Otto Ville Kuusinen on jostain kumman syystä noussut kepulaisten suursuosikiksi - ainakin tällä palstalla. Ei päivää ilman Otto Villeä, voisi sanoa.
Mutta mihin on unohtunut vanha kunnon Göran Magnus Sprengtporten? Eikö pitäsi vihdoinkin selvittää, oliko hän maanpetturi vai kunnon suomalainen, jonka venäläisten kanssa vehkeily tarkoitti vain Suomen parasta? Eli eroa Ruotsista.
Mutta mihin on unohtunut vanha kunnon Göran Magnus Sprengtporten? Eikö pitäsi vihdoinkin selvittää, oliko hän maanpetturi vai kunnon suomalainen, jonka venäläisten kanssa vehkeily tarkoitti vain Suomen parasta? Eli eroa Ruotsista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos et tiedä, niin O.V.Kuusisen punakapinalaulua hoilataan vieläkin sellaisella innolla SDP:n kokouksissa, että jos olisi konekivääri, niin laskiksi läpitte koko porukan.
SDP on sosialistipuolue ja palstalle kirjoittelee sosialisteja, joiden idoli Otto Ville Kuusinen on.
Otto Ville Kuusinen on mm. Kalevi Sorsan, Paavo Lipposen ja Eero Heinäluoman esikuva ja täysverinen kolleega.
Siksi pitää punikkeja muistuttaa heidän verisestä historiastaan Suomen kansaa vastaan.
Senko takia Lipponen nostaisi sen jalustalle.
MIKSI KÖYHÄT ÄÄNESTÄVÄT VASEMMISTOLIITON KOMMUNISTEJA JOTKA PILKKAAVAT KÖYHIÄ JA ERITYISESTI KOMMUNISTEJA?
Stalin tappoi kaikki suomalaiset kommunistit jotka menivät Neuvostoliittoon (paitsi Otto Wille Kuusisen).
Venäläiset roistot raiskasivat ja murhasivat Sallassa ja siellä päin sodan aikana kommunistisiviilejä joukoittain.
Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, joissa venäläiset tappavat kommunisteja.
NOUSIVATKO SUOMALAISET KOMMUNISTIT SINISALO ARVOAALTO TENNILÄ ARHINMÄKI PUHO MIKKOKUOPPA JAKKELAAKSO tms.
puolustamaan tovereitaan venäläisten murhia vastaan?
EI SUINKAAN vaan kommunistitoverit saivat itse nuolla haavansa ja kuunnella miten Tennilä lapissa ylisti
venäläisten NKP:n saavutuksia mainitsematta edes lohduttavaa sanaa suomalaisista kommunisteista joita venäläiset tappoivat ja raiskasivat.
Miten joku voi olla niin tyhmä että köyhänäkin äänestää tällaista kommunistiporukkaa kun selvästi näkee että vasemmistoliittolaisuus luo köyhyyttä ja että kommunistit ovat totaalisen epäsolidaarisia toisille kommunisteille?
Kepulaisen on haettava traumoilleen kohde, ja mikä ssen hienompi kuin jo manan majoille mennyt vuosisadan alun suomalaiskommunisti. Olihan Otto Ville rakentamassa sitä maata johon viimeinen kepulainen presidenttimme loi erityisen lämpimät "aktiivisen ja rauhantahtoisen ystävyyspolitiikan" suhteet.
Otto Ville toimi maassa joka rahoitti Maalaisliiton ja Kepun vaalikampanjoita siinä missä kommunistienkin ja, uskokoon ken haluaa, täysin vailla taka-ajatuksia kommunistisen maailmanvallankumouksen levittämisestä.
Otto Ville on siis kepulaisille kovin tärkeä historiallinen henkilö.
eri paketissa.
yhdistyvä vasemmisto palaa O.V.Kuusisen juurille.
SDP:n puheenjohtajana vuodesta 1905-1918 toimi O.V.Kuusinen. Sehän hävettää SDP:ssä. Hän, kuten Lipponenkin, oli kovan ytimen miehiä. Hän yritti liittää Suomen Itä-Euroopan talousyhteisöön, mutta ei onnistunut.
(Sen verran tuolle kansanmurhaaja Stalinille pitää hymyillä, kun ei enää ikinä päästänyt Kuusista Suomeen vaan junttasi sen luutkin Kremlin muuriin;-)
Otto Wille Kuusinen oli SDP:n alkutaipaleen ehdottomia johtohahmoja ja monessa mukana. Hän mm. suunnitteli ja piirsi omin käsin SDP:n tärkeimmät vaalijulisteet.
Hänen myöhempi uransa työväenliikkeen piirissä on vertaansa vailla. Wäinö Tanner, jolle täällä on sovitettu suurmiehen kaapua, on hänen rinnallaan kyläpoliitikko.
