vastuuta. Siksi heidän valmistelemansa malli vain huonontaisi palvelutasoa kunnissa", Söderman ryöpyttää.
Erityisesti Söderman on huolestunut kuntakokojen liian suuresta kasvattamisesta. Hän pelkää, että suurissa kunnissa tavalliset ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin, vaan päätöksenteko on kasvotonta.
"Pienessä kunnassa ei voi lakkauttaa koulua ilman, että joutuisi keskustelemaan asiasta kasvotusten vihaisten vanhempien kanssa", Söderman huomauttaa.
Hän muistuttaa myös, etteivät suurkunnat välttämättä tulisi nykyistä halvemmiksi yhteiskunnalle.
"Jos katsotaan vaikka mammuttimaista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, niin onko se laskenut kustannuksia? Pelastustoimen keskittäminenkin tuli monelle kunnalle kalliiksi", Söderman luettelee.
Sinänsä Söderman ei vastusta kuntien yhdistämisiä, mutta hän perää suunnitelmiin jonkinlaista tolkkua.
"Kyllä terveydenhuollon ja peruskoulun voi järjestää pienemmälläkin väkimäärällä kuin 20 000:lla", Söderman arvostelee uudistuksessa kaavailtua uuden kuntajaon kuntien vähimmäisasukaslukua.
Entinen oikeusasiamies sanoo olevansa viimeiseen asti lähidemokratian kannattaja.
"Perusoppi demokratian toteuttamiseen tulee juuri kunnallisissa lautakunnissa. Kunnallinen päätöksenteko on pohjoismaisen demokratian perusta. Jos näitä lautakuntia vähennetään ja tilalle tulee puoliammattilaisia johtajia, niin yhä harvempi ihminen oppii, kuinka demokratia parhaiten toimii käytännössä", Söderman summaa Hufvudstadsbladetissa.
Muualla verkossa:
Jacob Södermanin haastattelu Hufvudstadsbladetissa (ruotsiksi)
Lähdelinkki:
http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/S%F6derman%20arvosteli%20kovasanaisesti%20kuntauudistusta/1101981553356
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
JACOB SöDERMAN:
Kommunreformen skapar
byråkratiskt bossvälde
Publicerad: 7/11/05 22:21 / Hufvudstadsbladet /
Kommunreformen är ett teknokratiskt projekt som drivs av politiska statssekreterare utan folkets mandat. Därför är den mycket odemokratisk, säger Jacob Söderman, före detta EU-ombudsman.
Trött på bossväldet. Att som Åbo stad börja avlöna stadsstyrelsens ordförande är inte klokt. Kommunala förtroendevalda har utvecklats till bossar som hittar på nya poster
åt varandra, till exempel borgmästare, säger Jacob Söderman.– Vad är biffen? Billigare blir det inte, inte heller mänskligare. Inte ett enda politiskt parti har några uttalade mål som stämmer överens med regionkommunerna, utbrister Jacob Söderman.
Han förstår inte regeringens, däribland sitt egna socialdemokratiska partis iver att gå in för stora enheter. Enligt Söderman skulle ett Finland med samtliga kommuner på över 20 000 invånare bara leda till att klyftan mellan beslutsfattarna och folket vidgas ytterligare. Dessutom är han orolig över att beslutsfattandet har flyttats över till vad han kallar ”bossarna” – professionella byråkrater som aldrig behöver möta folket de regerar över.
– Ambitiösa statssekreterare och teknokrater i finansministeriets djupa källare har väl funderat ut den här reformen. De behöver inte ta politiskt ansvar för sina beslut. Därför förbereder de en reform som bara kommer att försämra servicen, säger Söderman.
Stora enheter gör det lättare att skära ner, konstaterar han.
– I mindre kommuner kan man inte lägga ned en skola utan att diskutera saken öga mot öga med arga föräldrar. Är man däremot en politisk statssekreterare eller avlönad stadsstyrelseordförande i en storstad slipper man stöta på de drabbade.
Söderman drar rentav slutsatsen att det är med avsikt som teknokraterna försämrar servicen.
– Drar man in en polisstation slutar folk i periferin att ringa till polisen, för det tar så lång tid innan den kommer. Drar man in ett FPA-kontor slutar fler pensionärer att hålla reda på sina rättigheter. Det blir mycket billigare på det sättet.
Varför protesterar du inte inom ditt eget parti?
– Det är ingen som frågar mig. Jag är ju pensionär. Jag är i den lyckliga åldern då man vet mycket, men ingen är längre intresserad.
Söderman ser mycket ogillande på hur dagens finländska beslutsfattare ”springer på internationella seminarier och skryter om till exempel den lyckade länsreformen”.
– Det är klart att befolkningsunderlaget ska vara basen för antalet skolor, men att lägga ned skolor är inget att yvas över. Ibland får man en känsla av att de har utvecklat premier och optioner för antalet skolor som läggs ned.
Hur skall man alltså spara? Många kommuner i Finland är snart bankrutt.
– Åtminstone finns det ingenting som säger att stora kommuner automatiskt blir billigare. Titta på mastodontskapelsen Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt – har den minskat kostnaderna? Och när räddningsväsendet centraliserades blev det dyrare för många kommuner. Tidigare hade de skött det mesta via frivilliga brandkåren, men nu måste de betala in sin del till potten oberoende av de verkliga utgifterna.
Kommunerna ska enligt Söderman koncentrera sig på att få pli på de största utgiftsposterna, till exempel specialsjukvården.
– Utgifterna för specialsjukvåren växer med 6–7 procent per år, samtidigt som skatteintäkterna stiger med 2–3 procent, konstaterar han.
Exakt hur det ska gå till har han inga svar på, däremot några förslag:
– En aktiv preventiv hälsovård för att minska kostnaderna i förväg. Dessutom behöver vi en skaplig alkoholkampanj för att få bukt med den sanslösa alkoholkonsumtionen som regeringen fått till stånd med sin skattepolitik.
Söderman uppmanar nu de finlandssvenska kommunerna att ”se om sina hus”.
– Det gäller att förekomma, inte förekommas. Hela Kimitoön kunde bli en kommun och Pedersöre och Jakobstad kunde bilda Pedersöre stad tillsammans med Nykarleby och Larsmo, till exempel.
Jacob Söderman är inte emot kommunsammanslagningar. Han begriper bara inte varför de helst ska ske i så stor skala som möjligt.
– Man ska gå samman där det är rationellt. Men att sätta upp en undre gräns på 20 000 invånare är idiotiskt. Man kan ordna primärhälsovård och grundskola med färre invånare.
Sluta skälla på de äldre!
Just nu talas det mycket om hur dyra fyrtiotalisterna kommer att bli för Finland, en diskussion som retar Söderman omåttligt.
– Jag är oerhört irriterad på detta skällande på åldringar. Dagens pensionärer har betalat mycket skatt i sitt liv, de är aktiva kulturkonsumenter, de betalar skatt på sina pensioner, de tar hand om barnbarnen. Det är bara under slutet av sina liv som de blir dyra. Och en sak är säker: åldringsvården blir inte billigare bara för att man slår ihop den i stora enheter.
Den kanske mest problematiska aspekten med kommunreformen är enligt Söderman i varje fall närdemokratin.
– Demokratins fotfolk utbildas i kommunala nämnder och utskott. De är grunden för vår nordiska demokrati. När nämnderna minskar och halvprofessionella bossar tar över får vi allt färre människor som lär sig hur demokrati fungerar i praktiken.
Anna-Lena Laurén
09 1253 346,
[email protected]
Lähdelinkki Höblaan:
http://195.255.83.69/pagespeed/url/News/story/2128781
Keskeisimmin näkyy käydyn arviolle asian vierestä eli vain siitä, kuka "kolmesta suuresta" kenenkin mielestä menestyi keskustelussa ja kuka puolestaan ei.
Minun mielestäni koko eilisiltainenkin A-talk -keskustelu oli - kenties lukuunottamatta ohjelmaan upotettua pienenpientä kuntataloustieteen professori Heikki A. Loikkasen haastattelua - totaalista juhanafgrannia eli "yhtä tyhjän kanssa"!
Kuten tunnettua, koko kupru-hanke tempaistiin muka vaalikauden tärkeimmäksi toiminnaksi yli 50 A-nelosliuskaa käsittävän hallitusohjelman ulkopuolelta.
Hanketta ruvettiin sitten vaelluksensa varhemmissa vaiheissa hyvinkin kyseenalaista kunniaa niittäneen projektipäällikkö Jukka Peltomäen (sd.) työstämänä ja kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) "johtamana" ajamaan viime vuoden lopulla eteenpäin liki parinkymmenen maakuntavalistustilaisuuden roadshow'lla. noin kymmenen PowerPoint -tulostekalvon ja muutaman muun paperikoosteen voimin. Eli itse asiassa kohtuuttoman eli tyystin kelvottoman valmistelutyön pohjalta!
Siitä seuraavassa jokunen miete.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Tutkijoiden mukaan valtio valmistellut kuntauudistuksen huonosti"
[ Kotimaa 30.11.2005 3:06:37 / Turun Sanomat ]
Tutkijoiden mukaan valtio valmistellut kuntauudistuksen huonosti
Joukko kuntatutkijoita antaa valtiolle sapiskaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen heikosta valmistelusta. Tutkijat muistuttavat, että koko asia nousi esille äkkiä kesken vaalikauden. Hallitusohjelmassa siitä ei ole mainintaa.
Erikoistutkija Siv Sandberg Åbo Akademin julkishallinnon laitokselta vertaa suomalaista kuntauudistusta Tanskan vastaavan uudistuksen valmisteluun.
- Tanskassa tehtiin heti aluksi yli tuhatsivuinen esiselvitys, jonka pohjalta uudistusta ryhdyttiin miettimään. Suomessa on saatu tähän mennessä aikaan ehkä 150 sivua tekstiä. Selvitysmies Jukka Peltomäenkin esitys kuntamalliksi käsitti kahdeksan sivua power point -kalvoja, vertaili Sandberg KuntaSuomi 2004 -tutkimusohjelman päätösseminaarissa Helsingissä tiistaina.
Kymmenvuotisen tutkimuksen aikana selviteltiin kuntapalveluja, taloutta ja demokratian tilaa 47 kunnassa. Tutkijat saivat aikaiseksi 54 eri tutkimusraporttia, joiden sivumäärä nousee yli 7 000:n
Sandberg sai ajatuksilleen tukea kuntataloutta tutkivalta dosentti Heikki Heliniltä, jonka mukaan kuntia syyllistetään nyt turhaan. Hän uskoo, että koko uudistusta ei tarvittaisi, jos valtio olisi vastannut aikoinaan omista velvotteistaan kunnille.
Pienissä kunnissa tyytyväisin väki
Tutkijat epäilevät, etteivät heidän tutkimustuloksensa oikein jaksa kiinnostaa poliitikkoja - ainakaan kuntauudistuksen tässä vaiheessa. Professori Voitto Helander Åbo Akademista kehottaa kuitenkin poliitikkoja kysymään tutkijoiden mielipidettä ennen päätöksiä.
Saman laitoksen tutkija Sari Pikkala muistuttaa, että tutkimustuloksia voidaan tulkita monella tavalla. - Kuntakoko on aina poliittinen päätös. Pienillä ja suurilla kunnilla on omat kannattajansa ja kummallakin osapuolella on omat perustelunsa. Tärkeintä on, että uudistuksessa säilyy yhteistyöhenki, sillä repivät riidat ovat tuhoisia niin päättäjille kuin kuntalaisillekin, hän sanoo.
KuntaSuomi 2004 -tutkimuksen mukaan alle 3 000 asukkaan kunnissa asuu tyytyväisin väki. Syynä tuntuu olevan se, että pikkukunnissa asiat koetaan läheisiksi ja päättäjät tunnetaan hyvin.
Kuntalaiset ovat selvitysten mukaan varsin yksimielisiä siitä, mitkä palvelut hoituvat parhaiten pienissä kunnissa. Niitä ovat esimerkiksi päivähoito, peruskoulu sekä vanhuspalvelut. Kulttuuripalvelut, joukkoliikenne ja ammatilliset oppilaitokset voisivat jäädä suurempien kuntien huoleksi.
Professori Pentti Meklin Tampereen yliopistosta muistutti, että vertailu pienten ja suurten kuntien paremmuudesta palvelujen tuottajana on turhaa.
- Pieni ei aina merkitse kallista ja suuri edullista. Tässä on verrattava yksikkökustannuksia. Suuressa kunnassa saattaa olla lukuisia pieniä ja kalliita palveluyksiköitä, jolloin kokonaiskustannukset tietenkin nousevat.
Julkaistu 30.11.2005 3:06:37 / Turun Sanomat /
Lähdelinkki: http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-11-30,4:343405,1:0:0:0:0:
--> Arkisto - - >
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Julkisen peruspalvelutuotannon tehostaminen on kunta- ja palvelurakennehankkeiden ristiriitainen ydinkysymys. Palvelujen tehottomuus ja puntarit näyttäytyvät siten perin erilaisina poliitikkojen - ovatpa sitten "puoluepukareita tai valtiomiehiä" - kirjoituspöydän takaa ja kuin arkisessa työssä ja elämässä kuntakentällä eli Suomen kunnissa.
Toisenmoisena - suhteessa esim. kolmen suuren puolueen puoluejohtajan näkemyksiin - kuntarakenteen ja palvelutason ja niiden "kehittämisen" näköala ja tulevaisuudenkuvat näyttäytyvät myös vakavasti otettavan kuntatutkimuksen näkövinkkelistä.
