Nyt se on tullut keskuuteemme! Ensimmäinen feministinen uskonto:
http://cybelians.com/index.html
On kuullemma maailman nopeimmin leviävä uus-uskonto, että pian se on täälläkin? Wannabee-larppaajien noita-seurakunta kalpenee Cybeliaanien rinnalla, sillä miehet ovat siellä kastraatteja ja nauttivat "aamuteensä" naisen omasta lähteestää..
En liioittele yhtään.
"Callae"-papit ja kaikki muukin on löydetty jälleen. Ihan oikeesti.
Vähän alkuperäisestä Cybelen kultista:
"Noin 200 eKr. Jumalattaren pyhä musta kivi (...josta Cybelen pyhän kuvan kasvot oli veistetty. käänt.huom.) siirrettiin Pessinoksen kaupungista Fryygiasta, mikä oli ollut siihen asti Jumalattaren kultin keskus, Roomaan. Rooma oli nyt kultin uusi keskuspaikka. Roomalaiset pitävät Cybeleä ja kreikkalaisten Rheaa samana jumaluutena, ja kutsuivat häntä Magna Materiksi, "Suureksi Äidiksi". Kultin papit olivat miehiä, jotka olivat kastroineet itsensä hänen kuvansa edessä, mutta useimmat seuraajat olivat naisia. Kultti oli riehakas, meluisa ja ekstaattinen, mikä viehätti monia. Vain naisille ja kastruoiduille miehille oli sallittua osallistua Jumalattaren tärkeimpään juhlaan, joka pian sai mainetta enemmän villinä orgiana kuin uskonnollisena rituaalina. Monia huhuja säädyttömyydestä tms. oli Roomassa liikkeellä Cybelen kultin ympärillä, mutta vaikutusvaltaisten tukijoiden avulla kultti säilytti asemansa ja välttyi vainoilta.
Kultin johdossa olivat papittaret ja Archigalli, alempiarvoisten Galli-pappien johtaja. Gallit olivat kastraatteja, joiden hoidossa oli suurinosa kultin tansseista, ennustuksista ja parantamisista. Monet kultin seuraajista olivat organisoituneet yhdistyksiksi, joista tärkeimmät olivat Dentophori, "Puun kantajat", ja Cannophori "Ruo´on kantajat". Näiden yhdistysten jäsenet nauttivat sosiaalista arvostusta ja vaikutusvaltaa, ja monet tärkeät henkilöt kuuluivat niihin. Kultin liturgia oli kreikaksi.
Monet seremonioista muistuttivat ja juhlistivat Magna Materin teoista ja rakkaudesta Attisiin, joka edusti hedelmällisyyttä ja maan kasveja.Hänen kastraationsa ja kuolemansa kautta maa sai uuden elämän. Vietettiin monia juhlia, joista käytettiin nimitystä ludi, "leikit". Näitä olivat kiihkeitä karnevaaleja, joissa syötiin juhla-aterioita ja esitettiin koomisia näytelmiä. Yksi tärkeimmistä oli Megalesia 4.-10. huhtikuuta. Juhlan huipennus oli taurobolium, jossa härkä kastroitiin ja uhrattiin, ja uudet initoitavat kastettiin sen verellä. (Härän puutteessa oli joskus käytetty karitsaa, jonka verellä siis "puhdistettiin" kastettavat. "Veri puhdistaa synneistä." käänt.huom.)
Toinen tärkeä juhla oli 25. maaliskuuta, jolloin muisteltiin Attiksen kastraatiota ja kuolemaa. Cannophorit kantavat ruokoja ja astelevat arvokkaasti temppeliin yhdessä Attiksen kuvan kanssa. Taurobolium on toimeenpantu, ja härän sukuelimet on asetettu hautaan ja vihitty Magna Materille. Kun Attista on surtu kolme päivää, juhlinta alkaa uudelleen Hilariana, "Ilon Päivänä". Attis on ylösnoussut ja on jälleen viriili Magna Materin voiman ansiosta.
("Määräpäivinä virtasi Pessinuksen temppeliin kokonaisia kansanjoukkoja kaikilta maan kolkilta ottaakseen osaa jumalattaren mysteeriovihkimyksiin. Kehään alttarin ympärille asettuivat papit, ja gallit, yläruumis paljaaksi riisuttuina ja selät yleisöön päin, säestivät temppelimusiikin helinää mystillisellä murinallaan. Ohuet puutuubat, luiset huilut, patarummut ja metalliset salpinksit muodostivat orkesterin. Pyhän laulun monotooninen hyminä maanitti kaikua marmoriseinien metallisista kilpikouruista, ja soihtujen ajoittain tukahtuva, ajoittain liekehtivä loimotus heijasteli tanssijatarten soljista tuhansin pilkahtelevin salamoin. Poltettiin bdelliumia ja maapihkaa, hartsia ja myskiä. Holvistoihin kiirehtivät savukielekkeet nuolivat pilaristoja kuin ohuet, käärmemäisesti liikehtivät harsot. Gallien puoliympyrä laajeni ja supistui rytmillisessä keinunnassa. Kuoro Hymisi.
