Kirjoittaja JJM 43 vuotta
Tätä tarinaa on monen vaikea uskoa. En edes itse ole vielä pystynyt sulattaamaan tätä kaikkea. Siksi en voi nyt kovin hyvin – mielenterveyteni on alkanut reistailla ja päätin nopealla varotusajalla lähteä asuinpaikalta hetkeksi pois – Köpikseen. Lennot maksoi maltaita, mutta näin oli nyt tehtävä – muuten...—Äitini sai su.26.3.2006 keskustelustamme niin paljon virtaa, että heti maanantai aamusta tulee meille - haahuilee asunnossamme ja tiuskii, kyseenalaistaa kaikkea tekemisiämme, 'sooloilee' negatiiviseen sävyyn - minun vaimoni ja lastemme omassa kodissamme!... --Minun oli pakko lähteä Köpikseen pakoon. -Kaikki alkoi siitä, kun saavuimme viime kesänä Ruotsista kesälomamatkalta kotiin kotikaupunkiin. Postin mukana oli minulle osoitettu kirje ja sisällä kortti. Siinä luki että: otamme osaa isäsi poismenon johdosta- - sen oli allekirjoittanut 'ystävät'. En tänä päivänäkään tiedä ketä he olivat. Kortin viereen oli liimattu erään Suomalaisen miehen kuolinilmoitus. Siitä tämä kaikki alkoi. Kysyin äidiltäni, että mitä tämä nyt oikein tarkoittaa? Äitini oli äimän käkenä. Ei pidä paikkaansa. Kortti on nyt kyllä osoitettu väärälle henkilölle – äitini puolusteli. Mutta kuoressa oli minun nimi.– mutta kuka on minun isäni? Veljeni ja minä emme muistuta yhtään toisiamme. Puoli kaupunkia tietää, että olemme vain velipuolia. Lapsena sain useasti kuulla ilkeiltä naapureilta että: Äitisi on laivahuora...Mutta me veljeni kanssa emme tienneet olemmeko oikeita veljiä, vaikka olimme epäilleet asiaa koko ikämme. Tänään on asiat sitten toisin. Äitini reagoi viimekesäiseen korttiin voimakkaasti ja vaipui syvään masennukseen. Siksi en viitsinyt rassata äitiäni asialla. Sitten äitini meni niin huonoon kuntoon, että lääkäri ehdotti hänelle sähköhoitoa. Äitini vastusti hoitomuotoa, koska oli kuullut siitä niin paljon huonoa. Paskat ja kuset tulee housuun jne. Äitini oli lopulta pakko ottaa sähköhoitoa, koska avomies ja minä ja veljeni vaadimme äitiä ottamaan lääkärin ehdottamaa sähköhoitoa. Äidillä on lääkepelko. Jätti monesti masennuslääkkeet ottamatta – ja kunto oli välillä todella huono. Avomies kertoi, että suuhun pistää, mutta ei tiedä nieleekö pillerit. Avomies viimein sanoi, että ero tulee jos ei suostu sähköhoitoon. Äiti nuokkui päivät ja yöt haahuili. Avomiehelleen tiuski ja valitti joka asiasta. Avomies meinasi tulla hulluksi. Avomiehen shäferkoira myös meinasi tulla hulluksi, kun näki missä kunnossa äitini oli. Sitten äitini oli pakko suostua sähköhoitoon. Hän sai useamman kerran sähköhoitoa, ja alkoi voimaan paremmin. Kun Leena alkoi voimaan paremmin tunsni, että kohta koittaa se hetki jolloin kysyn häneltä kuka on minun isäni. Se päivä oli 26.3.2006. Äiti oli meillä käymässä ja keskustelimme perinnöllisistä sairauksista. Silloin tunsin hetken koittaneen. Kysyin äidiltäni: 'kuka on minun isäsi?' Äiti ei vastannut mitään. Äitini katse harhaili siellä sun täällä, ja äiti meni 'takalukkoon'. Ajattelin että nyt kerrot tai et sitten koskaan. Heitin lisää löylyä - hain kaikki kolme ihanaa lastani äitini eteen ja sanoin jotenkin: Kerro kuka on minun isäni -että edes sinun lapsenlapsesi saisi tietää onko isäni suvun puolella perinnöllisiä sairauksia. Pitkän keskustelun päätteeksi sain kaivettua äidiltäni vastauksen. Vastaus oli niin yllättävä, että olin melkein saada shokin. En tule ehkä koskaan saamaan selville kuka on minun isäni. Äidilläni ja hänen ystävättärellä oli suhteita saksalaisten