Suomenkielisten pienten lasten kielikylpyjä tullaan lisäämään voimakkaasti lähivuosina, varsinkin suurimmissa kaupungeissa. Esim. Jyväskylään ja Tampereelle rakennetaan tätä varten omat, uudet kiinteistöt, joiden pitäisi olla valmiina jo vuonna 2008. Tavoitteena on koko Suomen osalta, että vuoteen 2010 mennessä meillä olisi 100 % enemmän kielikylpypaikkoja suomenkielisille pienille lapsille kuin tällä hetkellä.
Vastaavasti ruotsinkielisten lasten kielikylpyjä tullaan vähentämään, koska on havaittu, että ruotsinkielisten lasten suullinen ilmaisu- ja kirjoitustaito omalla äidinkielellä heikkenevät kylpyjen seurauksena merkittävästi. Lapsi ei ehdi oppia äidinkieltään samalle tasolle kuin vastaava yksikielinen lapsi, ja hän alkaa unohtaa oman äidinkielensä vivahteita nopeammin kuin oppii toista kieltä. Tätä toistakaan kieltä lapsi ei opi yksikielisen vivahdetasolle asti. Tällaista lasta kutsutaan puolikieliseksi.
Käsitettä puolikielisyys on käytetty Ruotsissa jo lähes puolivuosisataa. Tuolloin tehtiin laajoja tutkimuksia Tornionjokilaakson suomenkielisten suomalaisten ja saamelaisten kielitilanteesta ja koulutuksesta. Tutkimusten tavoitteena oli selvittää pakkoruotsin vaikutukset pieniin lapsiin. Håkan Ringbom kirjoitti jo yli 40 vuotta sitten, että: “…jos yksilö jatkuvasti luopuu äidinkielestään toisen kielen hyväksi, syntyy lopulta ‘kaksinkertaisen puolikielisyyden’ tilanne, kun kielet haittaavat toinen toisiaan.”
Puolikielisyys ‘semi-lingualismi’ tarkoittaa lyhyesti sitä, että kielen hallinnassa on suuria puutteita eli ei pystytä puhumaan sitä ilman toisen kielen tahatonta sekoitusvaikutusta, mutta samalla henkilö ei kuitenkaan ole oppinut käyttämään toista kieltä syntyperäisen tavoin. Toisen kielen tahaton sekoitusvaikutus voi olla moninaista esim. sanastollista, tyylillistä, syntaktista tai typografista.
Vastaavasti ruotsinkielisten lasten kielikylpyjä tullaan vähentämään, koska on havaittu, että ruotsinkielisten lasten suullinen ilmaisu- ja kirjoitustaito omalla äidinkielellä heikkenevät kylpyjen seurauksena merkittävästi. Lapsi ei ehdi oppia äidinkieltään samalle tasolle kuin vastaava yksikielinen lapsi, ja hän alkaa unohtaa oman äidinkielensä vivahteita nopeammin kuin oppii toista kieltä. Tätä toistakaan kieltä lapsi ei opi yksikielisen vivahdetasolle asti. Tällaista lasta kutsutaan puolikieliseksi.
Käsitettä puolikielisyys on käytetty Ruotsissa jo lähes puolivuosisataa. Tuolloin tehtiin laajoja tutkimuksia Tornionjokilaakson suomenkielisten suomalaisten ja saamelaisten kielitilanteesta ja koulutuksesta. Tutkimusten tavoitteena oli selvittää pakkoruotsin vaikutukset pieniin lapsiin. Håkan Ringbom kirjoitti jo yli 40 vuotta sitten, että: “…jos yksilö jatkuvasti luopuu äidinkielestään toisen kielen hyväksi, syntyy lopulta ‘kaksinkertaisen puolikielisyyden’ tilanne, kun kielet haittaavat toinen toisiaan.”
Puolikielisyys ‘semi-lingualismi’ tarkoittaa lyhyesti sitä, että kielen hallinnassa on suuria puutteita eli ei pystytä puhumaan sitä ilman toisen kielen tahatonta sekoitusvaikutusta, mutta samalla henkilö ei kuitenkaan ole oppinut käyttämään toista kieltä syntyperäisen tavoin. Toisen kielen tahaton sekoitusvaikutus voi olla moninaista esim. sanastollista, tyylillistä, syntaktista tai typografista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.