Siitä seuraavassa halullisille sieluille johdatus (edes) kuntatutkimuksen lyhyeen oppimäärään:
Antti Moision ja Roope Uusitalon 1.10.2003 julkaistussa tutkimuksessa "Kuntien yhdistymisten vaikutukset kuntien menoihin" arvioitiin vuosina 1970 - 1997 tehtyjen kuntaliitosten vaikutusta yleishallinnon, opetustoimen, sosiaalitoimen ja terveystoimen menoihin. Lisäksi selvitettiin, vaikuttiko liitos kuntien veroäyrien määrään, veroprosenttiin tai velkaantumiseen. Tutkimuksen on rahoittanut sisäasiainministeriö.
Tutkimuksessa käytettiin parivertailua, jossa kullekin liitoskuntaparille haettiin asukasluvultaan, verotuloiltaan ja menorakenteeltaan mahdollisimman samanlainen verrokkipari kunnista, joissa liitosta ei ole tehty. Kuntaliitosten vaikutuksia arvioitiin seuraamalla liitoskuntien ja verrokkikuntien menojen muutoksia kymmenen vuoden ajan liitoksen jälkeen.
Tutkimuksen mukaan vuosina 1970- 1982 tapahtuneet kuntien yhdistymiset eivät vähentäneet tutkimuskuntien käyttömenoja. Kuntien kokonaiskäyttömenot kasvoivat liitoskunnissa selvästi nopeammin kuin vertailukunnissa. Käytössä ollut kustannusperusteinen valtionosuusjärjestelmä on tärkeä osaselitys tulokselle, kannustimet menosäästöille olivat tuolloin vähäiset. Tarkastelluista menoluokista ainoastaan yleishallinnossa yhdistyminen vähensi kuntien menoja. Näin saavutettu säästö ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan menojen kasvua muissa tehtävissä. Yhdistymisillä ei havaittu tutkimuksessa olevan tilastollisesti merkitsevää näyttöä menosäästöistä ei kuitenkaan 1990-luvultakaan ole.
Erityisesti opetustoimen ja terveystoimen menot kasvoivat kuntaliitoksen jälkeen. Ainoastaan yleishallinnon menoissa kuntaliitokset aikaansaivat kuntatalouteen tilastollisesti merkitseviä säästöjä. Yleishallinnon asukaskohtaiset menot pienenivät liitoksen vuoksi vuoden 1970 rahassa mitattuna noin kymmenellä markalla. Samaan aikaan muut menot kuitenkin kasvoivat liitoskunnissa asukasta kohti laskettuna noin sata markkaa enemmän kuin vertailukunnissa.
Kaikessa kupru-innossa linjattaessa on hyvä muistaa, että "paras" on hyvän vihollinen!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Tässä valossa kunta- ja palvelurakenneuudistus eli "kupru" onkin selvästi kansanvastainen "EU-sopeutusprojekti"!
Sillä se, mitä hieman ennakoitiin valtionveroja ja kuntaosuuksia jatkuvasti alennettaessa, näyttää tapahtuvan nyt ns. kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ("kupru") valekaavussa ("paras") ja varjolla nopeassa tahdissa.
Huhtikuussa 2004 sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto (kesk.) esitti ensimmäisenä, että Suomen kunnista muodostettaisiin 20 aluekuntaa. Projektipäällikkö Jukka Peltomäki (sd.) teki lähes samansisältöisen ehdotuksen omine erityispiirteineen kuukausi sitten. Kansan ja kuntalaisten kannalta irvokasta on se, että tämmöistä sailaan sinipunasisältöistä (muka) punamultapolitiikkaa näyttää omistautuneen ajamaan kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.).
Liitosehdotusten perustelut ovat epäloogisia eivätkä perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Toimenpiteiden väitetään parantavan kuntien taloustilannetta. Olemassaolevien tutkimustulosten valossa on kuitenkin todettava, että kuntaliitokset eivät paranna taloutta eivätkä saa aikaan säästöjä.
Syksyllä 2003 julkaistussa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimusraportissa "Kuntien yhdistymisen vaikutukset kuntien menoihin" Antti Moisio ja Roope Uusitalo päinvastoin tulevat johtopäätökseen, että liitokset johtavat monissa tapauksissa kalliimpiin palveluihin.
Myös Vaasan yliopiston Levon-instituutin tutkija Kari Leinamo päätyi kesällä 2004 samanlaiseen tutkimustulokseen. "Kuntalaisille ei kannata luvata ruusutarhoja, vaan pitää myöntää, että palvelut voivat jäädä ennalleen tai jopa huonontua", totesi Leinamo taannoin Kuntalehden haastattelussa.
Tässä katsannossa on syytä arvioida myös valtionvarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) ehdotusta, jonka mukaan kuntien on kustannettava toimintansa kunnallisverojen kautta. Kyseessähän on kokoomuksen vanha ehdotus, joka merkitsisi entistä suurempia varainsiirtoja vähävaraisilta hyvin toimeentuleville. Todennäköisesti se merkitsee myös vähittäistä luopumista valtionverotuksen progressiivisuudesta. Eeroko muka "köyhien kuntien asialla"?
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Kupru vaarantaa paitsi demokratian myös palvelut!
Muistellaanpa vielä valtiosihteeri Raimo Sailaksen (sd) legendaarista haastattelua
Kuntalehdessä (11/05).
Siinä Sailas romutti heti alkuun kuvitelmat, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksella edes pyrittäisiin parantamaan kunnallisia palveluja. "Ei pidä kuvitella, että pystymme jatkossa lisäämään palveluita tai pitämään edes nykyisenlaisia yllä sillä rahalla, joka meillä on käytettävissä."
Käytettävissä olevalla rahalla Sailas ei suinkaan tarkoita sitä viittä miljardia euroa, joka on viety pois kuntien valtionosuuksista eikä sitä rahaa, joka on varattu rikkaiden verohelpotuksiin, Fortumin optioihin ja EU- ja NATO-sopeutukseen.
Kuntaliitoksista Sailas täsmensi: "- -jos kuntaliitoksissa lähdetään nykyään siitä, että kaikkien työpaikat säilyvät seuraavat viisi vuotta eikä palvelurakenteeseen kajota, niin mistäpä niitä säästöjä syntyisikään."
Rakenteet on siis muutettava ja kuntasektorin työpaikkoja hävitettävä. Kuntasektorilta hävinneekin Sailaksen reseptillä satatuhatta työpaikkaa muutamassa vuodessa. Karsinta tulee koskemaan myös opettajia, lääkäreitä, hoitoalan henkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä. Nämä "professiot" kun ovat Sailaksen mukaan vaikuttaneet tähän asti lähinnä uusien virkojen synnyttämiseen.
Näitä "professioita" voidaan karsia, kun palvelut keskitetään suuriin yksikköihin ja niitä kilpailutetaan ja yksityistetään.
Vanhasen I (eli itse asiassa Lipposen III) hallitus toteuttaa Sailaan ohjelmaa uutterasti. Lähipalveluja hävitetään jo täyttä päätä. Terveysasemia lakkautetaan ja palveluja keskitetään suurempiin etäasemiin. Satoja lähikouluja uhkaa lakkautus. Kuntien kulttuurituesta katoaa Vanhasen hallituksen budjettiesityksen mukaan kolmannes. Kirjastojen rakentaminen ja korjaaminen lopetetaan kokonaan. Vanhustenhuoltoa ja lasten päivähoitoa "seudullistetaan". Ja niin edelleen.
Tämä on valmistautumista kunta- ja palvelurakenneremonttiin, joka pyritään tekemään kansaa kuulematta vielä ennen eduskuntavaaleja.
"Kupru" on kansanvastainen hanke, jota ajetaan pikavauhtia kuin käärmettä pussiin, jotta kansa ei huomaisi, miten kalliiksi tulee EU:n itälaajentuminen - ja siten myös Suomen kallein mies eli EU-laajentumiskomissaari Olli Rehn - tämän tasavallan rahvaalle!!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Tyytymättömyys palvelujen järjestämiseen on suurinta suurissa kaupungeissa!
Tutkimattomat ovat herrojen tiet! Vanhasen - Heinäluoman hallituksen "lopputyötä" eli kunta- ja palvelurakenneuudistusta "kuprua" on poliittinen ja taloudellinen valta- ymv. kaveri- ja mediaeliitti ajamassa nyt valtakunnallisella roadshow'lla ja sen mahdollistamalla tajunnantäytöllä kuin käärmettä pyssyyn.
Keskeinen argumentti kuntakooon ripeäksi kasvattamiseksi tällä hillopurkkiin hukkuneella joutilasluokalla on kuntien menojen kurissa pitäminen olosuhteissa, joissa yhteiskuntamme väestörakenne on suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä kehittymässä entistäkin vanhusvaltaisemmaksi jasiten entistä enemmän palveluja tarvitsevaisemmaksi. "Avoimen rehelliseksi" tekeytynyttä valtiosihteeri Sailasta lukuunottamatta koko valtakööri jaksaa antaa ymmärtää myös palvelutarpeiden paremman tyydyttämisen olevan tekeillä olevan kuntauudistuksen yhtenä tausta-ajatuksena tilanteessa, jossa kolmen vaihtoehtoisen mallin valekaapuun kätketyn hankkeen pyrkimyksenä on yksinkertaisesti ja rajusti vain supistaa kuntien lukumäärää. Päädytään tarjolle pannuista muka "vaihtoehtoisista" malleista toteuttamaan mikä tai minkälainen variaatio avoimin tai peitetymmin pakkotoimin tahansa, vääjäämättä ollaan heikentämässä kunnallista itsehallintoa, kunnallista kansanvaltaa - ja kunnallista palvelutarjontaa ja sen tasoa. Ellei näin ole tapahtuva aivan kaikkialla uusissa suurkunnissa eli niiden äveriäisemmissä ytimissä, niin ainakin niin on tapahtuva uusien suurkuntien reuna-alueilla kautta koko maan.
Sillä miten ollakaan: vastikään julkaistun Kuntaliiton tutkimusyhtiön Efekon tekemän tutkimuksen mukaan "vanhuspalveluihin oltiin useimmiten tyytymättömiä juuri suurissa kaupungeissa eli Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa".
"Suuruuden ekonomian" harhoissa elävien politrukkien ja muiden kuntajohtajien on vaikea myöntää, että "koolla ei ole niin väliä", kun palveluita tuotetaan tehokkaasti.
Heinäluoma (sd) rahapakkoineen on nyt paljon vartijana. Kunnille se, mikä kunnille kuuluu!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Kuprua ajavalla kaverieliitillä kettusenhäntiä kainaloissa?
Vaikka julkisessa keskusteluissa yritetäänkin muuta todistaa, miltei kaikki tähän asti esillä olleet ehdotukset kuntauudistukseksi saavat osakseen myös perusteltua kritiikkiä paitsi kuntalaisilta itseltään myös politiikan tutkijoilta.
Esim. Helsingin yliopiston valtio-opin professori Jan Sundbergin mielestä tekeillä oleva kuntauudistus on uhka demokratialle.
Sundberg arvioi taannoin Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että Suomi on ryntäämässä samoihin virheisiin kuin Ruotsi, jossa samantapainen uudistus tehtiin jo 50-60 vuotta sitten.
Sundbergin mukaan kuntareformissa puhutaan vain taloudesta. Demokratia unohtuu tai tulee siellä
traktorin peräkärryn viimeisessä laidassa.
Sundbergin mukaan syytä poliittisen osallistumisen vähenemiseen ja äänestysvilkkauden laskuun voi etsiä myös kuntademokratian heikkenemisestä.
Professori Jan Sundberg muistuttaa, että demokratia opitaan parhaiten kunnallisissa
luottamustoimissa. Sundberg pitää erittäin tärkeänä, että kunnissa on ihmisiä, jotka hoitavat yhteisiä asioita ilman oman voiton tavoittelua.
Sundbergin mukaan yksikään tutkija ei myöskään pysty todistamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet.
Kunnalliset palvelut ovat myös erittäin tärkeitä työllistäjiä. Jos ne siirretään suuriin
keskuksiin, maaseudulta häviää työpaikkoja, Sundberg huomauttaa.
Erityisen pahoin muutos iskisi Sundbergin mukaan naisten työpaikkoihin.
-Entistä useampi nainen muuttaisi työn perässä pois maaseudulta, ja miehethän muuttaisivat aikaa myöten perässä, huomauttaa professori Jan Sundberg.
Onkin syytä kysyä, mihin demarit ja myös näiden talutusnuorassa vauhkona laukkava kalvakka valakka Vanhanen oikein pyrkivät?
Kaikkinainen EU-etulinjaintoilu Puolan-johtoineen ja Turkin-huumineen on tulossa niin kalliiksi, että rahat kaverieliitin rellästämiseen tunnutaan revittävän vaikka vanhusten vaipoista?
Kuten hyvin tiedetään, taannoisen hallintoministeri Jouni "Poika" Backmanin (sd.) taannoin innolla ajama läänin"uudistuskin" - luvattuine mittavine kustannussäästöineen ? - oli sieltä aunuksen puolelta!
