Kaikki kepulaiset puheenjohtajat Virolaisen jälkeen ovat aiheuttaneet suurta pahennusta politiikkaan vakavasti suhtautuvien piirien keskuudessa.
Paavo Väyrynen on kaikkien poliittisten vehkeilijöiden äiti. Milloin hän ei ollut järjestelemässä neuvostoliittolaisen vakoilujohtajan kanssa "Ongelmia" Suomen idänkauppaan, hän rustasi "porvarillisia" kassakaapisopimuksia heikkojen puoluejohtajien kanssa. Väyrynen onnistui polttamaan kaikki siltansa vastuullisiin poliittisiin voimiin. Se ettei Väyrystä koskaan päästy siirtämään sivuun kepun johdosta, johtuu tietenkin kepukentän lammasmaisuudesta ja yya-sopimuksen peljättämistä voimista kepun ulkopuolella. Väyrynenhän aikoi ruveta presidentiksi, mutta joutui kiveksi euro-liberaalien kenkään.
Esko Aho nousi kepun puoluejohtajaksi, koska Paavo Väyrynen halusi niin. Sekin oli eräs Paavo Väyrysen (ja kepukentän) suuria munauksia, koska Esko Ahon tunarointi tuli maksamaan Suomelle maltaita. Väyrysvihassaan Presidentti Koivisto lähti tukemaan Ahon hallituksen kriisiä-syventävää politiikkaa sillä seurauksella, että Suomeen saatiin pysyvä pitkäaikaistyöttömyys ja vastuuton yrityseettinen ilmapiiri. Sittemmin Aho törmäsi "kivimuuriin", mutta hänen onnistui vielä senkin jälkeen pomputtaa Eduskuntaa päästämään itsensä mielialalomalle jenkkiyliopistoon hävityn presidentinvaalin jälkeen (Kiitos Kansalle). Ahon palattua Suomeen, hän yritti viritellä yritystoimintaa. Olihan hän yrittäjien kehdossa vahvistusta saanut, ja jo Suomessakin elinkeinoasiamiehenä toiminut yrityselämän monipuolinen guru. Ahon bissnekset kuitenkin ajoivat karille, ja oli oletettavissa Ahon ajautuvan häirikkölinjalle suhteessa kepuun. Kepulla on edelleenkin vaikutusvaltaa, Aho pelastettiin veronmaksajien kustantamaan Sitraan ohi ansioituneimpien hakijoiden. Sääli Suomelle ja veronmaksajille.
Anneli Jäätteenmäki on täydellinen huippu kepulaisten puheenjohtajien rintamassa. Hän vakoili. Anneli Jäätteenmäki on enemmän väyrysläinen kuin aholainen. Väyrysläisyyteen kuuluu, että vaalien alla annetaan vaalikarjan keskuuteen "ulkopoliittinen pommi". Väyrynen vielä käytti kekkoslaisia konsteja, eli turvasi uhkaavaan ja viekkaaseen Neuvostoliittoon. Jäätteenmäki taas turvasi ihmisten henkeä-vahingoittavaan lupaavan islamilaiseen yhteisöön ja ex-stalinistiseen länsi-eurooppalaiseen vapaa-matkustusmukavuuteen. Anneli Jäätteenmäki joutui häpeällisesti eroamaan pääministerin toimestaan vain hetki sen jälkeen, kun hän oli pitänyt presidenttiä kädestä hallituksen nimittämisen jälkeen. Niin samanlaisia, ja niin erilaisia.
Matti Vanhanen joutui pääministeriksi nopealla aikataululla. Ilmeisesti kepun konkariosasto kieltäytyi edes ajattelemasta mahdollista vetovastuuta. Se ei ole helppo. No onneksi saatiin nuorehko Matti Vanhanen suostumaan pääministeriksi ja hallitus pelastui. Vanhanenhan nousi puoluejohtajaksi hieman myöhemmin, koska Jäätteenmäen uskottavuus oli "Atlantin pohjassa sen kuuluisan Ahon "uudistuksen" kanssa)". Vanhanen oli ollut ehdokkaana kepun puoluejohtajaksi kyllä jo aiemmin, mutta koska tiesi ettei milloinkaan normaalioloissa olisi tullut valituksi, oli demokraattisen pelleilyn nimissä täyte-ehdokkaana. Pääministeriys ja puheenjohtajuus tulivat Vanhaselle vahingossa, ei hän niitä olisi halunnut. Eivätkä tietenkään nekään, jotka Vanhasen tuntevat pidemmältä ajalta. Tekstiviestein parturi-kampaajia lähestyvä, perhearvoja aiemmin korostanut pääministerimme on kepu-evoluution täydellisin hedelmä.
Paavo Väyrynen on kaikkien poliittisten vehkeilijöiden äiti. Milloin hän ei ollut järjestelemässä neuvostoliittolaisen vakoilujohtajan kanssa "Ongelmia" Suomen idänkauppaan, hän rustasi "porvarillisia" kassakaapisopimuksia heikkojen puoluejohtajien kanssa. Väyrynen onnistui polttamaan kaikki siltansa vastuullisiin poliittisiin voimiin. Se ettei Väyrystä koskaan päästy siirtämään sivuun kepun johdosta, johtuu tietenkin kepukentän lammasmaisuudesta ja yya-sopimuksen peljättämistä voimista kepun ulkopuolella. Väyrynenhän aikoi ruveta presidentiksi, mutta joutui kiveksi euro-liberaalien kenkään.
