Suomesta luovutettiin 8 juutalaista Natsi-Saksaan, mikä tuli heidän kohtalokseen?
Oliko luovutus valtiojohdon hyväksymä ja siten taas yksi osoitus de facto ja de jure liittolaisuudesta Saksan kanssa?
Vai oliko luovutus (kaasukammioon?) tahaton ja tuli jopa pyytämättä ja täytenä yllätyksenä, kuten Hitlerin vierailu, Stuka-laivueet Kannaksella ja Natsien rintamavastuu Pohjois-Suomessa?
Vai oliko se amatöörien puuhastelua tai kolmannen, täysin ulkopuolisen, henkilön tekemä?
Oliko luovutus valtiojohdon hyväksymä ja siten taas yksi osoitus de facto ja de jure liittolaisuudesta Saksan kanssa?
Vai oliko luovutus (kaasukammioon?) tahaton ja tuli jopa pyytämättä ja täytenä yllätyksenä, kuten Hitlerin vierailu, Stuka-laivueet Kannaksella ja Natsien rintamavastuu Pohjois-Suomessa?
Vai oliko se amatöörien puuhastelua tai kolmannen, täysin ulkopuolisen, henkilön tekemä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Virallisestihan on aina katsottu, että päätöksen takana oli yksin Valpon päällikkö Arno Anthoni, joka tuomittiin varoitukseen virkavirheestä. Olikso päätöksen takana ollut muitakin tahoja. kansallisteatterissa oli jokunen aika sitten prof Heikki Ylikankaan näytelmä "Ne kahdeksan valittua", jossa arvuuteltiin sisäministeri Toivo Horellin ja presidentti Rydin osuutta asiaan. Näytelmässä on kyse faktan ja fiktion yhdistämisestä, mutta tunnetun historioitsijan teksti antaa selkeän käsityksen, että kyse ei suinkaan ollut yhden korkean poliisiviranomaisen itsenäisestä puuhastelusta vaan että korkeampi valtiojohtokin oli asiasta tietoinen.
Luonnollisesti Elina sanan kirja "Luovutetut" antaa käsityksen laajemmastakin luovutuksesta.
Jokainen luovutus on ollut rikos ihmisyyttä vastaan.
Montako pakolaislaivaa Ruotsi käännytti takaisin eikä päästänyt satamiinsa?
Vasta nyt on alettu tutkimaan tuon kansankoti-naapurimaan natsimeininkiä sota-ajan tapahtumista.
...jonkin sortin mamu?, valmistautui luovuttamaan useampiakin Suomessa oleskelevia ulkomaiden kansalaisia, mutta asiasta saatiin Suomen juutalaisten toimesta tieto hallitukselle, ja karkoitukset estettiin.
Anthoni oli ehtinyt sopia jo kuuden luovuttamisesta, eli tämä juttu oli niin pitkällä ettei sitä voitu perua. Kaksi luovutettujen omaista lähti mukaan ilman että suomalaiset viranomaiset siihen pakottivat.
Luovutetuista vain yksi on sodanjälkeen löydetty elossa, ja häntä kuultiin Anthonin oikeudenkäyntiä varten.
Näyttää siltä, että Valpon päällikkö Anthoni teki "väyryset" eli nuoleskeli suurvaltaa enemmän kuin maan johto olisi halunnut. Motiivi lienee ollut oman edun tavoittelu??
Ministeri Väinö Tanner mm. toimi ripeästi karkoitusten estämiseksi.
Kun Suomi ja Saksa vaihtoivat neuvosto-sotavankeja keskenään, Saksaan meni jokin määrä juutalaisia. Suomessa ei oltu eritelty porukkaa. Suomen motiivi vaihtoon oli saada suomensukuisia vankeja parempiin oloihin.
Juutalaisten sotavankien kohtelu oli Suomessa muuten hyvää. Juutalainen seurakunta mm. toimitti heille tarvikkeita ja valvoi heidän etujaan. Israelissa muistetaan suomalaisia hyvällä tästä asiasta.
Minkäänlainen antisemitismi ei ollut Suomen politiikkaa sodan aikana. Juutalaiset asevelvolliset ja reserviläiset saivat sotaan lähtiessään Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbilta evästyksen: "Taistelkaa kuin taistelisitte Israelin puolesta!"
Pohjois-Suomessa "Siilasvuon ryhmä" oli käskysuhteissa alistettu saksalaisille, ja sen mukana oli mm. juutalainen kapteeni Salomon Skurnik. Saksalaiset esittivät hänelle rautaristiä toimimisesta saksalaisten haavoittuneiden hyväksi. Skurnik oli lääkintäkapteeni.
