Mistä aiheesta syntyy samassa määrin eripuraa kuin uskonnosta ? Jokaisella ihmisellä on OIKEUS ilmaista mielipiteensä, mutta VELVOLLISUUDEKSI se ei muutu vain sen vuoksi, että ko. henkilöstä tuntuu siltä.
Uskonto-käsitteellä on ratsastettu ja valloitettu yltympäri maailmaa, samalla kun miljoonat ihmiset ovat oikeasti päässeet hengestään erilaisissa konflikteissa, joita toimeenpannaan yhä tänäänkin eri jumalien ja uskontojen nimissä. On totta, että uskontojen siivellä tehdään paljon pahaa, mutta miksi, siihen löytyy selitys uskontojen ideologiasta. Jokainen uskonto toimii vastoin ihmisen parasta. Uskonto hallitsee, hajottaa, vaatii ja valloittaa. Uskonto tuomitsee ja karkottaa luotaan vilpittömät etsijät jne. Uskonnot ovat saaneet syntynsä ”pimeyden lähteistä”, eikä niillä ole mitään tekemistä sen pelastavan uskon kanssa, josta raamattu todistaa.
Fariseukset ja kirjanoppineet edustivat uskonnollisuutta ”puhtaimmillaan”. Tämän päivän fariseuksia me löydämme itsestämme, mikäli kuvittelemme itsestämme enemmän kuin on soveliasta. Siksi en minäkään edes yritä kuvitella voivani muuttaa tai hillitä tämän palstan tai vaikkapa skeptikkojen mielipiteitä, joista Heikki Lindevallin Aamulehdessä esittämät ajatukset ovat esimerkkinä.
Skeptikot harjoittavat omaa uskontoaan, kuten jokainen meistä silloin kun se ei ole sopusoinnussa raamatun ilmoittavan elävän uskon sanan kanssa. Tämä sana on Jeesus, joka sovitti maailman synnit Golgatan ristillä, myös kaikkien meidän skeptiset tai muutoin uskonnolliset ajatukset ja toimet. Suurin synti on ero Jumalasta, josta meidät erottaan nimenomaan meidän ajatuksemme sekä ennakkoluuloiset asenteemme. Esim. skeptinen suhtautuminen yksistään ei tee ketään syntiseksi, ellei siihen liity raamatun ilmoittaman Jumalan kieltäminen. Mutta jos se tapahtuu, silloin toteutuu synneistä suurin. Sen mukaan meidät on jo tuomittu kadotukseen, riippumatta siitä mitä me tästä ajattelemme tai annammeko me edes tälle näkemykselle sijaa mielissämme.
Osoittaisit suurta rohkeutta, mikäli uskaltaisit asettaa kyseenalaiseksi ne uskomukset tai uskontosi, jota esim. tunnustuksellinen skeptisyys edustaa. Näin tapahtuisi mikäli sisimmässäsi uskaltaisit ”heittää koukun järveen”. Pelkäätkö kalastaa siksi, että maailmankuvasi järkkyisi ? Ethän saa kalaa, ellet kalasta, etkä milloinkaan tule edes tietämään, onko järvessä kaloja. Tyydyt vain kuuntelemaan toisten mielipiteitä ja punomaan omia kuvitelmiasi niin kauan kunnes luontainen (uskonnollinen) ylpeytesi estää sinua ITSEÄSI tarttumasta onkeen.
Kehotan siksi sinua: Aseta näkemyksesi rehellisesti ja vilpittömästi näkyville sen Jumalan eteen, jonka olemassaoloa epäilet. Tee se sisimmässäsi, olet sitten näkemyksistäsi täysin varma tai vaikkapa vain ns. epäilevä tuomas. Puhu sitten ”tyhjyyteen” ja tunnusta rehellisesti epäilyksesi tai mielipiteesi, olkoon se mikä hyvänsä. Kysy onko hän olemassa ja rakastaako hän oikeasti niin paljon sinua, että antoi ainoan poikansa ristille kuolemaan SINUN vuoksesi. Pyydä lopuksi, että jos raamatun ilmoitus sittenkin on totta, ETTÄ HÄN VAKUUTTAA SINUT SIITÄ. Silloin olet heittänyt onkesi veteen ja tulet yllättymään.