ja hollantilaisten merimiesten kanssa. Mutta se jonka olen luullut olevan minun isä – ei ole ollut edes paikkakunnalla, kun äitini alkoi odottamaan minua. Myös äitini antama eräs hollantilainen merimies ei voi olla kyseessä, koska olen siitäkin ottanut selvää – ajallisesti yms se ei pidä paikkaansa. Olen ajatellut että olisiko isäni joku paikkakuntalainen ja/tai vaikutusvaltainen henkilö tai että äitini olisi raiskattu tms. Äitini ei nyt puhu minulle enää – lyö luurin korvaan. Tulen selvittämään oikean isäni – en tiedä onnistunko. Olisiko jollakin neuvoja tai vinkkejä tms järjestöjä .. ? Operaatio tulee olemaan pitkä ja työläs. Tulen tarvitsemaan monen eri alan asiantuntijoiden apuja. Haluan saada nyt jääräpäisesti selville – kuka on oikea isäni …
Tätä tarinaa on monen vaikea uskoa. En edes itse ole vielä pystynyt sulattaamaan tätä kaikkea. Siksi en voi nyt kovin hyvin – mielenterveyteni on alkanut reistailla ja päätin nopealla varotusajalla lähteä asuinpaikalta hetkeksi pois – Köpikseen. Lennot maksoi maltaita, mutta näin oli nyt tehtävä – muuten...—Äitini sai su.26.3.2006 keskustelustamme niin paljon virtaa, että heti maanantai aamusta tulee meille - haahuilee asunnossamme ja tiuskii, kyseenalaistaa kaikkea tekemisiämme, 'sooloilee' negatiiviseen sävyyn - minun vaimoni ja lastemme omassa kodissamme!... --Minun oli pakko lähteä Köpikseen pakoon. -Kaikki alkoi siitä, kun saavuimme viime kesänä Ruotsista kesälomamatkalta kotiin kotikaupunkiin. Postin mukana oli minulle osoitettu kirje ja sisällä kortti. Siinä luki että: otamme osaa isäsi poismenon johdosta- - sen oli allekirjoittanut 'ystävät'. En tänä päivänäkään tiedä ketä he olivat. Kortin viereen oli liimattu erään Suomalaisen miehen kuolinilmoitus. Siitä tämä kaikki alkoi. Kysyin äidiltäni, että mitä tämä nyt oikein tarkoittaa? Äitini oli äimän käkenä. Ei pidä paikkaansa. Kortti on nyt kyllä osoitettu väärälle henkilölle – äitini puolusteli. Mutta kuoressa oli minun nimi.– mutta kuka on minun isäni? Veljeni ja minä emme muistuta yhtään toisiamme. Puoli kaupunkia tietää, että olemme vain velipuolia. Lapsena sain useasti kuulla ilkeiltä naapureilta että: Äitisi on laivahuora...Mutta me veljeni kanssa emme tienneet olemmeko oikeita veljiä, vaikka olimme epäilleet asiaa koko ikämme. Tänään on asiat sitten toisin. Äitini reagoi viimekesäiseen korttiin voimakkaasti ja vaipui syvään masennukseen. Siksi en viitsinyt rassata äitiäni asialla. Sitten äitini meni niin huonoon kuntoon, että lääkäri ehdotti hänelle sähköhoitoa. Äitini vastusti hoitomuotoa, koska oli kuullut siitä niin paljon huonoa. Paskat ja kuset tulee housuun jne. Äitini oli lopulta pakko ottaa sähköhoitoa, koska avomies ja minä ja veljeni vaadimme äitiä ottamaan lääkärin ehdottamaa sähköhoitoa. Äidillä on lääkepelko. Jätti monesti masennuslääkkeet ottamatta – ja kunto oli välillä todella huono. Avomies kertoi, että suuhun pistää, mutta ei tiedä nieleekö pillerit. Avomies viimein sanoi, että ero tulee jos ei suostu sähköhoitoon. Äiti nuokkui päivät ja yöt haahuili. Avomiehelleen tiuski ja valitti joka asiasta. Avomies meinasi tulla hulluksi. Avomiehen shäferkoira myös meinasi tulla hulluksi, kun näki missä kunnossa äitini oli. Sitten äitini oli pakko suostua sähköhoitoon. Hän sai useamman kerran sähköhoitoa, ja alkoi voimaan paremmin. Kun Leena alkoi voimaan paremmin tunsni, että kohta koittaa se hetki jolloin kysyn häneltä kuka on minun isäni. Se päivä oli 26.3.2006. Äiti