itse rukoilin lapsena että jokin korkeampi auttaisi aina kaikkiin ongelmiin.no aikusena tajusin että ongelmat voi selvittää vain itse ja olen nyt ihmisenä paljon kehittyneempi.
rukoileminen ei auta
tietoa
18605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
hmm..
vaikutit melko toteavalta, ehkäpä
epäilevältäkin.
tässä kuitenkin muutama pohdiskeleva kysymys
sinulle ja muillekin epäilijöille..
minkälainen kuva sinulla on Jumalasta?
jos pohditaan lapsuutesi jumalakuvaa, joka
on luultavasti ainakin osittain seurausta vanhempiesi tai muiden kasvattajien näkemyksistä
Jumalasta... minkälainen kuva sinulla mielestäsi oli silloin Jumalasta? entä nykyään?
mielestäni vaikutti sille, että Jumala edustaa
sinulle, kaikella kunnioituksella, enemmänkin
"ruokinta-automaattia" joka vastaa meidän rukouksiin välittömästi jollakin konkreettisella ihmeellä...
useimmat ihmiset jotka edustavat tällaista jumalakuvaa ovat jossain mielessä jääneet
tietylle tasolle käsityksessään Jumalasta.
voidaan kuitenkin kysyä, missä mielessä tämä edustaa varsinaista kristillistä kuvaa
Jumalasta.. jopa meidän kristittyjen joukossa
on ihmisiä, jotka odottavat, ehkä hieman lapsellisesti, että Jumala toimii kuin
karkkeja jakeleva pitkäpartainen setä.. huvittavaa
kyllä.
mielestäni Jumala on ennen kaikkea historian Jumala, joka toimii ajassa ja paikassa; aina ihmisten kanssa ja kautta... tosin ihmeidenkään
mahdollisuuttaen kiellä. on myös huomattava
että rukous vaikuttaa myös rukoilijan omaan asennoitumiseen elämään; mielestäni rehellinen
ja tasapainoinen kristitty ottaa itsensä huomioon
toimivana subjektina Jumalan maailmassa..
rukous ei siirrä kristityn vastuuta omasta elämästään ja luonnollisesti omasta hyvinvoinnistakaan.
toinen pohdintakysymys: mistä tiedät
että Jumala ei ole kuullut rukouksiasi?
joskus meidän näkökulmastamme joku elämänvalinta
vaikuttaa kiehtovalta ja jopa järkevältä..
kuitenkin voi olla niin että se polku ei olisi lopultakaan johtanut meidän kannaltamme
turvalliseen ratkaisuun. aluksi harmittelemme
että elämämme ei mennyt sitä tietä pitkin, mutta vasta ajan päästä kykenemme iloitsemaan siitä, että varjelluimme syystä tai toisesta siltä tieltä.
voidaan ajatella että me ihmiset olemme
äärellisiä olentoja ja Jumala luonteeltaan
ääretön olento joka näkee ikuisuuden näkökulmasta
asiat toisin kuin me ja pidemmällekin.
öylätti
olen ateisti,ja harmittelen vanhempieni ja muiden antamaa käsitystä että jumala on olemassa,se usko on haitannut jokapäiväisessä elämässäni enemmän kuin mikään muu.itse opetan lapsilleni että jumalaa ei ole,jotta oppisivat elämän.sanoit aivan oikein että jumala on historian jumala,jotta tietoisesti tajuaisit mitä sanoit kerron että lauseesi tarkoittaa että jumala on historiaa,siinä mielessä että usko jumalaan on kuulunut ihmiskunnan historiaan.eikä ainakaan minun nykypäivään eikä tulevaisuuteen.sanoit että rukous vaikuttaa rukoilijan omaan asennoitumiseen elämään.totta sillä rukoilijat ovat uneksijoita jotka eivät elämästä saa mitä haluavat.sinun pitäisi miettiä sitä että sinun jumalasi on aukonut suutaan eri uskontojen pyhiin kirjoihin ja se on eri mieltä joka kirjassa siitä minkälainen ihmisen pitäisi olla ja ihan kaikesta muustakin.esim maailman enemmistön(jotka lukevat jumalan sanoja) mielestä jumalalla ei ollut poikaa.ja muutenkin enemmistö maailman sinun kaltaisistasi uskovaisista on eri mieltä kanssasi uskoon liittyvistä asioista,sillä edustat pientä kristinuskoa.ja turha väittää että kristinuskon takia me olemme niin menestyneitä,sillä eurooppa ja amerikka sattuu olemaan maantieteellisesti sellaisilla alueilla että ruokaa saa,maata pystyy viljelemään,ei ole liian kuuma tai kylmä,ei maanjäristyksiä,tulvia,trooppisia myrskyjä,ilmasto vain on suotuisampi ihmiselle että se kehittyisi.
