srksta

hänen (Jeesuksen) "pilkkaansa kantaen". Siellähän voi joutua "roistojen kanssa ristille".

Kysymyksesi aihepiiri on laaja-alainen ja osittain vaikeakin. On yleisiä periaatteita, jotka ovat Jumalan asettamia ja hengellisesti päteviä, mutta sitten on myös yksilökohtaisia kysymyksiä.

Henkilökohtaisessa johdatuksessa jokaisen täytyy vain etsiä omakohtaisesti oikeaa toimintatapaa ja olla rehellisenä Jumalan sanan edessä, että valo saa paljastaa kaikenlaisen katkeruuden, jos sellaista ehkä on sieluun pesiytymässä, niin että ne omakohtaiset ratkaisut joita yksilöuskova seurakuntakysymyksessä tekee, eivät sitten tapahtuisi huonolla asenteella.

Kun ilmeisesti kirjoitat aloituksesi aivan vakavalla mielellä ja kysymykseen saattaa liittyä kipeitäkin seikkoja vastaan aivan vakavasti, sinulle sydämestäni siunausta toivottaen ja kaikkea hyvää toivoen, vaikka laitankin tähän vain muutaman keskeisen periaatteen niin kuin minä olen näistä ymmärrystä saanut.
Näin tahdon jokaista veljeä ja siskoa rohkaista asiaa edelleen Sanasta tutkimaan.

- -

Ensinnä, jokainen seurakunnan virkaanasettama ei suinkaan ole Jumalan virkaanasettama. Mutta tietyssä mielessä meidän tulisi suhtautua häneen niin kuin hän olisi. Tämä on minun käsitykseni.

Jos ja kun seurakuntalaiset suhtautuvat päättäjiinsä oikealla asenteella se on kunnioitusta Jumalaa kohtaan, koska Hän on seurakunnan ja seurakunnallisen järjestyksen asettaja, järjestyksen Jumala. Kun seurakuntalaiset siunaavat paimeniaan niin Jumala voi sitten vaikuttaa parannuksen halua niissä paimenissa, joiden kaikki toimet eivät valoa kestä, ja jos parannusta ei synny tai jos kyseiset paimenet ei alunalkaenkaan ole Jumalan vaan ihmisten asettamia, tällä tavalla Herra siirtää heidät lopulta syrjään. Jumalan tahto ei ole siirtää ketään syrjään ihmisten lihallisella käsivarrella, niin että seurakuntalaiset napisee ja tekee jumalatonta myyräntyötä, vaan nimenomaan puhdassydämisten rukousten kautta, jotka rehellisesti siunaavat huonojakin päättäjiään, tekee Jumala työtään seurakunnassa ja puhdistaa sen päätöksentekoa.

- -

Usein on niin, että se jonka Jumala on virkaansa asettanut, on seurakunnissa halveksittu?
Jumala näkee ja ymmärtää kokonaistilanteet!

Kerronpa erään esimerkin. Olin itse henkilökohtaisesti poistamassa rukouspalvelusta uskovaa mieshenkilöä, jolla ei ollut valtuuksia suorittaa tuota tehtävää seurakunnassa. Meillä ei aina ole ollut niin kovin tarkkaa kuka rukouspalvelussa on ihmisiä siunaamassa, heidän huolia kuuntelemassa ja puolestaan rukoilemassa. Kyllä sinne voi mennä kuka tahansa seurakunnassa vakaaksi tunnettu henkilö vaikka häntä ei olisi varsinaisesti rukouspalvelijaksi valtuutettu, jos hän kokee kehoitusta jonkun puolesta mennä rukoilemaan. Emme siis ole mihinkään tiukkoihin normeihin sidottu niissä. Mainitsen että seurakunta johon kuulun on vapaaseurakunta ja eri vapaaseurakunnissakin voi olla vähän tiukempaa ja löysempää käytäntöä paikkakunnasta riippuen. Mutta tässä mainitussa tapauksessa menin ja otin ystävällisesti olkapäästä kiinni henkilöä joka oli jo alttarin luona aikeissa rukoilla siihen polvistuneiden puolesta. Vedin häntä sivummalle ja sanoin rauhallisesti että kyseinen tehtävä ei ole hänen paikkansa palvella. Tuo mieshenkilö oli käynyt seurakunnassamme muutamia kertoja ja käyttäytynyt asiallisesti, olin kuullut hänen todistuksensa uskoontulosta ja Jumalan johdatuksesta, joten kaikki tuntui olevan ulkonaisesti ihan ok, mutta jotenkin koin sisimmässäni ettei kaikki ole kuten näyttää.

Mitä tapahtui? Tämä henkilö alkoi alttarin luona huutamaan minulle. Ystävällisesti puhuen sain hänet kanssani takahuoneeseen keskustelemaan, ja siellä huutaminen jatkui. Nyrkkiä heristäen ja kirosanoja karjuen hän selitti minulle että olen noussut Pyhää Henkeä vastaan. Hänen mielestään Pyhä Henki kehoitti hänet alttarille rukoilemaan apua tarvitsevien puolesta. Kun yritin puhua hänen kanssaan hänen asenteestaan ja mitä Jumalan sana asioista puhuu, en juurikaan saanut suunvuoroa. Hänen näkemyksensä kun oli että en ymmärrä Raamatusta mitään. Käyttäytymistään hän puolusteli että se on Jumalan synnyttämää pyhää vihaa.