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Kuntien kustannustehokkuudessa selviä eroja"
[13.10.2005]
Julkaisun PDF
Väestön korkea koulutustaso, suuri 35-49-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden osuus ja korkea taajama-aste parantavat kuntien kustannustehokkuutta. Vastaavasti korkea kustannustaso, syrjäinen sijainti, suuri väestömäärä sekä heikko sosioekonominen tilanne heikentävät kustannustehokkuutta. Omaan palvelutuotantoon verrattuna suuri yksityiseltä sektorilta ostettujen palvelujen osuus parantaa tehokkuutta. Tehokkuustilaston kärjessä ovat Rusko, Raisio, Toijala ja Kihniö. Heikoimmin sijoittuvat Pohjois-Suomen korkean työttömyysasteen kunnat.
Näin todetaan tuoreessa tutkimuksessa "Paljonko verorahoilla saa?". Tutkimuksen tekivät Helsingin yliopistossa professori Heikki A. Loikkanen ja erikoistutkija Ilkka Susiluoto. Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) on rahoittanut tutkimuksen ja julkaisee sen tutkimusjulkaisujen sarjassaan (tilaukset p. 09 - 6226 570).
Tutkimuksessa arvioitiin kuntien resurssien käytön tehokkuutta. Tutkimus kattaa kuntien peruspalvelutarjonnan 1994-2002, ja siinä ovat mukana sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen peruspalvelut. Mukana on 353 kuntaa. Alle 2000 asukkaan kunnat ja Ahvenanmaa sekä kuntaliitoksen kohteena olevat kunnat rajattiin pois.
Tutkimus hyödyntää Tilastokeskuksen keräämiä peruspalveluiden määrätietoja. Kullekin kunnalle lasketaan vuosittaiset, koko peruspalvelutarjonnan kattavat kustannustehokkuusluvut suoritemäärien ja sektoreiden rahankäytön avulla. Tämän jälkeen kuntien välisiä tehokkuuseroja selitetään regressiomenetelmin, laajahkoa taustamuuttujien joukkoa hyväksi käyttäen.
Miksi samalla rahamäärällä eri määrä palveluja?
Tehokkaat kunnat tuottavat tietyllä rahamäärällä huomattavasti suuremman määrän palveluja kuin tehottomat. Parhaat kunnat yltivät koko ajanjaksolla lähes sadan prosentin tehokkuuteen ja keskimääräisen kunnan tehokkuus oli 87 prosenttia. Kahdeksan heikointa kuntaa jäi kustannustehokkuudeltaan alle 70 prosentin. Kuntien väliset erot pysyivät karkeasti ottaen ennallaan tarkasteluajanjaksolla 1994-2002.
Kunnan väkiluvun kasvu tai väheneminen ei vaikuttanut tehokkuuteen. Myöskään kunnallispolitiikkaan liittyvillä muuttujilla, kuten äänestysaktiivisuudella tai oikeisto-keskusta-vasemmisto -jaottelun mukaisilla valtuusto-osuuksilla ei ollut vaikutusta. Valtionosuuksien runsaus aiheutti tehottomuutta ajanjakson alkuvuosina, mutta sillä ei ollut vaikutusta myöhemmin.
Väestöltään pienten ja keskikokoisten kuntien joukossa kokoeroilla ei näytä olevan oleellista vaikutusta peruspalvelujen kustannustehokkuuteen. Sen sijaan suuria kaupunkeja kohtaa tehokkuushaitta, joka korostuu väestömäärän kasvaessa.
Jyväskylän ja Helsingin seudut keskitason alapuolella
Suurimmista kaupungeista Tampere, Oulu, Lahti, Kuopio ja Pori sijoittuivat vahvimpaan kolmannekseen, Helsinki, Espoo ja Vantaa niitä heikommin.
Seutukuntatasolla Tampereen, Oulun, Porin, Kuopion ja Lahden seudut menestyivät hyvin. Sen sijaan Jyväskylän seutu jäi Helsingin seudun lisäksi kuntien keskitason alapuolelle.
Suomen karttaa tarkastellen käy ilmi, että Oulu - Joensuu linjan pohjoispuolelle sijoittuvat kunnat jäivät yleensä heikoimpaan neljännekseen. Useimmat maan länsiosan kunnat menestyivät vertailussa hyvin.
Liitteet (PDF):
* Kunnat tehokkuusluokittain (I-tehokkain jne.)
* Peruspalvelujen kustannustehokkuuden 20 parasta ja heikointa kuntaa
Heikki A. Loikkasen ja Ilkka Susiluodon haastattelu Polemiikki-lehdessä 3/2005 "Tehokkuuden monta näkökulmaa"
Lue lisää: http://www.kaks.fi/tiedotteet/kaks-tutki-kuntien2.aspx
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/liiteet_tutkimusNro50.pdf
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/Tutkimus50.pdf
*************************
Tehokkuuden monta näkökulmaa
Julkisen peruspalvelutuotannon tehostaminen on kunta- ja palvelurakennehankkeiden ristiriitainen ydinkysymys. Palvelujen tehottomuus ja puntarit näyttäytyvät erilaisina kirjoituspöydän takaa ja kuntakentällä.
Kansainvälisissä julkisen sektorin tehokkuustutkimuksissa Suomi sijoittuu hyvin. Esimerkiksi viime vuonna kaikkiaan 29 maan julkissektoreiden toiminnasta tehty hollantilaistutkimus nosti Suomen kärkeen kohtuuhintaisten laadukkaiden julkisten palvelujen tuottajana (www.scp.nl).
- Siitä huolimatta rahat eivät nykyisen menojen kasvun jatkuessa riitä, vaikka Suomen talouskasvukin on keskimäärin parempaa kuin monessa muussa maassa, sanoo budjettineuvos Raija Koskinen valtiovarainministeriöstä. Hän vastaa valtion budjetin kautta kunnille tulevien määrärahojen ja niiden taustalaskelmien valmistelusta.
Suomessa peruspalvelutuotannon tehokkuutta kunnissa on yritetty selvittää monella tavoin niin sektorikohtaisesti resursseja, suoritteita ja tuloksia arvioimalla kuin erilaisilla kustannusvertailuilla. Uuden näkökulman asiaan tuo professori Heikki A. Loikkasen ja tutkija Ilkka Susiluodon tutkimus Mitä verorahoilla saa?
- Tämä on ensimmäinen kuntatason tutkimus, jossa verrataan rahakasaa ja sillä aikaansaatujen erilaisten peruspalvelusuoritteiden volyymiä ja pyritään selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat kuntien tehokkuuseroihin, sanoo professori Heikki A. Loikkanen ja muistuttaa, että kyse ei ole vaikuttavuustutkimuksesta eikä tutkimus liioin kerro siitä, kuinka vähän tai rutkasti kunnat käyttävät rahaa palveluihinsa.
Lisäksi tutkijat ovat pyrkineet selittämään tehokkuuseroja useilla muuttujilla.
Tiivis vai harva asutus
Professori Loikkasen mukaan tehokkuusongelman ydin näyttää vahvasti kiertyvän asukasrakenteeseen.
- Palvelun tehokkuus on sekä toimipaikkatason että palveluverkon tehokkuutta. Jos väestö asuu verraten tiiviisti, palveluverkoston käyttöasteiden hallinta on helpompaa demograafisten tekijöiden muuttuessa.
- Siitä tullaan kysymykseen, mihin Suomessa saa rakentaa. Meillä on ollut salliva politiikka, yhdyskuntarakenteet ovat sirpaleisia ja kaikille on luvattu palvelut.
Tiiviysargumenttikaan ei päde esimerkiksi Helsingissä, joka saa tässäkin tutkimuksessa huonon tehokkuusluvun. Tosin Ilkka Susiluoto muistuttaa, että Helsingin heikko luku selittyy kohtalaisen hyvin koolla ja muilla keskeisillä taustamuuttujilla. Sen sijaan esimerkiksi Oulun tai Tampereen verraten korkeita tehokkuuslukuja niillä ei pystytty kunnolla selittämään.Tutkimukseen tutustunut Saarijärven kaupunginjohtaja Hannu Pirkola pitää erikoisena tulosta syrjäisyyden vahvasta merkityksestä peruspalvelujen tehokkuudelle.
- Itse asiassa tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, että kunnan fyysinen koko, pinta-ala, on keskeinen tehokkuustekijä. Tutkimuksen tehokkuuskärjen 10 kunnan pinta-ala on noin 50 neliökilometristä enintään muutamaan sataan neliökilometriin, kymmenessä tehottomimmassa kunnassa tuhansia, jopa yli 10 000 neliökilometriä. Palveluiden järjestäminen niissä on aivan eri asia, sanoo aiemmin kuntatarkastajana kuntien tilanteeseen laajemminkin paneutunut Pirkola.
Sama kannattaisi Pirkolan mukaan muistaa myös kuntien lukumäärää koskevassa keskustelussa.
- Kuntaliitokset voivat olla perusteltuja jossakin Lounais-Suomessa, missä kuntakeskukset ovat muutamien kilometrien päässä toisistaan. Eivät ne johda samanlaiseen tehokkuuteen, jos kuntakeskusten väliä on useita kymmeniä kilometrejä. Tosin sielläkin jonkin verran tehokkuutta voidaan parantaa toimimalla vanhojen kuntarajojen yli.
- Palvelut on tavalla tai toisella hoidettava syrjäkylienkin väelle tai tuotava heidät sitten väkisin keskuksiin, joissa taas syntyy lisärakennustarpeita.
Raskaat rakenteet
Kun tutkimuksen tekijät huomauttavat, että aika suuri joukko peruspalvelujen tehokkuuteen vaikuttavista tekijöistä on sellaisia, joihin kunta itse ei juurikaan voi vaikuttaa, budjettineuvos Raija Koskinen sanoo, että valtionavuissa ulkoiset tekijät otetaan jo huomioon, mutta kunta päättää edelleen itse, miten se könttänä tulevan rahan käyttää.
- Ongelmien syy on pitkälti vanha korvamerkitty valtionapujärjestelmä, jonka peruna kunnissa on raskaat palvelurakenteet. Niiden purkaminen on hyvin vaikeaa. Nyt on mahdollisuus ja pakkokin miettiä rakenteita, kun suuret ikäluokat eläköityvät myös kunnista eikä kaikille ainakaan kaikkiin tarpeisiin riitä enää ammattitaitoista työvoimaa, Koskinen sanoo.
Hän myöntää tuntevansa paremmin rahoitusjärjestelmät ja niiden vaikutuksen kuin vaikealta näyttävän tehokkuusmittauksen.
- Rahoitusjärjestelmä ei saa toimia tavoitteiden vastaisesti. Periaatteen pitää olla se, että ne, jotka ovat keränneet rahat, myös päättävät niiden käytöstä.
Tästä syystä Koskinen sanoo myös kannattavansa kuntakoon kasvattamista ja vastustavansa kalliin erikoissairaanhoidon siirtämistä kuntien vastuulta valtiolle.
- Pienissä kunnissa ei ole riittävästi osaamista. Toisaalta pelkään kaikkia väliportaita ja kuntakokoa kasvattamalla niitä ei tarvita. Erikoissairaanhoito taas on yhden lääkärin lähetteen takana ja niitä kirjoitetaan varmasti löperömmin, jos maksaja on valtio.
Sama sabluuna ei käy kaikille
Saarijärven Hannu Pirkola hyväksyy Koskisen periaatteen, mutta ihmettelee johtopäätöksiä.
- En ymmärrä, miten kuntien koon kasvattaminen purkaisi olennaisesti kuntayhtymiä.Esimerkiksi meillä on kuuden kunnan kansanterveystyön kuntayhtymä. Jos kunnat pantaisiin yhteen, säästöjä syntyisi vain hallintokuluissa.
- Ratkaisuja näihin asioihin ei voi tehdä samalla sabluunalla koko maassa muualla kuin kirjoituspöydän ääressä. Käytännön elämässä pitää ottaa käyttöön monenlaisia ratkaisumalleja, Pirkola sanoo ja valittaa kuntaliitosten ja kuntien yhteistyön asettamista vastakkain.
- Kumpiakin tarvitaan.
Erikoissairaanhoidon siirtoa valtiolle Pirkola kannattaa osin Koskisen omin argumentein.
- Sairaanhoidon menot ovat monessa kunnassa jo nyt yli kolmannes budjetista ja niiden kasvu 2-3-kertainen verrattuna muihin menoihin. Erityisen kallista on erikoissairaanhoito, jossa päätökset tehdään asiantuntijavetoisesti, sillä kuntaväki on pudonnut kelkasta jo ajat sitten. Vain sosiaali- ja terveysministeriö pystyisi valtakunnallisesti järkeistämään sen, Pirkola sanoo.
SYRJÄISYYS MERKITTÄVÄ TEKIJÄ
Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimussarjassa julkaistu professori Heikki A Loikkasen ja tutkija Ilkka Susiluodon tutkimus Mitä verorahoilla saa? järjestää kuntia suhteelliseen kustannustehokkuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka monta palvelusuoritetta ne ovat kuntatasolla laskien saaneet aikaan kymmenessä keskeisessä peruspalvelussa niihin käyttämillään nettokäyttömenoilla. Mukaan ei ole otettu ongelmalliseksi tunnettua erikoissairaanhoitoa, eikä maankäyttö- ja liikennepalveluita.
Mukana on kaikkiaan 353 yli 2 000 asukkaan kuntaa vuosilta 1994-2002. Niistä suurin osa näyttäytyy kohtalaisen tehokkaana ryhmänä, jossa tehokkuuslukujen erot ovat varsin pienet. Sen sijaan tehokkaimpien ja tehottomimpien ero on iso. Loikkasen ja Susiluodon mukaan yllättävän iso tehottomuuden selittäjä oli kunnan syrjäisyys, jota mitattiin painotettuna maantie-etäisyytenä muihin seutukuntiin. Korkea työttömyysaste ja tulotaso (kustannustaso), vähäinen taajama-asutuksen osuus, palveluvalikoiman monipuolisuus ja suuri väestömäärä näyttävät heikentävän tehokkuutta.