hmm..
edelleen mietityttää, kaikella kunnioituksella,
hieman yksioikoiselta kalskahtava näkemyksesi
uskosta ja Jumalasta..
kun polemisoit sanaa usko, näyttäisi enemmänkin
siltä että polemisoit sitä kuvaa joka sinulla
on tai oli Jumalasta. en yhdy edelleenkään
käsitykseesi että usko olisi ymmärrettävä
elämää rajoittavana tekijänä.. voidaankin
edelleen täysin perustellusti kysyä, mitä
oikeastaan tarkoitat sanoilla usko ja Jumala.
näyttäisi kuitenkin siltä että rinnastat sanan
usko hyväuskoisuuteen, elämänkieletisyyteen ja
siihen että uskovaiset eivät koe olevansa
oman elämänsä subjekteja vaan onnettomia haaveilijoita.
kuten jo aikaisemmin viittasin, en voi yhtyä tähän käsitykseen
- pyysinkin kohteliaasti pohtimaan käsitystäsi
näistä asioista tai ainakin selkeästi erittelemään käsityksiäsi..
käsittävätkö kristityt Jumalan edes näin yksioikoisesti kuin sinä näet asian.
yritätkö kenties laittaa kristittyjä väkisin siihen
muottiin, joka on seurausta omista negatiivisista
mielikuvistasi. ehkä oletkin käsittänyt aikaisemmin
Jumalan ennemminkin jonkinaliseksi "ruokinta-automaatiksi"
tai pujopartaiseksi namusedäksi jolta lapset mankuvat karkkeja
kuin Jumalaksi joka toimii persoonan tavoin, ajassa ja
paikassa, mutta joka toisaalta on ihmisille
pyhä ja kaikkivaltias, jopa vieras. on huomioitava
että olemuksen perusteella ääretön Jumala eroaa
luotuisuuteen rajoittuvasta ihmisestä. tässä mielessä
Jumala ei olekaan ajateltavissa ihmisten ja haluihin sidotuksi
olennoksi.
olet taipuvainen tulkitsemaan sanojani yksioikoisen
naturalistisesti.. tämä on luonnollinen seuraus maailman
selityksestäsi tai maailmankatsomuksestasi eli ateismista.
on huomattava että ateismi on uskomusasenne siinä
missä kristinuskokin minkä varmasti fiksuna jo tiedätkin.
hmm.. huvittavaa kyllä peilatessasi kristinuskoa
muihin maailmanuskontoihin, toteat että "turha
väittää että kristinuskon takia me olemme niin
menestyneitä..". kommentti kuvaa hyvin sinun
käsitystä kristityistä, joka on tullut jo hyvin
usein ilmi.. ajattelet yksioikoisesti että
kristityt ovat menestysteologeja, jotka odottavat
Jumalalta vastausta vain heidän hyvinvoinnilleen..
hohhoijaa. lienee jo sanomattakin selvää, että
en voi samaistua näkemysksiisi.
Itse ole hiukan samoilla linjoilla kuin keskustelun aloittanut henkilö käsityksessäni Jumalasta. Perheeni ei ole lainkaan uskovaisia, joten en itsekään sille tielle ajautunut, minkä koen pelkästään hyvänä asiana.
Rukoillut olen lapsena kuten varmaan kaikki jotka ovat joskus kuulleet sellaisesta asiasta kuin rukous. Huomasin kuitenkin jo lapsena rukoilemisen olevan käytännössä täysin turhaa ja tiesin nuoresta iästäni huolimatta vain vahvistavani sillä itse omaa itsetuntoani, jota kautta saatoin selvitä arjen askareista paremmin. Jumalaan en todella koskaan uskonut.
