... elämä on pilalla. Työ vetelee viimeisiään, suhde ajautuu karille, muutenkin menee surkeasti.
Mitä jää jäljelle ja kuinka selviytyä elämästä eteenpäin?
Antakaa neuvoja ja apuja, kiitos.
nimim. onkoelämäniohi
Mitä jää jäljelle ja kuinka selviytyä elämästä eteenpäin?
Antakaa neuvoja ja apuja, kiitos.
nimim. onkoelämäniohi
Vastaukset 10
Vanhimmat
että ohi se on! Toivottavasti on hautapaikka katottuna ja maksettu! Jos sulla oikeesti olis noin huonosti asiat, niin tää olis viimonen paikka mistä neuvoa kysyä! Mutta kyllähän säälin varjolla aina muutaman saa höynäytettyä... ei kun multiin!
sopivat tuollaisetkin avaukset, aiemmin täällä on riittänyt empaattisuutta. Jos et itse kirjoita muutakuin soopaa, niin älä sentään mene niin helppoon että kuvittelisit kaikkien muidenkin kirjoittajien toimivan tavallasi.
Emme pysty millään tietämään kuka kirjoittaa sydämellään, kuka ei.
Pyydän ette häiriköisi tällaisia avauksia.
Kiitos ystävällisyydestä. Tosiaan tarkoitus ei ollut antaa tästä mitään provovaikutelmaa, vaan kertoa omasta elämästä näin anonyyminä täällä. Halusin juttuseuraa, mutta tämä näyttikin menevän niin, että jouduin kahden kirjoittajan pilkkaamaksi.
sinulta harvinaisen ilkeästi kirjoitettu viesti. Toivottavasti joudut itse uhriksi ja kaivat itsellesi sitä hautaasi. Älä ikinä loukkaa tuolla tavalla ketään täällä palstalla, vaikka olisi kuinka virtuaalia!
...kun postittaa viestin ja pienisieluiset virtuaalirotat alkaa nakertamaan viestiäsi?
Aina löytyy niitä joilla on pakkomielle vastata jokaiseen viestiin olipa se aina järkevää tai ei.
Mitä itse kysymykseesi tulee "onko elämäsi ohi?" Voin vastata että ei se todellakaan ole ohi, olet risteyksessä jossa sinulla on valittavana uusi suunta niin työelämän kuin ihmisuhteesi kohdalla. Itse olen oppinut että ihmisuhteet ovat hiukan ikäviä korjattavia, helpommalla pääsee kun väsää uuden.. johtuen lähinnä siitä että ihminen pystyy muuttamaan tapojaan niin kovin vähän... samoihin ongelmiin tuossa korjatussa suhteessa tulee samat ongelmat kuin ennen remppaa.
Ongelmat työelämässä ovat aivan turhaa pelkoa joita tulee jokaiselle kun tiedossa on isoja muutoksia elämässä, loppujen lopuksi yleensä se uusi työtilaisuus saattaa olla jopa paljon parempi kuin se entinen...
Vastasit myös erittäin selkeästi, kiitos sinulle siitä. Tuosta työjutusta sen verran, että kuitenkin pakko minun on 'kituuttaa' tuossa nykyisessä työssä niin kauan, että löydän jotain parempaa. Olen myös miettinyt eri opiskeluvaihtoehtoja, ei vain löydy sellaista, mikä kiinnostaisi ylitse muiden. Tulee sellainen fiilis, että 'onko minusta siihen ja opinkohan'.
Voi olla, että itsetuntoni on aika heikoilla ja pitäisi vaan saada lisää virtaa jostain. Elämäntilanteeni todellakin on nyt siinä pisteessä, että itseluottamusta ei järin ole.
Ikävää sinänsä jos maailma ei sulle näyttäydy niin valoisana juuri nyt, mutta viime kädessä olet siitä itse vastuussa. Pahamieli tuli kun luin ketjua ja huomasin , että joku vilpitön ihminen on hetkeksi viereesi pysähtynyt ja yrittänyt auttaa sua, saaden orjantappuraa palkaksi..siihen loppui vähäinen myötätuntoni sun kohdalta. Sen sijaan toivotan ystävälliselle sielulle Oes:lle voimia jatkaa samaan malliin vaikka toiset nakkaavat kapuloita rattaisiin. Harvinaista ja älyttömän hienoa!
Sen verran näemmä sappi kiehahti, että nicit meni sekaisin..Kaikkea hyvää siis Kuunkulkijalle :)
..yhdyn edelliseen siinä. että lyötyä ei saisi enää uudelleen lyödä. Kaikilla meillä on ristimme kannettavana, ollaan ihmisiä toisillemme. Harmittaa eräiden tyhmyys ja pienuus, mutta kyllä se vielä heille kostautuu..Olemme oman onnemme seppiä tiettyyn pisteeseen asti, joten asioille on jotain tehtävissä.
Jaksamista eritoten niille, joilla on sydän vielä paikallaan!
Jaksan silti elättää toivoa, että jossain vaiheessa elämä näyttää valoisammalta kuin just nyt. Se onkin ajan kysymys, että milloin. Välillä vaan tulee mietittyä, että olenko epäonnistunut täydellisesti kaikessa.
Tiedätkö muuten, kun tässä kirjoittelee tätä tekstiä ja miettii ajatuksella tekstejään, niin melkein alkaa naurattamaan. En tiedä, mistä johtuu. Ehkä se vaan helpottaa, kun saa purkaa sisintään anonyyminä tällaiselle palstalle, eikä kukaan ns. tuttu/läheinen tiedä, kuka tässä kirjoittelee. Se helpotus tämä virtuaali on. Tunnen oloni tällä hetkellä paljon paremmaksi teidän muutaman ihmisen tuestanne johtuen. Ei voi muuta kuin kiittää.