Otto Wille Kuusinen kohosi Neuvostoliiton johdon läheiseksi neuvonantajaksi. Niissä tehtävissä hän toimi kymmeniä vuosia. Hän on ainoa suomalaisen työväenliikkeen johtaja, jolle on pystytetty patsaita ulkomailla. Hänet haudattiin kunniapaikalle Kremlin muuriin.
Sanalla sanoen:
Otto Wille Kuusinen on ylivoimaisesti merkittävin suomalaissyntyinen työväenjohtaja. Wäinö Tanner tai kukaan muu ei pääse häntä lähellekään. SDP:n pitäisi olla ylpeä suuresta pojastaan eikä häpeillen piilotella, jopa kieltää.
Tässä SDP:n alkutaipaleen vaalijulisteita, design by Otto Wille Kuusinen (Niiden iskevää tehovoimaa ei ole ylitetty vieläkään)
http://www.tyark.fi/julisteet.htm
DEMARIEN EDUSKUNTAVAALIJULISTEET KAUTTA AIKOJEN:
1907 KAIKKI VALTA KANSALLE
Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa SDP:n tärkein tavoite oli tehdä vaaleista merkittävät ja saada ihmiset vaaliuurnille. Tavoitteessa onnistuttiinkin, äänestysprosentti oli yli 70 ja sosialidemokraatit saivat 80 edustajaa.
1916 TAISTELUUN TYÖVÄKI MUSTAA TAANTUMUSTA VASTAAN
Vuoden 1916 eduskuntavaalien keskeinen kysymys oli torppariasia. Sosialidemokraatit voittivat vaalit ja saivat eduskuntaan 100 edustajaa.
1917 SORRON YÖSTÄ NOUSKAA
Syksyn 1917 vaalikamppailu oli erittäin kiihkeä ja katkera. Sosialidemokraattien tavoitteena oli maan vapauttaminen Venäjän porvariston holhousvallasta ja vallan siirtäminen kansaneduskunnalle. Puolueneuvoston julkilausumassa puhuttiin "vallankumouksellisen kansanvallan vaaleista". SDP:n tärkeimmät vaalijulisteet suunnitteli Otto Wille Kuusinen.
1922 SORRON YÖSTÄ NOUSKAA
Vuoden 1922 vaaleissa oli ensimmäisen kerran mahdollisuus valita sosialidemokraattien ja kommunistien välillä, kun Suomen Sosialistinen Työväenpuoluekin osallistui vaaleihin. Vaalitaistelua leimasi työväenliikkeen sisäinen taistelu. SDP:n vaaliohjelmassa oli yksityiskohtaisia sosiaalipoliittisia uudistuslupauksia.
1924 VAPAUTEEN, VALOON, VALTAAN
Eduskuntavaaleissa 1924 SDP:n vaalimainonnassa oli ensimmäisen kerran positiivisempi, optimistisempi sävy. SDP:n rooli reformistisena puolueena on selkiytynyt ja puolue keskittyi esittelemään käytännöllisiä uudistuksia. Jyrkkä kapitalismin kokonaisvaltainen tuomitseminen on jäänyt taka-alalle.
1927 HALLITUSVALTA KANSAN PALVELUKSEEN, VALTA KANSALLE
SDP:lle vuoden 1927 eduskuntavaalit olivat ensimmäiset, joihin puolue osallistui hallituspuolueena. SDP lähti vaaleihin luottavaisena ja menestyikin kohtuullisen hyvin. SDP:n äänestäjäkunta oli hyväksynyt Tannerin vähemmistöhallituksen.
1929 PALKKATYÖLÄINEN JA PIENVILJELIJÄ, VALTA KANSALLE
Sosialidemokraattien vaalimainonnan kärkenä oli porvarillisen taantumuspolitiikan ja nousevan lapuanliikkeen vastustaminen ja kommunistien seikkailupolitiikan tuomitseminen. SDP palasi perinteisempään sosialistiseen symboliikkaan ja kielenkäyttöön.
1930 VAALEIHIN KANSANVALLAN PUOLESTA - VÄKIVALTAA JA TAANTUMUSTA VASTAAN
1933 VAALEIHIN VÄKIVALTAA VASTAAN
Sekä vuoden 1930 ja 1933 vaalitaistelussa SDP taisteli kansanvallan ja laillisen oikeusjärjestyksen puolesta oikeistoradikalismia ja IKL:ttä vastaan. SDP:n saavuttama vaalivoitto vuoden 1933 vaaleissa merkisti poliittista käännekohtaa, oikeistoradikalismi alkoi hiipua.
1936 HYVINVOINTIA KAIKILLE
Vuoden 1936 vaaleissa SDP:N tavoitteena olivat palkkojen kohottaminen, sosiaalivakuutuksen toteuttaminen ja verotuksen oikeudenmukaistaminen. Vaalimainoksissa oli näkyvissä ruotsalainen kansankotiajattelun ydin hyvinvoinnin turvaaminen kaikille. SDP menestyi vaaleissa hyvin.
