Rahaaa!!!!

Mitä sanotte tähän? kirjoitti:

1. Herralla Jeesuksella Kristuksella oli tapana maksaa kymmenykset tuloistaan. Väite on väärä. Herra Jeesus Kristus oli ammatiltaan kirvesmies, ja sitten tultuaan 30 vuoden ikään hän oli saarnaaja ja opettaja. Mooseksen laki ei vaatinut ketään näissä ammateissa olevia maksamaan kymmenyksiä.

2. Simon Pietarilla, joka oli alun perin kalastaja, oli tapana maksaa kymmenykset saalistaan. Tämä on myös väärä väite. Myöskään kalastajilta ei vaadittu minkäänlaisia kymmenyksiä. Muinaisessa Israelissa oli ainoastaan kaksi ammattikuntaa joilta vaadittiin kymmenykset. Maanviljelijät ja karjataloudesta elantonsa saavat (lammaspaimenet ja nautakarjapaimenet) olivat ainoita kymmenysten maksajia muinaisessa Israelissa. He maksoivat kymmenykset niinä elintarvikkeina joita he tuottivat.

3. Jokaisella ihmisellä Vanhassa Testamentissa, yrittäessään noudattaa Mooseksen lakia, oli tapana maksaa kymmenykset. Pitäisi olla ilmiselvää tähän mennessä, että myös tämä väite on väärä. Siellä oli paljon ihmisiä muissa ammateissa joilta ei lain mukaan vaadittu kymmenyksiä. Esimerkiksi apostoli Paavalilta, joka oli teltantekijä, ei vaadittu kymmenyksiä. Itse asiassa ei kukaan kahdestatoista apostolista ollut maksanut kymmenyksiä, koska kukaan heistä ei tullut kymmenyksiä vaativista ammateista.

4. Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, samoin kuin uskovat maksavat kymmenykset Herralle Jeesukselle Kristukselle. Tämä on myös väärä väite. Verrattuna kirkon harjoittamaan kymmenyskäytäntöön nykyaikana, Abrahamin maksamat kymmenykset olivat tyystin erilaiset (1Moos.14:18-24). Esimerkiksi, Abraham maksoi kymmenykset vain kerran. Kirkko maksattaa kymmenyksiä jatkuvasti. Abraham maksoi kymmenykset sodassa saadusta ryöstösaaliista. Kirkko kantaa kymmenykset jäsentensä tuloista. Abraham ei saanut mitään lisäystä omaisuuteensa, koska hän antoi loput 90 % sotasaaliista takaisin sen alkuperäisille omistajille. Kirkko lisää omaisuuttaan kymmenyksillä. Uudessa Testamentissa ei ole käskyä, ei mitään logiikkaa tai viittausta siitä, että uskovien pitää maksaa minkäänlaisia kymmenyksiä Herralle Jeesukselle Kristukselle. Apostoli Paavalin mukaan uskovien on määrä antaa evankeliumin työhön auliisti, menestymisensä mukaan ja niin kuin hänen sydämensä vaatii (2Kor.9:7, 1Kor.16:1-2).

5. Herra Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen, että heidän pitäisi maksaa kymmenykset. Väärin. Kristus antaa ainoastaan kolme lausuntoa kymmenyksistä. Eikä mikään näistä lausunnoista sano, että hänen opetuslapsiensa pitäisi maksaa kymmenykset. Kristuksen ensimmäinen lausunto, joka on kerrottu kahdessa evankeliumissa, on puhuttu fariseuksille, ei opetuslapsille (Matt.23:23, Luuk.11:42). Tässä lausunnossa Kristus sanoo, että fariseusten pitäisi edelleen jatkaa kymmenysten antamista mintuista, tilleistä ja kuminoista. Eli, tämä on kymmenys elintarvikkeina, ei rahana. Hän sanoo myös, että tämä kymmenys viljellyistä elintarvikkeista on osa laista, mutta se ei ole tärkeintä laissa. Hänen toinen lausuntonsa kertoo itsevanhurskaasta fariseuksesta, joka rukouksessaan kerskuu kymmenysten maksamisellaan. Kristus sanoo, että se toinen rukoilija, jolla ei itsessään ollut mitään kerskattavaa, ei edes kymmenysten maksamisessa, lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei (Luuk.18:11-14). Tämä kertomus tuskin rohkaisee Kristuksen opetuslapsia antamaan kymmenysrahaa.