oli meillä käymässä ja keskustelimme perinnöllisistä sairauksista. Silloin tunsin hetken koittaneen. Kysyin äidiltäni: 'kuka on minun isäsi?' Äiti ei vastannut mitään. Äitini katse harhaili siellä sun täällä, ja äiti meni 'takalukkoon'. Ajattelin että nyt kerrot tai et sitten koskaan. Heitin lisää löylyä - hain kaikki kolme ihanaa lastani äitini eteen ja sanoin jotenkin: Kerro kuka on minun isäni -että edes sinun lapsenlapsesi saisi tietää onko isäni suvun puolella perinnöllisiä sairauksia. Pitkän keskustelun päätteeksi sain kaivettua äidiltäni vastauksen. Vastaus oli niin yllättävä, että olin melkein saada shokin. En tule ehkä koskaan saamaan selville kuka on minun isäni. Äidilläni ja hänen ystävättärellä oli suhteita saksalaisten ja hollantilaisten merimiesten kanssa. Mutta se jonka olen luullut olevan minun isä – ei ole ollut edes paikkakunnalla, kun äitini alkoi odottamaan minua. Myös äitini antama eräs hollantilainen merimies ei voi olla kyseessä, koska olen siitäkin ottanut selvää – ajallisesti yms se ei pidä paikkaansa. Olen ajatellut että olisiko isäni joku paikkakuntalainen ja/tai vaikutusvaltainen henkilö tai että äitini olisi raiskattu tms. Äitini ei nyt puhu minulle enää – lyö luurin korvaan. Tulen selvittämään oikean isäni – en tiedä onnistunko. Olisiko jollakin neuvoja tai vinkkejä tms järjestöjä .. ? Operaatio tulee olemaan pitkä ja työläs. Tulen tarvitsemaan monen eri alan asiantuntijoiden apuja. Haluan saada nyt jääräpäisesti selville – kuka on oikea isäni …
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tarinasi oli tosi, niin en voi muuta sanoa, kuin että onnea matkaan. Koitahan jaksaa! :)
kyllä se kuitenkin äitisi on, joka tietää tästä asiasta eniten. Jos vain voisit hänen kanssaan vielä jutella, asiallisesti, ilman riitaa. On nämä sellaisia juttuja.
Hankala sanoa, mistä sitten alkaa kun et tiedä kuka isäsi on. Veljesi kanssa olisi myös hyvä jutella ja hän voisi osaltaan jutella äitinne kanssa, sinunkin puolesta, jos teillä hyvät välit. Tietääkö hän omaa isäänsä...
En ymmärrä mitä syytä äidilläsi olisi salailla oikeaa isääsi...(??) Voi yksinkertaisesti olla ettei hän tiedä tai ole varma asiasta. Se tuntuu silti oudolle. Kyllä se pitää tietää kenen/keiden kanssa on ollut ennen raskaaksi tulemista. Ja kun tietää että on raskaana, niin haluaa kai sitä itsekin tietää mahdollisen isän. Mutta tietääkö äitisi sitten hänen nimeään. Voisiko hän kuvailla tätä miestä (silloin nuoruusvuosilta). Kai hän ainakin kansalaisuuden tietää!
Sitten voisi kuvitella, huom, kuvitella, että laittaisit itsestäsi kuvan johonkin sen maan internet-sivulle ja kyselisit sitä kautta isääsi tai sukuasi. (kuvailisit isäsi ulkonäön sillä tavalla kun äitisi kertoo ym)
isäsi etsintään. Kyllä minunkin mielestä äitisi tietää ja voi olla, että jotkut hänen lähipiiristään. Esim sukulaiset ja silloiset ystävät. Nyt vaan hieromaan sovintoa äidin kanssa , jotta hän alkaisi muistella isääsi.
Lieneekö ilmoittanut isän nimen syntymätodistukseen? Jos on, niin sitten löytyy helposti. Tsemppiä!
pelle
pellepä pelle
jos sait tuon kuolinilmoituksen kuten kerroit, oletko ottanut selvää ettei ollut Hän Sinun isäsi???vai ymmärsinkö oikein sinun kirjoituksesta??
uskon,että selviää siitä!
katso kirjekuorta mistä päin lähetetty
siitä alkaa vyyhti selviämään.
Itse jos saisin tollaisen ilmoituksen,olisin varma,että hän olisi isäni!
Ei se tuulesta ole temmattu sinulle. onnea etsintään ja uusien sukulaistesi tapaamisiin: