Miksi kristityt eivät voi hyväksyä reinkarnaatiota?
Reinkarnaation ideaa ei ole koskaan hyväksytty kristinuskossa, koska se torpedoi kristinuskon perusperiaatteilta.
1) Ensinnäkin tällöin koko idea siitä, että Jumala on suvereeni luotujensa yli, romuttuu. Jumala on enää vain pelkkä passiivinen havainnoitsija eikä piittaa luoduistaan. Samoin kaikkivaltias Jumala rankaisee pahoja helvetillä ja tekee sen täydellisen hyvin historian lopussa (Matt 25:31-46, Ilm20:10-15) eikä persoonatonta karmaa ja reinkarnaatiota tarvita.
2) Toiseksi, käsitys reinkarnaatiosta voi vaikuttaa ihmisten moraalikäsityksiin tuhoisasti ja romuttaa halun elää moraalisesti. Äärimmilleen sovellettuna reinkarnationistinen vakaumus voi johtaa hyvin nihilistisen kannan omaksumiseen rikollisuutta, varkautta, valehtelua sekä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Niitä voidaan pitää vain pelkästään uhrien normaalina karmavelan maksuna, joka johtuu heidän edellisistä elämistään. Samalla järkeilyllä myöskään sosiaaliselle epäoikeudenmukaisuudelle ja yhteiskunnallisille ongelmille ei tulisi tehdä mitään: karman poismaksua ei saa häiritä. Siksi on vaikeaa uskoa, että reinkarnaatiokäsityksen omaksuminen tekisi meistä parempia ihmisiä., kuten usein väitetään
3) Kolmanneksi reinkarnaatio merkitsee uhkaa koko kristinuskon perustavimmalle dogmille, Kristuksen sovitustyölle. Jos voimme tai meidän tarvitsee maksaa tekojemme seuraukset itse joko nyt tai tulevissa elämissämme ja ansaita pelastuksemme itse, koko Kristuksen sovitustyöstä tulee turha ja absurdi. Se ei enää olisi ainoa tapa Jumalan luo, vaan vain typerä historian oikku. Kristinuskosta tulisi enää vain pelkkää bhakti-joogaa.
Tuo järkeily löytyy osoitteesta http://www.comparativereligion.com/reincarnation3.html. Harmi vain, että siinä vastataan reinkarnaatiokysymykseen rajoittuneesti ja ilman mielikuvitusta, vain yhden toisen uskonnon (tässä tapauksessa hindulaisuuden) lähtökohdista, miettimättä asioita lainkaan pidemmälle ja miettimättä, voisiko kenties olla, että reinkarnaatiokäsitys ei olisikaan lainkaan sellainen proseduuri kuin muut uskonnot, kuten hindulaisuus, antaa ymmärtää sen olevan.
Kohtaan 1) vastaus on: Jumala ei nykyiselläänkään tunnu pahemmin puuttuvan luotujensa elämään oikeastaan mitenkään, ja meillä on vapaa tahto.
Toisaalta maailma on äärimmäisen epäoikeudenmukainen paikka, joillakin on paljon paremmat lähtökohdat synnittömään ja moitteettomaan elämään, ja toisilla se on pelkkää verta ja räkää. On selvää, että rikkaan ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa elävän on paljon helpompaa elää hyvää, kunniallista ja moraalisesti oikeamielistä elämää kuin yhteiskunnan pohjakerroksissa elävän. Silti kaikkia oletetaan rangaistavan samoilla standardeilla. Tämä tekee Jumalasta hyvin mielivaltaisen olennon ilman suhteellisuudentajua. Jumalan ainoa puolustus tähän on "Minä olen luonut virtahevon" (Job 39:15).
Toinen vastakommentti on se, että iankaikkinen rangaistus ajallisista synneistä on overkill eli osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun puutetta. Se ei ole oikeudenmukaisuutta vaan tylyttämistä. Samoin se, että rikoksen raskaudesta riippumatta rangaistus on sama, osoittaa Jumalalta hyvin mielivaltaista ja despoottista luonnetta.
Tietenkin voimme vedota, että "jokainen on syntiä tehnyt ja jokainen on rangaistuksen ansainnut". Tämä törmää sitten dogmiin Jumalan kaikkivaltiudesta ja rakkaudesta. Tämä augustinolainen periaate - jokainen on oletusarvoisesti rikollinen ja helvetin ansainnut, johtaa vääjäämättä hyperkalvinismiin - ja tekee Jumalasta kaiken pahuuden ja synnin alkusyyn ja lähteen. Jumalan on tällöin oltava läpeensä paha olento; Jumala ja Paholainen ovat tällöin yksi ja sama entiteetti.
Jos korvaamme henkilökohtaisen vastuun omista teoista sillä käsityksellä, että jokainen on alusta saakka rikollinen, joudumme vain ojasta allikkoon; impersonaalisen ja välinpitämättömän Jumalan sijaan samme mielivaltaisen, mielipuolisen kosmisen despootin.
Kohtaan 2) vastaus on, että tähän varmasti joudutaankin, jos hirttäydytään vain yhteen uskontoon ja sen reinkarnaatiokäsitykseen eli hindulaisuuteen. On totta, että Intiasta löytyvät maailman tylyimmät ihmiset tässä suhteessa. Mutta jos lähdemme siitä, että a) rakkauden kaksoiskäsky on koko maailmankaikkeuden perustuslakin ja b) lähimmäistä tulee kohdella kuten itseään haluaisi kohdeltavan, päästään selkeämmille vesille.
Karman laki jättää huomiotta anteeksiantamuksen vain siinä tapauksessa, että koko kristinusko vedetään vessasta alas. Mutta jos sovellamme kristinuskon perusperiaatteita tähän, ja anteeksiantamus on yksi niistä, ja pidämme kirkkaana mielessä dogmin Jumalan rakkaudesta, päästään siihen, että anteeksiantamus menee karman yli, ja anteeksiantamuksella vapautuu karmasta. Tämän vuoksi Herran rukouksessakin sanotaan "ja anna meille syntimme anteeksi niikuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Samoin käy selväksi, että jaettu karma on puoli karmaa; auttamalla toisiamme selviämään heidän karmastaan autamme samalla itseämme. On varmasti totta, että jos kaikki muut moraalinäkökulmat - sekä dogmi siitä, että Jumala on Rakkaus - sivuutetaan, joudutaan varmasti tuohon tilanteeseen.
Mutta augustinolaiselle perinteelle tuttu monergismi - se, että pelastus on yksinomaan Jumalan työtä, eikä ihminen itse kykene asiaan vaikuttamaan mitenkään - johtaa väistämättä moraalinihilismiin: mitä ihmeen mieltä on elää moraalisesti, jos sillä ei voi vaikuttaa kohtaloonsa, vaan jos kaikki on yksin Jumalan kädessä? Tämän ongelman toi esiin Pelagius, eikä perinteinen kristinusko ole vieläkään 1600 vuodessa siihen kyennyt vastaamaan.
Kohtaan 3) on pakko todeta: eikö bhakti-jooga sitten riitä? Eikö se riitä, että me olemme kaikki Jumalan arvokkaita lapsia, ja että hän joka tapauksessa välittää meistä jokaisesta ja pelastaa meidät jokaisen - ja eikö se riitä, että voimme aina turvata Jeesuksen sovitustyöhön, jos olemme joutuneet kertakaikkiseen umpikujaan eikä mikään muu enää auta? Kumpi on mielekkäämpi ajatus - sekö, että Jeesus on lunastanut meidät Jumalan Pyhältä Vihalta - vai se, että Jeesus on maksanut vakuutusmaksun meidän puolestamme, jos satumme kämmeltämään ja töpeksimään todella pahasti ja näin rikkomaan välimme Jumalan kanssa?
Hindulaisuus ja buddhalaisuus (sekä teosofia ja New Age) eivät ole ainoita reinkarnationistisia uskontoja. Reinkarnaation käsite elää myös juutalaisuudessa (gilgul haneshamot), jossa jälleensyntymä katsotaan "uudeksi mahdollisuudeksi" - mahdollisuudeksi paikata edelliskerran epäonnistumiset. Mielestäni kristittyjen olisi syytä tutkia juutalainen reinkarnaatiokäsitys läpikotaisin, ja miettiä sen mielekkyyttä - sensijaan, että aletaan heti parkumaan hindulaisesta harhaopista.
Reinkarnaation ideaa ei ole koskaan hyväksytty kristinuskossa, koska se torpedoi kristinuskon perusperiaatteilta.
1) Ensinnäkin tällöin koko idea siitä, että Jumala on suvereeni luotujensa yli, romuttuu. Jumala on enää vain pelkkä passiivinen havainnoitsija eikä piittaa luoduistaan. Samoin kaikkivaltias Jumala rankaisee pahoja helvetillä ja tekee sen täydellisen hyvin historian lopussa (Matt 25:31-46, Ilm20:10-15) eikä persoonatonta karmaa ja reinkarnaatiota tarvita.
2) Toiseksi, käsitys reinkarnaatiosta voi vaikuttaa ihmisten moraalikäsityksiin tuhoisasti ja romuttaa halun elää moraalisesti. Äärimmilleen sovellettuna reinkarnationistinen vakaumus voi johtaa hyvin nihilistisen kannan omaksumiseen rikollisuutta, varkautta, valehtelua sekä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Niitä voidaan pitää vain pelkästään uhrien normaalina karmavelan maksuna, joka johtuu heidän edellisistä elämistään. Samalla järkeilyllä myöskään sosiaaliselle epäoikeudenmukaisuudelle ja yhteiskunnallisille ongelmille ei tulisi tehdä mitään: karman poismaksua ei saa häiritä. Siksi on vaikeaa uskoa, että reinkarnaatiokäsityksen omaksuminen tekisi meistä parempia ihmisiä., kuten usein väitetään
3) Kolmanneksi reinkarnaatio merkitsee uhkaa koko kristinuskon perustavimmalle dogmille, Kristuksen sovitustyölle. Jos voimme tai meidän tarvitsee maksaa tekojemme seuraukset itse joko nyt tai tulevissa elämissämme ja ansaita pelastuksemme itse, koko Kristuksen sovitustyöstä tulee turha ja absurdi. Se ei enää olisi ainoa tapa Jumalan luo, vaan vain typerä historian oikku. Kristinuskosta tulisi enää vain pelkkää bhakti-joogaa.