6. Raamatussa on monia esimerkkejä ihmisistä, jotka maksoivat kymmenyksiä tuloistaan. Väärin. Siinä 4000 vuoden aikajakson käsittävässä raamatullisessa historiassa ei ole ainoatakaan esimerkkiä Kirkon nykyaikaan soveltamasta kymmenysten rahastamisesta. Ennen kymmenyslain antamista VT:ssä on muistiin merkitty vain kaksi yhden kerran kymmenyksen maksanutta tekoa. Ei kumpikaan mies, Abraham tai Jaakob, (1Moos.28:20-22) näytä ajatelleen, että heidän pitäisi jatkaa tätä käytäntöä yhden kerran jälkeen. Kumpikaan mies ei maksanut kymmenyksiä heidän elinikäisistä tuloistaan, koska kumpikin oli osallisena vain yhden kerran tapahtumaan. Abraham maksoi kymmenykset sotasaaliista. Eikä kumpikaan mies näytä opettavan lapsiaan maksamaan kymmenyksiä. Kaikki muut kymmenysten maksamisesta kertovat muistiinpanot löytyvät Mooseksen laissa. Tämän lain mukaan rahaa ei käytetty kymmenysten maksuun, vain ruokatarvikkeita hyväksyttiin. Itse asiassa, silloin kun joku halusi käyttää mieluimmin rahaa kuin tuoda satoa Jerusalemiin niin Jumala vaati lisättäväksi 20 % sakkolisän elintarvikkeisiin (3Moos.27:30-31). Toisin sanoen, Jumala halusi saada kymmenysten maksajat luopumaan rahan käytöstä tähän tarkoitukseen.

7. Uusi Testamentti opettaa, että meidän pitäisi maksaa kymmenykset pastoreille samalla tavoin kuin juutalaiset maksoivat kymmenykset papeille. Väärin. Uusi Testamentti ei sano tästä asiasta yhtään mitään. Väite on lisä-raamatullinen järjenjuoksu, joka ei löydy Uudesta Testamentista. Tosiasiassa Heprealaiskirje tekee selväksi sen, että uskovat eivät enää ole leeviläisen pappisjärjestelmän alaisia. Uskovat ovat korkeammassa pappisjärjestelmässä, he ovat Melkisedekin pappeusjärjestelmässä.

8. Raamattu opettaa, että Jumalan vaatimustaso antamisessa on 10 %. Väärin. Ei kumpikaan, ei Vanha Testamentti eikä Uusi Testamentti opeta näin. Väite on jälleen lisä-raamatullista logiikkaa. Ensinnäkin, ruoka- eli elintarvike kymmenykset Vanhassa Testamentissa eivät olleet vain kymmenen prosenttia. Ne olivat pikemminkin jopa 23 % vuosittain, keskimäärin. Mooseksen laissa oli kolmet kymmenykset. Ensimmäiset kymmenykset, joita maksoivat vain maata omistavat perheet, maksettiin Jerusalemin papeille kolme kertaa vuodessa pidettävillä juhlilla (4Moos.18:21,23-24; 3Moos.27:30,32). Toiset kymmenykset maata omistavat perheet säästivät matka- ja juhlakuluihin, päästäkseen näille kolme kertaa vuodessa pidettäville juhlille. Niitä kutsuttiin juhlakymmenyksiksi. Ne olivat perheen lomaa varten (5Moos.14:22-27). Kolmannet kymmenykset annettiin joka kolmas vuosi säilytettäväksi paikallisessa varastohuoneessa, joten se nousi noin 3 % vuosittain. Nämä olivat köyhien kymmenykset ja kerätty heitä varten. (5Moos.14:28-29). Profeetta Malakia kirjoitti juuri näistä kymmenyksistä (Mal.3:8-10). Mitkään näistä kymmenyksistä eivät olleet rahaa. Ne olivat ainoastaan elintarvikkeita. Ne, jotka ansaitsivat elantonsa toisilla ammateilla eivät maksaneet lainkaan kymmenyksiä. Kuitenkin he antoivat Lain vaatimia uhrilahjoja, joista jotkut olivat hopeaa, kultaa, pronssia ja kuparikolikoita. Uusi Testamentti ei missään kohdin vaihda, tätä lain mukaista velvoitetta, maata omistavien israelilaisten maksaa kymmenykset elintarvikkeina, kaikkien kristittyjen velvoitukseksi maksaa kymmenykset rahalla. Tämä muutos elintarvikekymmenyksistä rahakymmenyksiin on tehty opettamalla, että meidän viljasato on meidän rahatulomme, ja tuomalla meidät Mooseksen Lain hengellistetyn muodon alaiseksi.