No niin. Jos jätetään henkilön käyttäytymismalli sikseen ja pohditaan Hengen johdatusta sinänsä. Miksi Pyhä Henki olisi käskenyt hänet alttarille rukoilemaan kun sama Henki aivan selvästi on käskenyt noudattaa seurakuntakuria ja järjestystä alamaisuudessa niille jotka seurakuntaa johtavat? Pyhä Henki varmasti tiesi että olemme päättäneet ettei rukouspalveluun anneta mennä ihan kenen tahansa, koska siellä rukoillaan luottamuksellisten ja arkojen asioiden puolesta. Miksi siis Pyhä Henki laittaisi ihmisen tekemään asioita jotka ovat vastoin seurakunnan linjauksia ja joissa Hän näkee ettei noita asioita tulla seurakunnassa sallimaan?

Tiedän että kyseisen henkilön toiminta ei ollut Herrasta ja hänen saamansa sisäinen kehoitus ei ollut Pyhältä Hengeltä. Kuitenkin hän itse oli aivan vakuuttunut että niin on.
Myöhemmin henkilön elämästä tuli tietoon muitakin asioita. Hän alkoi käyttäytyä erittäin väkivaltaisesti ja manipuloivasti eikä enää ole uskossakaan. Nykyään hän kieltää Jeesuksen täysin avoimesti ja sanoo uskovansa ainoastaan Äiti Jumalaan ja Isä Jumalaan.

- -

Jos seurakuntajärjestystä ei olisi kaikki tuollainen mellastaminen voisi tapahtua aivan avoimesti. Mistä sitten tiedämme milloin joku on saanut tehtävän Herralta ja milloin se on oman sielun kuvitelmaa? Milloin vanhemmiston pitää antaa tuoda esimerkiksi profetia tai kehoituksen sana, antaa jonkun pitää opetuspuhe kun hän sitä pyytää, ja milloin häneltä täytyy kieltää tuo tilanne? Varmasti näissä on tehty ja ikävä kyllä tehdään virheitä. Ei kaikki joilta kielletään pääsy vaikkapa puhujan paikalle ole mellastajia ja epätasapainoisia häiriköitä, jollakin voi oikeasti olla Herran sana. Seurakunnan johtajilla on siis suuri vastuu.

Uskon että ne joilla on sanoma Herralta saavat sen kyllä kuuluviin ennemmin tai myöhemmin, sillä Herra itse vaikuttaa päättäjiin niin, että he tunnistavat tuossa henkilössä vaikuttavan Hengen ja oikeat motiivit.

Siinäkin tapauksessa että Jumalan asettama joutuu jäämään syrjään ja kokee halveksuntaa, hän saa siunata seurakuntaa ja seurakuntalaisia, rukoillen että Jumalan tahto kaikessa menisi eteenpäin. Mielestäni tämä on yksi varmimpia merkkejä siitä että joku oikeasti on Jumalan asettama. Hän kykenee luottamaan Herran armoon että työ on Jumalan. Oman lihallisuutensa asettama huutaa sanomansa julki ja lähtee ovet paukkuen pois sekä alkaa takanapäin panetella seurakuntaa.

- - -

Tässä oli joitain käytännön kristillisyyden kannalta tärkeitä, lähinnä asenteita ja toimintamalleja koskevia näkökohtia, joissa pitää etsiä johdatusta omalla kohdalla kuinka toimia.

Muistutan vielä:

Seurakunnissa on turhaa byrokratiaa ja vanhemmistotehtäviin on toisinaan valittu henkilöitä aivan muiden asioiden vuoksi kuin että heillä oikeasti olisi kutsumus paimenvirkaan, tämän johdosta kaikki toiminta ei aina ole mennyt eikä mene niin kuin Pyhä Henki tahtoisi sen menevän, ja joskus joku jonka Jumala oikeasti tahtoisi pääsevän esille joutuu jäämään syrjään, tai kokee seurakuntalaisten taholta väärää asennetta kun edustaa asioita joista seurakunta ei ole tervettä opetusta saanut.

Kuitenkin useimmiten on niin että joku yksittäinen seurakuntalainen KOKEE tulleensa halveksituksi vaikka niin ei olisikaan. Syynä saattaa olla tiedostamaton itsensäkorostamisen tarve tai taitamaton oppikiivailu, esimerkiksi. Tällaisia tapauksia on paljon.

Siksi on syytä siunata seurakuntaa ja sen päättäjiä.
Jos kenen sydämellä on Jumalan asettamia asioita ja Hän tahtoo henkilöstä tehdä työmiehen tai työnaisen elopellolleen, ensin on koulutuksen vaihe jossa hiotaan kestämään kritiikkiä ja ristiriitatilanteita, jotta myöhemmin kykenisi sitten tehtävänsä hoitamaan.
Jumala kyllä pitää huolta että kärsivällinen ja altis palvelija saa äänensä kuuluviin, tavalla tai toisella, kyllä Hän ne kanavat ja sydämet sitten avaa. Ja jos pilkkaa ja väheksymistä tulee, niin kuin ikävä kyllä joskus tulee kasvamattomien taholta, saat kokea että Hän on lohduttajasi, tukesi ja turvasi niiden keskellä.

Jeesukseen turvaava on suojattu.
Siinä on kaiken lähtökohta ja ydin. Kristuksessa.
Jeesus Kristus on evankeliumin ydin ja tosi pelastussanoma, johon henkilökohtaisesti juurtuen opimme ja kasvamme tasapuoliseen, terveeseen kristillisyyteen.

Siunausta sinulle Jumalan armossa ja pyhyydessä.