Nyt kun olen itse aikuinen, näen uskovaiset edelleen lapsina mieleltään, tai hyvin epätoivoisina ihmisinä, jotka vahvistavat itse omaa itsetuntoaan. Itsetunnon vahvistaminen ei tietenkään ole helppoa yksin ja jos toista ihmistä sitä varten ei ole, niin se tapahtuu Jumalaan tukeutuen.
Samanlailla omaa itsetuntoaan voisi vahvistaa minkä tahansa jumalan kautta, suomessa kristinusko vain sattuu olemaan yleisin uskonto. Samanlailla siis toimisi mikä tahansa jumala, "vastaten rukouksiin ihmisen kautta". Mikään muukaan Jumala ei varmasti jakelisi namuja lapsille. Eihän namuja pöydälle tupsahda vaikka kuinka vahvasti siihen uskoisit, mutta monta muuta asiaa voit tehdä paremmin kun asiaasi todella uskot.
Kuvani Jumalasta ei juurikaan ole muuttunut, nyt vain pystyn näkemään asiat hieman eri lailla. En enää mieti pitäisikö minunkin uskoa kun naapurin tätikin uskoo, nyt tiedän miksi naapurin täti uskoo ja miksi minun ei tarvitse.
Jos joku siis uskoo, niin Jumala on ihan hänen omassa mielikuvituksessaan. Jollain toisella voi ollu joku muu jumala mielikuvituksessaan. Yhdistävä tekiä vain on, että molemmat jumalat saavat yhtä paljon hyvää aikaan samalla periaatteelle, ihmisen kautta toimien.
Elämän valinnoissa ajautuu väärään ja oikeaan suuntaan kuka tahansa. Kenenkään uskovaisen elämä ei varmaankaan ole joka taholla aina mennyt oikeaan suuntaan. Jumalan kannsa ei elämän valinnoilla ole tekemistä.
Alkoholisti voi ajautua elämässään oikeaan suuntaan Jumalan avulla kiittäen myöhemmin Jumalaa. Hyvä näin, mutta saman olisi tehnyt muukin uskonto, eikä tälläkään ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.
pohdintaa..
"olen ateisti,ja harmittelen vanhempieni ja muiden antamaa käsitystä että jumala on olemassa,se usko on haitannut jokapäiväisessä elämässäni enemmän kuin mikään muu.itse opetan lapsilleni että jumalaa ei ole,jotta oppisivat elämän"
kalskahtaa ristiriitaiselta. ensin myönnät
että uskomusasenteet ovat seurausta vanhempien
kasvatuksesta. sanot että kasvatat lapsesi
ateismiin. miksi sinun pitää erityisesti
kasvattaa lapsesi ateismiin, jos ateismi
on ihmisen "luonnollinen" tila?
"..esim maailman enemmistön(jotka lukevat jumalan sanoja) mielestä jumalalla ei ollut poikaa.ja muutenkin enemmistö maailman sinun kaltaisistasi uskovaisista on eri mieltä kanssasi uskoon liittyvistä asioista,sillä edustat pientä kristinuskoa."
kuolen varmaan kohta nauruun. laadullisten
väitteiden sijaan käytät määräänvetoavaa argumenttia. samalla logiikalla voisin
väittää, että ei ole järkevää olla
uskomatta Jumalaan, sillä valtaosa
ihmiskunnasta uskoo jonkinlaisen jumaluuden
olemassaoloon.
lopuksi.. suomessa on voimassa uskonnon-
vapauslaki, joka antaa jokaiselle
oikeuden harjoittaa omaa uskontoaan
vapaasti. olkoon sinullakin oikeus
vapaasti tämän nojalla harjoittaa
omaa uskontoasi - ateismia.
p.s. "ateisti uskoo tietävänsä, uskovainen
tietää uskovansa"
Jumala vastaa rukouksiin.Itse olen saanut vastauksia moniin, moniin rukouksiin.
kiittäisit omaa toimeliaisuuttasi, ihminen saa vastauksia kun se lukee kirjoista,kuuntelee ihmisiä ja sitten pohdiskelee sitä mitä se on lukenut tai kuullut.turha luulla että jumala on ollut apuna.
kiitän Jumalaa.
Jumala ei ole vastannut yhteenkään rukoukseesi, olet vastannut kaikkiin ihan itse.
Et näemmä ole innokas asiaa edes ajattelemaan sen enempää, pelkäät kai että jos otat järjen peliin ja ajattelet asiaa, alkaa uskosi horjua. Et pelkää turhaan.
