Katsoin ti 4.4. TV2:ssa esitetyn keskusteluillan Jumalasta ja siihen uskomiseen liittyvästä. Henkilökohtaisesti olin positiivisesti yllättynyt ortodoksisen kirkon edustajan ajatuksista.
Ainoat kokemukseni ortodoksisuudesta ovat luostarissa käyminen lapsena, armeijan aikainen ortodoksikaveri sekä muutamien ortodoksisuudesta tietävien kanssa käydyt ajatustenvaihdot. Olen itse uskonnoton, mutta en omalta kannaltani luonnollisestikaan vastusta uskomista johonkin, mutta uskonasioiden kollektivoimista koskemaan kaikkia yhteisön jäseniä eli siis yhteisen, vastaukset asiaan kuin asiaan antavan oppirakennelman muodostamista ihmettelen suuresti, näin yleisesti ottaen.
No mutta asiaan. Kyseenomaisen ortodoksien edustajan näkemykset ja eritoten suhtautumistapa yleensäkin asioihin keskusteluohjelmassa vaikutti olevan sen suuntainen, josta henkilökohtaisesti soisin kaikkien uskovaisten ottavan mallia. Suosittelin jopa pääkaupunkiseudulle muuttaneelle pikkusiskolleni tutustumista ortodoksien toimintaan, mikäli ylipäätänsä enää haluaa kristilliseen toimintaan lähteä mukaan helluntaipiirien tuoksinoiden jälkeen.
Kysynkin, että mikä on ortodoksisuuden kanta esimerkiksi homoseksualismiin? Vai onko kirkollanne yhteistä julkilausumaa asiasta vai annatteko jäsenillenne vapauden muodostaa ajatuksensa oman harkintansa mukaan?
Ainoat kokemukseni ortodoksisuudesta ovat luostarissa käyminen lapsena, armeijan aikainen ortodoksikaveri sekä muutamien ortodoksisuudesta tietävien kanssa käydyt ajatustenvaihdot. Olen itse uskonnoton, mutta en omalta kannaltani luonnollisestikaan vastusta uskomista johonkin, mutta uskonasioiden kollektivoimista koskemaan kaikkia yhteisön jäseniä eli siis yhteisen, vastaukset asiaan kuin asiaan antavan oppirakennelman muodostamista ihmettelen suuresti, näin yleisesti ottaen.
No mutta asiaan. Kyseenomaisen ortodoksien edustajan näkemykset ja eritoten suhtautumistapa yleensäkin asioihin keskusteluohjelmassa vaikutti olevan sen suuntainen, josta henkilökohtaisesti soisin kaikkien uskovaisten ottavan mallia. Suosittelin jopa pääkaupunkiseudulle muuttaneelle pikkusiskolleni tutustumista ortodoksien toimintaan, mikäli ylipäätänsä enää haluaa kristilliseen toimintaan lähteä mukaan helluntaipiirien tuoksinoiden jälkeen.
Kysynkin, että mikä on ortodoksisuuden kanta esimerkiksi homoseksualismiin? Vai onko kirkollanne yhteistä julkilausumaa asiasta vai annatteko jäsenillenne vapauden muodostaa ajatuksensa oman harkintansa mukaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
On tyypilliset maallistuneen ihmisen näkemykset tästä asiasta. Hänen muista ajatuksistaan en tiedä.
Ortodoksinen kirkko on arvokonservatiivinen, perinteistä tiukkaa seksuaalimoraalia kannattava kirkko. Ko henkilö edusti ohjelmassa vain itseään, ei kirkkoa.
Kirkkomme pitää homoseksuaalisia tekoja synteinä ja rajaa seksuaalisuuden toteuttamisen vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon kuuluvaksi.
En nähnyt kyseistä ohjelmaa (harmi, siitä on tullut niin paljon kommentteja tänne). Yks ortodoksi vastaa sinulle oikein, mutta ortodoksisen Kirkon sisällä anteeksianto, Jumalan suuruus ja ylösnousemuksen ilo ovat asioita, joiden rinnalla syntimme kutistuvat säälittäviksi räpäleiksi. Kristuksella on valta yli ahdistavimmankin synnin, jonka katuja tuntee Jumalasta erottavaksi asiaksi. Katumus on jatkuvaa, mutta syyllistyminen ei saa olla.
