ihmiselle uskomisen varsin vaikeaksi, sikäli kun he edellyttävät uskovalta uskomista kirjaimellisesti Raamatun myyttisiin aineksiin ja kaiken siinä esitetyn hístorialliseen todenperäisyyteen. Ei ajatteleva ihminen voi hyljätä todeksi ymmärtämiään asioita sokean uskon hyväksi yhtä vähän kuin lapsi joka on tullut tietämään totuuden joulupukista voi sen jälkeen aidosti alkaa siihen uskomaan.
Fundamentalistiset kristityt tekevät
tavalliselle
6208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siitä se uusi ura urkenevi! Sana vaan nurin ja sitten sivistyksen nimissä aamen homoliitoille.
poikalapsen palaneen? Eilen vielä ainakin nim. "Poikalapsi" oli ihan kunnossa: jätti jäähyväisiä tälle palstalle.
rupesi taas löytymään käyttöä. Kyllä profetoimalla aina tietää, kuka minkin jutun takana on. Minunkin on välillä profetoitu olevan sama henkilö kuin poikalapsi, välillä taas on luultu minun kopioineen tekstiäni jostain, on tiedetty minun kirjoittavan lainakoneella: milloin mitäkin. Hyvähän se on porskuttaa, kun on karismaa...
todeksi ymmärtämiään asioita sokean uskon hyväksi, kuten kirjoitat, ei se vielä ole kristillisyyttä.
Kristillisyys on elävä suhde persoonaan, Jeesukseen Kristukseen.
Siinä elävässä suhteessa kun opimme hengellisiä asioita tuntemaan ajattelukin sitten muovautuu.
"Uskon kautta me ymmärrämme."
Olen usein sanonut ja sanon taaskin, ettei usko ole ristiriidassa järjen kanssa, mutta monta kertaa järki on ristiriidassa uskon kanssa.
Johtuen siitä että olemme oppineet ajattelemaan ja ymmärtämään tietyllä tavalla.
Minä joka ajattelen olen tietyssä mielessä oman henkilöhistoriani tulos, mikä tarkoittaa että olen syntynyt ja kasvanut maailmassa jota hallitsevat synnilliset ajatustottumukset, egoistinen humanismi ja mekanistisen tieteen ylikorostaminen, nämä ovat vaikuttaneet siihen millaisiksi asiat näen.
Ei usko ole sitä että minä tällaisena yhtäkkiä päätän ajatella toisin.
Alan ihmisenä ajattelemaan uudella tavalla, hylkään aikaisempia uskomuksia ja aikaisempaa elämäntapaani, joiden tilalle omaksun kristillisiä uskomuksia ja niiden mukaista elämäntapaa, ilman että sisimmässäni tapahtuu mitään hengellistä vallankumousta. Ei, ei ja vielä kerran ei. :-)
Se on uskontoa, ei kristillisyyttä.
Kristillisyys merkitsee tahdonratkaisua. Antautumista Jeesukselle.
Kristillisyyttä on kohtalaisen helppo ryhtyä harrastamaan periaatteella "kyllä minäkin Jumalaan uskon, jopa Jeesukseenkin, omalla tavallani".
Vähän sama juttu kuin että avaan ikkunan ja huudan ovea kolkuttavalle tyypille: - hemmo hei, mä uskon sinuun.
Mutta en kuitenkaan avaa ovea ja päästä hemmoa sisälle.
Kristillisyyden harrastaminen niin että ikkunan läpi tarkastellaan kristillisiä asioita sellaisina kuin ne Jumalasta vieraantuneelle järjellemme näyttäytyvät, ja sitten valitaan niistä tiettyjä periaatteita ja näkökohtia sen mukaan kuin itselle sopii, ei oikeastaan ole edes kristillisyyden harrastamista, sillä se, mitä harrastetaan, ei ole kristillisyyttä vaan se on oikean kristillisyyden irvikuva.
Todellinen kristityksi tuleminen vaatii paljon enemmän.
Se on astumista valoon.
Tulemista omana itsenään Jumalan eteen. Tahdon ratkaisua Jeesuksen puoleen. Antautumista.
Se on eksistentiaalinen kysymys.
Shalom.
Uusi testamentti kehottaa kristittyä muuttumaan mielen uudistuksen kautta.
Kehotuksen kärki ei osoita tekemiseemme että muuttakaa itseänne, sillä eihän ihminen voi ajatteluaan muuttaa sisälliseltä hengeltä, joka on minuutemme ytimessä ja josta asenteemme kumpuavat, vain Jumala voi meitä sisältä käsin sillä tavalla parantaa. Kehotuksen kärki kohdistuukin tahtoomme, että suostummeko tulemaan Jumalan yhteyteen ja jäämään Hänen varaansa, ammentamaan itsessämme tyhjinä Jumalan taivaallista hyvää, anteeksiantamusta ja valkeutta, jossa myönnämme syntisyytemme ja aina uudestaan pyydämme että Herra meitä uskon kautta parantaisi. Hän on uskon alkaja ja sen täyttäjä, uskon tosi sisältö. Jeesuksen yhteydessä alkaa syntyä uudenlaista ymmärtämistä.
etteikö siinä mitä esität olisi mieltä. Kuitenkaan en voi ymmärtää miten ihminen pystyisi aiheuttamaan itsessään toullaisen sisäisen vallan kumouksen.
Otaksuisin uskon, joka käsittääkseni on parhaimmillaan luottamusta, edellyttävän kuitenkin ensin luottamauksen kohteena olevien asioiden totenapitämistä. Jos ei voi joidenkin asioiden totuudesta olla vakuuttunut, miten niihin voisi luottaakaan?
Kun ja jos puhutaan persoonallisesta suhteesta Jumalaan tai Jeesukseen, minun on tunnustettava etten oikein ymmärrä mistä silloin puhutaan. Raamatunkin mukaan kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt, koska hän asuu kirkkaudessa, johon ei yksikään taida tulla. Nasaretin Jeesus taas tapettiin pari vuosituhatta sitten ja vaikka olen tavannut ihmisiä, jotka ovat väittäneet tavanneensa Jeesuksen esim. asuinkaupunkini erään asumalähiön metsässä, en osaa tällaisiin oikein suhtatua vakavasti, varsinkin kun myöhemmin on käynyt ilmi henkilön kärsivän mielenterveyden ongelmista. Sellaista persoonallista suhdetta kuin toiseen ihmiseen, minulla ei Jeesukseen ole, ellen nyt sitten kykene näkemään Kristusta kanssaihmisissäni mutta silloinkaan kyseessä ei ole Nasaretin Jeesus vaan paremminkin "universaali Kristus".
Pyhä Henki (pyhä = erotettu profaanista) tietenkin tekee Jumalan ja Jeesuksen kyseisen seurakunnan jäsenten kollektiivisena henkenä näille seurakuntaan kuuluville uskoville läsnäolevaksi ja myös on tämän ko. yhteisön totuus mutta olkopuoliselle, jota tuon yhteisön henki ei ole läpäissyt, asiat eivät avaudu tästä hengestä käsin. Hänelle jää vain kirja., Raamattu, josta sanotaan "ettei yksikään Raamatun profetia ole - - - " - tiedät hyvin mitä tarkoitan. Tuon seurakunnan "Pyhä Henki" on juuri käsitykseni mukaan tämä Raamatun kirjoituksia avaava henki, joka tekee kirjoitukset tosiksi kunkin seurakunnan omien erikoisoppien mukaan.
Seurakuntien henkeä hänen (siis ulkopuolisen, uskomattoman) on taas varsin vaikea omaksua koska hän (ainakin omasta mielestään) näkee "kulissien taakse": siis nämä Jumalan sanansaattajat ja profeetat ovat hänen itsensä kaltaisia, joitakin varsin pieniä inhimillisiä arvoeroja lukuunottamatta, yhtä raadollisia, erehtyviä, syntisiä ja jumalallisia kuin hän itsekin. Heidät pyhittää ja tekee uskottaviksi vain heihin ja heidän julistukseensa uskova seurakunta.
ajattelevalta yksilöltä. Minun on helppo ymmärtää ajatustasi ja luulenpa että taisin ystävällisesti hymyillä kun kirjoitustasi luin. Luultavasti palaan myöhemmin asiaan.