9. Vanhurskaat köyhät maksoivat kymmenykset Vanhassa Testamentissa. Väärin. Köyhillä ei ollut viljankorjuuta tai eläinlaumoja joista olisivat voineet maksaa kymmenykset. Heillä oli mahdollisuus poimia tähkiä niiden peltojen kulmista, joiden omistajat olivat vauraampia.

10. Koska jokaiselle asetetaan sama vaatimustaso, niin kymmenysten maksaminen on oikeudenmukainen kaikille. Väärin. Kymmenysjärjestelmä on uskomattoman epäoikeudenmukainen. Kymmenen prosenttia pois köyhän tuloista on suuri taakka hänelle, kun sitä vastoin rikkaalle kymmenen prosentin vähennys tuloista ei välttämättä tunnu missään. Jos henkilöllä on vain 1000 euron kuukausitulot, silloin 100 euroa tästä tulosta vaikuttaa perheen elämänlaatuun ja saattaa jopa vaikuttaa perheen mahdollisuuksiin pitää huolta lapsien perustarpeista ja laskujen maksamisesta. Jos henkilöllä on 10 000 euron kuukausitulot, niin silloin 1000 euron antamisella kuukaudessa pitäisi olla vain pieni vaikutus perheen elämäntyyliin, koska heille jäisi vielä melkoinen summa käytettäväksi perustarpeiden lisäksi. Jos henkilöllä on 100 000 euron kuukausitulot, silloin 10 000 eurolla kuukaudessa ei ole mitään mainittavaa vaikutusta perheen elämäntyyliin. Jatkuvasti jotkut saarnaajat opettavat köyhiä maksamaan kymmenykset väittämällä, että jos köyhät antavat kymmenen prosenttia tuloistaan niin silloin Jumala siunaa heitä. Kuitenkin, tulemalla Lain hengellistetyn muodon alaiseksi, tulee kymmenyksistä este Jumalan siunauksen saamiseksi rahatalousasioissa. Antamisen suhteen pitäisi köyhien totella ainoastaan Herraa siten kuin hän johtaa heitä.

Bonus kysymys. Raamattu opettaa, että jokaisen pitäisi antaa kymmenen prosenttia tuloistaan. Väärin. Nykyaikaisella käytännöllä kymmenysten maksamisessa on viisi perustavanlaatuista elementtiä, jotka on tuotu julki seuraavalla tavalla; jokainen antaa 10 % jatkuvista tuloistaan. Miten Raamatun tosiasiat todella sopivat yhteen tämän opetuksen kanssa kymmenysten maksamisesta? Vertailkaamme ja ottakaamme nykyisen kymmenysopetuksen vastakohdaksi Raamattu.