- Selväpiirteisimmin väestömäärä heikensi tehokkuutta suurimpien kuntien suunnalla. Suureen kokoon ei näytä liittyvän skaalaetuja peruspalveluissa, vaan uhkana saattaa pikemminkin olla toimintojen byrokratisoituminen ja muut kokoon liittyvät tekijät. Toisaalta pienimmät kunnat eivät liioin olleet tehokkaimpia, vaan alle 10 000 asukkaan kunnissa väestömäärän vaikutus jäi epäselväksi, Loikkanen sanoo.
Peruspalvelujen tehokkuutta parantavia tekijöitä olivat mm. väestön korkea koulutustaso, keski-ikäisten suuri osuus kunnan työntekijöistä ja palveluiden ostot yksityiseltä sektorilta. Valtionapujen osuuden kasvu heikensi tehokkuutta vuoteen 1997, myöhemmin vaikutus häipyi. Hyvin iäkkäiden väestöosuudelle, kunnan väestömäärän muutokselle tai poliittisille voimasuhteille tässä tutkimuksessa ei saatu erityisiä tehokkuusvaikutuksia.
Riitta Hildén, 5.9.2005
Lähde:
http://www.polemiikki.fi/lehdet/2005/numero-3/tehokkuuden-monta-nakokulmaa.aspx
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Lisälukemista muillekin kuin vain näitten kapisten saittien lapsenmielisille löytyy mm. tuolta:
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=439704
http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=236377&sana=Timo%20Ristim%E4ki
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000011607957
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000011742246
§§§§§§§§§§§§§§§§
" - - Tutkija Kari Leinamo: "Palveluiden paranemista ei kannata luvata"
Kuntaliitoksen pitkäaikaisia seurauksia on mahdotonta ennustaa
Kuntaliitoksen vaikutuksia on tutkija Kari Leinamon mukaan mahdotonta ennustaa. - Kuntalaisille ei kannata luvata ruusutarhaa, vaan pitää myöntää, että palvelut voivat jäädä ennalleen tai jopa huonontua, hän toteaa.
Kannattaako kuntaliitos? Kyllä vai ei?
- Rohkenisinko sanoa, että ei kannata, Vaasan yliopiston tutkija Kari Leinamo vastaa.
- Liitoksen vaikutukset vaihtelevat paljon. Mikään yksittäinen tekijä ennusta lopullista johtopäätöstä, hän toteaa.
Asukasluku, elinkeinorakenne tai taloustilanne ei ennusta kuntaliitoksen onnistumista. Tilastoluvuista ei löydy "kyllä tai ei" ratkaisulle vankkaa perustaa, mutta epämääräinen vetovoiman kasvattaminenkaan ei käy kannusteeksi.
- Paras pohja on hyvä yhteistyö ja toistensa keskinäinen arvostus. Sitoutumista tarvitaan myös: vastaanottavan eli jäljellejäävän kunnan on sitouduttava kehittämään liitosaluettaan, tutkija tiivistää.
Leinamo tutki viiden kunnan yhdistymisen vaikutuksia liitosalueiden näkökulmasta Tutkittavina olivat muun muassa väestön ja yritystoiminnan kehitys, peruspalvelujen verkoston kehitys, verotus, liikenne, kuntalaisten yhdistystoiminta, asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja mielipiteet. Vertailukohteina oli viisi samantyyppistä kuntaa, jotka olivat pysyneet itsenäisinä. - -
- - Itsenäisellä paljon palveluvaihtoehtoja
Palveluissa on mietittävä pitkäjänteisesti vaihtoehtoja. Itsenäisellä kunnalla on mahdollisuus hoitaa hommansa uudenlaisin tavoin ja ennakkoluulottomin ratkaisuin, jos vain rohkeutta ja kykyjä riittää.
Esimerkiksi päivähoidossa palvelujen kirjo voi olla laajempi kuin ison kunnan reuna-alueella. Suurissa kaupungeissa käytetään helposti samaa sabluunaa niin laidoilla kuin keskustassa.
Myös vanhusten palveluissa monet pienet kunnat käyttävät mielikuvitusta.
- Velkualla on monitoimitalo Kummeli, jossa on muun muassa kirjasto ja vanhusten palveluasuntoja. On selvää, ettei sellaista olisi rakennettu, jos kunta ei olisi ollut itsenäinen.
- Eri asia sitten on, jos ei kannateta monipuolisia palveluja joka kylässä. Joku voi olla sitä mieltä, että Suomessa on liian hyvät palvelut, tutkija sanoo.
Maltillista pohdintaa
Leinamo ei vastusta kuntaliitoksia. Kunnan isointa kysymystä pitää kuitenkin tutkia maltillisesti.
"Ratkaisu on lopullinen. "
- Asia on kunnanvaltuuston ja asukkaiden päätettävissä, jos tulevaisuudenusko kerta kaikkiaan loppuu, Leinamo muistuttaa.
Liitoskumppanin löytyminen voi olla vaikeaa, jos alueen kunnat ovat pieniä ja köyhiä. Liitosta ei saa tehdä ilman yhteistä rajaa. Tähän ongelmaan tutkijallakaan ei ole ratkaisua. Yksi mahdollisuus olisi laaja-alainen "suurkaupunki", mutta sellaista ei ole vielä millään suunnalla tosimielessä viritelty.
PIRJO TUUSA"
Luettavaa:
Kari Leinamo: Kuntaliitoksen jälkeen. Kuntien yhdistymisen vaikutukset liitosalueiden näkökulmasta. Vaasan yliopiston Levón-instituutti, julkaisu no 111.
http://www.kuntalehti.fi/uploaded/template/asp/kl_perustyyli.asp?version=35586&category=17
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Lopuksi vielä innokkasti näillä kapisilla saiteilla kirjoittelevalle asevelisosialistirintamallekin ajateltavaa.
EU:n entinen oikeusasiamies Jacob Söderman (sd.) on varsin perusteellisesti ja kovasanaisesti avostellut kuntauudistusta mm. Turun Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa julkaistuissa kirjoituksisaan. Seuraavassa tiedoksi Södermanin kritiikkiä också på andra inhemska...
[ Julkaistu 8:37 08.11.2005 / Helsingin Sanomat ]
EU:n entinen oikeusasiamies Jacob Söderman arvostelee voimakkaasti kuntauudistusta Hufvudstadsbladetissa tiistaina. Södermanin mielestä uudistus on liian byrokraattinen, eikä lähidemokratia toteudu siinä.
"Kunnianhimoiset valtiosihteerit ja valtiovarainministeriön teknokraatit on miettineet tätä kuntauudistusmallia, mutta heidän ei tarvitse ottaa siitä poliittista vastuuta. Siksi heidän valmistelemansa malli vain huonontaisi palvelutasoa kunnissa", Söderman ryöpyttää.
Erityisesti Söderman on huolestunut kuntakokojen liian suuresta kasvattamisesta. Hän pelkää, että suurissa kunnissa tavalliset ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin, vaan päätöksenteko on kasvotonta.
"Pienessä kunnassa ei voi lakkauttaa koulua ilman, että joutuisi keskustelemaan asiasta kasvotusten vihaisten vanhempien kanssa", Söderman huomauttaa.
Hän muistuttaa myös, etteivät suurkunnat välttämättä tulisi nykyistä halvemmiksi yhteiskunnalle.
"Jos katsotaan vaikka mammuttimaista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, niin onko se laskenut kustannuksia? Pelastustoimen keskittäminenkin tuli monelle kunnalle kalliiksi", Söderman luettelee.
Sinänsä Söderman ei vastusta kuntien yhdistämisiä, mutta hän perää suunnitelmiin jonkinlaista tolkkua.
"Kyllä terveydenhuollon ja peruskoulun voi järjestää pienemmälläkin väkimäärällä kuin 20 000:lla", Söderman arvostelee uudistuksessa kaavailtua uuden kuntajaon kuntien vähimmäisasukaslukua.
Entinen oikeusasiamies sanoo olevansa viimeiseen asti lähidemokratian kannattaja.
"Perusoppi demokratian toteuttamiseen tulee juuri kunnallisissa lautakunnissa. Kunnallinen päätöksenteko on pohjoismaisen demokratian perusta. Jos näitä lautakuntia vähennetään ja tilalle tulee puoliammattilaisia johtajia, niin yhä harvempi ihminen oppii, kuinka demokratia parhaiten toimii käytännössä", Söderman summaa Hufvudstadsbladetissa.
Muualla verkossa:
Jacob Södermanin haastattelu Hufvudstadsbladetissa (ruotsiksi)
Lähdelinkki:
http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/S%F6derman%20arvosteli%20kovasanaisesti%20kuntauudistusta/1101981553356
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
JACOB SöDERMAN:
Kommunreformen skapar
byråkratiskt bossvälde
Publicerad: 7/11/05 22:21 / Hufvudstadsbladet /
Kommunreformen är ett teknokratiskt projekt som drivs av politiska statssekreterare utan folkets mandat. Därför är den mycket odemokratisk, säger Jacob Söderman, före detta EU-ombudsman.
Trött på bossväldet. Att som Åbo stad börja avlöna stadsstyrelsens ordförande är inte klokt. Kommunala förtroendevalda har utvecklats till bossar som hittar på nya poster
åt varandra, till exempel borgmästare, säger Jacob Söderman.– Vad är biffen? Billigare blir det inte, inte heller mänskligare. Inte ett enda politiskt parti har några uttalade mål som stämmer överens med regionkommunerna, utbrister Jacob Söderman.
Han förstår inte regeringens, däribland sitt egna socialdemokratiska partis iver att gå in för stora enheter. Enligt Söderman skulle ett Finland med samtliga kommuner på över 20 000 invånare bara leda till att klyftan mellan beslutsfattarna och folket vidgas ytterligare. Dessutom är han orolig över att beslutsfattandet har flyttats över till vad han kallar ”bossarna” – professionella byråkrater som aldrig behöver möta folket de regerar över.
– Ambitiösa statssekreterare och teknokrater i finansministeriets djupa källare har väl funderat ut den här reformen. De behöver inte ta politiskt ansvar för sina beslut. Därför förbereder de en reform som bara kommer att försämra servicen, säger Söderman.
Stora enheter gör det lättare att skära ner, konstaterar han.
– I mindre kommuner kan man inte lägga ned en skola utan att diskutera saken öga mot öga med arga föräldrar. Är man däremot en politisk statssekreterare eller avlönad stadsstyrelseordförande i en storstad slipper man stöta på de drabbade.
Söderman drar rentav slutsatsen att det är med avsikt som teknokraterna försämrar servicen.
– Drar man in en polisstation slutar folk i periferin att ringa till polisen, för det tar så lång tid innan den kommer. Drar man in ett FPA-kontor slutar fler pensionärer att hålla reda på sina rättigheter. Det blir mycket billigare på det sättet.
Varför protesterar du inte inom ditt eget parti?
– Det är ingen som frågar mig. Jag är ju pensionär. Jag är i den lyckliga åldern då man vet mycket, men ingen är längre intresserad.
Söderman ser mycket ogillande på hur dagens finländska beslutsfattare ”springer på internationella seminarier och skryter om till exempel den lyckade länsreformen”.
– Det är klart att befolkningsunderlaget ska vara basen för antalet skolor, men att lägga ned skolor är inget att yvas över. Ibland får man en känsla av att de har utvecklat premier och optioner för antalet skolor som läggs ned.
Hur skall man alltså spara? Många kommuner i Finland är snart bankrutt.
– Åtminstone finns det ingenting som säger att stora kommuner automatiskt blir billigare. Titta på mastodontskapelsen Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt – har den minskat kostnaderna? Och när räddningsväsendet centraliserades blev det dyrare för många kommuner. Tidigare hade de skött det mesta via frivilliga brandkåren, men nu måste de betala in sin del till potten oberoende av de verkliga utgifterna.
Kommunerna ska enligt Söderman koncentrera sig på att få pli på de största utgiftsposterna, till exempel specialsjukvården.
– Utgifterna för specialsjukvåren växer med 6–7 procent per år, samtidigt som skatteintäkterna stiger med 2–3 procent, konstaterar han.
Exakt hur det ska gå till har han inga svar på, däremot några förslag:
– En aktiv preventiv hälsovård för att minska kostnaderna i förväg. Dessutom behöver vi en skaplig alkoholkampanj för att få bukt med den sanslösa alkoholkonsumtionen som regeringen fått till stånd med sin skattepolitik.
Söderman uppmanar nu de finlandssvenska kommunerna att ”se om sina hus”.
– Det gäller att förekomma, inte förekommas. Hela Kimitoön kunde bli en kommun och Pedersöre och Jakobstad kunde bilda Pedersöre stad tillsammans med Nykarleby och Larsmo, till exempel.
Jacob Söderman är inte emot kommunsammanslagningar. Han begriper bara inte varför de helst ska ske i så stor skala som möjligt.
– Man ska gå samman där det är rationellt. Men att sätta upp en undre gräns på 20 000 invånare är idiotiskt. Man kan ordna primärhälsovård och grundskola med färre invånare.
Sluta skälla på de äldre!