1939 TULEVAISUUTEMME PUOLESTA
Kesän 1939 vaaleissa SDP:n tavoitteena oli rauha, maan pitäminen sodan ulkopuolella, puolueettomuus ja pohjoismainen suuntaus. SDP:n vaalijulisteista huokui optimismi ja luja usko tulevaisuuteen.
1945 TÄMÄ KUULUU SINULLE, PYSTYPÄIN TURVATTUA TULEVAISUUTTA KOHTI
Eduskuntavaaleihin 1945 SDP valmistautui sekavassa tilanteessa. Puolueesta virtasi ehdokkaita ja äänestäjiä juuri perustettuun Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon. SDP:n politiikan keskeisiksi hahmottelijoiksi oli noussut nuoria asevelisosialisteja.
JO RIITTÄÄ
SDP aloitti määrätietoisen kamppailun kommunisteja vastaan vuoden 1946 ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen. Kampanjaa käytiin nimellä "Taisteleva Sosialidemokratia" ja sen legendaarisin ilmentymä oli keväällä 1947 julkistetttu "Jo riittää" -juliste. Jo riittää -kampanja oli suunnattu vuoden 1947 SAK:n edustajakokousvaaleihin ja kunnallisvaaleihin, mutta epävirallisesti kampanja jatkui kesän 1948 eduskuntavaaleihin.
1948 LEIPÄÄ, RAUHAA
Eduskuntavaaleissa 1948 oli SDP:n puoluesihteeri Väinö Leskisen mukaan kyse "kaikkien sodasta kaikkia vastaan". SDP:n vaalipropagandan kärki kohdistui kuitenkin voimakkaimmin kommunistien epäisänmaalliseen toimintaan menestyksellisesti. SDP esiteltiin äänestäjille turvallisena ja rohkaisevana vaihtoehtona.
1951 RAKENNA VARMALLE POHJALLE
Vuoden 1951 vaaleissa vastakkainasettelu porvarillisten puolueiden ja sosialistien välillä nousi taas selvästi esille.
1954 VARJOSTA VALOON
Vuoden 1954 vaaleissa SDP:n päävastustaja oli Maalaisliitto. Puoluesihteeri Leskinen muotoili SDP:n lennokkaiksi teemoiksi "Maalaisliiton hegemonia murskattava" ja "Kekkosen kuningastie katkaistava".
1958 TEOLLISUUTTA, TYÖTÄ, TULEVAISUUTTA
Vaaleissa 1958 SDP vaati talouspolitiikan suunnanmuutosta ja teollisuuden lisäämistä. Oppositioon joutunut SDP vaati 500 000 uutta työpaikkaa ja esitteli vaaliohjelmassaan seikkaperäisen teollistamisohjelman.
1962 VALITSEMME VAPAUDEN
Noottikriisin 1961 jälkeisiin eduskuntavaaleihin SDP kävi suoraselkäisesti teemalla "Valitsemme vapauden". SDP oli pahasti poliittisessa paitsiossa ja vaalityötä vaikeutti myös puoluehajaannus, Työväen ja pienviljelijäin Sos.dem. liitto osallistui ensimmäisen kerran vuoden 1962 vaaleihin.
1966 NYT SDP
Vuoden 1966 vaaleihin SDP rakensi huiman kampanjan. Nyt SDP - julisteita tehtiin kuusi eri versiota. Vaaliohjelma kiteytettiin ns. 8-kohdan ohjelmaksi ja tuloksena oli veret seisauttanut vaalivoitto, joka lopetti SDP:n pitkän oppositiokauden.
1970 TYÖ, TASA-ARVO, TURVALLISUUS
1972 OIKEUTTA TULONJAKOON
Vuoden 1972 vaaleissa SDP vaati tuloerojen kaventamista ja suuryritysten voittoja yhteiskunnan valvontaan.
1975 KEHITYKSEN TURVAKSI
1979 SUOMI NOUSUUN
Vuoden 1979 vaalien keskeinen teema oli talouden elvyttäminen ja työllisyyden parantaminen. SDP esitteli ohjelmassaan mm. Nuorten yhteiskuntatakuu-idean, jolla tuli turvata kaikille nuorille oikeus työhön, työharjoitteluun tai koulutukseen.
1983 VALTIOVALTA SUOMESSA KUULUU KANSALLE
1987 UNELMANA YSTÄVYYS, MAAILMANA YHTEISYYS
1991 SINULLE, SUOMELLE, EUROOPALLE
1995 VASTUU IHMISESTÄ. ÄÄNESTÄ SUOMESTA INHIMILLISEMPI
1999 ELÄMÄSSÄ MUKANA. TURVALLISESTI
Siis muutakin, kuin että sukunimet alkavat K-kirjaimella?
Merkittävä yhtäläisyys. Katsoppa tuosta:
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/tutkain/post66.htm