Mannerheimin luvalla Skurnik kieltäytyi palkitsemisesta.
Syvärin kenttäsynagooga herätti saksalaisten kummastusta. Kenttärabbina oli Ben Karmi.
...torjuivat Saksasta pakenevien juutalaisten rantautumista.
Saksa lähetti juutalaisia usealla matkustaja-laivalla, joista tunnetuin on epäonninen St.Louis.
St.Louis käännytettiin kaikista satamista mihin se saapui. Edellinen laivalasti oli vielä päässyt Kuubaan, mutta nyt sekin tie oli suljettu.
13.05.1939 Hapag-linjan ensiluokan matkustajalaiva St.Louis lähti Hampurista mukanaan 947 juutalaista pakolaista. Joukossa oli mm. Dachausta vapautettu Aaron Pozner.
Edellinen laivaus oli päästetty maihin Kuubassa, mutta St.Louisilta suljettiin pääsy laituriin. Lopulta Kuuban hallitus uhkasi käyttää sotalaivastoaan St.Louisin poistamiseksi Havannan rediltä, ellei se itse lähde.
Laivan kapteenina oli Gustav Schroeder, jota sodan jälkeen yritettiin syyttää sotarikoksista.
Eräiden tietojen mukaan St.Louisin paluumatkalla Saksaan, laivan ollessa Englannin kanaalissa, joukko nuoria juutalaisia tunkeutui ruorikone-huoneeseen aiheuttaen vahinkoa laivan ohjauslaitteille. Kapteeni Schroeder julisti aluksen merikelvottomaksi, ja kääntyi hollantilaiseen satamaan.
Kansainvälisen merilain mukaan merihädässä oleva alus on päästettävä satamaan, ja matkustajat on poistettava merikelvottomasta laivasta. Schroeder nilkutti puolikuntoisella laivallaan Hampuriin, tyhjänä matkustajista. Maailmasota alkoi pian sen jälkeen ja Schroeder mobilisoitiin Kriegsmarineen.
http://www.ushmm.org/wlc/article.php?lang=en&ModuleId=10005267
http://www.yle.fi/d-projekti/arkisto/paasarja/96meren.htm
http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/stlouis.html
http://history1900s.about.com/od/holocaust/a/stlouis.htm
Suomen hallitus oli tietoinen juutalaisten luovuttamisesta. Arno Anthonin tekemällä päätöksellä oli sisäministeri Horellin hyväksyntä. Ennen kuin päätös ehdittiin panna täytäntöön asia tuli julkisuuteen ja esimerkiksi ministeri Tanner vastusti voimakkaasti luovutuksia. Sisäministeri Horelli katsoi, että Tanner tuli asiassa hänen "tontilleen" ja otti asian käsittelyn henkilökohtaisena loukkauksena. Kiivaan keskustelun jälkeen hallituksen kannaksi tuli, että asia kuului sisäministeriön alaisuuteen ja Horellin päätäntävaltaan. Muut ministerit ja presidentti jäivät ilmeisesti siihen uskoon, että Horelli tajusi mistä tuuli puhaltaa ja kumoaisi luovutuspäätöksen. Muodollista päätöstä asiasta ei hallituksessa Horellin ohitse kuitenkaan tehty. Vastoin odotuksia Horelli antoi luovutusten tapahtua, mahdollisesti vain alleviivatakseen omaa toimivaltaansa. Tapauksen jälkeen hallitus sitten ilmeisesti teki virallisen päätöksen luovutusten lopettamisesta ja sitoi Horellin ja Anthonin kädet jatkoa ajatellen.
Tuon perusteella näyttää siltä, että hallitus tuli tietoiseksi hankkeesta vasta kun Anthoni (ja Horelli?) olivat sitä jo pitkään valmistelleet?
Tanner sai tiedon juutalais-internoitujen siirtämisestä Ratakadun selleihin, mikä viittasi karkoituksen valmisteluun, yksityisesti. Horelli ei sitä tuonut hallitukseen.
Luovutettavia oli Ratakadulla enemmänkin, mutta hallituksen herääminen pysäytti Anthonin touhut.
vasten tahtoaan Saksan politiikan mukaisesti, jopa omalla alueellaan, kuten oli asianlaita myös keskiajalla ruotsalaisten ym. kanssa.
H.Himmlerin Suomen-vierailulla hän yritti ottaa asiaa puheeksi, mutta suomalaiset kiersivät kysymykset: "Es gibt keine Judenfrage in Finnland."
Himmler vietiin järvelle onkimaan kalaa, ja juutalaiset unohtuivat. Kekkonen käytti myöhemmin samaa taktiikkaa menestyksellä.