Tuo järkeily löytyy osoitteesta http://www.comparativereligion.com/reincarnation3.html. Harmi vain, että siinä vastataan reinkarnaatiokysymykseen rajoittuneesti ja ilman mielikuvitusta, vain yhden toisen uskonnon (tässä tapauksessa hindulaisuuden) lähtökohdista, miettimättä asioita lainkaan pidemmälle ja miettimättä, voisiko kenties olla, että reinkarnaatiokäsitys ei olisikaan lainkaan sellainen proseduuri kuin muut uskonnot, kuten hindulaisuus, antaa ymmärtää sen olevan.
Kohtaan 1) vastaus on: Jumala ei nykyiselläänkään tunnu pahemmin puuttuvan luotujensa elämään oikeastaan mitenkään, ja meillä on vapaa tahto.
Toisaalta maailma on äärimmäisen epäoikeudenmukainen paikka, joillakin on paljon paremmat lähtökohdat synnittömään ja moitteettomaan elämään, ja toisilla se on pelkkää verta ja räkää. On selvää, että rikkaan ja korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa elävän on paljon helpompaa elää hyvää, kunniallista ja moraalisesti oikeamielistä elämää kuin yhteiskunnan pohjakerroksissa elävän. Silti kaikkia oletetaan rangaistavan samoilla standardeilla. Tämä tekee Jumalasta hyvin mielivaltaisen olennon ilman suhteellisuudentajua. Jumalan ainoa puolustus tähän on "Minä olen luonut virtahevon" (Job 39:15).
Toinen vastakommentti on se, että iankaikkinen rangaistus ajallisista synneistä on overkill eli osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun puutetta. Se ei ole oikeudenmukaisuutta vaan tylyttämistä. Samoin se, että rikoksen raskaudesta riippumatta rangaistus on sama, osoittaa Jumalalta hyvin mielivaltaista ja despoottista luonnetta.
Tietenkin voimme vedota, että "jokainen on syntiä tehnyt ja jokainen on rangaistuksen ansainnut". Tämä törmää sitten dogmiin Jumalan kaikkivaltiudesta ja rakkaudesta. Tämä augustinolainen periaate - jokainen on oletusarvoisesti rikollinen ja helvetin ansainnut, johtaa vääjäämättä hyperkalvinismiin - ja tekee Jumalasta kaiken pahuuden ja synnin alkusyyn ja lähteen. Jumalan on tällöin oltava läpeensä paha olento; Jumala ja Paholainen ovat tällöin yksi ja sama entiteetti.
Jos korvaamme henkilökohtaisen vastuun omista teoista sillä käsityksellä, että jokainen on alusta saakka rikollinen, joudumme vain ojasta allikkoon; impersonaalisen ja välinpitämättömän Jumalan sijaan samme mielivaltaisen, mielipuolisen kosmisen despootin.
Kohtaan 2) vastaus on, että tähän varmasti joudutaankin, jos hirttäydytään vain yhteen uskontoon ja sen reinkarnaatiokäsitykseen eli hindulaisuuteen. On totta, että Intiasta löytyvät maailman tylyimmät ihmiset tässä suhteessa. Mutta jos lähdemme siitä, että a) rakkauden kaksoiskäsky on koko maailmankaikkeuden perustuslakin ja b) lähimmäistä tulee kohdella kuten itseään haluaisi kohdeltavan, päästään selkeämmille vesille.
Karman laki jättää huomiotta anteeksiantamuksen vain siinä tapauksessa, että koko kristinusko vedetään vessasta alas. Mutta jos sovellamme kristinuskon perusperiaatteita tähän, ja anteeksiantamus on yksi niistä, ja pidämme kirkkaana mielessä dogmin Jumalan rakkaudesta, päästään siihen, että anteeksiantamus menee karman yli, ja anteeksiantamuksella vapautuu karmasta. Tämän vuoksi Herran rukouksessakin sanotaan "ja anna meille syntimme anteeksi niikuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Samoin käy selväksi, että jaettu karma on puoli karmaa; auttamalla toisiamme selviämään heidän karmastaan autamme samalla itseämme. On varmasti totta, että jos kaikki muut moraalinäkökulmat - sekä dogmi siitä, että Jumala on Rakkaus - sivuutetaan, joudutaan varmasti tuohon tilanteeseen.
Mutta augustinolaiselle perinteelle tuttu monergismi - se, että pelastus on yksinomaan Jumalan työtä, eikä ihminen itse kykene asiaan vaikuttamaan mitenkään - johtaa väistämättä moraalinihilismiin: mitä ihmeen mieltä on elää moraalisesti, jos sillä ei voi vaikuttaa kohtaloonsa, vaan jos kaikki on yksin Jumalan kädessä? Tämän ongelman toi esiin Pelagius, eikä perinteinen kristinusko ole vieläkään 1600 vuodessa siihen kyennyt vastaamaan.
Kohtaan 3) on pakko todeta: eikö bhakti-jooga sitten riitä? Eikö se riitä, että me olemme kaikki Jumalan arvokkaita lapsia, ja että hän joka tapauksessa välittää meistä jokaisesta ja pelastaa meidät jokaisen - ja eikö se riitä, että voimme aina turvata Jeesuksen sovitustyöhön, jos olemme joutuneet kertakaikkiseen umpikujaan eikä mikään muu enää auta? Kumpi on mielekkäämpi ajatus - sekö, että Jeesus on lunastanut meidät Jumalan Pyhältä Vihalta - vai se, että Jeesus on maksanut vakuutusmaksun meidän puolestamme, jos satumme kämmeltämään ja töpeksimään todella pahasti ja näin rikkomaan välimme Jumalan kanssa?
Hindulaisuus ja buddhalaisuus (sekä teosofia ja New Age) eivät ole ainoita reinkarnationistisia uskontoja. Reinkarnaation käsite elää myös juutalaisuudessa (gilgul haneshamot), jossa jälleensyntymä katsotaan "uudeksi mahdollisuudeksi" - mahdollisuudeksi paikata edelliskerran epäonnistumiset. Mielestäni kristittyjen olisi syytä tutkia juutalainen reinkarnaatiokäsitys läpikotaisin, ja miettiä sen mielekkyyttä - sensijaan, että aletaan heti parkumaan hindulaisesta harhaopista.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ihminen heitettiin paratiisista tänne aineellisuuden lakien alaisuuteen, että se oppisi tulemaan todelliseksi itsekseen. Puhdistuminen itsekkyydestä ei tapahdu yhden ruumiillistuman aikana. Tästä syystä sielu saa yrittää niin kauan kunnes taipuu todellisen edessä.
Minun on helppo ymmärtää se, että kaikkien eri uskontojen piiriin kuuluvat ihmiset ovat kautta aikojen etsineet selitystä sille mihin ihmisen henki lähtee, kun ruumis kuolee. Viimeksikin, kun olin hautajaisissa ja kävin katsomassa ystävääni vielä ruumishuoneella, niin siinä arkun äärellä ymmärtää, ettei se arkussa oleva ruumis enää ole se ihminen, jonka on tuntenut. Jotain puuttuu, sanotaanko sitä sieluksi, hengeksi vai henkisieluksi, ei mielestäni ole niin tärkeää.
Käsitys siitä, että ihmisruumista lähtee pois jotain ruumiin kuoleman hetkellä, onkin yleinen kaikkialla, missä ihmiset näkevät läheltä omaistensa kuoleman. Kerrostalo asunnossa nettipäätteen ääressä elävällä ihmisellä ei samaa käsitystä välttämättä ole, koska kysymys on enemmän teoreettinen. Omaiset kuolevat sairaaloissa ja vanhainkodeissa, ja niitä käydään nykyisin yhä vähemmän katsomassa edes eläessään, kuoltuaan vain poikkeustilanteissa.
Käsitys jälleensyntymästä on vain korjausliike itämaisten uskontojen ongelmaan. Koska itämaisissa uskonnoissa kerrotaan karman laista, joka on tietynlainen "kylvämisen ja niittämisen laki", niin sen pitäisi nähdä myös toteutuvan maan päällä. Kun toteutumista ei nähdä, niin on tarvittu eräänlainen selitys asialle ja selitys on seuraava elämä. Selitys on tietysti tavallaan järkevän tuntuinen, mutta se on kuitenkin vain ihmisen selitys asiaan, jota ei voi muuten ymmärtää. Kun esim. hindulaisuudessa ei ole armoa, vaan kaikki täytyy itse sovittaa hyvillä töillään, niin tällainen selitys on pakollinen, mutta virhe on siinä, että se on ihmisen kehittelemä selitys, ei Jumalan ilmaisema kertomus todellisuudesta jota ihminen ei näe eikä voi mitata.
Raamatun selvä kanta on, että ihmisen olemassaolo ei lopu ruumiin kuolemaan, vaan sen jälkeen on tuomio, kuten hebrealaiskirjeessä sanotaan luvussa 9: ” 27. Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio,”. Jeesuksen pääpuheenaihe on useassa kohdassa se, että häneen uskomalla ei ihminen joudu kohtaamaan kuolemaa, vaan elää iankaikkisesti Jumalan luona. Silloin ei puhuta ruumiin kuolemasta, vaan sielun loputtomasta kuolemasta kadotuksessa.
Aatteet, joiden mukaan ihminen maatuu siihen mihin kaatuu, on verraten uusia. Voisi melkein olettaa, että sillä on jotain tekemistä ihmisen erkaantumisesta luonnosta. Sielun ikuinen uni on aatteena myös uusi, ei paljon vanhempi kuin adventistien ja jehovan todistajien järjestöt, vaikka jotain viitteitä samantyyppisiin uskomuksiin on jo ennen keskiaikaa pienissä lahkoissa esiintynyt, muistinvaraisesti sanoisin, että pääasiassa kai Pohjois-Afrikassa.
Tämä yleisestä pohdiskelusta. Oma kantani kysymykseen on selvä. Jumala näki oikeudenmukaisen tuomion olevan ihmisille niin suunnattoman kärsimyksen tuottava ja iankaikkinen, että siltä säästääkseen alensi itsensä luomansa kaltaiseksi, tuli ihmisenä maailmaan ja sovitti ihmisten synnit kärsimällä niiden rangaistuksen itse ristillä.