Miksi minä ajattelisin asiaa sen enempää, kun asia on itsestään selvä?! Jeesus on minulle yhtä konkreettinen kuin ihmiset jotka näen. Jeesuksen minä näen uskossa.
Jos nyt kuitenkin hiukan ajattelisit asiaa, niin se ei ehkä olisikaan niin itsestään selvä.
Jeesus on siis sinulle konkreettinen kuten nukkumatti lapselle. Kun sanot näkeväsi Jeesuksen uskossa, tarkoitat kai että näet Jeesuksen mielikuvituksessasi johon uskot.
Et pysty vastaamaan täydellisesti, koska et tunne kristinuskoa. Et tunne asioita joita on tapahtunut, ei ihmisestä, vaan Jumalasta. Jos ymmärtäisit kristinuskoa ymmärtäisit myös sitä, että Jumala vastaa rukouksiin, mutta ei välttämättä sinun toivomalla tavalla.
"turha luulla että jumala on ollu apuna." Epätoivoa ehkä?
lapsena. Aikuisena hän kadotti lapsenuskon.
Minä taas en tiennyt lapsena mitään Jumalasta, mutta teininä kohtasin Hänet.
...Tilanteessa sinä Jumalan kohtasit?
Ei ihme että näen kaikki uskovaiset mieleltään lastakin lapsellisempana. Lapsi sentään osaa vielä epäillä ja herättää jatkuvasti kysymyksiä, toisin kuin uskovaiset.
Lapsi ei jossain vaiheessa usko joulupukkiin tai menninkäisiin enää. Uskovainen ei pysty kehittymään mieleltään kuin lapsi.
Lienee kenties "hieman" eri asia uskoa ominaisuuksiltaan rajattomaan olioon kuin
keijukaisten ja menninkäisten olemassaoloon
maailmassamme.
Perinteisesti kristityt ja teistit ovat liittäneet Jumalaan ominaisuudet hyvyys ja
kaikkivaltius..
"Lapsi ei jossain vaiheessa usko joulupukkiin tai menninkäisiin enää. Uskovainen ei pysty kehittymään mieleltään kuin lapsi."
Mitäköhän mahtanet tarkoittaa tällä
hyvin ylimalkaisella väitteellä, jos
saan udella? Kieliikö se kenties enemmänkin
sinun esiymmärryksestä kuin kristittyjen
suhtautumisesta aktuaaliseen,
ympärillä havaittavaan maailmaan?
Arvaankin jo... olet taas yksi niistä
vaahtoajista, jotka käyvät näillä palstoilla
kakaisemassa mitä ikinä sylki suuhun tuo
pohtimatta lainkaan omia lapsellisia
väitteitään... polemisointisi saa minut
täysin perustellusti huvittumaan.
Mikähän polemisoinnissani niin kovin huvittavaa oli? Väitteeni eivät ole "mitä sylki suuhun tuo" periaatteella lauottuja, vaan ihan perusteltuja asioita.
Ei ole mitään eroa uskoa "olemukseltaan rajattomaan olioon", joka ei ole todistettavissa, kuin olemukseltaan "rajalliseen olentoon joka ei myöskään ole todistettavissa. Molempiin vaaditaan vain järjen vastaista uskoa.
Tahdotko että keksin sinulle olemukseltaan rajattomia olentoja, jotka ovat jumalan kanssa täysin yhden vertaisia, mutta joihin tuskin itsekkään uskoisit? Kotimatkani kestää pari minuuttia, siinä olisi aivan joutilasta aikaa miettiä tusina olemukseltaan rajattomia olentoja.
Ehkä voisit määritellä tarkemmin mikä on sinun mielestä olemukseltaan rajaton olento?
Kun sanon että uskovaiset, en sanonut pelkästään kristityt, eivät pysty kehittymään mieleltään kuten lapsi, en koe olevani kovinkaan väärässä. Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö uskovainen voisi oppia asioita, mutta mitä elämänkatsomukseen ja uskoon tulee, uskovaiset pysyvät aina pikkulapsen tasolla. Mikä muu yhteisö olisi yhtä dogmaattinen ja sulkeutunut omaan illusoriseen maailmaansa, tietoisesti työntäen pois mielestään uusia oppeja ja faktoja "aktuaalisesta" maailmasta?
Uskovaiset kai kokevat uhkana käsityksilleen kaiken faktan, mikä yksi toisensa jälkeen tuhoaa Raamatun käsityksiä ja uskovaisten omia tulkintoja Raamatusta. Muu maailma kehittyy ympärillä kun uskovaiset ovat päässeet korkeintaan keski-ajalle. Niinpä kristinusko alkaa näyttämään kokoajan huvittavammalle.
Ehkä jotain kehitystä on kristityidenkin henkisellä tasolla tapahtunut. Kaikista typerimpiä väittämiä, joita täsmälleen saman uskonnon edustajat laukoivat vaikkapa 1900- luvun alussa, ei enää ainakaan ääneen sanota, onhan sekin jo järjen valon pilkahdus. Nyt väittämät on korvattu uusilla ja nykyiset varmaan joskus tullaan korvaamaan uusilla. Siittä(kään) että väittämä toisensa jälkeen kumoutuu, ei kuitenkaan opita mitään. Mitäköhän 1000 vuotta sitten on puhuttu? Huh...
"Ei ihme että näen kaikki uskovaiset mieleltään lastakin lapsellisempana. Lapsi sentään osaa vielä epäillä ja herättää jatkuvasti kysymyksiä, toisin kuin uskovaiset.
Lapsi ei jossain vaiheessa usko joulupukkiin tai menninkäisiin enää. Uskovainen ei pysty kehittymään mieleltään kuin lapsi."
Polemisointisi huvittaa minua, taidan
kuolla nauruun..
Väitteesi sisältää nimittäin olettamuksen, että lapsi "vapautuu" jotenkin uskomusasenteista myöhemmällä iällään. Tällaisella uskomuksista steriili ihmiskäsitys on nähdäkseni kyseenalaistettu etenkin mannermaisen filosofian piirissä. Ateismi/materialismi on vain yksi maailmanselitys muiden joukossa, eikä se perustu
sinänsä mihinkään objektiiviseen "tietoon".
Paremminkin ateismi edustaa samanlaista
olemista ja elämistä koskevaa valintaa tai
kokonaisvaltaista elämänasennetta kuin kristinuskokin.
Ja mitä tulee objektiiviseen tiedon ihanteeseen,
eikö ihminen ole pohjimmiltaan tulkinnallinen olento? Tieteellistä työskentelyä,niin humanistisia kuin luonnontietieteitä ohjaa pohjimmiltaan tutkijoiden omat taustaoletukset
tai omat elämistä ja olemista koskevat "valinnat".
Tieteisiin sisältyy "riskejä" ja hypoteeseja, jotka yritetään verifioida tieteellisten kokeiden
kautta tai näyttää kriittisen keskustelussa
uskottaviksi tai vähemmän uskottavaksi (falsifiointi).
Kuitenkaan tieto sinänsä ei ole staattinen määre, vaan tiede pyrkii "korjaamaan" jatkuvasti itseään sitä mukaan, kun tiedeyhteisön jäsenet pyrkivät
osallistumaan tieteelliseen keskusteluun ja
tieteelliseen työhön.
"Ei ole mitään eroa uskoa "olemukseltaan rajattomaan olioon", joka ei ole todistettavissa, kuin olemukseltaan "rajalliseen olentoon joka ei myöskään ole todistettavissa. Molempiin vaaditaan vain järjen vastaista uskoa."
Laadullisesti on nähdäkseni eri asia uskoa
rajattoman olennon olemassaoloon, johon
teistit ja kristityt ovat perinteisesti liittäneet ominaisuudet hyvyys ja kaikivaltius.
Kristityt uskovat myös raamatun perusteella, että tämä olio on luonnut maailman. Tuskinpa meillä on tapana liittää keijukaisiin ja joulupukkiin samoja ominaisuuksia?
Huvittavaksi tämän keskustelun
tekee se, että pyrit rinnastamaan oman
ateismi-uskosi niin sanotun järjen kanssa.
Ateistien ja kristittyjen välinen
erimielisyys ei nähdäkseni koske sitä, MILLAINEN tämä aktuaalinen maailma on tai miten sen näemme, vaan MIKSI tämä ylipäätänsä on olemassa. Sekoitat joko tahallisesti tai tahattomasti eri kielipelit keskenään.