Esko Aho nousi kepun puoluejohtajaksi, koska Paavo Väyrynen halusi niin. Sekin oli eräs Paavo Väyrysen (ja kepukentän) suuria munauksia, koska Esko Ahon tunarointi tuli maksamaan Suomelle maltaita. Väyrysvihassaan Presidentti Koivisto lähti tukemaan Ahon hallituksen kriisiä-syventävää politiikkaa sillä seurauksella, että Suomeen saatiin pysyvä pitkäaikaistyöttömyys ja vastuuton yrityseettinen ilmapiiri. Sittemmin Aho törmäsi "kivimuuriin", mutta hänen onnistui vielä senkin jälkeen pomputtaa Eduskuntaa päästämään itsensä mielialalomalle jenkkiyliopistoon hävityn presidentinvaalin jälkeen (Kiitos Kansalle). Ahon palattua Suomeen, hän yritti viritellä yritystoimintaa. Olihan hän yrittäjien kehdossa vahvistusta saanut, ja jo Suomessakin elinkeinoasiamiehenä toiminut yrityselämän monipuolinen guru. Ahon bissnekset kuitenkin ajoivat karille, ja oli oletettavissa Ahon ajautuvan häirikkölinjalle suhteessa kepuun. Kepulla on edelleenkin vaikutusvaltaa, Aho pelastettiin veronmaksajien kustantamaan Sitraan ohi ansioituneimpien hakijoiden. Sääli Suomelle ja veronmaksajille.
Anneli Jäätteenmäki on täydellinen huippu kepulaisten puheenjohtajien rintamassa. Hän vakoili. Anneli Jäätteenmäki on enemmän väyrysläinen kuin aholainen. Väyrysläisyyteen kuuluu, että vaalien alla annetaan vaalikarjan keskuuteen "ulkopoliittinen pommi". Väyrynen vielä käytti kekkoslaisia konsteja, eli turvasi uhkaavaan ja viekkaaseen Neuvostoliittoon. Jäätteenmäki taas turvasi ihmisten henkeä-vahingoittavaan lupaavan islamilaiseen yhteisöön ja ex-stalinistiseen länsi-eurooppalaiseen vapaa-matkustusmukavuuteen. Anneli Jäätteenmäki joutui häpeällisesti eroamaan pääministerin toimestaan vain hetki sen jälkeen, kun hän oli pitänyt presidenttiä kädestä hallituksen nimittämisen jälkeen. Niin samanlaisia, ja niin erilaisia.
Matti Vanhanen joutui pääministeriksi nopealla aikataululla. Ilmeisesti kepun konkariosasto kieltäytyi edes ajattelemasta mahdollista vetovastuuta. Se ei ole helppo. No onneksi saatiin nuorehko Matti Vanhanen suostumaan pääministeriksi ja hallitus pelastui. Vanhanenhan nousi puoluejohtajaksi hieman myöhemmin, koska Jäätteenmäen uskottavuus oli "Atlantin pohjassa sen kuuluisan Ahon "uudistuksen" kanssa)". Vanhanen oli ollut ehdokkaana kepun puoluejohtajaksi kyllä jo aiemmin, mutta koska tiesi ettei milloinkaan normaalioloissa olisi tullut valituksi, oli demokraattisen pelleilyn nimissä täyte-ehdokkaana. Pääministeriys ja puheenjohtajuus tulivat Vanhaselle vahingossa, ei hän niitä olisi halunnut. Eivätkä tietenkään nekään, jotka Vanhasen tuntevat pidemmältä ajalta. Tekstiviestein parturi-kampaajia lähestyvä, perhearvoja aiemmin korostanut pääministerimme on kepu-evoluution täydellisin hedelmä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
... kokonaan, mutta huomasin heti juonen. On se vain kumma, miten tuommoisilla puheenjohtajilla puolue on noussut maan suurimmaksi eduskuntapuolueeksi.
Suomi ei ole urbanisoitunut ja kansainvälistynyt (positiivisessa mielessä) tarpeeksi. Jopa taajamissa elelevät äänestelevät muutoksen haltuunottavia voimia vastaan.
näin:
http://www.keskusta.fi/keskusta/aate/artikkelit/?article_id=5928
Olli oli aiemmin minulle jonkinlainen signaali siitä, että kepu siirtyy nykyaikaan. Uskoisin kuitenkin, että Olli oli ainut mahdollinen kepukärjestä maailmalle, ja samalla mainio syy siirtää "lipiraali" Olli sivuun päivän politiikasta.
Minun suhteen Olli tuhosi mahdollisuutensa asettumalla Alpo Rusin pituuden korokkeeksi.
toistan: Olet väärässä. Et ymmärrä alkuunkaan, mistä on kysymys.
tuloksena täyttä paskaa.
Voisitko perustella?
että kepu on tehnyt paljon työtä noiden puh.johtajiensa suhteen, mutta tulos on mitä on.
hän tarkoittaa, että invidi on tehnyt paljon työtä noiden keskustan puh.johtajien analysoinnin suhteen, mutta tulos on mitä on.
Olen erityisen tarkka siitä, etten ole väärässä koko ajan. Siksi en voisi kuuna päivänä luottaa kepulaiseen arvioon kohta satavuotiaasta.
"Olen erityisen tarkka siitä, etten ole väärässä koko ajan."
Tuo kai kertoo kaiken Individin juttujen oikeellisuudesta. Jos edes kerran vuodessa tulee totta oleva juttu, on Individi siis tyytyväinen.
Ei paljon tarvita logiikan opintoja, että huomaa Individin juttujen olevan 99 % paskaa.
sanoisin 99.9% paskaa.
Itseasiassa sanoin: En ole juurikaan väärässä.
...mutta sehän on normaalia sinun tapauksessasi. Et sanonut mitään lieventävää "juurikaan väärässä", vaan aivan rehellisesti (?), että olet tyytyväinen, jos edes joskus olet totuudellinen.