Määrättynä hetkenä tapahtui mysteerioon osallistuttaminen. Savun ja tulenkajastuksen, laulun ja häilyvän, usvaan häviävän baletin säestämänä joku galleista astui esiin, luki rituaalissa säädetyt lauselmat, esitti jumalattaren käskyt, jotka koskivat harrasta, palvovaa kunnioitusta ja puolimaagillista maan jumalointia. Eräänlainen unelmoivan haaveellinen ja fantastisen himmeä tuntu muodostui näistä eriasteisista mielenkiihokkeista, jotka ulottuivat helisevästä säestyksestä valojen ja varjojen taitavaan rytmitykseen. Soitto nousi ja vaipui. Tulet leimahtivat, suitsutus kulki ohuina, pistelevinä huuruina yli temppelin. Sitten annettiin merkki. Papit kädessään kultaiset sirpit ja veitset kääntyivät yleisöön päin. Oli tullut uhrin täytäntöönpanon hetki.
Joku joukon nuorimmista, äkillisen maanisen ilon vallassa, repi vaatteensa riekaleiksi, ponnahti alttarille ja ojentui selälleen. Metragyrtit lähestyivät, rummut jylisivät, ja huilujen pauhu täytti pilaristot. Uhrille ojennettiin veitsi. Hän tarttui veitseen, kuohitsi itsensä ja kaatui verissään romboideille. Soitto sai villimmän perussävelen, ja kun yhä uusia eunukkikokelaita antautui itsekastrahoinnin kauhuihin, levisi tarttuva psykoottinen villitys yli rukoilevan ja hikoilevan, voivottavan ja kirkuvan mieslauman." Näin elävöittää Tatu Vaaskivi muinaisia menoja (Arkaadiset jumalat 1934, s.32)
http://jumalasuomi.tripod.com/cybele.htm
'Cybeliaanien' rekonstruktiossa on jotain mennyt niingon pieleen? Toki alkuperäinenkin oli aika hurjaa touhua.
http://cybelians.com/index.html
On kuullemma maailman nopeimmin leviävä uus-uskonto, että pian se on täälläkin? Wannabee-larppaajien noita-seurakunta kalpenee Cybeliaanien rinnalla, sillä miehet ovat siellä kastraatteja ja nauttivat "aamuteensä" naisen omasta lähteestää..
En liioittele yhtään.
"Callae"-papit ja kaikki muukin on löydetty jälleen. Ihan oikeesti.
Vähän alkuperäisestä Cybelen kultista:
"Noin 200 eKr. Jumalattaren pyhä musta kivi (...josta Cybelen pyhän kuvan kasvot oli veistetty. käänt.huom.) siirrettiin Pessinoksen kaupungista Fryygiasta, mikä oli ollut siihen asti Jumalattaren kultin keskus, Roomaan. Rooma oli nyt kultin uusi keskuspaikka. Roomalaiset pitävät Cybeleä ja kreikkalaisten Rheaa samana jumaluutena, ja kutsuivat häntä Magna Materiksi, "Suureksi Äidiksi". Kultin papit olivat miehiä, jotka olivat kastroineet itsensä hänen kuvansa edessä, mutta useimmat seuraajat olivat naisia. Kultti oli riehakas, meluisa ja ekstaattinen, mikä viehätti monia. Vain naisille ja kastruoiduille miehille oli sallittua osallistua Jumalattaren tärkeimpään juhlaan, joka pian sai mainetta enemmän villinä orgiana kuin uskonnollisena rituaalina. Monia huhuja säädyttömyydestä tms. oli Roomassa liikkeellä Cybelen kultin ympärillä, mutta vaikutusvaltaisten tukijoiden avulla kultti säilytti asemansa ja välttyi vainoilta.
Kultin johdossa olivat papittaret ja Archigalli, alempiarvoisten Galli-pappien johtaja. Gallit olivat kastraatteja, joiden hoidossa oli suurinosa kultin tansseista, ennustuksista ja parantamisista. Monet kultin seuraajista olivat organisoituneet yhdistyksiksi, joista tärkeimmät olivat Dentophori, "Puun kantajat", ja Cannophori "Ruo´on kantajat". Näiden yhdistysten jäsenet nauttivat sosiaalista arvostusta ja vaikutusvaltaa, ja monet tärkeät henkilöt kuuluivat niihin. Kultin liturgia oli kreikaksi.