Just nu talas det mycket om hur dyra fyrtiotalisterna kommer att bli för Finland, en diskussion som retar Söderman omåttligt.
– Jag är oerhört irriterad på detta skällande på åldringar. Dagens pensionärer har betalat mycket skatt i sitt liv, de är aktiva kulturkonsumenter, de betalar skatt på sina pensioner, de tar hand om barnbarnen. Det är bara under slutet av sina liv som de blir dyra. Och en sak är säker: åldringsvården blir inte billigare bara för att man slår ihop den i stora enheter.
Den kanske mest problematiska aspekten med kommunreformen är enligt Söderman i varje fall närdemokratin.
– Demokratins fotfolk utbildas i kommunala nämnder och utskott. De är grunden för vår nordiska demokrati. När nämnderna minskar och halvprofessionella bossar tar över får vi allt färre människor som lär sig hur demokrati fungerar i praktiken.
Anna-Lena Laurén
09 1253 346,
[email protected]
Lähdelinkki Höblaan:
http://195.255.83.69/pagespeed/url/News/story/2128781
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerroppa Timo mikä on lääkkeesi kunnille joiden verotulot hupenevat tulevina vuosina väestön eläköitymisen myötä mutta samalla palvelutarve kasvaa, tuosta samasta syystä. Miten tuo rahoitustarve ratkaistaan niin, että kaikki ja kaikkialla saavat edes peruspalvelut.
Miten tulisi ratkaista se miljardien vaje joka julkisessa taloudessa on jo nyt ja pahenee koko ajan?
En ole sinun koskaan nähnyt esittävän yhtään omaa ajatusta, joten pyydän että vastaat ihan omin sanoin ilman copy&paste ja linkkikokoelmaa, ja myös omin ajatuksin.
Kiitos
Hyvä "kpeututkija", mikä sitten lienetkin!
Ei ole tarpeen - kuprua koskevassa keskustelussakaan - keksiä polkupyörää uudelleen.
Tarjosin äsken vain äkisti pikapilkiltä koostamani tutkimusaineistoa esimerkiksi siitä, miten huterolla (tieteellisesti) tutkitulla pohjalla Vanhasen - Heinäluoman (- Kataisen) kunta- ja palvelurakennuudistuksen valmistelu lepää.
Minun tehtäväni tässä tasavallassa ei ole toki kertoa sen kummempia lääkkeitä sen enempää poliittis-taloudelliselle ynnä mediaeliitille kuin kaiken maailman "kpeututkijoillekaan". Ei sen enempää omina kirjoituksinani kuin itseäni viisaammilta omaksuttuinakaan.
Toistan vain sen, minkä monet kunnallishallinnon ja kuntatalouden tutkijat ovat todenneet viime syksyn mittaan kuprusta kirjoittaessaan ja puhuessaan moneen otteeseen. Ja jonka asian itse olen muotoillut taannoin esim Keskisuomalaisen verkkokeskustelussa seuraavasti:
"- - Keskeinen argumentti kuntakooon ripeäksi kasvattamiseksi tällä hillopurkkiin hukkuneella joutilasluokalla on kuntien menojen kurissa pitäminen olosuhteissa, joissa yhteiskuntamme väestörakenne on suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä kehittymässä entistäkin vanhusvaltaisemmaksi ja siten entistä enemmän palveluja tarvitsevaisemmaksi. "Rehelliseksi" tekeytynyttä valtiosihteeri Sailasta lukuunottamatta koko valtakööri jaksaa antaa ymmärtää myös palvelutarpeiden paremman tyydyttämisen olevan tekeillä olevan kuntauudistuksen yhtenä tausta-ajatuksena tilanteessa, jossa kolmen vaihtoehtoisen mallin valekaapuun kätketyn hankkeen pyrkimyksenä on yksinkertaisesti ja rajusti vain supistaa kuntien lukumäärää. Päädytään tarjolle pannuista muka "vaihtoehtoisista" malleista toteuttamaan mikä tai minkälainen variaatio avoimin tai peitetymmin pakkotoimin tahansa, vääjäämättä ollaan heikentämässä kunnallista itsehallintoa, kunnallista kansanvaltaa - ja kunnallista palvelutarjontaa ja sen tasoa. Ellei näin ole tapahtuva aivan kaikkialla uusissa suurkunnissa eli niiden äveriäisemmissä ytimissä, niin ainakin niin on tapahtuva uusien suurkuntien reuna-alueilla kautta koko maan.
"Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla", tavataan sanoa.
Sillä miten ollakaan: vastikään julkaistun Kuntaliiton tutkimusyhtiön Efekon tekemän tutkimuksen mukaan esim. "vanhuspalveluihin oltiin useimmiten tyytymättömiä juuri suurissa kaupungeissa eli Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa".
"Suuruuden ekonomian" harhoissa elävien politrukkien on vaikea myöntää, että "koolla ei ole niin väliä", kun palveluita tuotetaan tehokkaasti.
Heinäluoma (sd) rahapakkoineen on paljon vartijana!" - -
Samasta asiasta muuten kirjoitti taannoin kansanedustaja Toimi Kankaanniemi (kd.) niinikään Keskisuomalaisessa seuraavasti:
[ Valtion maksettava velkansa kunnille - TOIMI KANKAANNIEMI, kansanedustaja, kd, Uurainen 12.10.2005 00:05 ]
Ilouutinen kuultiin uudelta valtiovarainministeriltä Eero Heinäluomalta, sd, heti hänen ministeriuransa alkupäivinä. Valtion tämän vuoden talous, joka vuosi sitten arvioitiin 500 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, onkin 3 000 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Verotuloja ja myyntituloja tulee reippaasti yli arvion.
Ministeri Heinäluoma ilmoitti saman tien, että koko summalla lyhennetään valtion lainoja. Lainaksi hallitus ei katso valtion velkaa kunnille. Kunnille syntyi vuosina 2000-2003 saatavaa valtiolta 502 miljoonaa euroa liian pieninä maksettujen lakisääteisten valtionosuuksien takia. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus päätti vuosi sitten, että tätä velkaa lyhennetään tänä vuonna vain 136 miljoonaa euroa, ensi ja seuraavana vuonna 86 miljoonaa kumpanakin ja loput 194 miljoonaa euroa vasta ensi vaalikaudella vuonna 2008.
Kunnat ovat erittäin ahtaalla. Kouluja, kirjastoja ja monia muita peruspalveluja lakkautetaan. Valtiolla menee hyvin. On perusteltua maksaa ensimmäiseksi kunnille koko maksamatta oleva 366 miljoonan euron velka.
On täysin käsittämätöntä, että hallitus maksaa 3 000 miljoonaa muita velkoja eikä suo edes runsaan 10 %:n osuutta kuntien ahdingon helpottamiseen.
Likipitäen kaikissa kunnissa ensi vuoden talousarviota laaditaan tuskaisin ilmein. Tulot eivät riitä menoihin. Pakkolainan lisäksi kuntia kiristävät mm. valtionosuuksien vajaat indeksitarkistukset. Harkinnanvaraisiin valtionavustuksiinkaan ei voida luottaa, koska sekin määräraha on leikattu entistäkin pienemmäksi. Vakavimmin hallituksen käsittämättömästä lainanmaksu- ja kuntapolitiikasta joutuvat kärsimään kuntien palvelujen käyttäjät, ennen kaikkea lapsiperheet, koululaiset, sairaat, ikääntyvät ja eläkeläiset. Myös kuntasektorin henkilöstö niin kunnissa kuin mm sairaaloissa ja kouluissa ovat kohtuuttoman taakan alla.
Hallituspuolueiden kansanedustajien ei uskoisi alistuvan Vanhasen-Heinäluoman hallituksen politiikkaan. Vaalien edellä kaikki vakuuttivat puolustavansa kuntien palveluita. Verokevennykset eivät saaneet kannatusta. Nyt on toimittu täysin päinvastoin.
Hyvätuloisten veroja on kevennetty yli kaikkien lupausten ja varallisuusveron Vanhasen hallitus poistaa kokonaan. Kuntaliitoksetkaan eivät auta, ellei kuntien rahoitusta hoideta tehtävien edellyttämälle tasolle. Nyt valtiolla on siihen varaa. Jos muutosta ei tule, on todettava, että suurimmat kuntapuolueet Keskusta ja Sdp eivät kanna huolta kuntien palveluiden turvaamisesta.
Lähdelinkki: http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=52692&threadid=52692&start=0&order=&noheader=0#52692
PS. Kankaaniemen esittämään näkemykseen on kutakuinkin helppo yhtyä. Ja siitä löytyy osviittaa ja vastauksentynkää siihenkin, miten "kpeututkija" on ummistanut silmänsä siltä, miten Suomi on tällä hetkellä rikkaampi kuin koskaan, kansantalous kasvaa yhtämittaisesti jo yli kymmenettä vuotta voimakkaasti - mutta "miljardien vaje julkisessa taloudessa" muka vain pahenee...
C'moon! Minneköhän kasvun hedelmät oikein maasta ja etenkin sen rahvaalta - oikein valuvat?
Kuten hyvin tiedetään, Eero Heinäluoman (sd.) tahto on hyvinvointivaltion rakenteita kaiketi omasta mielestään pelastavan valtiosihteeri Raimo Sailaan (sd.) taskussa, eli näin ollen valtionvarainministeriöltä ei ole edelleenkään tulossa kunnille niille kuuluvaa osaa valtion keräämistä verotuotoista. Se jos mikä on todella kansanvastaista politiikkaa!!
Tuomitset kaiken esitetyn vääränä mutta et pysty esittämään ainoakaan omaa vaihtoehtoa. Etkä edes yksinkertaista vastausta pysty omin ajatuksin esittämään.
Kunnat ajautuvat vaikeuksiin vaikka pakkolaina maksettaisiin heti. Hetken se toki helpottaisi, mutta ei sekään mikään lopullinen ratkaisu varsinaiseen ongelmaan.
Ristimäen kaltaiset äärivasemmistolaiset yhdessä ison kepulaisjoukon kanssa muodostavat sen suuren kuplan jonka puhkaisu on edellytys luovalle ajattelulle ja asioihin tarttumiselle pelkän jarruttamisen sijaan. Tuo kupla, tai paremminkin paise, on se Vanhasta vaivaava ongelma jonka vuoksi hän ja hänen johtamansa hallitus ei ole kyennyt avoimeen ja rakentavaan valmisteluun kunta-asioissa.
Kunnille pitää uudessa laissa, missä muodossa se sitten tehdäänkin, määrittää selkeät taloudenpidon ja palvelujen tuottamisen kriteerit, ja ne joilta se ei onnistu, ne liitettäköön vaikka valtion ohjauksessa yhteen sellaisten kanssa joilta vastuullisuus luontuu.
Ratkaisusi oli tyhjää sanahelinää. Nuo kriteerit ovat olemassa nytkin.
Lakisääteisiä palveluja joudutaan ajamaan alas, nykyisen lisäämisen sijaan. Tämä on fakta. Ei yksi hevonen vedä kahden hevosen kuormaa, eikä viisi hevosta kymmenen hevosen kuormaa. Ei vaikka kuinka niin toivottaisiin.
Eipä sitä kovin paljon omaperäistä ajattelua näy olevan kaiken maailman huhhahheillä sen enempää kuin "kepututkijallakaan"!
Mihinkähän tutkimukselliseen tietoon kategorisesta kuntakokomallista esimerkiksi nimimerkki "kepututkijan" mieleisekseen määrittämä "varsinainen ongelma" mahtaa oikein perustua?
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Olen kuprua ja sen niin sanottua valmistelua koskeneissa kirjoituksissani kritisoinut semmoista olettamuksellista lähtökohtaa, että ns. suuruuden ekonomia toimisi aina ja kaikkialla.
Taannoin (13.10.2005) kirjoitin asiasta mm. Etelä-Suomen Sanomien netlarin verkkokeskustelussa - sorry vain, europarlamentaarikko Kyösti Virrankosken "Kotivanhukset ja suurkunnat" -kirjoiitukseen viitaten - seuraavaa:
Entäpä jo "pieni on kaunista" pitääkin paikkansa?
Ihmisen pitäisi olla ihmisten yhteisöissä mitta - minkään ei saisi antaa kasvaa niin suureksi, ettei ihminen sitä enää pysty käsittämään. Tätä yksinkertaista ja inhimillistä periaatetta vastaan me kuitenkin rikomme jatkuvasti. Suurin syntimme tänä päivänä on taloudellisen kasvun ihannointi. Seuraukset ovat käymässä tuhoisiksi koko maailmalle.
Paradoksaalista on, että nykymaailman vaikeat ongelmat eivät ole tulosta ihmisen epäonnistumisista vaan menestyksistä. Me olemme pahasti sekoittaneet keskenään päämäärät ja keinot. Teknologian huiman kehityksen on annettu asettaa päämäärät, sen sijaan että olisi kysytty mitä ihminen pohjimmiltaan todella tarvitsee.
Englantilainen taloustieteilijä E. F. Schumacher pohtii suurta huomiota herättäneessä kirjassaan "Pieni on kaunista" ulospääsyteitä tästä ihmiskunnan historian pahimmasta pulmatilanteesta. Ihmisen todellisia tarpeita perätessään hän lähtee rohkeasti henkisistä arvoista ja avaa näin virkistävän uusia näkökulmia taloudellisiin kysymyksiin. Hän puhuu mm. "pehmeästä" eli väliteknologiasta, pienten yritysyksiköiden eduista, ydinvoiman käyttöönoton vaaroista, buddhalaisen taloustieteen inhimillisyydestä." (Teksti on kirjan takakannen esittelystä.)
