Poliitikkojen ikuisen uskollisuuden ja kaikkivoittavan rakkauden ajatus Impivaaran »kalvean immen» tarinassa
TAULA-MATTI Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, helluvaan suohon (Brysseliin), ja suksilla sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan (Strassburg). Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea (SAK), pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin. - Siitä lähdettiin liesuun taas, koirat (änkyrät) ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyvän, porisevan ja pirisevän rämeen; ja usein oli uros (KEPU) menemäisillänsä kuun kullan päiviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa mariseva koira (PS). Mutta tultiinpas kuitenkin mäikyvälle mäelle taas, navealle taipalelle, vaikka märkinä kuin uitetut hiiret. Siihen rakennettiin yöleiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin päältä lotisevat nutut. Eikä siinä muuta kuin tempasit tuppeen vaan sekä housut että paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. Höyrysivät pian vaatteet oksilla, kihisivät kurjen-munat mujussa ja me itse nyt kääntelimme itsiämme ja vääntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin öiset kyöpelit. Ja sitten me ryypättiin. - Mutta mitenkäspä luonnistui aika? Kuinkaspa kului meiltä toukoyö? Ainahan tuossakoirat kiertelivät noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat ylös puitten latvoihin. Lopultahan mekin rupesimme tirkistelemään ylöspäin, ja mitäpäs näimme siellä?
JUHANI Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilmän karhunpoikasen (SDP).
TIMO Tai itse Körrin (Isoo-Antti) ja Kyöpelin (Paavo), arvaan minä.
TAULA-MATTI Ei niin eikä näin, vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale kuivan (EU:n perustuslaki), partaisen männyn haarikossa. Hakalehto ampui, mutta turhaan; Timo ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta minäkin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja ärähti oikein äkeästi, mutta istui koreasti oksalla jäljellä. Silloin huusi Seppänen: "noidanjuonia, noidanjuonia! " otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka hän kiersi uudestaan pyssyynsä. Sitten soikotteli hän hetken kädellänsä ilmassa ja, väännellen silmiänsä peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirveätä sanaa, ampui, ja alaspa mötkähti männystä ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli vielä peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itsehän, ihan alastomina kuin oltiin, emme tainneet astua juuri liki tuota häijyläistä; eivätkä mielineet lähestyä häntä koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syllän päästä, koska ahma pyrskäytteli, pyrskäytteli heitä moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, näettekös, vaikuttivat vieläkin. Mutta rupesi Esko taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen kättänsä ja väännellen silmiänsä hirveästi. Ja kas kun nyt koira (PS) oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan, karkasi kipenöitsevänä rakettina vaan, niin tulipas siitä pöllytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahmarukan noin, noin, noin vaan! Etpä, peijakas vie, ole nähnyt sellaista löylyä ja kuranssia vielä, et totisesti.
TAULA-MATTI Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, helluvaan suohon (Brysseliin), ja suksilla sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan (Strassburg). Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea (SAK), pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin. - Siitä lähdettiin liesuun taas, koirat (änkyrät) ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyvän, porisevan ja pirisevän rämeen; ja usein oli uros (KEPU) menemäisillänsä kuun kullan päiviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa mariseva koira (PS). Mutta tultiinpas kuitenkin mäikyvälle mäelle taas, navealle taipalelle, vaikka märkinä kuin uitetut hiiret. Siihen rakennettiin yöleiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin päältä lotisevat nutut. Eikä siinä muuta kuin tempasit tuppeen vaan sekä housut että paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. Höyrysivät pian vaatteet oksilla, kihisivät kurjen-munat mujussa ja me itse nyt kääntelimme itsiämme ja vääntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin öiset kyöpelit. Ja sitten me ryypättiin. - Mutta mitenkäspä luonnistui aika? Kuinkaspa kului meiltä toukoyö? Ainahan tuossakoirat kiertelivät noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat ylös puitten latvoihin. Lopultahan mekin rupesimme tirkistelemään ylöspäin, ja mitäpäs näimme siellä?
JUHANI Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilmän karhunpoikasen (SDP).
TIMO Tai itse Körrin (Isoo-Antti) ja Kyöpelin (Paavo), arvaan minä.
TAULA-MATTI Ei niin eikä näin, vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale kuivan (EU:n perustuslaki), partaisen männyn haarikossa. Hakalehto ampui, mutta turhaan; Timo ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta minäkin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja ärähti oikein äkeästi, mutta istui koreasti oksalla jäljellä. Silloin huusi Seppänen: "noidanjuonia, noidanjuonia! " otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka hän kiersi uudestaan pyssyynsä. Sitten soikotteli hän hetken kädellänsä ilmassa ja, väännellen silmiänsä peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirveätä sanaa, ampui, ja alaspa mötkähti männystä ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli vielä peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itsehän, ihan alastomina kuin oltiin, emme tainneet astua juuri liki tuota häijyläistä; eivätkä mielineet lähestyä häntä koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syllän päästä, koska ahma pyrskäytteli, pyrskäytteli heitä moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, näettekös, vaikuttivat vieläkin. Mutta rupesi Esko taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen kättänsä ja väännellen silmiänsä hirveästi. Ja kas kun nyt koira (PS) oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan, karkasi kipenöitsevänä rakettina vaan, niin tulipas siitä pöllytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahmarukan noin, noin, noin vaan! Etpä, peijakas vie, ole nähnyt sellaista löylyä ja kuranssia vielä, et totisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä parempi: Olipa kerran pieni änkyrä, joka luuli voivansa vaikuttaa yleiseen kehitykseen. Hän ryhtyi vastustamaan EU:ta, eikä huomannut, kuinka hänen ympärillään kaikki muuttui vaikeaksi. Hän ei voinut enää tehdä mitään, koska oli EU:n vastustaja.
Kannattajana hän olisi päässyt parempiin työpaikkoihin, jos hän olisi myöntynyt työnantajansa tahtoon, eikä vain sanonut niin kuin asia hänen mielestään oli. Nyt hän kärsi. Ennen pitkää hänestä tuli juoppo. Siksi - oman menestyksensä kannalta - kannattaa olla EU:n kannattaja.
sinun 'hyväksesi' ja sovin huonosti muottiisi muiltakin osin. Eikä se ollut satu vaan Aleksis Kiveä. Jo hän tiesi mihin EU tulee johtamaan.