Siksi Jeesus ja Paavali ja Pietari ja muut vetoavat kaikkiin ihmisiin kaikissa tilanteissa, että kuulijat ottaisivat vastaan vapautuksen synneistään. Siksi monet ihmiset tänäkin aikana luopuvat omista haaveistaan omakotitalosta ja lähtevät lähetystyöhön, vaikka saavat pääasiassa pilkkaa ja monet vielä tänäkin aikana kuolevat evankeliointityönsä takia kaukoidässä ja muslimimaissa. He ovat saaneet varmuuden Jeesuksen pelastavasta työstä ja menevät evankelioimaan, vaikka palkallaan saavat vain niukan elannon, siitäkin huolimatta että ne maat ovat usein hintatasoltaan edullisia. Jeesuksen löytäneet ihmiset ymmärtävät, että yhdenkin ihmisen sielun pelastuminen on paljon kallisarvoisempaa, kuin oma ylellinen elämä.
Olet nyt hirttäytymässä jälleen hindulaisuuteen tuossa reinkarnaatioasiassa.
Kirjoitat:
>>Käsitys jälleensyntymästä on vain korjausliike itämaisten uskontojen ongelmaan. Koska itämaisissa uskonnoissa kerrotaan karman laista, joka on tietynlainen "kylvämisen ja niittämisen laki", niin sen pitäisi nähdä myös toteutuvan maan päällä. Kun toteutumista ei nähdä, niin on tarvittu eräänlainen selitys asialle ja selitys on seuraava elämä. Selitys on tietysti tavallaan järkevän tuntuinen, mutta se on kuitenkin vain ihmisen selitys asiaan, jota ei voi muuten ymmärtää. Kun esim. hindulaisuudessa ei ole armoa, vaan kaikki täytyy itse sovittaa hyvillä töillään, niin tällainen selitys on pakollinen, mutta virhe on siinä, että se on ihmisen kehittelemä selitys, ei Jumalan ilmaisema kertomus todellisuudesta jota ihminen ei näe eikä voi mitata.>Tämä yleisestä pohdiskelusta. Oma kantani kysymykseen on selvä. Jumala näki oikeudenmukaisen tuomion olevan ihmisille niin suunnattoman kärsimyksen tuottava ja iankaikkinen, että siltä säästääkseen alensi itsensä luomansa kaltaiseksi, tuli ihmisenä maailmaan ja sovitti ihmisten synnit kärsimällä niiden rangaistuksen itse ristillä.
Kommentoisin noita väitteitä hieman. Kerroit käyttäneesi aikaa etsiäksesi tukea väitteelle juutalaisesta reinkarnaatio käsityksestä. Ymmärrän, että sitä joutuu etsimään, sellaiseen ei törmää lukiessaan juutalaisuuden tutkimusta tai Lähi-idän kulttuurihistorian tutkimusta juutalaisuuden osalta.
Täytyy ymmärtää sellainen asia, että erilaisten suuntausten, olkoon ne uskonnollisia, kulttuurillisia, poliittisia tai filosofisia, reunamille on aina syntynyt joitain marginaali-ilmiöitä. On silti itsestään selvää, ettei juutalaisuutta määritetä kabbalismin kautta, tai kristinuskoa gnostilaisuuden kautta. Sellaiset samoissa kulttuurillisissa ympäristöissä syntyneet esoteeriset lahkot eivät kerro pääsuuntauksesta, sen syistä ja perusteista välttämättä yhtään mitään.
Toivoisin sinun jatkavan tätä keskustelua esittämällä ihan todellisia ja vakavasti otettavia juutalaisuuden tutkimuksia, joista selvästi kävisi ilmi väitteittesi oikeutus, siis jos sellaisia on olemassakaan.
Miten kova pala tämä on raamattu-uskovaisille?
Uuden tiedon valossa raamattu alkaa vaikuttamaan pelkästään suuntaa-antavalta kirjalta.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Papyruslöytö Juudas ei ollutkaan petturi/1135219442548
Mitä tuolla kysymyksellä tarkoitat?
Jos löytyy 200 vuotta kristinuskon synnyn jälkeen kirjoitettu gnostilainen teksti, niin miten se mielestäsi liittyy kristinuskoon?
Pitäisikö mielestäsi kristitylle olla kova pala sekin, että 2000 vuotta myöhemmin ateisti kirjoittaa kristinuskon vastaisen kirjoituksen?
Millaista ajatusta haet tuolla kysymyksellä? Ymmärrän, että lehdet herkuttelevat otsikoilla, jotka eivät kerro mitään jutusta, vaan tekevät siitä sensaatiomaisen, mutta mitä sinä haet kysymykselläsi?
Mikäli Juudas ei pettänyt Jeesusta, niin silloin muut evankeliumit ovat virheellisiä tältä osin. Tästä on pakko tehdä johtopäätös että mitä muuta virheellistä raamatussa on? Kuinka paljon sitä on väärennelty ym?
Tässä uudestaan jos vaikka tuo linkki tulisi nyt oikein.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Papyruslöytö Juudas ei ollutkaan petturi/1135219442548
Oletko siis todellakin sitä mieltä, että kaikki varhaiset dokumentit tapahtumista voidaan unohtaa, kun on löytynyt kirjoitus, jonka lähteenä ei ole yhtään silminnäkijän kuvausta tilanteesta, joka edustaa ajalleen tyypillistä esoteerisen lahkon ajattelutapaa, joka ei käytännössä anna historian tutkimukselle mitään muuta, kuin tietoa gnostilaisten ajattelutavasta 200-300 luvuilla?
Ehdotan, että tutustuisit joskus ihan oikeaan historian tutkimukseen sensaatiojuttujen sijasta, niin se antaisi kuvaa siitä, miksi en pidä tuota tekstilöytöä merkittävänä asiana kristinuskon kannalta. Gnostilaisten kannalta se varmaan onkin mielenkiintoinen, mutta se on kreikkalaisperäinen esoteerinen uskonto, eikä se edes lähtökohtaisesti voi olla historian kuvausta, koska se ei anna arvoa todellisuudessa tapahtuneille asioille, vaan gnosikselle, jota voisi tietyssä mielessä rinnastaa vaikkapa metafysiikkaan.
jokainen tuolta ajalta löytyvä dokumentti on yhtä oikea ja yhtä aito. Sillä ei ole merkitystä, leimaako joku kirkkoisä (tässä tapauksessa Ireneus) dokumentin gnostilaiseksi.
Kuka tahansa, jolla on minkäänlaista etiikan tajua ja puoli aivosolua omaa ajattelukykyä, tajuaa että Juudas on alusta saakka ollut syyntakeeton. Hänet yksinkertaisesti määrättiin tekemään likainen työ. Jotta ennustukset olisivat toteutuneet, jonkun oli kertakaikkiaan pakko kavaltaa Jeesus, ja sekä Jeesus että Jumala tiesivät tämän etukäteen. Voittava arpaa osui Juudas Iskariotin kohdalle. Hänet oli valittu tekemään likainen työ.
Tottakai Juudas olisi voinut kieltäytyäkin. Hän olisi voinut juosta ja kovaa. Sen jälkeen jonkun toisen olisi pitänyt tehdä se likainen työ hänen puolestaan. Joko Pietarin, Jaakobin, Johanneksen, Tuomaan, Filippuksen, Taddeuksen, Bartolomeuksen, Simonin, Matteuksen tai Andreaan. Hän olisi sitten saanut niskaansa ne jälkimmaailman vihat, jotka Juudas nyt sai.
Jeesus tiesi alusta saakka, että näin oli käyvä, ja Juudas myös kantoi osansa pystypäin loppuun. Minkä teet, tee se pian, totesi Jeesus: hän tiesi, mikä hänen osansa tässä käsikirjoituksessa oli, ja hän ei kokenut katkeruutta Juudasta kohtaan. Olisihan hän aivan yhtä hyvin voinut pyytää Simonia pukkaamaan tikarin Juudaksen kylkiluiden väliin halutessaan. Jumala oli valinnut Juudaksen tätä tehtävää varten, ja Juudas myös teki sen, mitä häneltä odotettiin.
Ja tästä hyvästä - siitä, että Juudas suoritti sen Mustan Pekan, jonka Jumala oli jakanut hänen kouraansa, eikä hän yrittänyt työntää sitä kenenkään toisen käteen - hän on saanut jälkimaailman tuomion. Perinteisen kristillisen käsityksen mukaan Jumala rankaisee niitä, jotka toteuttavat Hänen tahtonsa - kuten Juudasta.
on esitetty tuolla "Juutalaisuus ja jälleensyntymä" -threadissa, mutta Zohar ei kuulu Kabbalaan vaan Talmudiin.
Judaism.about.com kertoo asiasta tällaista:
There are many Jewish sources dealing with what is popularly called "reincarnation." In Hebrew, it is called "gilgul ha'ne'shamot," literally the recycling or transmigration of souls.
This concept can be compared to a flame of one candle lighting another candle. While the essence of the second flame comes from the first one, the second flame is an independent entity.
Still, the new flame contains imperfections inherited from the initial flame, and it is these imperfections that are to be corrected.
Most of the written material is very esoteric, often written in Aramaic. Some of the prominent works dealing with this subject are the "Zohar" (1st century) and the Arizal's "Shaar HaGilgulim" (16th century). In the Bible itself, the idea is intimated in Deut. 25:5-10, Deut. 33:6 and Isaiah 22:14, 65:6.
Many sources say that a soul has a maximum of three chances in this world. One example given is that the great Talmudic sage Hillel was a reincarnation of the Biblical figure Aaron.
The soul only comes into this world in the first place in order to make a spiritual repair. If that is not fulfilled by the end of one's lifetime, then the soul will be sent down once again. The return trip may only be needed for a short time or in a limited way. This in part explains why people are born with handicaps or may live a brief life.
It is not necessary that there be a conscious awareness in order for the correction to take place. Conscious awareness is only one level of understanding.
http://www.torah.org/learning/ramchal/classes/wog2-3-10.html puolestaan sanoo seuraavaa:
In His great love for us, G-d saw to it that we be given as much hope and chance for spiritual growth as possible. As such, He provided us with the ultimate "second chance"-- reincarnation. We're granted other lives in which to advance our souls and rectify past mistakes.