Monet seremonioista muistuttivat ja juhlistivat Magna Materin teoista ja rakkaudesta Attisiin, joka edusti hedelmällisyyttä ja maan kasveja.Hänen kastraationsa ja kuolemansa kautta maa sai uuden elämän. Vietettiin monia juhlia, joista käytettiin nimitystä ludi, "leikit". Näitä olivat kiihkeitä karnevaaleja, joissa syötiin juhla-aterioita ja esitettiin koomisia näytelmiä. Yksi tärkeimmistä oli Megalesia 4.-10. huhtikuuta. Juhlan huipennus oli taurobolium, jossa härkä kastroitiin ja uhrattiin, ja uudet initoitavat kastettiin sen verellä. (Härän puutteessa oli joskus käytetty karitsaa, jonka verellä siis "puhdistettiin" kastettavat. "Veri puhdistaa synneistä." käänt.huom.)
Toinen tärkeä juhla oli 25. maaliskuuta, jolloin muisteltiin Attiksen kastraatiota ja kuolemaa. Cannophorit kantavat ruokoja ja astelevat arvokkaasti temppeliin yhdessä Attiksen kuvan kanssa. Taurobolium on toimeenpantu, ja härän sukuelimet on asetettu hautaan ja vihitty Magna Materille. Kun Attista on surtu kolme päivää, juhlinta alkaa uudelleen Hilariana, "Ilon Päivänä". Attis on ylösnoussut ja on jälleen viriili Magna Materin voiman ansiosta.
("Määräpäivinä virtasi Pessinuksen temppeliin kokonaisia kansanjoukkoja kaikilta maan kolkilta ottaakseen osaa jumalattaren mysteeriovihkimyksiin. Kehään alttarin ympärille asettuivat papit, ja gallit, yläruumis paljaaksi riisuttuina ja selät yleisöön päin, säestivät temppelimusiikin helinää mystillisellä murinallaan. Ohuet puutuubat, luiset huilut, patarummut ja metalliset salpinksit muodostivat orkesterin. Pyhän laulun monotooninen hyminä maanitti kaikua marmoriseinien metallisista kilpikouruista, ja soihtujen ajoittain tukahtuva, ajoittain liekehtivä loimotus heijasteli tanssijatarten soljista tuhansin pilkahtelevin salamoin. Poltettiin bdelliumia ja maapihkaa, hartsia ja myskiä. Holvistoihin kiirehtivät savukielekkeet nuolivat pilaristoja kuin ohuet, käärmemäisesti liikehtivät harsot. Gallien puoliympyrä laajeni ja supistui rytmillisessä keinunnassa. Kuoro Hymisi.
Määrättynä hetkenä tapahtui mysteerioon osallistuttaminen. Savun ja tulenkajastuksen, laulun ja häilyvän, usvaan häviävän baletin säestämänä joku galleista astui esiin, luki rituaalissa säädetyt lauselmat, esitti jumalattaren käskyt, jotka koskivat harrasta, palvovaa kunnioitusta ja puolimaagillista maan jumalointia. Eräänlainen unelmoivan haaveellinen ja fantastisen himmeä tuntu muodostui näistä eriasteisista mielenkiihokkeista, jotka ulottuivat helisevästä säestyksestä valojen ja varjojen taitavaan rytmitykseen. Soitto nousi ja vaipui. Tulet leimahtivat, suitsutus kulki ohuina, pistelevinä huuruina yli temppelin. Sitten annettiin merkki. Papit kädessään kultaiset sirpit ja veitset kääntyivät yleisöön päin. Oli tullut uhrin täytäntöönpanon hetki.
Joku joukon nuorimmista, äkillisen maanisen ilon vallassa, repi vaatteensa riekaleiksi, ponnahti alttarille ja ojentui selälleen. Metragyrtit lähestyivät, rummut jylisivät, ja huilujen pauhu täytti pilaristot. Uhrille ojennettiin veitsi. Hän tarttui veitseen, kuohitsi itsensä ja kaatui verissään romboideille. Soitto sai villimmän perussävelen, ja kun yhä uusia eunukkikokelaita antautui itsekastrahoinnin kauhuihin, levisi tarttuva psykoottinen villitys yli rukoilevan ja hikoilevan, voivottavan ja kirkuvan mieslauman." Näin elävöittää Tatu Vaaskivi muinaisia menoja (Arkaadiset jumalat 1934, s.32)
http://jumalasuomi.tripod.com/cybele.htm
'Cybeliaanien' rekonstruktiossa on jotain mennyt niingon pieleen? Toki alkuperäinenkin oli aika hurjaa touhua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.