Joku kirjoitti lehteen, että "montako pommia pitää vielä räjähtää, ennenkuin työttömyyteen ja pahoinvointiin puututaan". -No voi jeesus mikä ajattelutapa. Eli kaikki, joilla on asiat huonommin kuin Petrillä, ovat riskiryhmässä räjäyttää pommi ostoskeskuksessa??
--
Samoin syiden etsiminen netistä on käsittämättömän ääliömäistä. Toki sieltä tietoa saa, mutta mitä sitten? Luuleeko joku taulapää, että ilman nettiä vuodenpäivät iskua valmistellut Petri olisi luovuttanut? Että ei voi mitään? Että netin syy? Voi helvetti.
--
--
Samoin syiden etsiminen netistä on käsittämättömän ääliömäistä. Toki sieltä tietoa saa, mutta mitä sitten? Luuleeko joku taulapää, että ilman nettiä vuodenpäivät iskua valmistellut Petri olisi luovuttanut? Että ei voi mitään? Että netin syy? Voi helvetti.
--
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinhän se on , että vaikka elämme vuotta 2002, ihmiset vielä etsivät "soihduilla ja lyhdyillä" syntipukkia. Nyt vain syytetään esimerkiksi internettiä noitien sijaan.
Kunpa ihmiskunta voisi alkaa elämään nykyajassa...
Juuri niin. Ei vain voida sisäistää sitä, että yksittäinen henkilö pimahti tai oli sairas. Sairaan ihmisen teko tuo oli. Ei hylätyn, työttömän tai köyhän.
On juuri nyt meneillään teatteriesitys;) jossa näyttelijöillä on pommit ympärillään sidottuina ja yleisölläkin on pommit ympärillä joka seinällä. Mitäs tuumaatte onko "sairaan ihmisen" näytelmä vai "hylätyn työttömän köyhän" ja vieläpä alistetunkin käsikirjoittama draama? Ja mitä löytyy syyllinen? Vai pitäisikö sellaista edes etsiä?
Yleensäkin on aivan käsittämätöntä miten AINA esim. Myyrmannin kaltaisiin tapauksiin sotketaan Internet ja/tai pelit. Ja tietenkin armoton yleistäminen: kaikki tietokoneen käyttäjät ovat vaarallisia ja vanhempien tulisi valvoa lasten netin käyttöä. Pyh, sanon minä. Se on aikalailla ihmisestä kiinni että edes lähtee etsimään jotain pomminteko-ohjeita netistä tai vastaavaa.
Sitten puhutaan vielä että näitä pitäisi rajoittaa. Tietääkseni ei ole laitonta kertoa miten pommi tehdään, eikä myöskään ole laitonta pitää koneellaan vaikka tuhatta pomminteko-ohjetta, jos niin haluaa.
Miksi kaikista asioista puhuvat julkisesti sellaiset ihmiset jotka eivät aiheesta ymmärrä mitään tai eivät ole vaivautuneet edes perehtymään?
Aina saa yleisönosastolta lukea kuinka "ei meidän nuoruudessa ollut mitään tällaista, kun ei ollut tietokoneita tai videoita". Ei ole sattumalta pälkähtänyt päähän että syynä kaikenlaiseen hirveyteen saattaisi löytyä kenties ympäristöstä ja/tai vanhemmista?
No niinhän se on: kun kyse on nuoresta, puhutaan siitä kuinka netti ja pelit vaikuttavat vaikuttavat käyttäytymiseen, kun kyse on vanhemmista ihmisistä, niinkuin case Moskova, onkin kyse terrorismista. Totuus on että ympäristö vaikuttaa.
Mitä tulee teatteri-tilanteeseen niin mielestäni se on tavallaan ihan oikein. En tarkoita että panttivankien tappaminen tai kiduttaminen olisi oikein, mutta mielestäni hyvä keino yrittää lopettaa sota. Aika iso määrä ihmisiä uhrattavaksi, jos olisi vaihtoehtona sodan lopettaminen. Mielestäni jos vaakakuppi-periaatteella punnitaan, niin jos toisessa kupissa on sota, sen vaatimat ihmishenget panttivankien henget ja toisessa kupissa sodan lopettaminen ja ihmishenkien säästyminen niin ratkaisun ei pitäisi olla kovin vaikea. Minun mielipiteeni on kyllä se että ihmishenki on kuitenkin se joka voittaa, oli toisessa kupissa mitä hyvänsä...
Maailma on matkalla kohti tuhoaan, ja sen olemme me aiheuttaneet, sille ei mitään mahda, mutta jos koitettaisiin pelastaa se mikä pelastettavissa on.
Kenties auttaisi jos muukalaiset avaruudesta tulisivat ampumaan meitä plasma-mutkillaan. Saattaisivat ihmiset vihdoin tajuta kuinka pieniä olemme ja miten merkityksettömiä keskinäiset kahinointimme ovat, jos tuolla jossain on joku joka voi milloin tahansa tulla ja pyyhkäistä koko lajimme sukupuuttoon. Olisi aika ehkä koittaa yhdistää voimia, niinkuin elokuvissa kun pahat avaruusmiehet tulee ja kun ne on voitettu niin kaiken rotuiset ja näköiset ihmiset hurraavat ympäri maapalloa...
Ihmisellä on pikemminkin asiat liian hyvin, kun hänellä tulevat joutavanpäiväiset aisat mieleen.