Toissa torstai-iltapäivänä suullista kyselytuntia eduskunnasta kuunnellessa tuli pakostakin mieleen, että kansainvälisen monopolikapitalismin edistämistyössä "työväen liikemies" Lipposen hanslankarina kannuksensa keränneelle Jyväskylän apul.kaupunginjohtaja Timo Koivistolle ja kaupunginjohtja Markku Anderssonille kuten myös mm. jo Varusmiesliitto-aikoina toisensa löytäneille markkinaliberalistisille "suurmiehille" Vanhanen & Heinäluoma - ja vielä vähemmän "Anatolille" - ei olisi lainkaan pahitteeksi tutustua englantilaisen taloustieteilijä, futurologi E. F. Schumacherin v. 1976 suomeksi julkaistuun teokseen "Pieni on kaunista".
Kuntauudistusta ajetaan nyt kuin käärmettä pyssyyn: kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ("kupru") on väännetty vängällä lyhenne "paras", vaikka esim. professori Jan Sundbergin mukaan "yksikään tutkija ei pysty todistamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet".
Samaan asiaan kiinnitti jokunen päivä sitten Keskisuomalaisen keskustelusivustolla huomiota europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski seuraavalla kirjoituksellaan:
Kotivanhukset ja suurkunnat - KYÖSTI VIRRANKOSKI, EU-parlamentin jäsen, Kauhava / 03.10.2005 23:00 Keskisuomalaisen Puheenvuorot -palstalla /
Muutama päivä sitten lehdistössä oli tieto Helsingin kaupungin vanhustenhuollon laitossulusta. Kaupunki on päättänyt, että kotona sairastavia ei kolmeen kuukauteen oteta hoivakoteihin, vaan niihin ohjataan sairaaloissa turhan kalliilla paikoilla olevia.
Tilanne on eräs ilmentymä suuren kunnan palvelutuotannosta. Helsingin kaupungilla sosiaali- ja terveystoimen menot asukasta kohti ovat maan kärkiluokkaa, vaikka vanhusten osuus väestöstä on pieni. Suuri kuntakoko ei auta, vaan kaupunki uhkaa vakavasti loukata perustuslain takaamia kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia, joiden toteutumisesta se on vastuussa.
Jos pieni kunta tekisi vastaavan päätöksen, julkisuudessa sitä riepoteltaisiin ja vaadittaisiin välittömästi liitettäväksi suurempaan kuntaan tai ainakin valtion ja lääninhallituksen holhoukseen. Mutta suuri kunta näyttää selviävän olan kohautuksella.
Tapaus on mielenkiintoinen siksi, että maassamme suunnitellaan peruspalvelupiirejä, jotka vastaisivat kooltaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä tai olisivat niitä suurempia. Näiden vastuulle tulisi alueen koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Näiden piirien asukasmäärä vastaisi siis suunnilleen Helsingin kaupungin kokoa.
Herää kysymys, mitä näillä piireillä voitettaisiin. Suurissa, yli 100 000 asukkaan kaupungeissa sosiaali- ja terveydenhuollon menot asukasta kohti laskettuna ovat kaikkein suurimmat, vaikka vanhusväestön osuus on ylivoimaisesti pienin, vain 12 %. Alle 6000 asukkaan kunnissa osuus on yli 20 %. Tilastot eivät siis mitenkään tue suurten kuntien ja kuntayhtymien taloudellisuutta pieniin kuntiin verrattuna. Lisäksi palvelujen laatu näyttää olevan se, mikä se on.
Suomen kansainvälisesti vertaillen hyvät kansalaisten peruspalvelut on toteutettu 432 kunnan toimenpitein, lähidemokratian turvin ja valtion ja kunnan kustannustenjaolla. Nyt kun valtiovalta on vetäytynyt entistä enemmän kustannusvastuusta, tilanne on ajautumassa umpikujaan. Ratkaisuna siihen eivät ole suuret yksiköt, koska niissä byrokratia on massiivisempi, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet olemattomat ja kustannukset jopa suuremmat. Valtiovalta joutuu palaamaan jättämänsä vastuun äärelle joko nyt tai viimeistään sitten, kun suurkunnat tai suurpiirit on muodostettu, jolloin odottaa tilastojen mukaan nykyistä suurempi lasku.
Lähdelinkki:
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=51951&threadid=51951&start=10&order=&noheader=0
http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=236377&sana=Timo%20Ristim%E4ki
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Niin kiusallista kuin se kaiken maailman "kepututkijoitten" kannalta onkin, tuskin sen enempää europarlamentaarikko Kyösti Virrankoskea (kesk.) kuin europarlamentaarikko Paavo Väyrystäkään (kesk.) voidaan kovinkaan perustellusti ja uskottavasti nimitellä "Ristimäen kaltaisiksi äärivasemmistolaisiksi"?
Ja Paavo Väyrynenhän jo syksyllä eli 19.11.2005 kirjoitti kolumnin otsikolla "Kuntareformi" muun muassa Suomenmaahan ja Länsi-Suomeen. Kun siinä käsiteltiin asiantuntevasti myös Suomen Keskusta rp:n sisäistä päätöksentekoprosessia, s.o. nykyisin sanelua, myös taannoisen työreformin osalta, kirjoitus auetkoon "kepututkijankin" silmien eteen - valaisten ja vakuuttaen!
"Kuntareformi
julkaistu Suomenmaassa ja Länsi-Suomessa
Kirjoitin kolumnini otsakkeeksi "kuntareformi" luodakseni rinnastuksen toiseen keskustajohdon ajamaan uudistukseen, työreformiin. Näissä hankkeissa on runsaasti yhtäläisyyksiä.
Molemmat reformit ovat tähdänneet radikaaliin muutokseen. Kumpikin uudistus pantiin liikkeelle keskustajohdon omasta aloitteesta. Molempia puolueen johto on vienyt eteenpäin, vaikka puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän jäsenet ovat niitä laajalti vastustaneet.
Työreformi tähtäsi työelämän rakenteiden muuttamiseen. Vaikka uudistus ei koskettanut ainakaan suoranaisesti Keskustan kannattajakunnan laajaa enemmistöä, se taittoi kärjen puolueen vaalimenestykseltä vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ja johti oppositiokautemme jatkumiseen.
Kuntareformi pantiin liikkeelle viime keväänä Keskustan aloitteesta. Mitään pakkoa tai välttämätöntä tarvetta tähän ei ollut. Hallitusohjelmaan kuntareformi ei sisälly.
Kun kuntareformi esiteltiin puoluehallitukselle, arvostelin voimakkaasti sen ulospanoa. Sanoin, että julkisuuden kautta on tullut se väärä käsitys, että uudistuksen tavoitteena on päätöksenteon ja palvelujen keskittäminen, kun Keskustan tavoitteena tulee olla lähipalvelujen ja pientenkin kuntien elinmahdollisuuksien turvaaminen.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että julkisuudessa hankkeesta oli syntynyt aivan oikea kuva. Itse asiassa todellisuus on osoittautunut pahemmaksi kuin alkuvaiheen vaikutelma.
Kuntareformiksi on luotu kolme vaihtoehtoa jotka ovat toinen toistaan mahdottomampia. Nykyisen perustilanteen säilyttäminen on suljettu vaihtoehtojen ulkopuolelle.
Kolme vaihtoehtoa on esitelty kuntaväelle ympäri maata. Kentältä odotetaan palautetta, jonka pohjalta uudistus on tarkoitus lyödä lukkoon tiukassa aikataulussa.
Kuntareformi on johtanut paniikkireaktioon. Liikkeelle on pantu huonosti harkittuja ja kehnosti valmisteltuja liitoshankkeita - tai pikemminkin harkitsemattomia ja valmistelemattomia liitoshankkeita. Kiirettä on lisännyt ilmoitus, että liitoksia tukevat porkkanarahat ovat loppumassa.
Tämä kuntakentän hämmentely on ollut pääosin tarpeetonta ja jopa vahingollista. Suomessa kunnalliset palvelut on hoidettu kansainvälisestikin katsoen erinomaisesti. Pienissä ja keskisuurissa kunnissa palvelut on hoidettu yleensä paremmin kuin suurissa. Kuntarakenne on pääosin tarkoituksenmukainen. Siellä missä kuntien yhdistäminen on perusteltua, kuntapäättäjät osaavat siitä sopia. Pakkokeinot, painostus tai ylisuuret porkkanat johtavat virheisiin, jotka kostautuvat kuntalaisille.
Väestö vanhenee ja vanhusväestön osuus muodostuu eri kunnissa hyvin erilaiseksi. Mutta näiden erojen tasaaminen käy hyvin valtionosuusjärjestelmän puitteissa. Erikoissairaanhoidon ja yleensäkin terveydenhuollon kustannusten kohoaminen on hankala ongelma, mutta tähän pulmaan on haettava erillisratkaisua.
Kuntareformi on Keskustalle monin verroin vaarallisempi kuin työreformi. Tämä hanke on rinnastettavissa 1960-luvun lopun maatalouspoliittisiin päätöksiin. Ero on kuitenkin siinä, että tuolloin oltiin pakkotilanteessa - nyt ei olla.
Kuntareformia on arvosteltu Keskustan puoluehallituksessa ja sen työvaliokunnassa alusta pitäen voimakkaasti. Tästä huolimatta hanke näyttää etenevän vääjäämättä. Puolueessa näyttää olevan pahanlainen demokratiavaje.
Pinnan alla kuntareformi jäytää myös Matti Vanhasen presidenttikannatusta. Paras keino kannatuslukujen kohottamiseen olisikin se, että Vanhanen osoittaisi valtiomiestaitojaan viheltämällä pelin poikki ja määräämällä kuntareformiin muutaman vuoden tuumaustauon.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki: http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=55
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Tänään, vissinä Eetu Salinin kuolinpäivänä toisaalta ja toisaalta myös vissin YYA-sopimuksen syntymän vuosipäivänä eruroparlamentaarikko Paavo Väyrynen näkyy kirjoittaneen Helsingin Sanomiin ansiokkaan arvioinnin myös niistä syistä, jotka ovat olleet johtamassa hätäpäiseen kuntauudistusprosessiin. Ja Väyrysen kirjoituksesta käy selville myös ne seikat, vuoksi niin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen nykykaavailluilla ratkaisumalleilla pannaan tavallinen kansa eli palvelujen tarvitsijat kokonaisuudessaan maksamaan kaikki palvelujen lisäkustannukset & heikennykset. Ja senhän lisäksi pannaan vielä erikseen maakuntia ja maaseutuväestöä vastaavasti maksamaan EU-laajentumisesta aiheutuvia lisäkustannuksia tavalla, joista ehkä Kuusaan kulmilla alkavat myös jopa ay-demarit tulla ajatuksiin: mahtaakohan tuo Eero "Don" Heinäluoma olla alkuunkaan "köyhien kuntien" asialla. Eiköhän vain moinen työväen liikemiesten politiikka olekin vain sitä "pari pierua ihmiseen suuntaan"?!?
Joten hiljentykäämme meppi Paavo Väyrysen Helsingisn Sanomissa 6.4.2006 julkaistun kolumnin
"Olli Rehnin toivomukseen ei tule suostua" ympärille:
"Suomessa on syntynyt merkillinen hanke jo kuolleeksi todetun Euroopan perustuslain ratifioimiseksi.
Alun perin hallitus päätti olla esittämättä ratifiointia ja hankkia sen sijaan selonteon avulla eduskunnan hyväksymisen sopimuksen sisällölle. Tämä oli perusteltu ratkaisu, sillä kaikki tietävät, ettei perustuslaki tule koskaan sellaisenaan voimaan.
Nyt pääministeri on kuitenkin epävirallisissa keskusteluissa toivonut, että eduskunta pyytäisi hallitukselta esitystä perustuslain ratifioimiseksi.
Miksi? Mikä on muuttunut?
Ratifioimista on perusteltu sillä, että se parantaisi Suomen uskottavuutta EU:n puheenjohtajamaana. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Perustuslaki kaatui Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä. On meneillään pohdintavaihe, jonka kuluessa tulisi avoimin mielin keskustella erilaisista vaihtoehdoista perussopimusten uudistamiseksi. Tässä tilanteessa ratifiointi heikentäisi puheenjohtajamaan toimintamahdollisuuksia.
Ratifiointihanke näyttääkin liittyvän eräiden kristillisdemokraattisten puolueiden käynnistämään hankkeeseen laajentumisen pysäyttämiseksi. Kysymys on ilmeisesti siitä, että jotkut kuvittelevat ratifioinnin tukevan laajentumisesta vastaavan komission jäsenen Olli Rehnin työtä.
Konventin oli määrä laatia unionille sellainen perussopimus, joka tekee tulevan laajentumisen mahdolliseksi. Lopputuloksena oli kuitenkin perustuslaki, jota on käytetty perusteena laajentumista vastaan. Jopa konventin puheenjohtaja Valery Giscard d'Estaing on todennut, ettei voida ajatellakaan Turkin jäsenyyttä sellaisessa unionissa, joka perustuslailla luodaan.
Laajentumista vastustavat kristillisdemokraatit käyttävät perustuslakia aseenaan kahdella tavalla. Yhtäältä he uhkaavat jarruttaa Länsi-Balkanin maiden jäsenyyttä, ellei perustuslakia saada aikaan. Toisaalta he katsovat Giscardin tapaan, että perustuslaki rajaisi unionin ulkopuolelle mm. Turkin, Moldavian ja Ukrainan. Näille maille tulisi heidän mielestään tarjota erityisasemaa unionin ulkopuolella.