Itse näyttäisivät liittyvän mitä ilmeisimmin positivistiseen näkemykseen kielen luonteesta. Mutta eikös äärimmäisen positivistinen kieliprojekti kaatunut omaan mahdottomuuteensa 1930-luvulla Wienin-piirin hajotessa?
...mutta Hän on TODELLA kiinnostunut kaikesta mitä maailmassamme tapahtuu ja suorittaa yllättäviä väliintuloja TÄYSIN oman tahtonsa päättämän mukaan.
Mitä tulee rukousvastausten saamiseen, TIEDÄN Korkeimman vastaavan jopa täysin yliluonnollisella tavalla rukoukseemme, jos ITSE tunnemme Hänet ja kuunioitamme Häntä Luojanamme ja olemme sydämessämme täysin varmat rukousvastauksen saamisen OIKEUDENMUKAISUUDESTA.
Korkein on näet oikeudenmukainen ja laupias auttaja kaikille, jotka Häntä TOTUUDESSA avukseen huutavat ja ahdingossaan Hänen puoleensa kääntyvät.
Suuri salaisuus on rukoilla Korkeinta Hänen Poikansa Jeshua Messiaan nimessä ja tämän ansioon vedoten. Myönteinen vastaus tulee HELPOMMIN kuin rukoilla ilman tuota siunattua välimiestä.
Koska ilmeisesti mieltäsi askarruttaa se, että onko edes olemassa sellaista Persoonaa, joka voisi, saatikka sitten tahtoisi, auttaa meitä vaikeuksissamme, niin kerronpa sinulle tässä ihan viimeisimmästä saamastani rukousvastauksesta:
Olin jo muutama päivä sitten silloin tällöin kuullut siitä Moskovalaisen teatterin pankkivankidraamasta (MTPD). Ajattelin aina eilisiltaan saakka lähinnä säälien niitä poloisia, jotka siellä odottivat että tuleeko kuolema vai saako jäädä eloon, mutten kokenut mitenkään heitä kovinkaan läheisiksi.
Eilisiltana Sapatin alettua ja kellon ollessa noin 18.30 aivan yllättäen minun silmäni ja sydämeni avattiin näkemään tuo MTPD aivan uudella tavalla. Pyhä Henki kuiskasi minulle: "He ovat sinun lähimmäisiäsi ja heillä on pelko ja suuri ahdistus sydämessään. Rukoile heidän puolestaan !"
- Silloin kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin tilanteen AIVAN UUDELLA TAVALLA: Hehän ovat minun lähimmäisiäni ja ovat todella VÄLITTÖMÄN avun tarpeessa ! Silloin valtava armon ja rukouksen henki laskeutui ylleni ja kyyneleet alkoivat vuolaana valua poskilleni ja polvistuin palavaan rukoukseen anoen armoa kaikille niille panttivangeille, joilla oli suuri pelko ja hätä sydämessään ja pyysin että korkein auttaisi heitä mahdollisimman pian.
Olin varma, että ellei Korkein tee ihmettä, niin kaikki nuo ihmispoloiset menehtyvät terroristien kynsiin, sillä tunnen muslimien käsityksen "vääräuskoisten" tappamisen urhoollisuudesta. Mieleeni muuten tuli, että venäläisten kannattaisi käyttää jotakin nukutuskaasua, kuten morfiinia, joka ei tuoksu, vaan tainnuttaa muutaman tunnin ajaksi kaikki teatterissa olevat. Kaasun he voisivat salaa puhaltaa paineella teatteriin ilmastointikanavien kautta.
Tänään sain sitten uutisista kuulla miten suurin osa panttivangeista oli saatu pelastettua sen kaltaisella tavalla, jonka nyt tiedämme. Olen varma siitä, että kyseessä oli rukousvastaus, vaikka varmaan Korkein herätti monet muutkin valittunsa rukoilemaan noitten syyttömien siviilien puolesta. Annan kaikesta kunnian ADONAI'lle. Hallelujah !
Kerron pian aloittamallani uudella palstalla yhden sadoista saamistani rukousvastauksista ajalta, jolloin olen ollut Jeshuan seuraaja jo yli 30 vuotta, jotta ymmärtäisit Korkeimman toimivan ihmisten valtakunnassa ja olevan TODELLA kiinnostunut meidän henkilökohtaisista "pikkumurheistammekin"...
Siunausta Jeshuassa ja Hänen tuntemiseensa !