(Many don't realize that reincarnation is a factor in the Jewish Tradition, but it certainly is. It's not cited as frequently or as openly as the belief in the vital role each one of us has in life, or the belief in the Afterlife. Nonetheless reincarnation is certainly a part of our Tradition. We grant you Judaism doesn't *tout* reincarnation as much as other religions do, which leads others to assume we don't believe in it. But not a lot is made of reincarnation because there's the concern that if we depend on it, we won't extend ourselves in our efforts for spiritual growth right here and now, since we can always "come back and try again".)
Case closed. Asiaa ei tarvitse edes etsiä, riittää että lukee juutalaisia webisivustoja. Usko reinkarnaatioon on jollei vankka, niin ainakin hyvin pultattu osa juutalaista eskatologiaa ja se oli myös osa essealaisten opetusta Kristuksen aikana. Eivätkä siteeraamani webisivut ole edes kabbalistisia.
Teepä huviksesi google-haku aiheesta "judaism reincarnation". Et löydä yhtään webisivustoa, jossa se kiistettäisiin. Sensijaan jos etsit "christianity reincarnation", niin joka ainoa kristillinen sivusto kieltää ja kiistää sen. Miksi reinkarnaatio on kristityille paljon tukalampi paikka kuin juutalaisille itselleen?
Torah.org sanoo kaiken hyvin selkeästi: "We grant you Judaism doesn't *tout* reincarnation as much as other religions do, which leads others to assume we don't believe in it. " Eli se, että juutalaiset eivät mainosta asiaa, ei tarkoita sitä, etteivätkö he uskoisi siihen.
Kulutin koko eilisillan tutustuakseni siihen, mitä juutalainen reinkarnaatiokäsitys pitää sisällään, ja se on yhtä kaukana hindulaisesta tylyttämisestä kuin mitä wicca on islamista. Juutalaisten käsitys on hyvin positiivinen ja lähtee siitä, että prosessi on vapaaehtoinen ja että olemme täällä omasta halustamme. Tämä muuten on täsmälleen se havainto, mikä on tehty kuolemakokemuksista kokemuksen kautta!!!
Miksi pitäisi ajatella Irenaeuksen olleen gnostilainen? Jokainen tuolta ajalta löytyvä dokumentti ei todellakaan ole historiallisessa mielessä kertova, tuossa väitteessä mennään aivan uskomattomasti jonnekin toisiin sfääreihin varsinaisen historian tutkimuksen ulkopuolelle.
Paljon on kyselty sitä, miksi Jeesus edes tarjosi ystävyyttään viimeisellä aterialla, vaikka tiesi ennalta Juudaksen silti kavaltavan hänet. On kuitenkin suuri ero ennaltamääräämisen ja ennaltatietämien välillä.
Ennaltatietäminen on sitä, että ilman määräämistäkin tiedetään miten oma lapsi käyttäytyy tietyssä tilanteessa. Se ei ole lapsen määräämistä, vaan hänen tuntemista. Naapurin lapsesta ei voi sanoa samaa, ellei häntä ei tunne yhtä hyvin. Juudaksesta kirjoitin aikaisemmin lyhyesti tuolla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000337&posting=22000000007224223
Kerro minulle mitä tarkoittaa Zohar ja miten se liittyy juutalaisuuden lieveilmiöihin keskiajalla.
sellainenkin käsite olemassa kuin ennaltavalitseminen, joka ei ole ennaltatietämistä eikä ennaltamääräämistä. Juudaksen tapauksessa kyse ei ole ennaltatietämisestä eikä ennaltamääräämisestä, vaan ennaltavalinnasta.
Vapaaehtoinen pakko.
VAROITUS: Kissaihmiset (kuten minä) voivat raivostua seuraavasta kappaleesta!
Kissa ei syö sinappia, ellei sen ole vapaaehtoinen pakko. Ainoa tapa saada kissa syömään sinappia on sivellä sitä sen peräsuoleen. Sen jälkeen kissa nuolee anuksensa hyvin puhtaaksi. Kissa voi joko valita sinapin syömisen (se on pahanmakuista) tai syömättä jättämisen (jolloin se polttaa pepun rikki) välillä. Tässä on kyseessä vapaaehtoinen pakko. Kissaa ei määrätä mihinkään, mutta sen on pakko tehdä valinta.
Juudaksen työ oli samanlainen vapaaehtoinen pakko.
Ennaltamäärättyä oli, että _jonkun_oli_kavallettava_Jeesus_, jotta ennustukset täyttyisivät. Se oli pakko. Jonkun oli kertakaikkiaan se tehtävä. Siitä ei ollut lintsaamista. Sen myös oli pakko olla joku näistä kahdestatoista hänen lähimmistään. Jeesus tiesi myös tämän alusta saakka.
Sen jälkeen piti vain löytää joku sopiva syntipukki tekemään tämä likainen työ.
Jumala valitsi siihen Juudaksen.
Juudaksella oli nyt kaksi mahdollisuutta: joko kieltäytyä, jolloin jonkun toisen olisi ollut pakko tehdä se ja tämä toinen olisi saanut jälkimaailman vihat niskaansa. Tai sitten hän saattoi tehdä sen likaisen työn, mihin hänet oli valittu, ja kantaa koko jälkimaailman vihat niskassaan.
Kirjoitin tuossa aiemmin, että jos Juudas ei olisi kavaltanut Jeeusta, sen olisi tehnyt joka tapauksessa joku muu. Kuka?
Pietari? Machokukkoilija, jolla menee paskat housuun tositilanteessa, ja joka kieltää mestarinsa saman yön aikana kolmasti.
Matteus? Verovirkailija, joka on aiemminkin dilkannut roomalaisten kanssa.
Tuomas? Skeptikko, jolla on epäilyksiä mestarinsa todellisesta jumaluudesta.
Simon? Terroristi, joka on varmasti pettynyt mestarinsa lepsuudesta miehitysvallan edustajan kanssa.
Andreas? Ikuinen kakkonen, koko ajan isonveljensä varjossa.
Taddeus? Mitä piileekään lempeän ulkokuoren alla?
Filippus? Hevosmiehenä hän kyllä pääsee karkuun halutessaan.
Johannes? Jälkeenpäin on hyvä kirjoittaa evankeliumi ja sysätä siinä syyt jonkun toisen niskoille.
Jaakob vanhempi? Porukan hermokimppu, ruutitynnyri joka odottaa kipinää räjähtääkseen.
Jaakob nuorempi? Aina varjossa, ei koskaan framilla.
Bartolomeus? Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?
Juudas sai Mustan Pekan käteensä. Sen sijaan, että hän olisi yrittänyt työntää sen jonkun toisen käteen (ja vapautua näin itse vastuusta), hän teki sen likaisen työn, mihin hänet oli valittu. Ei toki määrätty, mutta ei kissaakaan kukaan määrää nuoleman sitä sinappia peräsuolestaan. Se tekee sen silti.
Oli siis Jumalan tahto, että Juudas kavaltaisi Jeesuksen, hänet oli ennaltavalittu tehtävään ja hän myös suoritti tehtävän, johon hänet oli valittu eikä yrittänytkään luistaa siitä.
Nyt ainoa kysymys enää on: Rankaiseeko Jumala ihmisiä siitä, että he täyttävät Hänen tahtonsa?
Perinteinen kristillinen vastaus on, että KYLLÄ RANKAISEE! Se, että Jumala rankaisee ihmisiä Hänen tahtonsa täyttämisestä, on täysin augustinolais-luterilais-kalvinistisen opin mukaista. Kristittyjen jumala on siis mielivaltainen ja julma hirmuvaltias, ja ainoa syy kunnioittaa häntä on kidutuksen ja terrorin pelko - sillä rangaistus tulee joka tapauksessa. Jumala on kaiken synnin ja pahuuden lähde, ja Jumala tekee joistakin ihmisistä pahoja, jotta he tekisivät syntiä ja jotta Jumala voisi rangaista heitä siitä. Tulppaani on kuoleman kukka. Augustinuksen, perisynnin ja roomalaiskirjeen säikeet kiertyvät lopulta hyperkalvinismin köydeksi, joka on riittävän vahva hirttämään koko kristinuskon.
Miksi Jeesus oli kavallettava? Hänen ristiinnaulitsemisesta päättävät olisivat voineet etsiä itse hänet käsiinsä, Jeesuksen toimintahan oli julkista. Se, että yksi Jeesuksen omista opetuslapsista kavalsi hänet, oli vain yksi mahdollisuus sille, kuinka Jeesus joutuisi tuomitsijoidensa käsiin. Jumala tiesi ennalta kyllä sen, että juuri tämä mahdollisuus oli se, joka toteutuisi, mutta ei se ollut Jumalan vaikuttama asia vaan Juudaksen vapaa valinta. Jeesus antaa itsensä teloittajiensa käsiin tekemättä vastarintaa, mutta ei tämä Jeesuksen vapaaehtoinen antautuminen saanut teloittajia häntä teloittamaan, vaan heillä oli omat syynsä, heidän valta-asemansa oli vaarassa kun kansa kuuli Jeesusta ja ymmärsi hänet Messiaaksi.
Maailmassa tapahtuu paljon sellaista, jonka Jumala tietää tapahtuvan, mutta joka ei ole hänen tahtonsa mukaista, vaan sitä vastaan.
Zohar on 100-luvulla jKr koottu rabbien kokoelmateos, josta selviää juutalainen uskontunnustus. Se koottiin kristinuskon vastapainoksi, "vastauskonpuhdistuksen" välineeksi. Se julkaistiin lopullisessa muodossaan 1100-luvulla ja sen ympärille alettiin keskiajalla rakentamaan Kabbalaa.
Zohar siis oli olemassa ennen Kabbalaa. Tässä ei kai ole mitään omituista.
Gilgul haneshamot ei ole mitenkään yksinomaan kabbalistien käsitys, eikä reinkarnaatioon uskominen ole mikään juutalaisuuden lieveilmiö. Aivan sama, jos pidettäisiin perisyntiä yksinomaan luterilaisten ja kalvinistien käsityksenä (katoliset kiistävät luterilaisen perisyntikäsitteen ja ortodoksit hylkäävät koko perisynnin). Jo essealaiset, jotka olivat voimakkaasti mystinen lahko, uskoivat gilguliin, tosin eivät platonilaisittain eivätkä buddhalaisittain. Reinkarnaatio on käsite, joka on tullut esiin monessa paikassa ympäri maailmaa itsenäisesti. Vähän niinkuin varsijousi.
