Monta vuotta sain kestää parini herjauksia, tempauksia toisiin naisiin, juonittelua, väkivaltaa. Olihan siinä pakko olla jotain hyvääkin kun en ennen tajunnut lähteä. Paitsi että nyt ei ainakaan tule mieleen, oli kai vaan se että oli tottunut toisen osapuolen läsnäoloon. Eikä rakkaus kuulunut asiaan enää vuoden yhdessäolon jälkeen. Miksi en ennen ymmärtänyt lähteä? Kai siksi että ei halunnut satuttaa toista, ja siksi, että ikinä en olisi toisesta uskonut niitä asioita mitä hän minulle teki! Enkä voi väittää ettenkö itse olisi tehnyt väärin, joo. Monesti. 7 kk sitte mun silmät aukes, ja lähdin.
Ja nyt...Seurustelen nuoren miehen kanssa, joka osaa olla hellä, ihana, ottaa huomioon minutkin, huumorintajuinen...Miksen ole aikaisemmin häntä löytänyt? Ei tulisi mieleenkään etteikö häneen voisi luottaa. Yksinkertaisesti, elämässäni kaikki on nyt hyvin, ja tuntuu että tämän minä olen ansainnutkin. Kiitos sinulle kun astuit elämääni, äläkä koskaan mene pois. Niin kuin olet luvannutkin. =)
Ja nyt...Seurustelen nuoren miehen kanssa, joka osaa olla hellä, ihana, ottaa huomioon minutkin, huumorintajuinen...Miksen ole aikaisemmin häntä löytänyt? Ei tulisi mieleenkään etteikö häneen voisi luottaa. Yksinkertaisesti, elämässäni kaikki on nyt hyvin, ja tuntuu että tämän minä olen ansainnutkin. Kiitos sinulle kun astuit elämääni, äläkä koskaan mene pois. Niin kuin olet luvannutkin. =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
että edes joku on onnellinen =)
Toivotan onnellista jatkoa..