Täälläkin on niitä kirjoittajia jotka uudelleen ja uudelleen käyvät läpi vanhoja asioita. Niistä ei haluta päästää irti vaan täytyy saada hekumoida itsesäälissä ja oikein paisutella noita hirveyksiä että marttyyrin kruunun hohde ei jäisi keneltäkään huomaamatta.
Haluaisin tietää mikä on Raamatun kanta itsesääliin? Puhutaanko Raamatussa itsesäälistä tai onko siellä esimerkkejä ihmisistä jotka harrastivat itsensä säälimistä?
Mitä ajatellaan itsesäälistä? Tuoko itsesääli hyvän lopputuloksen ihmiselämässä? Pitäisikö itsesääliä vaalia vai tulisiko siitä pyrkiä erottautumaan? Onko itsesääli syntiä?
Haluaisin tietää mikä on Raamatun kanta itsesääliin? Puhutaanko Raamatussa itsesäälistä tai onko siellä esimerkkejä ihmisistä jotka harrastivat itsensä säälimistä?
Mitä ajatellaan itsesäälistä? Tuoko itsesääli hyvän lopputuloksen ihmiselämässä? Pitäisikö itsesääliä vaalia vai tulisiko siitä pyrkiä erottautumaan? Onko itsesääli syntiä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsesääliä täynnä oleva ihminen haluaa puhua aina vain omista kärsimyksistään. Jos toinen ihminen haluaa osallistua keskusteluun, hänet tyrmätään, koska eivät hänen kokemuksensa ole yhtään mitään niiden hirveyksien rinnalla joita tuo itsesäälijä n:o 1 on kokenut. Itsesäälijä haluaa olla koko ajan äänessä, häntä ei saa vaientaa sillä hänen elämäntehtävänsä on sääliä itseään. Sitä vastoin itsesäälijä mielellään ottaa vastaan kanssasäälijöiden kommentteja.
sitten ne ihmiset kuuluvat, jotka jatkuvasti muistelevat niitä 'menneisyytensä' väärintekojaan julkisesti jopa 'pöntön' takana todistaessaan?
Onkohan heilläkin taipumus vajota itsesääliin, vai onko kysymys jostain muusta..
Eräskin jo 30-40 vuotta uskontietä vaeltanut vanhimmistoveli muisti kertoa melkein jokaisella todistusvuorollaan siitä, kuinka hänellä oli ollut 'vino pino pornolehtiä sängynalla'. Ja ettei asia 'unohtuisi' kenenkään mielestä, hän ikäänkuin sen vakuudeksi huuli pyöreänä muka kauhisteli asiaa, sanoen: voi jos tietäisitte mitä kuvia niissä on..
Meinasin jo sanoa, kun asia alkoi ärsyttämään, että kyllä mie ainakin tiiän, mutta jätin sanomatta.. ;)
et itsesääli on syntiä sillä silloin ei turvata Jumalaan vaan ollaan kuin luovutettu ja suljettu kaikki ulospääsytiet. Ei uskota että Jumalalla olis ratkaisu vaikeisiin tilanteisiin. Raamattu sanoo, että tulisi kiittää joka tilassa. Kiittäminen on ristiriidassa taas voivottelun kanssa.
No kiitos kiitos, mut miks sä käytät mun nimimerkkiä? Itsesääli on minusta sairasta ihan samalla lailla kun säälikii. Enkä tarkota lääkärimielessä vaan ihav vaan asenteena.
et voi varastaa multa nimimerkkiäni kun rekkasin.
Olen kokenut syvästi omassa elämässäni
että itsesääli on pahinta itsensä aliarvioimista
ja pahimmillaan tie masennukseen
mitä vihollinen käyttää ovelasti tuhotakseen ja tappaakseen.
Se että ihminen on itsesäälin vallassa
eikä pääse siitä irti, kertoo hänen hylkäämisen
haavasta, jota on liian kipeää käsitellä ja kohdata.
Siksi hän yrittää elää suoritettua marttyyrielämää
joka loppujen lopuksi ajaa ihmisen stressitilaan
sillä jos vaikeita asioita ei kohtaa ja käsittele
Herran kanssa, niin siellä ne on ja pysyy.
Eheytymisen tie on myös sitä, että
antaa itselleen anteeksi ja sanoutuu irti
Jeesuksen nimessä itsesäälin synnistä
niin silloin vapautuminen pääsee alkuun.
Koko maailmassa ei ole varmaan yhtäkään ihmistä
joka ei olisi kokenut hylkäämistä
ja näitä haavoja voi kantaa vuosia
jos ei suostu luovuttamaan itseään kokonaan
Jumalan rakkaan ja parantavan käden alle.
Raamatussa on monia myös itsesäälin vallassa olleita, esim: Job, Daavid ja Salomo ym.
Sanoutuen irti itsesäälistä,kääntyen parannusta tehden
ylistäen ja kiittäen Jumalan puoleen
he pääsivät itsesäälin syöveristä.
**
Herra avaa sokeain silmät
Herra nostaa alaspainetut
Herra rakastaa vanhurskaita.
Ps.146:8
Silloin Job, vastasi Herralle ja sanoi:
Minä tiedän että sinä voit kaikki
ja ettei mikään päätöksesi
ole sinulle mahdoton toteuttaa.
Job.42:1
Ja tomu palajaa maahan
niinkuin on ollutkin
ja henki palajaa Jumalan tykö
joka sen on antanutkin.
Saar.12:7
Kietoudun itsesääliin kuin pehmoiseen viittaan. Siinä olemme me: minä ja minun itsesäälini ja me voimme hyvin. Päivä päivältä itsesäälini kasvaa ja kukoistaa. Minä pienenen ja itsesäälini kasvaa ja valtaa lopulta minut kokonaan. Lopulta en enää tunnista itsesääliäni, siitä on tullut minä.
Itsesääli on oikeastaan samaa kuin anteeksi antamattomuus ja ylpeys. Ainekset katkeruudelle. Ja siitähän meidän tulisi päästä pois. Niin ja antaa anteeksi, koska mekin olemme saaneet anteeksi Jumalalta! Lähestyyhän Pääsiäinen, muistojuhla meidän vapautuksesta, jonka Kristus teki meille valmiiksi! Jättäkäämme itsesäälinviitta harteiltamme ja ottakaamme Rakkaus kumppaniksemme.
tuo, että 'jättäkäämme itsesäälinviitta harteiltamme ja ottakaamme Rakkaus kumppaniksemme'.
Samaan syssyynhän voisi myös nakata sinne 'huitsin nevadaan' ne väärämielisen vajavaisuudenkaavun riekaleetkin, ja olla aidosti sitä mitä on - vajavaisena.. ;)
Jos on yksinäinen niin onko ollut ystävällinen ja antanut tukea muille yksinäislle, sillä sitä mitä kylvää myös niittää.
Jos vain käpertyy itseensä ja itsesääliin, niin siinä saa rypeä, mutta jos alkaa kiittämään ja riuhtaisee itsensä itsesäälistä ja alkaa säälimään muita ja rukoilla muitten puolesta pääsee eroon itsesäälistä.
Antakaa niin teille annetaan.
Iloa tai rakkautta tai rahaa tai autoja niin kylvätte ja niitätte sitä mitä olette kylväneet.
Usko ilman tekoja on kuin..