Tämä aloitus ei suoranaisesti luterilaisuuteen kuulu, mutta antaa kuvan siitä mitä yleisesti luterilainen kirkko kumartaa.
Lainaus kirjoittamastani romaanista "Riivattu maailma ja sen lunastus"
(Rabbi ei voita kiusauksia)
Mutta kuinka ollakaan, uskoiko rabbi itsekään, mitä hän lapsille opetti, se selviää kun tarkailemme hänen sisäisiä ajatuksiaan, kun hänen oli yksin. Hän ajatteli: Ollako valittu vai eikö olla? Siinäpä vasta kysymys. Huh “valittu” väliäkös sillä! Koska, koska onko Jumalaa ensinkään olemassa ja, mikäli ei ole olemassa niin eihän silloin ole Jumalan omaisuuskansaa. Mutta toisaalta, kuinka kaikki on saanut alkunsa? Se on ihme! Piru periköön mitäs minä nyt … tällaisia? Mutta jokin voimahan täytyy olla?… Jokin luonnon energia, josta kaikki on saanut alkunsa, sehän se selittää myös magian. Mutta valittuja! Olemmeko valittuja? [Ääni vastasi] “Olette”
No, mikä perkele se nyt tuon sanoi? [Ääni vastasi] “Perkele”.
"Hyvä tavaton sekoanko minä?"
[Ääni vastasi] “Et, jos olet valittu.”
"Nyt minun on rauhoituttava siis, olenhan joka tapauksessa valittu, jos en Jumalan, niin silloin … [Ääni vastasi] “Perkeleen valittu, ja samapa tuo”
"No, voi sun seitsemät syöverit sanoinko sen minä vai joku…”
[Ääni sähisi korvassa] “Minä se olin, minä”. [Rabbi hikoilee valtavasti ja sitten joku oppilas ilmestyi].
Rabbi voitteko huonosti? "Kuka tuo on … onko hän ollenkaa … oppilaitani?"
Rabbi: “Voin, voin hyvin … mutta kuka sinä …? Mitä sinä oikein naurat?” Rabbi säikähtää hirvittävästi, kun lapset kasvot eivät enää olleetkaan lapsen kasvot. Ne olivat muistuttaneet tuolloin ivallisen vanhuksen kasvoja, joissa kuitenkin oli lapsen pyöreyttä.” Paholainen ojensi kätensä ja kähisi kimakalla äänellä: “Tule, tule minä näytän sinulle Messiaan olet valittu, niin, valittu.” Rabbi juoksi yläkertaan, mutta ei voinut paeta, sillä kaikki oli hänen sisällään. Hän juoksi lehterille. Silloin rabbia ei seurannut enää yksi, vaan legio “oppilaita” he huutivat “me pääsimme läpi”, “pääsimme livahtamaan.” Rabbi juoksi aivan liian lähellä lehterin reunaa ja hän horjahti mätkähtäen alas. Rabbi iski niskansa penkkien selkänojaan ja loputhan te arvaattekin?
Mutta kuinka nuo saatanat pääsivät livahtamaan helvetistä? Herrahan sulki ne helvettiinsä jo 1500 vuotta sitten. Sulki siten, että ne eivät voineet kenenkään sielua ja ruumista kokonaisuudessaan riivata. Mutta ne toisaalta riivasivat rabbia aikalailla. Olikohan nyt asialla Kaifanus? Ja oliko rabbi liian heikkohermoinen? Mene ja tiedä?
Lainaus kirjoittamastani romaanista "Riivattu maailma ja sen lunastus"
(Rabbi ei voita kiusauksia)
Mutta kuinka ollakaan, uskoiko rabbi itsekään, mitä hän lapsille opetti, se selviää kun tarkailemme hänen sisäisiä ajatuksiaan, kun hänen oli yksin. Hän ajatteli: Ollako valittu vai eikö olla? Siinäpä vasta kysymys. Huh “valittu” väliäkös sillä! Koska, koska onko Jumalaa ensinkään olemassa ja, mikäli ei ole olemassa niin eihän silloin ole Jumalan omaisuuskansaa. Mutta toisaalta, kuinka kaikki on saanut alkunsa? Se on ihme! Piru periköön mitäs minä nyt … tällaisia? Mutta jokin voimahan täytyy olla?… Jokin luonnon energia, josta kaikki on saanut alkunsa, sehän se selittää myös magian. Mutta valittuja! Olemmeko valittuja? [Ääni vastasi] “Olette”
No, mikä perkele se nyt tuon sanoi? [Ääni vastasi] “Perkele”.
"Hyvä tavaton sekoanko minä?"
[Ääni vastasi] “Et, jos olet valittu.”
"Nyt minun on rauhoituttava siis, olenhan joka tapauksessa valittu, jos en Jumalan, niin silloin … [Ääni vastasi] “Perkeleen valittu, ja samapa tuo”
"No, voi sun seitsemät syöverit sanoinko sen minä vai joku…”
[Ääni sähisi korvassa] “Minä se olin, minä”. [Rabbi hikoilee valtavasti ja sitten joku oppilas ilmestyi].
Rabbi voitteko huonosti? "Kuka tuo on … onko hän ollenkaa … oppilaitani?"
Rabbi: “Voin, voin hyvin … mutta kuka sinä …? Mitä sinä oikein naurat?” Rabbi säikähtää hirvittävästi, kun lapset kasvot eivät enää olleetkaan lapsen kasvot. Ne olivat muistuttaneet tuolloin ivallisen vanhuksen kasvoja, joissa kuitenkin oli lapsen pyöreyttä.” Paholainen ojensi kätensä ja kähisi kimakalla äänellä: “Tule, tule minä näytän sinulle Messiaan olet valittu, niin, valittu.” Rabbi juoksi yläkertaan, mutta ei voinut paeta, sillä kaikki oli hänen sisällään. Hän juoksi lehterille. Silloin rabbia ei seurannut enää yksi, vaan legio “oppilaita” he huutivat “me pääsimme läpi”, “pääsimme livahtamaan.” Rabbi juoksi aivan liian lähellä lehterin reunaa ja hän horjahti mätkähtäen alas. Rabbi iski niskansa penkkien selkänojaan ja loputhan te arvaattekin?
Mutta kuinka nuo saatanat pääsivät livahtamaan helvetistä? Herrahan sulki ne helvettiinsä jo 1500 vuotta sitten. Sulki siten, että ne eivät voineet kenenkään sielua ja ruumista kokonaisuudessaan riivata. Mutta ne toisaalta riivasivat rabbia aikalailla. Olikohan nyt asialla Kaifanus? Ja oliko rabbi liian heikkohermoinen? Mene ja tiedä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.