Ensimmäinen rippi-isäni oli pappismunkki - ja homoseksuaali. Hän sitten jätti asemansa tuossa virassa, mutta hän oli hyvä rippi-isä. Muistan häntä suurella lämmöllä ja siunauksilla !
tekoja synteinä... Niin kai paperilla, vaan miten käytännössä?
Päätellen tuon elämäntavan saamasta laajasta tuesta. Silloin tosin halutaan samaistaa ihminen ja elämäntapa. Kun kanonit pitävät jotain elämäntapaa syntisenä, niin nämä keskustelijat kuvittelevat kirkon tuomitsevan ihmisen. Näinhän ei ole.
Minusta tuntuu joskus, että moderoinkin uskontopalstan sijasta seksipalstaa. Viimeisen vuoden aikana näppituntumalla ylivoimaisesti eniten keskusteltu aihe täällä on homoseksuaalisuus. En mahda mitään sille tunteelle, että ajassa on jotain outoa. Meillä on useimmiten alitajuinen taipumus kuvitella, että yhteiskunta menee parempaan suuntaan salliessaan asioita enemmän ja että kirkon kannalta on trendikästä, jos se myötäilee yhteiskunnallista kehitystä. En minäkään toitota kirkossa alituiseen, että katsokaa nyt, olen hetero ja tarvitsen oikeuksia. Kirkossa kaikki ihmiset ovat Jumalan palvelijoita, jotka tekevät syntiä ja ovat vailla anteeksiantoa ja armahdusta.
Olet aivan oikeassa, sillä seksuaalisuus on tänä päivänä se asia, jolla elämässä porskutetaan. Me tämän palstan kirjoittajat olemme (luulen) sitä sukupolvea, jotka eivät enää elä teini-ikää, emmekä näe asiaa samalla tavalla, vaan se näyttäytyy ulkoa päin. Meidän teinimme elävät keskellä seksuaalisesti virittynyttä tuulenvirettä, jota myös media nostaa. Mutta luulen, ettet ole ensimmäinen lenkki ketjussa, jo apostolit joutuivat ottamaan asiaan kantaa :)
ole seksuaalikysymyksistä keskusteltu. Väittäisinpä, että muilla kristillisillä palstoilla keskustellaan enemmän. Katsoisin kuitenkin, että kun homoseksuaalisuus on vain pienen ryhmän ongelma, niin keskustelkoot nämä ihmiset siitä rippi-isiensä kanssa. Ei se meille muille kuulu. Sanoin vain kirkon kannan asiaan, kun se näytti joillekin olevan epäselvä.
ole erotettu ehtoollisyhteydestä sen paremmin kuin meitä nettiriippuvaisiakaan. Kullakin on omat helmasyntinsä. Tunnustamme syntimme katumuksen sakramentissa ja saamme ne anteeksi.
Vaikeampi kysymys on tietysti se, että homoseksuaaliset ihmiset rakastuvat toisiinsa ja välistä heteroihinkin. Kirkko ei kuitenkaan hyväksy heidän parisuhdettaan. Tämä on tietysti hankala ja kipeä asia.
"halutaan samaistaa ihminen ja elämäntapa"
Seksuaalinen identitetti on hyvin kokonaisvaltainen asia, ei kyseessä ole mikään elämäntapa. Elämäntapa on enemmänkin se että kieltää itseltänsä rakastumisen ja ihmissuhteet. Se vasta ankaraa ja kovaa työtä onkin. Minusta ei ole siihen.
Ihminen ei ole synti, mutta hän voi tehdä sitä. Jeesus armahti syntisen naisen, mutta hän myös sanoi: "Mene, äläkä enää tee syntiä."
Tänä päivänä kirkko kertoo mikä on syntiä, mutta jokaisen on itse pohdittava, kuuluuko joukkoon. Epäselvissä tapauksissa on syytä keskustella oman rippi-isä kanssa. Silti sinä vastaat omistasi ja minän vastaan omista synneistäni lopullisella tuomiolla Kristuksen edestä. Kukaan ihminen ei voi syntikysymyksissä tuomita toista ihmistä.
että rakastuminen voi olla yksipuolista. Toinen osapuoli ei olekaan kiinnostunut sillä tavoin. Siinähän sitten pakostakin revit itsesi irti siitä rakastamisesta.
Näin ainakin heteropuolella.
Meni vahingossa Yksän viestin perään.