Kristityt yleensäkin tuntevat juutalaisuutta äärimmäisen huonosti ja pintapuolisesti. Kuinka moni on kuullut vaikkapa kasaarien kaanikunnasta? Tai tietää, mistä manasselaiset lopulta 1980-luvulla löydettiin? Ei ole ihmekään, että juutalaiset naruttavat kristittyjä täysin 6-0.
Itse en ole lukenut Zoharia enkä Talmudia, mutta englanninkielisen käännöksen saa Netistä. Väitetään, että Luther perusti juutalaisvihansa nimenomaan Zohariin, sillä Zoharin opit ovat tiettävästi hyvin rankasti ristiriidassa sen kanssa, mitä Luther opettaa.
Zoharilla on juutalaisuudessa suunnilleen sama asema kuin kirkkoisien teksteillä kristinuskossa. Sitä voi rinnastaa lähinnä Augustinuksen "De Civitate Deihin" ta Tuomas Akvinolaisen "Summa Theologicaan". Useimmilla juutalaissivustoilla, joilla olen käynyt, sitä sanotaan kaikkein voimakkaimmin juutalaiseen ajatteluun vaikuttaneeksi kirjaksi Tooran ja Talmudin ohella.
Jeesus oli kavallettava, jotta ennustukset täyttyisivät. Tämä oli kaikkien tiedossa. Tämä oli ennalta määrättyä ja Jeesus itse oli täysin tietoinen tästä.
Totta ihmeessä hänen ristiinnaulitsemisesta päättävät olisivat voineet etsiä itse hänet käsiinsä, eri asia vain on että olisivatko he onnistuneet siinä ennen pääsiäistä. Samoin roomalaiset olisivat voineet etsiä hänet ja panna syytteeseen valtiopetoksesta. Tämän kaiken vain piti tapahtua ennen pääsiäistä, jotta ennustukset olisivat täyttyneet ja toteutuneet.
Se, että yksi Jeesuksen omista opetuslapsista kavaltaisi hänet, ei ollut vain yksi mahdollisuus vaan ainoa reaalinen mahdollisuus sille, kuinka Jeesus joutuisi tuomitsijoidensa käsiin. Se, että Jumala tietää tämän ennalta (kaikkitietävyys) yhdistettynä kaikkivaltiuden dogmiin merkitsee myös sitä, että Jumala valitsi tämän vaihtoehdon tapahtuvaksi. Tämä siis oli Jumalan tahto. Jeesus samoin puhui kavaltamisesta jo ennenkuin kenellekään toiselle asia oli tullut edes mieleen.
Jos Jumala tiesi asian ennalta, Juudaksella siis _ei_ollut_ vapaata valintaa, vaan hänellä oli vaihtoehtoina joko tehdä se likainen työ, mihin Jumala oli hänet valinnut, tai yrittää lintsata siitä. Silloin jonkun toisen olisi pitänyt se tehdä.
Tässä asiassa on neljä tärkeää dogmia mukana:
* Jumalan rakkaus
* Jumalan kaikkivaltius
* Jumalan kaikkitietävyys
* Jumalan vapaa valinta
Jos maailmassa tapahtuu paljon sellaista, jonka Jumala tietää tapahtuvan ja joka ei ole Hänen tahtonsa mukaista, tällöin Jumala joko ei kykene estämään sitä (jolloin hän EI ole kaikkivaltias) tai hän ei halua estää sitä (jolloin hänellä on vapaa valinta). Mutta tällöin ko. tekoihin syyllistyvät ihmiset ovat syyntakeettomia, sillä Jumala olisi halutessaan kaikkivaltiaana kyennyt estämään nuo teot (eli Hän sallii ne vapaasta valinnastaan kaikesta huolimatta), ja toisaalta Jumala on Rakkaus, jolloin hän jättää rankaisematta syyntakeettomat. Jumala valitsi Juudaksen, jotta kaikki olisi tapahtunut ennaltasuunnitellulla tavalla. Jos Juudas olisi kieltäytynyt, Jumalan suunnitelma olisi tältäosin mennyt pieleen - ja jonkun toisen olisi ollut tehtävä se.
Luterilaisuus ja etenkään kalvinismi eivät muuten edes tunnusta koko ihmisen vapaan tahdon käsitettä. Juudaksella ei sen enempää luterilaisen kuin kalvinistisen opin mukaan milloinkaan edes ollut mitään vapaata tahtoa - eikä mitään muuta mahdollisuutta kuin kavaltaa Jeesus; muistanet varmaan mitä perisyntioppi opettaa asiasta. Luterilaisuus on tässä suhteessa hyvin ristiriitainen ja epäyhtenäinen oppi, perinteinen kalvinismi vielä enemmässä määrin, mutta hyperkalvinismin käsitys on selvä: Jumala on kaiken pahuuden ja synnin lähde, ja hän tekee pelastetuista pelastettuja ja muista syntisiä, ja aktiivisesti sekä pelastaa että kadottaa.
Summa summarum: kristinuskon Jumala rankaisee ihmisiä siitä, että he toteuttavat Hänen tahtonsa.
Matteuksen evankeliumi, 26:49-56
Hän [Juudas] meni suoraa päätä Jeesuksen luo, sanoi: "Terve, rabbi!", ja suuteli häntä. Jeesus sanoi hänelle: "Ystävä, tätä varten sinä olet tullut." Silloin miehet astuivat lähemmäs, kävivät käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet. Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. 53 [i] Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa* enkeleitä ja enemmänkin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?" Jeesus sanoi sitten miesjoukolle: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen."
Jeesus viittaa psalmiin 41:10 sanoihin:
Vieläpä ystäväni, johon luotin
ja joka söi minun pöydässäni,
kääntyy kopeasti minua vastaan
Jeesus siis tiesi että kaikki oli ennaltasäädettyä. Hän omien sanojensa mukaisesti ilmaisi, että jonkun oli kavallettava hänet, ja että tämä kavaltaja vain tekisi sen tehtävän, johon Jumala on hänet valinnut ja hänellä ei olisi mitään henkilökohtaista häntä kohtaan.
Kaikki neljä evankeliumia vahvistavat saman käsityksen: näin piti tapahtua, jotta ennustukset kävisivät toteen, ja Jeesus tiesi alusta saakka, että hän joutuisi vihollistensa käteen nimenomaan ystävän kavalluksen kautta - ei suinkaan voimalla, viekkaudella tai lain pitkän kouran kautta.
Tästä seuraa, että JONKUN OLI PAKKO - siis PAKKO - TEHDÄ LIKAINEN TYÖ JA TOIMIA KAVALTAJANA. Tämä oli PAKKO. Tästä ei ollut lintsaaminen eikä soveltaminen eikä tätä voinut väistää. Likainen työ lankesi Juudakselle, hän teki sen minkä Jumala antoi hänelle tehtäväkseen, ja sai siitä jälkimailman tuomion.
Mutta eettisesti ja juridisesti Juudas on syyntakeeton, sillä hän teki vain tehtävän, johon Jumala oli hänet valinnut. Case closed.
Edelleen väität Juudasta oman kohtalonsa tahdottomaksi orjaksi, jolla ei ole kykyä tehdä päätöksiä. Mielestäni tämä väite ei kuvaa ketään ihmistä. Vaikka jostain ihmisestä voitaisiin ennalta tietää, että hänen suunnattoman ahneutensa vuoksi hän voisi osallistua täysin moraalittomaan tekoon saadakseen siitä itselleen hyötyä, niin ihminen voi kieltäytyä noudattamasta omaa ahneuttaan ja toimiakin oikein. Juudaksen valinta on hänen omansa ja se todellinen valintatilanne, näitä valintatilanteita jokaisella on elämänsä varrella monia.
Jumala ei tahdo, että maailmassa tapahtuu vääryyttä, ei hän ketään siihen ohjaa eikä yllytä, vaan ehdottomasti kieltää. Silti hän tietää, että monet ihmiset mieluummin toimivat oman itsekkyytensä mukaan, kuin kuulevat hänen kehotuksiaan. Tämä on mahdollista, koska Jumala antaa ihmiselle valinnanvapauden.
Tässä ei ole kysymys siitä, että Jumala ei voisi estää ihmisiä toimimasta väärin, vaan kysymys on hänen kärsivällisyydestään, jonka ansiosta ihmisellä on mahdollisuus tehdä parannus. Jumala tarjoaa parannuksen tekoon mahdollisuuden, rohkaisee siihen ja todellisesti tukee niin toimivaa. Oikeudenmukaisuus ei voi sallia vääryyttä ja siksi vääryys tuodaan julki ja se tulee tuomituksi, vain armo antaa mahdollisuuden anteeksiantoon eikä salama iske heti kun on toimittu väärin. Lopullinen tuomio poistaa maailmasta kaiken vääryyden, se odottaa toteutumistaan ja se laittaa jokaisen meistä lujille, kun tekomme tutkitaan.
Ihmisen ratkaisuvallan rajallisuus on ihan todellinen asia, sitä rajoittavat monet tekijät ja siksi valinnan vapaus on suhteellista. Ihminen ei voi vain päättää jotain asiaa, joka ei kuulu hänen päätäntävaltansa piiriin. Oma toimintakin on niin sitoutunutta ihmisen itsekkääseen luontoon, ettei ihminen voi toimia todellisesti niin hyvin, että toiminnan kaikki seuraamuksetkin olisivat ainoastaan hyviä. Toimiakseen kestävällä tavalla oikein ihminen tarvitsee Jumalaa ja siksi arvovalinta lähtee liikkeelle siltä tasolta suostuuko ihminen kunnioittamaan Jumalan hyvää tahtoa, vai päättääkö toimia itsekkäästi, Juudas päätti toimia itsekkäästi. Tämä perustavanlaatuinen valinta vaikuttaa myös siihen, miten eri tilanteissa tehdään valintoja koska valintatilanteessa ei välttämättä ole mahdollista pohtia loppuun asti kaikkia vaikutuksia. Pohjalla on tämä vaihtoehto, toimia oman itsekkään luontonsa mukaisesti tai kunnioittaa Jumalan hyvää tahtoa ja elää hänen yhteydessään ja johdatuksessaan.
Kirjoituksestasi tulee hyvin selvästi esiin se, millaiseen juutalaisuuden reunailmiöön käsitys reinkarnaatiosta liittyy. Kuten jo aikaisemmin totesin, niin juutalaisen kulttuurin yhteydessä 1200 –luvulla kehittynyt kabbalismi tai sen samalla tavalla esoteeriset esiasteet ei kerro juutalaisuuden käsityksistä muuten, kuin antaa niihin mielenkiintoisen sivuvivahteen.
Koko keskustelu lähti liikkeelle siitä, oliko Johannes kastajan aikaan olemassa jonkinlainen reinkarnaatio käsitys. Näinhän sinä väität, mutta sitä väitettä ei voi perustella myöhempien aikojen kirjoituksilla, joiden on todettu olevan sivupolkuja juutalaisuudessa.
Zohar siis liitetään yleensä Simon Ben Johain nimeen, joka eli vasta toisella vuosisadalla ja josta on kirjallista tietoa vasta 800- luvulta jKr. ja myöhemmin. On melko rohkeaa väittää sen olevan edes myöhempään juutalaisuuteen normatiivisesti kuuluvaa, vaikka sellaistakin ainesta siinä selkeästi on. Rajanveto voi olla jossain tilanteessa vaikeaa, mutta Zohar ei tähän keskustelun aiheeseemme tuo mitään sellaista, jolla voisit perustella väitettäsi.
Jos ennustusten mukaan Jeesus tulaisiin kavaltamaan ja Juudas olisi tehnyt oikean valinnan eikä olisi ryhtynyt likaiseen työhön. Niin kuka sen olisi tehnyt?
Tässä jutun pointti on se että:
* Oli ennustettu, että Jeesus kavalletaan
* Jeesus itse oli täysin tietoinen tästä ja hän teki itse kaikkensa, että ennustus toteutuisi
* Jonkun oli tehtävä likainen työ - kertakaikkiaan pakko, jotta kaikki menisi käsikirjoituksen mukaan.
Juudas ei ollut kohtalonsa tahdoton orja, vaan Jumala oli valinnut hänet syntipukiksi, ja Juudas teki tehtävänsä pystypäin eikä lähtenyt pakenemaan sitä tai yrittänyt pelata Mustaa Pekkaa kenellekään toiselle.
Kyse oli täsmälleen siitä että JONKUN OLI PAKKO TEHDÄ LIKAINEN TYÖ - kenen, sillä ei ollut merkitystä, JUUDAS VALITTIIN SIIHEN TEHTÄVÄÄN, JA HÄN HOITI TEHTÄVÄNSÄ. Juudas ei yrittänyt paeta Jumalan hänelle valitsemaa hyvin epämiellyttävää tehtävää. JOS JUUDAS EI OLISI SITÄ TEHNYT, SEN OLISI JOKU TOINEN APOSTOLI JOUTUNUT TEKEMÄÄN JOKA TAPAUKSESSA.
Kuinka inhottavaa sinun mielestäsi on joutua tekemään sellainen työ, joka on annettu jonkun toisen tehtäväksi, mutta tuo toinen onkin itsekkäästi lähtenyt lipettiin ja jättänyt sen tekemättä? Varsinkin silloin, jos työ on jotain vastenmielistä.
Spekulointi asioilla, jotka eivät itse asiaan liity mitenkään (teon moraalittomuus, henkilökohtaiset hyötynäkökohdat jne), on hedelmätöntä. Samoin väite "Juudaksen valinta on hänen omansa ja se todellinen valintatilanne" on lähinnä pelkkää retoriikkaa, sillä jos hän olisi siinä tilanteessa valinnut mitenkään toisin, se olisi ollut pelkkää vastuunpakoilua. Hän olisi yksinkertaisesti sysännyt hänelle asetetun inhottavan ja vastenmielisen tehtävän jonkun toisen apostolin harteille, ja minä kutsun sellaista toimintaa itsekkääksi lintsaamiseksi ja vastuunpakoiluksi.
Me joudumme joskus tilanteisiin, joissa ei kertakaikkiaan ole hyviä vaihtoehtoja vaan vain huonoja.
Juudas toimi siinä tilanteessa täsmälleen niin oikein kuin mikä Jumalan itsensä kannalta ison käsikirjoituksen toteutumisen suhteen siinä tilanteessa ylipäänsä oli oikein. Jos Juudas olisi kieltäytynyt tehtävästä, jonka Jumala hänelle oli antanut ja jonka toteutumiseen Jeesus itsekin myötävaikutti (minkä teet, tee se pian), hän olisi jättänyt tehtävänsä ja oman roolinsa toteuttamatta kokonaan, ja se olisi ollut aivan puhdasta jänistämistä. NÄIN OLI TAPAHDUTTAVA, JOTTA ENNUSTUS TOTEUTUISI - tämä käy täsmälleen selväksi lainaamastani Matteuksen evankeliumin kohdasta. Juudas ei suinkaan toiminut itsekkäästi, vaan siinä tilanteessa itsekästä toimintaa olisi ollut jänistää, pitää huolta vain itsestään ja omasta maineesta jälkimaailman silmissä ja lähteä lipettiin.
Loppuosa tekstistäsi on pelkkää sanahelinää.
Ymmärrätkö: JONKUN OLI KERTAKAIKKIAAN PAKKO KAVALTAA JEESUS, SILLÄ NÄIN OLI ALUSTA SAAKKA SÄÄDETTY, JA JOS SE EI OLISI OLLUT JUUDAS, SE OLISI JOKA TAPAUKSESSA JOUTUNUT OLEMAAN JOKU TOINEN APOSTOLI. Tämä käy täsmälleen selväksi joka ainoassa neljässä evankeliumissa (ja myös Markuksen protoevankeliumissa).
Suomeksi sanottuna Juudas on juridisesti ja moraalisesti syyntakeeton, ja jos Juudas Iskariotin evankeliumissa, jonka National Geographic pian julkaisee, tullaan johonkin toiseen tulokseen, niin ihmettelen vain.
Tässäpä ne muut kavaltajaehdokkaat:
Pietari? Machokukkoilija, jolla menee paskat housuun tositilanteessa, ja joka kieltää mestarinsa saman yön aikana kolmasti.
Matteus? Verovirkailija, joka on aiemminkin dilkannut roomalaisten kanssa.
Tuomas? Skeptikko, jolla on epäilyksiä mestarinsa todellisesta jumaluudesta.
Simon? Terroristi, joka on varmasti pettynyt mestarinsa lepsuudesta miehitysvallan edustajan kanssa.
Andreas? Ikuinen kakkonen, koko ajan isonveljensä varjossa.
Taddeus? Mitä piileekään lempeän ulkokuoren alla?
Filippus? Hevosmiehenä hän kyllä pääsee karkuun halutessaan.
Johannes? Jälkeenpäin on hyvä kirjoittaa evankeliumi ja sysätä siinä syyt jonkun toisen niskoille.
Jaakob vanhempi? Porukan hermokimppu, ruutitynnyri joka odottaa kipinää räjähtääkseen. Oikea ukkosenjyrinän poika, valmista kavaltaja-ainesta.
Jaakob nuorempi? Aina varjossa, ei koskaan framilla. Vähemmästäkin tulee katkeraksi.
Bartolomeus? Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?
Kyllä Jumalalla olisi varmasti ollut takataskussaan uusi Juudas Juudaksen paikalle, jos Juudas Iskariot olisi itsekkäästi kieltäytynyt hänelle asetetusta tehtävästä ja huolehtinut vain itsestään ja lähtenyt lipettiin kuten Pietari pääsiäisyönä tekikin.
Kysymys onkin ennaltatietämisen ja ennaltamääräämisen erosta. Jumala ei vaikuta kaikkea mitä maan päällä tapahtuu, vaan jättää ihmiselle päätösvaltaa ihmisen omien toimien suhteen. Juudas teki päätöksen, eikä asiaa muuta se, että Jumala tiesi ennalta Juudaksen tekevän sen päätöksensä.
Kyse ei todellakaan ole reunailmiöstä - jollei luterilaisuutta pidetä kristinuskon reunailmiönä, tai jollei perisyntioppia pidetä kristinuskossa pelkkänä kuriositeettina, mielenkiintoisena sivuvivahteena.
Tiedämme varmuudella, että Kristuksen syntymän aikaan essealaiset uskoivat reinkarnaatioon, samoin kuin osa fariseuksista (Osa taas zarathustralaisittain vain yhteen elämään ja sen jälkeen taivaaseen tai helvettiin). Saddukeukset puolestaan dissasivat koko kuolemanjälkeisen olemassaolon kokonaan. Kyse ei siis todellakaan ole mistään juutalaisuuden lieveilmilöistä tai kuriositeetista.
Jos JK:n aikana ei olisi ollut reinkarnaatiokäsitystä olemassa (essealaiset!), niin ei JK:ta silloin hyvänen aika ylipäänsä olisi pidetty Eliana tai Elian reinkarnaationa! Samoin Joh 9:1-3:n kysymys sokeasta miehestä "tekikö hän itse [tai hänen vanhempansa] syntiä, että hän syntyi sokeana" menettäisi kokonaan mielekkyytensä, sillä ainoa tapa saada rangaistus syntyessään on syyllistyä joihinkin synteihin aiemmassa elämässään.
Samoin lainaamani ja siteeraamani kohdat eivät todellakaan ole sivupolkuja juutalaisuudessa - jollei sitten vaikka protestanttisuutta pidetä sivupolkuna kristinuskossa ja uskonpuhdistusta pelkkänä merkityksettömänä pikkujuttuna.
Ymmärrän kyllä, jos asiat tuntuvat hankalilta - reinkarnaation käsite on todella kuuma peruna ja vaikea paikka kristityille - mutta juutalaisille se ei ole mikään issue.
".. mitä sinä haet kysymykselläsi?"
Kuten mainitsin jo, niin raamtattu on vain suuntaa-antava opus(vähätelemättä raamattua). Jumalan yhteyteen pääsee suoraan uskomalla ja pyytämällä kosketusta. Loppu on sitten johdatusta(kokemista), eikä siihen tarvita raamattua eikä minkään uskontokunnan dogmeja.
Jospa ottaisit jonkin ihan oikean tietoteoksen, aloittaisit vaikka tietosanakirjasta katsomalla sieltä, mitä on juutalaisuus. Huomaat, ettei sitä määritetä missään suhteessa kabbalan mukaan, vaan Vanhan testamentin mukaan. Kun taas katsot tietosanakirjasta kohdasta kabbala, niin huomaat sen olevan esoteerinen juutalaisen kulttuurin piirissä kehittynyt mystis-filosofinen suuntaus, johon liittyy voimakkaasti taikauskoa ja lukumystiikkaa.
Todellisuus ei aina ole sellainen kuin jossain mukaansatempaavissa romaaneissa kerrotaan, se voi olla vähän tylsempääkin, mutta se on todellisuutta. Kristinuskoa ei määritetä Lutherin mukaan, eikä luterilaisuus maailmanlaajuisesti ajatellen niin valtava suuntaus ole, mutta se on kristinuskon mukainen ja siksi vertauksesi ontuu pahasti.
Internet on luotettavampi lähde kuin mikään tietosanakirja, sillä internetissä oleva tieto on aina ristiintarkistettavissa. Luulenpa samoin, että juutalaiset itse tuntevat oman uskontonsa paremmin kuin yksikään tietosanakirja, varsinkaan kristittyjen laatima tietosanakirja.
Väite "Kabbala on esoteerinen juutalaisen kulttuurin piirissä kehittynyt mystis-filosofinen suuntaus" on suunnilleen sama kuin väittäisi De Civitate Dein tai Tunnustuskirjojen olevan esoteerinen kristillisensen kulttuurin piirissä kehittynyt mystis-filosofinen suuntaus. Kabbala ja kabbalismi on kaksi eri asiaa.
Todellisuus ei ole aina sellainen kuin mitä kristityt haluaisivat uskotella sen olevan, varsinkaan juutalaisten kohdalla. Se on paljon monimuotoisempi.
Sekoitat jälleen ennaltavalinnan ja ennaltamääräämisen.
Jumala oli ennaltamäärännyt, että jonkun on kavallettava Jeesus eli että Jeesuksen on päädyttävä vihollistensa käsiin ystävän kavalluksen kautta. Tämä oli ennustettu psalmeissa ja myös Jeesus oli tästä oikein hyvin tietoinen, eikä evankeliumeja lukemalla tästä voi tulla mihinkään muuhun tulokseen..
Jumala oli sensijaan ennaltavalinnut tehtävään Juudaksen. Juudasta ei oltu _määrätty_ tehtävään, vaan se oli annettu hänen tehtäväkseen. Hänellä oli täysi vapaus kieltäytyä tästä tehtävästä - jolloin se olisi osunut jollekulle toiselle. Juudas olisi vallan hyvin voinut pötkiä pakoon ja todeta, että minähän en ystävääni kavalla vaikka Jumala niin haluaisikin. Tämä puolestaan olisi ollut itsekästä lintsaamista.
Jeesus olisi kavallettu joka tapauksessa, ja kavaltajaksi olisi tällöin valittu joku toinen. Jumala olisi käynyt tarvittaessa vaikka kaikki kaksitoista läpi, kunhan sopiva syntipukki olisi löydetty.
Juudas teki päätöksensä ja näytteli kunnialla sen roolin, jonka Jumala tässä näytelmässä oli assignoinut hänelle.
Oletko sattunut huomaamaan, että aika monet juutalaisuuden tutkijat ovat itsekin juutalaisia? Kuitenkaan jos et tunnusta tällaisia tutkimuksia, vaan mieluummin lueskelet nettisivuja, niin lähtökohtamme sen suhteen, mikä on luotettavaa tietoa on aika kaukana toisistaan.
Lainaamani nettisivut ovat NIMENOMAAN juutalaisia, kuten torah.orh sekä judaism.about.com - tässä ei kai pitäisi olla mitään outoa?
Kristityt tuntevat juutalaisuutta pääsääntöisesti hyvin huonosti. Siksi juutalaiset uunottavat kristittyjä 6-0.
Mutta etkö lukenut itse niitä?
kai luin - en minä niitä muutoin olisi quotannut!
Googleta vaikkapa "judaism reincarnation", niin huomaat, että usko reinkarnaatioon on yhtä kiinteä osa juutalaisuutta kuin usko perisyntiin kristinuskossa. Aloita vaikka siitä judaism.about.com:in artikkelissa.
Mitä puolestaan ortodoksijuutalaisuuteen ja reinkarnaatioon tulee, tässäpä eräs vastaus: http://www.sytekcommunications.com/rooster/index.html
Hasidimjuutalaisille (ortodoksijuutalaisille) se, mitä kristityt halventavasti kutsuvat "new ageksi" on hyvin pitkä traditio.
lisää tästä aiheesta:
http://www.jewfaq.org/olamhaba.htm
Mitä enemmän tähän aiheeseen tutustun - ja suhteutan asiaa sekä omaan kokemukseeni että toisten kokemuksiin ja siihen, mitä tiedämme kuolemakokemuksista ja niiden tutkimuksesta, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että kristinusko on mennyt 120 km/h kaarteesta metsään ja että juutalaisuus on tässä asiassa oikeassa.
Kun tämä vaikuttaa olevan sinulle merkittävä kysymys, niin suhteessa siihen vedät johtopäätelmiä 150 km/h vauhdilla lukematta tarkemmin mitä sanotaan. Näissä kaikissa löytyy kohtia, joissa puhutaan perinteisestä normatiivisesta juutalaisuudesta ja siitä, miten niissä on olemassa käsitys kuolemanjälkeisestä olotilasta. Siinä toteutuu tuomio ja vaikka ei mielellään käytetä kristillisyydestä tuttuja taivaan ja helvetin käsitteitä (jotka itse asiassa ovat kristinuskossakin hyvin väljästi määriteltyjä) niin kuitenkin ajatuksessa on selvästi samaa.
Juutalaisuudessa ei ole tehty ehdottomia dogmeja kuolemanjälkeisen tilan määrittelyyn, eikä siellä missään tapauksessa haluta sitoa Jumalaa johonkin pääteltyyn malliin toimia. Jumalan kaikkivaltius on koskematon asia siinä mielessä, ettei ihmisellä ole mahdollisuutta sitä rajoittaa asioissa, joissa Jumala ei itse päätä toimia tietyllä tavalla. Voisiko siis Jumala lähettää fyysisen kuoleman kokeneen ihmisen takaisin maan päälle jotain tehtävää varten, miksi ei? Se ei ole kuitenkaan mikään ensisijainen toimintatapa, eikä Jumalan sanota niin tekevän, varsinkaan kun puhutaan jälleensyntymisestä ihmiseksi. Inkarnaation ajatus on selkeä Jeesuksen kohdalla, mutta re –inkarnaation ajatukselle ei Raamatusta voi muodostaa mitään oppia vaikka päinvastaista löytyy.
Juutalaisuudesta kertovilla sivuilla oli aivan samaa tietoa kuin yleisissä tietolähteissä. Reinkarnaatio on juutalaisuudelle vieras ajatus, kunnes siitä mahdollisuudesta aletaan keskustella toisella vuosisadalla hyvin pienen piirin kesken. Miksi tämä juutalaisen mystiikan lähtölaukaus ajoittuu samaan aikaan, kun myös kristillisiä vaikutteita ottanut gnostilaisuus - jossa on paljon samoja piirteitä suhteessa kristinuskoon, kuin Zoharissa suhteessa juutalaisuuteen - kehittyy esoteeriseksi mystiikaksi? Tämä on mielenkiintoinen ajatus, mikä on sen ajan hellenistisen kulttuurin vaikutus siihen, että olemassa olevien uskontojen pohjalta luodaan uusia mysteeriuskontoja. Varsinkin kun ajoitus on hetkellä, jolloin juutalaiset oli häädetty niin omasta maastaan kuin Roomastakin elämään hajaannuksessa toisten kulttuurien keskellä. Siksi juutalaisuus ei ole täysin yksiselitteinen uskonto ja sen lieveilmiöistä on löydettävissä todellisia kummallisuuksiakin.
Jokaisessa kohdassa, missä puhutaan juutalaisesta reinkarnaatiokäsityksestä, viittaukset osoittavat keskiajan juutalaisen mystiikan kukoistuskauteen ja kabbalan syntyyn. Jälleen ollaan esoteerisen mysteeriuskomuksen kanssa tekemisissä, eikä sille ole vieraista ajatuksia sen enemmän reinkarnaatio, kuin numerologia tai astrologiakaan. Asiat, jotka Vanha testamentillisen juutalaisen tradition mukaan oli perinteisesti olleet kiellettyjä, lähinnä okkultismiin kuuluvia asioita. Kuitenkaan kerta ei ole ensimmäinen, vaan juutalaiset olivat jo aikoinaan olleet helppoja kääntymään baalien puoleen. Jeesus toteaa asiaan liittyen, että jos ne Jumalan teot olisi tehty jossain toisessa paikassa, niin kaikki uskoisivat, ja toteaa juutalaisen kansan uppiniskaisuuden.
Samasta asiasta juutalainen Pietari saarnaa apostolien tekojen toisessa luvussa. Kansa, jolle on annettu Jumalan lupaukset ja jonka Jumala on oman armonvalinnan perusteella ottanut omakseen, lankeaakin kerta toisensa jälkeen mitä ihmeellisimpiin epäjumaliin. Epäilty on, että Jumala olisi valinnut kaikkein vaikeimman kansan koko maan päältä. Siten hänen mittaamaton armonsa tulisi näkyviin sen kautta, ettei hän hylkää omiaan, vaan juutalaisetkin ovat kerta toisensa jälkeen saaneet kääntyä jälleen Herransa puoleen. Tuo Pietarin saarna on oiva muistutus tästä asiasta.
Vaikka ei ole mitään mieltä yrittää väittää reinkarnaation olleen jotenkin juutalaisuuteen kuuluva käsitys Jeesuksen aikaan, niin jo silloin oli paljon maallistumista. Siitä kertovat esimerkiksi Qumranin ryhmät, jotka nojasivat tiukasti perinteiseen juutalaisuuteen Vanhan testamentin kirjoituksiin ja sen perinteiseen tulkintatraditioon. Erona tälle oli perinnäissääntöjä kehitteleviä fariseuksia, jotka olivat ajautuneet omien sääntöjen maailmaan ja samalla eroon Jumalasta. Jeesus huomauttaa tästä fariseuksia ja samoin sanoo saddukeusten eksyvän, koska he eivät tunne kirjoituksia. Se oli saddukkeusten perusongelma, jonka myötä he kielsivät myös kuolemanjälkeisen elämän (johon yhteyteen Jeesuksen nuhtelu liittyy). Mielestäni olet liian herkkä julistamaan reinkarnaatiota ihan muista syistä, kuin niistä, joita nuo sivustot esittävät, koska sieltä ei löydy tukea tuollaiselle käsitykselle ajanlaskun alun ajalle. Samoin siellä ei esitetä mitään jälleensyntymisoppia, vaan siitä on lähinnä keskustelua eri rabbien mielipiteiden kautta erittäin epäselvissä, lähinnä arameankielisissä myöhäisissä kabbalistisissa yhteyksissä. Jostain syystä haluat nähdä tämän vielä ongelmana kristinuskolle, mitä asiaa en oikein voi ymmärtää. Samoin kuin en päähänpinttymää Johanneksesta Eliaana, josta siinä ei selvästikään ole kysymys. Malta vielä vähän, kyllä se Eliakin tulee tuomaan lopullisen täyttymyksen profetialle.
Sinulle siis ei merkitse mitään miljoonien ihmisten rajatilakokemukset ja rajan takaa saatu tieto?
Ei millään pahalla, mutta sinä vaikutat ainkin minun mielestäni fariseukselta mihin tekstissäsikin viittaat.
Et ilmeisesti tainnut vaivautua lukemaan nitä linkkejä, mitkä postasin tänne???
Pointti on siinä, että toisin kuin kristinuskossa, juutalaisuudessa ei ole mitään kanonisoitua käsitettä kuolemanjälkeisestä elämästä ja mitä kuoleman jälkeen seuraa. Konsensus on vain siitä, että sellainen on.
Postaamistani linkeistä käy selväksi, että usko reinkarnaatioon on juutalaisuudessa yleistä tänään, ja että siihen uskottiin jo Jeesuksenkin aikana (essealaiset jne). Samoin on täysin päivänselvää, että Joh. 9:1-3 viittaa selkeääkin selkeämmin uskoon jälleensyntymästä ja reinkarnaatiosta. Jollei tällaista uskoa olisi, kysymys "tekikö tämä mies [edellisessä elämässään] syntiä, kun hän syntyi sokeana" olisi mieletön. Samoin tällöin kysymys JK:sta Elian reinkarnaationa olisi mieletön.
Juutalaiset uskoivat tuolloin, ja uskovat yhä tänäänkin, että Elia inkarnoituu ennen Messiaan tuloa. Sama suomeksi: Jos JK ei ollut Elian reinkarnaatio, tällöin Jeesus ei myöskään ollut Messias.
Juutalaiset pääsääntöisesti eivät usko samanlaiseen mielipuoliseen psykopaattiseen kostaja- ja rankaisijajumalaan kuin kristityt. Heidän helvettikäsityksensä (ge-hinnon) on paljon lähempänä katolisen kirkon kiirastulta kuin kristittyjen kidutuskammiota. Kristinuskon käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole peräisin juutalaisuudesta, vaan zarathustralaisuudesta.
Sinuna todellakin ottaisin selvää sekä juutalaisuudesta että heidän kuolemanjälkeiselämäkäsityksistään - että myöskin kuolemakokemuksista (joita on tuhansia, jollei miljoonia). Niillä nimittäin on todistearvo - yksikin kokemus kuolemasta ja sen jälkeisestä tilasta on arvokkaampi kuin kaikki maailman Raamatut yhteensä. Kun todisteet on saatu, kyse ei enää ole pelkästä uskon asiasta.
Kaupan päälle kuolemakokemukset yksimielisesti osoittavat juutalaisen reinkarnatiokäsityksen oikeaksi ja kristillisen käsityksen vääräksi. Minullakaan ei ollut mitään käsitystä siitä, että olen ollut täällä ennenkin - ennenkuin se selvisi minulle.
Tahtoisitko sinä luettelon niistä juutalaisten pyhinä pitämistä Raamatun kohdista, joissa kerrotaan kuinka ihmisen osa on ruumiin kuoleman jälkeen siirtyä tuonpuoleiseen, josta ei ole paluuta, joissa kerrotaan siitä miten kuolleet lopulta menevät Jumalan eteen ja siitä, miten kuolleilla ei ole enää mitään osaa maan päälliseen elämään. Tai tahtoisitko Jeesuksen ja apostolien todistuksia siitä, miten kuoleman jälkeen on tuomio, ikuinen yhteys Jumalan kanssa tai ikuinen ero hänestä. Nämä kaikki asiat on vaivatta löydettävissä Raamatusta, koska ne ovat siellä niin selkeä linja ja Vanhan testamentin kohdat ovat juutalaisten alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia.
Kysyn tätä siksi, että kiinnostaa tahdotko edes saada kokonaiskuvaa juutalaisuuden ja kristillisyyden käsityksistä, vai tahdotko rakentaa koko oppisi Raamatun sanomasta kahteen kohtaan ja niiden rinnakkaiskohtiin. Kohtiin, joita voi omalle ajalleen vieraista lähtökohdista tulkita mielensä mukaan ja saada siten pönkitettyä omaa ennalta valittua näkemystä riippumatta siitä mikä niiden kohtien sanoma on. Jokainen muodostaa oman mielipiteensä, siihen on täysi vapaus, mutta jos kiinnostaa mitä todella sanotaan, niin kannattaa tutustua tähänkin asiaan hieman laajemmin, siihenkin kantavaan linjaan, joka näyttää murskaavan jälleensyntymäopin.
Tällainen kysymyksen asettelu vain kysymysten herättämiseksi lähtökohtien asettelusta.
ja luettele.
Jos JK ei ollut Elia, tällöin myöskään Jeesus ei ollut Messias.
No retorisen kysymykseni tarkoitus oli herättää näkemään aihepiiriä laajemmin. En luullut sinun vakavasti keskittyneen joihinkin new age näkemyksiin ja hakemaan tukea niille joistain juutalaisista kirjoituksista, mutta nyt olen epävarma oletko sittenkin?
Kuinka voisit lukea edes Mooseksen kirjoja törmäämättä esittämiini asioihin? Kuinka Sananlaskuja, Jesajaa, puhumattakaan Danielista tai muista profeetoista? Miten edes voisi lukea Jeesuksen opetuksia huomaamatta niissä selkeää linjaa tämän suhteen, puhumattakaan Heprealaiskirjeestä, joka on kirjoitettu suoraan juutalaisille?
Lukiessasi vaikka Suomen lakia huomaat monissa tulkintatilanteissa sen, missä mennään lain kirjaimen saivarteluun ja missä sitä tulkitaan lain hengen mukaan, sen mukaan mitä sillä todellisuudessa on tarkoitettu lakia laatiessa. Ne voivat olla vastakkaisten puolien perusteita joissain tilanteissa ja on itsestään selvää, että lain henkeä tulisi kunnioittaa, eikä edes kirjaimellinen saivartelu saisi mennä sen yli. Miksi siis lähdet nyt saivartelun tielle, se on kaikkein oleellisin kysymys. Vaikuttaako siihen omat lähtöoletukset, vai oletko oikeasti täysin tietämätön siitä, mikä Raamattua lukiessa on vallitseva linja ja sen henki?
Jokainen Raamattua lukenut näkee jo edellisissä huomioissani suorat viittaukset niistä kertoviin useisiin Raamatun kohtiin, jos taas Raamatun tuntemuksesi rajoittuu niihin kohtiin mitä lainasit, niin luulen ettei muutamista muista lainauksista silti tule näkyviin se johtolanka, jota koko Raamatun kertoma vie historiassa jatkuvasti eteenpäin. Voin kuitenkin kertoa, että noista tässä antamistani viittauksista löytyy varsin selkeää tietoa paitsi siitä, miten Jumalan suunnitelma maailmassa etenee, myös siitä, miten vieraita ajatuksesi ovat perinteiselle juutalaisuudelle. Kannattaa samalla tutustua Paavalin kirjeisiin ja miksi ei myös Ilmestyskirjaan, varsinkin pariin ensimmäiseen ja viiteen viimeiseen lukuun.
Mitä aiot tuolla sanahelinällä oikein sanoa?
Jos Joh 9:1-3 ei viittaa reinkarnaatioon ja jos JK ei ollut Elian reinkarnaatio, tällöin myöskään Jeesus ei ollut Messias. Simple as that.
Juutalaisille se, mitä kristityt pitävät New Agena, on hyvin vanhaa perinnettä. Kannattaisi kuunnella myös, mitä juutalaisilla itsellään on asiasta sanottavaa eikä vain hirttäytyä iankaikkisen vanhoihin kristillisiin tulkintoihin.
Tieteen tekemisessä pääsääntö on, että kokemus käy auktoriteetin sanan yli eli empiirinen kokemus on ensisijainen kirjoitettuihin auktoriteetteihin verrattuna. Ja jos kuolemakokemukset, mukaanlukien omani, yksimielisesti osoittavat että reinkarnaatio (gilgul haneshamot) on validi doktriini ja että kokemuksen mukaan se on lähempänä juutalaista kuin hindulaista tai buddhalaista käsitystä, niin tällöin kristillinen oppi yhdestä ainoasta elämästä on yksiselitteisesti väärä. Siinä ei auta Raamattuun eikä varsinkaan sen tulkintoihin vetoaminen, vaan silloin kristillistä tulkintaa pitää muuttaa.
Sama lyhyesti: yksi gramma kokemusta vastaa kiloa teoriaa ja tonnia auktoriteettia.
meidät synneistämme, ja vie Taivaankotiin.
Profeetatkin ovat periaatteessa yhdessä ja samassa hengessä profetoineet, joten profetian henki on ikään kuin uudestisyntynyt eri Ihmisten kautta. Ensimmäinen profetian antaja oli Jumala, ja siitä seurasivat kaikki joita Jumala ohjasi Nimessään.
Profetian pää katkaistiin Johannes Kastajan kohdalla, ja näin oli tarkoituskin, sillä kaikki profetiat profetoivat Jashuaan HaMassaiah'iin asti. Jashua sanoo eräässä kirjassa, että profetian Pää on katkaistu, joten näin voisi olettaa että todellinen profetointi päättyi tuolloin.
Ja sanoihan Paavalikin, että profetointi, se loppuu jne.
Rauhaa