Roomassa viime viikolla kokoustaan pitäneen Euroopan kansanpuolueen (EPP) johtajat saivat pyrkimyksilleen itsensä paavi Benedictus XVI:n tuen (Financial Times 31.3.2006).
Olli Rehn tekee mielestäni virheen, kun hän (del.) toivoo Suomen ratifioivan perustuslain. Ja vielä pahemman virheen tekevät Suomen hallitus ja eduskunta, jos ne tähän toivomukseen suostuvat.
Kristillisdemokraatit ajoivat Euroopan parlamentissa äskettäin niukalla enemmistöllä läpi vaatimuksen, että komission tulee laatia vuoden loppuun mennessä selvitys unionin vastaanottokyvystä ja siihen liittyen määritellä unionin luonne ja sen maantieteelliset rajat.
Komission ja Suomen hallituksen tulisi nyt keskittyä tähän työhön.
Ei ole ollenkaan varmaa, että neuvoston ja parlamentin enemmistö asettuisi sille kannalle, että unionin tulee olla katolisten maiden ja puolueiden johtama yhteisö, joka sulkee osan Euroopan maista ulkopuolelleen.
Uskon, että laajemman kannatuksen saa nykyisten perussopimusten mukainen unioni, johon voivat liittyä kaikki Euroopan maat, jotka täyttävät jäsenyyden ehdot. Tällöin unionin luonne ja sen perussopimuksen sisältö määräytyvät laajentumisen perusteella. Tällöin unionin tulee olla hajautettu valtioiden liitto, joka eriytyy sisäisesti.
Suomi on ollut laajentumispolitiikan kärkimaa. Sen sijaan että olisimme junttaamassa väkisin läpi laajentumista estävää perustuslakia, meidän tulee olla käynnistämässä keskustelua sellaisesta perussopimusten uudistamisesta, joka tekee tulevat laajentumiset mahdollisiksi.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki: http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=75
...
Kuntien ongelman tajuaminen ei edellytä kuin hitusen tervettä järkeä, ei sitä tarvitse tutkimuksin todeta, eikä edes voi koska kyseessähän on tulevat asiat.
Ei liene Ristimäellekään epäselvää että suuri joukko kansalaisiamme siirtyy työelämästä eläkkeelle tulevina vuosina. Eikä liene jäänyt ymmärtämättä sekään ettei nuorista ikäluokista tule vastaavaa määrää uusia ihmisiä työelämään.
Kunnissa saattaa asukasmäärä pysyä ennallaan, mutta työssäkäyvien osuus väestöstä vähenee. Veropohja siis rapistuu. Ja jos tulot vähenee niin silloin täytyy vähentää menoja. Karsia palveluja. Tämä siis jos kuntarakenteelle ei tehdä mitään.
Et ole vastannut vieläkään kysymykseen mitä sellaisen kunnan kanssa tulee tehdä jonka tulopohja ei riitä edes peruspalveluihin. Työntää lisää valtion rahaa, vai? Sehän lienee se kepulaisin ratkaisu.
Siirtämällä resursseja hallinnosta palvelutuotantoon voidaan säästää. Hallinnolliselle kuntayksikölle joku 5000 asukasta on varmasti liian pieni koko, onko oikea koko sitten 20 000 vai 30 000 vaiko vielä enemmän tai vähemmän, jää nähtäväksi. Jonnekin raja on kuitenkin vedettävä. Joko vapaaehtoiseti tai pakolla.
Ristimäki ei ole esittänyt sen enempää tähän asiaan kuin muihinkaan yhtään omaa ajatusta, liekö miehellä edes sellaisia. On helppoa räksyttää kaikkea mikä liikkuu. Nyt tarvitaan luovaa hulluutta, poikkeuksellista mieltä, rohkeutta ja erilaisuutta. Samaa jolla on rakennettu maamme sodan jälkeinen menestys.
Tasapäätanelit, kuten sinä, vastustavat kaikkea uutta. Pelkäävät erilaisuutta.
Erilaisuutta tulee sietää, poikkeavat mielipiteet vahvistavat totuutta, vallankumoukselliset uutuudet on monesti ensiksi tuomittu. Nyt tarvitaan uutta, olemassaolevaa ei voi enää käyttää. Ristimäenkin on syytä miettiä ratkaisuja, ei vastustaa kaikkea mitä esitetään.
Nimimerkikseen "kepututkija" valinnut - omasta mielestään - itsenäinen "ajattelija" näkyy kirjoituksessaan vaatineen "tervettä järkeä". Sitten hän toistaa kuin papukaija taloudellisen ja poliittisen sekä mediaeliitin tuottamaa "ainoan vaihtoehdon" poliittista liturgiaa eli kirjoittaa sitten muka "vallankumouksellisia uusia ajatuksiaan" esitellen mm. seuraavaa:
"Kuntien ongelman tajuaminen ei edellytä kuin hitusen tervettä järkeä, ei sitä tarvitse tutkimuksin todeta, eikä edes voi koska kyseessähän on tulevat asiat.
Ei liene Ristimäellekään epäselvää että suuri joukko kansalaisiamme siirtyy työelämästä eläkkeelle tulevina vuosina. Eikä liene jäänyt ymmärtämättä sekään ettei nuorista ikäluokista tule vastaavaa määrää uusia ihmisiä työelämään.
Kunnissa saattaa asukasmäärä pysyä ennallaan, mutta työssäkäyvien osuus väestöstä vähenee. Veropohja siis rapistuu. Ja jos tulot vähenee niin silloin täytyy vähentää menoja. Karsia palveluja. Tämä siis jos kuntarakenteelle ei tehdä mitään. - -
- -Ristimäki ei ole esittänyt sen enempää tähän asiaan kuin muihinkaan yhtään omaa ajatusta, liekö miehellä edes sellaisia. On helppoa räksyttää kaikkea mikä liikkuu. Nyt tarvitaan luovaa hulluutta, poikkeuksellista mieltä, rohkeutta ja erilaisuutta. Samaa jolla on rakennettu maamme sodan jälkeinen menestys.
Tasapäätanelit, kuten sinä, vastustavat kaikkea uutta. Pelkäävät erilaisuutta.
Erilaisuutta tulee sietää, poikkeavat mielipiteet vahvistavat totuutta, vallankumoukselliset uutuudet on monesti ensiksi tuomittu. Nyt tarvitaan uutta, olemassaolevaa ei voi enää käyttää. Ristimäenkin on syytä miettiä ratkaisuja, ei vastustaa kaikkea mitä esitetään."
Elikkä ensimmäiseksi:
"Kepututkija" - kuten eivät myöskään sen enempää Vanhanen, Heinäluoma, Katainen ynnä muut manniset ja epltomäet - eivät kestä tutkailla edes mielessään kaikkea sitä faktarekvisiittaa, jota yliopistollinen eli tieteellinen tutkimus on kuntien hallinnosta ja kuntatalouksista jo tähän mennessä tuottanut.
Minähän muuten olen "kuprusta" kirjoittaessani halunnut tuoda julkisuuteen vain etupäässä niitä tutkittuja asioita, joista todellisa kunta- ja palvelurakenneuudistuksellisia hankkeita toteutettaessa voisi olla todellakin paljon apua ja osviittaa. Niille "kepututkija" ei tunnu korviaan lotkauttavan, koska hänen mielstään kuprussa ovat kyseessa "tulevat asiat", joihin valmistauduttaessa ei kaiketi sitten ihan oikeaa tietoa tarvita alkuunkaan! Järki hoi, äly älä jätä!!!
Ja toiseksi:
Ristimäellä ei toden totta - pensionaari kun nyt on itsekin - ole mitenkään epäselvää, että "suuri joukko kansalaisiamme siirtyy työelämästä eläkkeelle tulevina vuosina". Ei myöskään se, "että nuorista ikäluokista ei tule vastaavaa määrää uusia ihmisiä työelämään".
Hyvä kepu"tutkija"! Tässä tasavallassa on 1990-luvun laman alkuvuosista - ja myös yli kymmenen vuoden liki yhtämittaisesti ja varsin voimakkaasti jatkuneiden - talouskasvun vuosina jaksettu ylläpitää työelämän ulkopuolella (laskutavasta riippuen) useaa sataa tuhatta työikäistä ja -kykyistä ihmistä. Vaikka samaan aikaan myös eläkeläisväestöä on "ainoan vaihtoehdon politiikan" nimissä kuritettu, on kutakuinkin selvää, että lähivuosina eläkkeelle siirtyvien tulotaso ja siten myös veronmaksukyky säilyy merkittävästi korkeampana kuin pitkäaikaiseen työttömyyteen ahdistettujen työmarkkinatukilaisten joukon. Siinä sitä on tälläkin hetkellä vielä liki kolmattasataa tuhatta ihmistä työvoimareservissä, mikä tulkoon myös niin kepu- kuin muillekin tutkijoille tiedoksi.
Minun on kutakuinkin turha yrittää vastata sen kummemmin kepututkijalla ja/tai muillekaan otsikoinneissaan hymiöleville. He kuvittelevat olevansa uskossaan vahvoja ja ovat siksi esimerkiksi tässä kunta- ja palvelurakennekeskustelussa itse torjumassa kaikki ns. poikkipuoliset ajatukset. Niin siitäkin huolimatta, että valtaosaltaan kriittisten ajatusten takana ovat nimenomaan voittopuolisesti tasavallan keskeisimmät kuntatutkimukseen perehtyneet tutkimuslaitokset ja/tai tutkijat! Kepu"tutkijoille" ja "hymiöileville" muutaman poliittisen pään tuottamat kahdeksan PowerPoint -kalvoa tuntuu olevan se määrä "tietoa", joka heidän "terveesen järkeesnsä" tuntuu mahtuvan!?
Ennen seuraavia kirjoiutusharjoituksia olisi kyllä kohtuullista, että niin kepu"tutkija" kuin Peltomäen-Mannisen ja Vanhasen-Heinäluoman-kataisen -akselikin vaivautuisivat tutustumaan vaikkapa siihen faktarekvisiittaan, joka avautuuu esim. tuosta Helsingin yliopiston kuntataloustieen professori Heikki A. Loikkasen ja Ilkka Susiluodon tutkimuksesta "Paljonko verorahoilla saa?"
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/Tutkimus50.pdf
Jonkinmoisen silmäyksen sen antiin tutkittua tietoa karttavimmatkin "tutkijat" voivat saada vaikkapa seuraavasta linkistä:
http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/liiteet_tutkimusNro50.pdf
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Perusasiat Loikkasen-Susiluodon tutkimuksen sisällöstä selvinnevät tuosta johdantoosasta:
Paljonko verorahoilla saa?
Heikki A. Loikkanen • Ilkka Susiluoto
Paljonko verorahoilla saa?
Kuntien peruspalvelutarjonnan
kustannustehokkuuden erot
ja niitä selittävät tekijät
vuosina 1994–2002
K U N N A L L I S A L A N K E H I T T Ä M I S S Ä Ä T I Ö
K A K S
PALJONKO VERORAHOILLA SAA?
Kunnallisalan kehittämissäätiön
tutkimusjulkaisut, nro 50
© Pole-Kuntatieto Oy
ja tekijät
Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2005
ISBN 952-5514-29-3 (nid.)
ISBN 952-5514-30-7 (PDF)
ISSN 1235-6956
Sisällys
ESIPUHE 7
1 JOHDANTO 9
2 MITKÄ TEKIJÄT VOIVAT SELITTÄÄ KUNTIEN PERUSPALVELUTUOTANNON
TEHOKKUUSEROJA? 12
2.1 Tekninen tehokkuus ja kustannustehokkuus 13
2.2 Byrokratian, valtionapujärjestelmän ja kilpailun vaikutus
tehokkuuteen 16
2.3 Konserninäkökulma, yhteisresurssit ja ulkoisvaikutukset 17
2.4 Yhteenvetoa 18
3 KUNTIEN PALVELUTOIMINNAN ARVIOINTITUTKIMUKSISTA
20
3.1 Ulkomaisista kuntien palvelutoiminnan kokonaisarvioinneista
20
3.2 Kuntien palvelutuotannon tehokkuustutkimuksesta Suomessa 22
4 KAKSIVAIHEISEN TUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA
AINEISTOT 26
4.1 DEA-menetelmän perusajatus 26
4.2 DEA-sovelluksessa käytettävät aineistot 31
4.3 DEA-mallit ja niiden muuttujat 36
4.4 Kuntien välisten tehokkuuserojen selittäminen 40
5 KUNTIEN PERUSPALVELUTARJONNAN KUSTANNUSTEHOKKUUS
1994–2002: DEA-vaiheen tulokset 44
5.1 Yleistulokset 44
5.2 Helsingin seutu 55
5.3 Suurimmat kaupungit 57
5.4 Suurimmat seutukunnat 59
6 KUSTANNUSTEHOKKUUSEROJA SELITTÄVIEN MALLIEN
TULOKSET 61
6.1 Yleistulokset 61
6.2 Helsingin seutu ja suurimmat kaupungit 70
7 VERTAILUA MUIHIN TUTKIMUKSIIN JA TILASTOIHIN 75
7.1 Kuntien ja elinkeinotoiminnan tehokkuuden vertailua 75
7.2 Vertailua muiden tutkimusten tuloksiin 76
8 YHTEENVETO 80
KUVIOLUETTELO 90
TAULUKKOLUETTELO 91
KARTTALUETTELO 92
LÄHTEET 93
LIITE 1: DEA-kustannustehokkuus kunnittain 96
LIITE 2: Kuntakohtaisten tehokkuuslukujen eroja selittävät muuttujat 105
LIITE 3: Kunnat, jotka eivät olleet tutkimuksessa mukana 108
LIITE 4: Kuntien DEA-tehokkuuserojen selittäminen, kun alle 10 000 asukkaan
kuntien väkilukuvaikutus otetaan erikseen huomioon. PNS-regressiot, 1994–2002
ja osaperiodit 110
LIITE 5: Kuntien kustannustehokkuuden vaihtelujen selittäminen pienimmän
neliösumman regressioilla vuosittain 112
LIITE 6: Kuntien per capita -menojen selittäminen tutkimuksen taustamuuttujilla,
1994–2002 114
LIITE 7: Regressioissa esiintyvien muuttujien väliset korrelaatiot, koko periodi
1994–2002 115
7
Esipuhe
Tässä tutkimuksessa arvioidaan Manner-Suomen kuntien peruspalvelutarjonnan
kustannustehokkuutta vuosina 1994–2002. Peruspalvelut kattavat
sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen keskeiset peruspalvelut. Kuntien
muut sektorit, kuten infrastruktuuri- ja liikennepalvelut sekä erikoissairaanhoito
eivät ole mukana tutkimuksessa. Tutkimus kattaa kaikkiaan 353 kuntaa.