Meillä ei mielestäni ole oikeutta olla PERUSTELLUSTI eri mieltä näkemyksistämme, ellemme sitä ennen anna toiselle osapuolelle mahdollisuutta todistaa niiden todenperäisyyttä tai valheellisuutta ! Näyttö pitää olla olemassa, kuten maallisessa oikeuslaitoksessakin, ennen kuin tuomitaan. Tässä tapauksessa sen antamisesta huolehtii Jumala itse. Ei hän vaadi tuekseen inhimillisiä kannanottoja tai ajatuksia. Kysymys on viime kädessä siitä TAHDOTKO sinä tulla tuntemaan totuuden, vai et.
Uskonto-käsitteellä on ratsastettu ja valloitettu yltympäri maailmaa, samalla kun miljoonat ihmiset ovat oikeasti päässeet hengestään erilaisissa konflikteissa, joita toimeenpannaan yhä tänäänkin eri jumalien ja uskontojen nimissä. On totta, että uskontojen siivellä tehdään paljon pahaa, mutta miksi, siihen löytyy selitys uskontojen ideologiasta. Jokainen uskonto toimii vastoin ihmisen parasta. Uskonto hallitsee, hajottaa, vaatii ja valloittaa. Uskonto tuomitsee ja karkottaa luotaan vilpittömät etsijät jne. Uskonnot ovat saaneet syntynsä ”pimeyden lähteistä”, eikä niillä ole mitään tekemistä sen pelastavan uskon kanssa, josta raamattu todistaa.
Fariseukset ja kirjanoppineet edustivat uskonnollisuutta ”puhtaimmillaan”. Tämän päivän fariseuksia me löydämme itsestämme, mikäli kuvittelemme itsestämme enemmän kuin on soveliasta. Siksi en minäkään edes yritä kuvitella voivani muuttaa tai hillitä tämän palstan tai vaikkapa skeptikkojen mielipiteitä, joista Heikki Lindevallin Aamulehdessä esittämät ajatukset ovat esimerkkinä.
Skeptikot harjoittavat omaa uskontoaan, kuten jokainen meistä silloin kun se ei ole sopusoinnussa raamatun ilmoittavan elävän uskon sanan kanssa. Tämä sana on Jeesus, joka sovitti maailman synnit Golgatan ristillä, myös kaikkien meidän skeptiset tai muutoin uskonnolliset ajatukset ja toimet. Suurin synti on ero Jumalasta, josta meidät erottaan nimenomaan meidän ajatuksemme sekä ennakkoluuloiset asenteemme. Esim. skeptinen suhtautuminen yksistään ei tee ketään syntiseksi, ellei siihen liity raamatun ilmoittaman Jumalan kieltäminen. Mutta jos se tapahtuu, silloin toteutuu synneistä suurin. Sen mukaan meidät on jo tuomittu kadotukseen, riippumatta siitä mitä me tästä ajattelemme tai annammeko me edes tälle näkemykselle sijaa mielissämme.
Osoittaisit suurta rohkeutta, mikäli uskaltaisit asettaa kyseenalaiseksi ne uskomukset tai uskontosi, jota esim. tunnustuksellinen skeptisyys edustaa. Näin tapahtuisi mikäli sisimmässäsi uskaltaisit ”heittää koukun järveen”. Pelkäätkö kalastaa siksi, että maailmankuvasi järkkyisi ? Ethän saa kalaa, ellet kalasta, etkä milloinkaan tule edes tietämään, onko järvessä kaloja. Tyydyt vain kuuntelemaan toisten mielipiteitä ja punomaan omia kuvitelmiasi niin kauan kunnes luontainen (uskonnollinen) ylpeytesi estää sinua ITSEÄSI tarttumasta onkeen.
Kehotan siksi sinua: Aseta näkemyksesi rehellisesti ja vilpittömästi näkyville sen Jumalan eteen, jonka olemassaoloa epäilet. Tee se sisimmässäsi, olet sitten näkemyksistäsi täysin varma tai vaikkapa vain ns. epäilevä tuomas. Puhu sitten ”tyhjyyteen” ja tunnusta rehellisesti epäilyksesi tai mielipiteesi, olkoon se mikä hyvänsä. Kysy onko hän olemassa ja rakastaako hän oikeasti niin paljon sinua, että antoi ainoan poikansa ristille kuolemaan SINUN vuoksesi. Pyydä lopuksi, että jos raamatun ilmoitus sittenkin on totta, ETTÄ HÄN VAKUUTTAA SINUT SIITÄ. Silloin olet heittänyt onkesi veteen ja tulet yllättymään.
Meillä ei mielestäni ole oikeutta olla PERUSTELLUSTI eri mieltä näkemyksistämme, ellemme sitä ennen anna toiselle osapuolelle mahdollisuutta todistaa niiden todenperäisyyttä tai valheellisuutta ! Näyttö pitää olla olemassa, kuten maallisessa oikeuslaitoksessakin, ennen kuin tuomitaan. Tässä tapauksessa sen antamisesta huolehtii Jumala itse. Ei hän vaadi tuekseen inhimillisiä kannanottoja tai ajatuksia. Kysymys on viime kädessä siitä TAHDOTKO sinä tulla tuntemaan totuuden, vai et.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..kuin on uskontokuntia.
Jokaisella uskontokunnalla on oma käsityksensä "totuudesta".
uskonnollinen totuus on siitä hassu asia, että siinä "unohtuu" uskontokunnan negatiiviset asiat.
MUTTA,
Fakta on aina faktaa.....
Dekkari.
Suomi24/uskonto/scientologia
Ihan tässä vain tuli mieleeni, että puhutaanko missään noista toisista uskonnoista Jumalasta, joka on henki, ja jonka tekoa me olemme, ja joka RAKASTAA meitä. Jos puhutaan niin missä?
Rakkaus on tässä kysymyksessä se tärkein asia.
Heitä ongesi vessanpyttyyn ja usko äläkä epäile, että saat kalaa sieltä, hyvää ruokahalua.
Uskallatko itse kyseenalaistaa uskosi, jonka olet opiskellut valmiiksi kirjoitetusta kirjasta? Uskallatko kyseenalaistaa opit, joiden todenperäisyyttä et ehkä ole koskaan itse pohtinut vaan omaksunut kaiken suoraan ihmisten kirjoittamasta painetusta? Vai pelkäätkö, että tämä aiheuttaisi liikaa pohtimista, oman järjen käyttöä? Uskallatko myöntää totuuden vai et?
Sanotaan että totuuksia on niin monta kuin ihmisiäkin. Kiitos, minä olen jo oman uskoni löytänyt eikä minun tarvitse puhua kenenkään keksimälle jumalhahmolle.
Uskovalla on oikeus ja hyvä asia esittää kysymyksiä, ja puhujia voi kyseenalaistaa. Raamattu on se viisas kirja josta ne vastaukset löytyy, ja kun rukoilee ja etsii vastauksia eteen tuleviin kysymyksiin, saa aikanaan vastauksia. Aina vastaus ei tule heti, mutta voin kokemuksesta kuitenkin sanoa että Jumala tietää ihmistä paremmin mikä kullekkin ihmiselle on parasta.
Jos haluaa tulla uskovaiseksi, täytyy rukoilla Jumalalle, ja jollei itse löydä sanoja joilla rukoilisi niin rukouspalvelut palvelevat ilmaiseksi seurakuntien sivuilla. Niihin saa jättää sähköpostia.
Kristityt kopioivat elämänoppinsa suoraan jonkun toisen painamasta ja kirjoittamasta kirjasta, joka olisi ainakin minulle aivan vieras ajatus. Monet kristityt eivät arvostele tai mieti kahta kertaa mitään raamattunsa opetuksista vaan elävät tämän painetun sanan mukaan kyseenalaistamatta sen alkuperää.
Muista kuitenkin että raamattu on monille ihmisille (esim. minulle) pelkkä kirja, josta en usko löytyvän yhtä ainutta vastausta, ja sinun palvomasi jumala on minulle vain myyteissä esiintyvä satuhahmo. Uskokaa pois, muuhun uskovat ovat aivan yhtä onnellisia kuin tekin eivätkä halua kääntyä kristityiksi, kuten monet kristityt tuntuvat kuvittelevan.