Alle 2 000 asukkaan kunnat sekä Ahvenanmaa rajattiin tarkastelujen ulkopuolelle,
samoin kunnat, jotka tutkimusajanjaksona olivat osallisina kuntaliitoksessa.
Tutkimuksessa hyödynnetään Tilastokeskuksen vuodesta 1994 alkaen
keräämiä kuntien peruspalveluiden määrätietoja. Suoritemäärien ja tarkasteltavien
sektoreiden rahankäytön avulla kullekin kunnalle lasketaan DEA-menetelmän
(Data Envelopment Analysis) avulla vuosittaiset kustannustehokkuusluvut.
Ne kuvaavat kuntien hyvinvointipalveluja kokonaisuutena suhteessa
niiden kustannuksiin. Lisäksi kuntien välisiä tehokkuuseroja selitetään
regressioanalyysin avulla tekijöillä, jotka kuvaavat kuntien kokoa, sijaintia ja
rakennetta, palvelutarjonnan organisointia, sosioekonomisia tekijöitä, kustannustasoa,
valtionapujärjestelmää sekä poliittista osallistumista ja voimasuhteita.
Tutkimus on tehty Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksen hankkeena,
johon on saatu rahoitusta Kunnallisalan kehittämissäätiöltä. Muilta osin
tutkimus on tehty Helsingin kaupungin tietokeskuksessa ja Helsingin yliopistossa
virkatyönä. Sen ovat toteuttaneet kaupunkitalouden professori Heikki A. Loikkanen
ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija, filosofian tohtori
Ilkka Susiluoto. Molemmat työskentelivät hankkeessa kansantaloustieteen laitoksella.
Vuoden 2005 alusta Loikkanen siirtyi kansantaloustieteen laitokselta
talousmaantieteen, erityisesti kaupunkitalouden professoriksi Helsingin yliopiston
maantieteen laitokselle.
Kiitämme Kunnallisalan kehittämissäätiötä saamastamme rahoituksesta,
joka on mahdollistanut tutkimuksen toteuttamisen. Kiitämme myös tutkijoita,
8
jotka ovat kommentoineet tämän raportin luonnosversioita sekä grafiikanlaatija
Pirjo Lindforsia kuvien laadinnasta.
Helsingissä 22.8.2005
Heikki A. Loikkanen ja Ilkka Susiluoto
9
1 Johdanto
Tässä tutkimuksessa arvioidaan Manner-Suomen kuntien peruspalvelutarjonnan
kustannustehokkuutta. Peruspalveluilla tarkoitetaan koulutusta, sosiaalipalveluita
sekä perusterveydenhuollon ja sivistystoimen palveluita. Näin ollen
esimerkiksi erikoissairaanhoito sekä infrastruktuuri- ja liikennepalvelut jäävät
tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimus kattaa 353 kuntaa ja vuodet 1994–2002.
Kohdejoukon ulkopuolelle on rajattu alle 2 000 asukkaan kunnat, Ahvenanmaa
ja kunnat, jotka tutkimusajanjaksolla olivat osallisina kuntaliitoksissa.
Palvelutuotannon tehokkuutta on aiemmin tutkittu sektori- ja suoritekohtaisesti
sekä kotimaisissa että ulkomaisissa tutkimuksissa. Tutkimukset kattavat
useita yksityisen ja julkisen palvelutoiminnan lohkoja. Julkisen palvelutoiminnan
suomalaisista tutkimuksista voi mainita esimerkkeinä terveyskeskuksia ja sairaaloita
sekä peruskouluja ja lukioita koskevat tutkimukset. Tässä tutkimuksessa
sektorikohtaisen tarkastelun sijasta kuntien peruspalvelutoimintaa pyritään arviomaan
yhtenä kokonaisuutena. Tällöin kuntia pidetään siinä mielessä monituoteyrityksen
kaltaisina konserneina, että ne tuottavat resursseillaan useita palveluita.
Erona on tietysti se, että kuntien toimintaa ohjataan edustuksellisen
demokratian ja sen alaisen virkamiesvallan välityksellä, kun taas yritykset pyrkivät
edistämään omistajiensa intressiä.
Konserninäkökulman relevanssi riippuu siitä, ovatko eri palvelusektorit itsenäisiä
kokonaisuuksia vai onko niillä yhteisiä jakamattomia resursseja, kuntatason
resurssien ohjausta tai muita tekijöitä, jotka sitovat niiden toimintaa yhteen.
Mikäli sektorien välisiä keskinäisriippuvuuksia ei ole lainkaan, sektorikohtaiset
analyysit antavat täyden kuvan myös koko konsernin toiminnasta, kun niiden
tuloksia painotetaan palvelusektorien koolla.
Tässä tutkimuksessa lähdetään siitä, että palvelusektorit eivät ole täysin
riippumattomia. Oletamme, että yhteiset resurssit, niiden käyttöä säätelevä kunnallinen
päätöksenteko ja kuntien yleinen toimintaympäristö voivat kuntatasolla
vaikuttaa palvelusektorien toimintaan. Tämän tutkimuksen näkökulma rajoittuu
kuntien palvelutarjonnan tehokkuuteen eli siihen, kuinka paljon vastinetta
10
rahankäytölle saa palvelusuoritteina. Palvelutarjonnan vaikuttavuutta ei pyritä
arvioimaan.
Tutkimus on menetelmällisesti kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa
sovelletaan Data Envelopment Analysis -menetelmää (DEA). Kuntien peruspalvelutuotannon
tehokkuuserot saadaan DEA:n avulla esille niin sanottujen
tehokkuuslukujen muodossa. Ne vaihtelevat 0:n ja 1:n välillä (tai välillä 0–100
prosenttia) siten, että tehokkaimmat kunnat saavat luvun 100 ja muut sen alle
tehottomuuden asteen mukaan. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tehokkuuslukuja
selitetään regressiomallien avulla. Selittäjinä on tällöin muuttujia, jotka kuvaavat
kuntien kokoa, sijaintia ja rakennetta, palvelutarjonnan organisointia, sosioekonomisia
tekijöitä, kustannustasoa, valtionapujärjestelmää sekä poliittista osallistumista
ja voimasuhteita.
Tehokkuusestimoinnissa käytetty DEA-menetelmä on lineaarisen ohjelmoinnin
sovellus. Sen avulla päätöksentekoyksiköiden resurssien käytön tehokkuutta
voidaan arvioida myös silloin, kun sekä resursseja että suoritteita on useita.
Jos toimitaan perinteisen tuotantofunktiotutkimuksen hengessä, panostekijät
kattaisivat työ- ja pääomapanosta mittaavia suureita kuntien palvelutoimintaan
sopivalla tavalla. Valitettavasti riittäviä kuntien työpanostietoja ei ole käytettävissä
ja pääomapanoksen suhteen tilanne on vielä huonompi. Niinpä tässä tutkimuksessa
resurssimuuttujia on vain yksi eli peruspalvelutoimintaan käytetty rahamäärä
(nettokäyttömenot). Suoritemuuttujia on kaikkiaan kymmenen, ja ne
kuvaavat eri palvelusektorien pääsuoritteiden lukumääriä. Tarvittavat tiedot on
saatu Tilastokeskuksen laatimasta kuntien talous- ja toimintatilastosta.
Suoritekirjon laajentamisella useampiin suoritteisiin olisi mahdollista saada
paremmin esille palvelujen laatuerot. Ihannetapauksessa kukin laatu muodostaisi
oman tuotteensa. Suoritemäärän kasvattamisen hintana on kuitenkin se, että
kuntien tehokkuuserot pienenevät ja lopulta katoavat, mitä enemmän suoritteita
analyysiin sisällytetään. Tämä johtuu DEA-menetelmän matemaattisista ominaisuuksista.
Myös tilastoaineiston saatavuus asettaa omat rajansa.
Tutkimuksessa on siis pitäydytty kuntien peruspalvelutuotannon pääsuoritteisiin.
Emme ole voineet yksityiskohtaisesti paneutua kuntien palvelutuotantoon,
sen rakenteen ja järjestämisen yksityiskohtiin tai toimintaympäristön muutoksiin
ja niiden vaikutuksiin. Kuntien palvelutarjonnan tehokkuuden eroista ja niiden
kehityksestä on kuitenkin saatu uusia tuloksia. Lisäksi on voitu arvioida, millaisia
teoreettisesti mielekkäitä kuntien toimintaympäristöön, rakenteeseen ja kannusteisiin
liittyviä tekijöitä on kuntien tehokkuuserojen takana.
Kuntien palvelut kuntalaisille voivat perustua paitsi omaan tuotantoon myös
ostoihin muilta kunnilta tai kuntasektorin ulkopuolelta. Vastaavasti omaa tuotantoa
voidaan myydä osin myös ulkopuolisille. Näin menetellen kunnat voivat
hyötyä mahdollisista skaalaeduista joko omassa tai naapurin palvelutuotannossa.
Alun perin halusimme arvioida kuntia erikseen sekä palvelujen tuottajana että
kuntalaisille tarjottujen palveluiden järjestäjänä (provider). Edellisessä tapauksessa
näkökulma olisi ollut kustannustehokkuus palvelutuotannossa, kun resurssimuuttujana
olisi käytetty rahamäärä. Jälkimmäisessä on kyse siitä, millä summalla
oman tuotannon ja muilta ostojen seurauksena palvelut voidaan tarjota
kuntalaisille. Käytännössä jouduimme tyytymään sekaratkaisuun, jossa osassa
11
palveluja on kyse vain omasta tuotannosta ja osassa sen lisäksi ostoista muilta ja
myynneistä muille. Tämä johtuu pääosin siitä, että palvelujen osto- ja myyntitietoja
ei ole kattavasti käytettävissä. Yksinkertaisuuden vuoksi puhumme kuitenkin
kustannustehokkuudesta, kun arvioimme kuntien eroja kyvyssä saada aikaan palvelusuoritteita
rahallisilla resursseillaan1.
Tutkimus on perusotteeltaan ja menetelmiltään samankaltainen kuin aiemmat
seutukuntien elinkeinotoiminnan tehokkuuseroja kartoittaneet tutkimuksemme.
Niissä tutkittiin DEA-menetelmän avulla seutukuntien yksityisten sektorien
eroja kyvyssä tuottaa lähinnä jalostusarvoa työ-, koulutus- ja pääomapanoksellaan.
Saatuja tehokkuuseroja selitettiin tutkimuksen toisessa vaiheessa
yritysten sijainnilla ja muilla toimintaympäristöä kuvaavilla tekijöillä (Susiluoto
ja Loikkanen 2001; Loikkanen ja Susiluoto 2002).
§§§§§§§§§§§§§§§§
Lisäksi tekee varmaan hyvää tutustua Samuli Skurnikin tutkimukseen "Rakenne ei ratkaise kuntatalouden kokonaiskustannuksia":
http://www.kaks.fi/tiedotteet/ktt-samuli-skurnik.aspx
Ja tuskin yhtään haittaa olisi ollut ja oleva siitäkään, että seuraavankaltainen määrä tutkittua tietoa olisi jo nyt olemassa hahmoteltaessa tulevia kunta- ja palvelurakennetarpeita:
http://www.kaks.fi/tiedotteet/suurhanke-kayntiin-kuntien.aspx
Muuten: Ristimäki ei toki "vain vastusta kaikkea mitä esitetään" Ristimäki on vaelluksensa varhemmissa vaiheissa vain tottunut ajattelemaan, että "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Hallitusohjelman ulkopuolelta äkisti agendalle nostettu kupru ei sitä millään muotoa eikä missään suhteessa ole.
Ja että "miksi ihmisillä ei ole koskaan aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina löytyy aikaa tehdä ne uudestaan". Poliittisten vallankäyttäjienkään ei sopine ohittaa em. retorista kysymystä vain olankohatutuksella.
Ja mitähän se vanha kansanviisaus mahtoikaan sanoa siitä, mitä ja millaista jälkeä yleensäkin hosumalla tulee..