Jokainen antaa 10 % jatkuvista tuloistaan. Tarkastellen sanaa; "jokainen" . Kaksi tapahtumaa ennen Lain antamista ei tue ajatusta siitä, että jokaisen pitäisi maksaa kymmenykset. Ainoastaan Abraham ja Jaakob kummassakin tilanteessa maksoivat kymmenykset. Ensimmäinen Mooseksen kirja ei kerro kenestäkään muusta, jotka maksoivat kymmenyksiä. Abraham ja Jaakob eivät näytä opettavan lapsilleen, että heidän pitäisi maksaa kymmenyksiä. Josef, yksi Jaakobin lapsista, oli erikoisen oikeamielinen mies. Enemmässä kuin kymmenessä Josefille omistetussa yksityiskohtaisessa luvussa emme myöskään havaitse että hän olisi maksanut kymmenyksiä. Ei jokainen maksanut kymmenyksiä ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ennen kymmenyslain antamista.

Mooseksen Laissa ei jokaista vaadittu maksamaan kymmenyksiä tai antamaan ensihedelmiä. Laki vaati kymmenykset ja ensihedelmät elintarvikkeina ainoastaan niiltä jotka kasvattivat ruoka-aineita tai lampaita tai nautakarjaa. Muissa ammateissa olevilta ihmisiltä ei vaadittu kymmenyksiä, koska heillä ei ollut viljankorjuuta tai eläinlaumoja joista maksaa kymmenykset tai ensi hedelmät. Eli, ei jokainen joka eli Lain mukaisesti maksanut kymmenyksiä, ja jotka aina piti suorittaa elintarvikkeina. Rahana niitä ei voinut maksaa.

Kristus sanoo vain muutamia sanoja kymmenysten maksamisesta. Noissa sanoissaan Kristus ei sano, että jokaisen pitäisi maksaa kymmenykset. Hän sanoo, että uskomattomien Juutalaisten, jotka noudattivat Lakia, pitäisi maksaa kymmenykset kasvattamistaan maustekasveista, koska he niitä viljelivät. Hän mainitsee kolme ruoka-aine kasvia. Kristus ei osoita sanojaan opetuslapsilleen vaan ei-uskoville Fariseuksille.

Apostoli Paavali ei opeta, että jokainen on velvollinen maksamaan kymmenyksiä tai edes antamaan. Hän opettaa, että antaminen on täysin vapaaehtoista. Apostolien tekojen 15. luvussa kerrottu ensimmäinen apostolinen kokous ei myöskään sano, että ei-juutalaisten pitäisi maksaa kymmenykset. On varmaa, että mitään todistetta ei ole siitä, että Ensimmäisen vuosisadan ei-juutalaiskristityt milloinkaan olisivat maksaneet kymmenyksiä mistään. Encyclopedia Americana sanoo kymmenysten historiasta näin: "Sitä ei harjoitettu varhaisissa Kristillisissä kirkoissa, mutta tuli vähitellen yleiseksi (Roomalaiskatolisessa kirkossa Länsi-Euroopassa) 500-luvulla. Toursin kirkolliskokous vuonna 567 ja toinen Maconin kirkolliskokous vuonna 585 asettuivat puoltamaan kymmenysten maksattamista. Säädettiin pakolliseksi yhteiskunnallisella lailla Carolingian valtakunnassa vuonna 765 ja Englannissa 900 luvulla... Uskonpuhdistus ei lakkauttanut kymmenysten maksattamista vaan käytäntö jatkui Roomalaiskatolisessa kirkossa ja Protestanttisissa kirkoissa... (kunnes se) vähitellen korvattiin toisilla verotusmuodoilla. Roomalaiskatolinen kirkko määrää vieläkin kymmenys-velvoitteen valtioille missä se sitten hyväksytään viralliseksi lailla, ja jotkut Protestanttiset yhteisötkin pitävät kymmenyksiä pakollisina." Encyclopedia Britannica mainitsee kymmenyksistä... "Itäiset Ortodoksikirkot eivät koskaan hyväksyneet kymmenysverotusta ja Ortodoksikirkon jäsenet eivät ole milloinkaan maksaneet niitä."

Jokainen antaa 10 % jatkuvista tuloistaan. Tarkastellen sanaa: "antaa". Nuo kaksi tapahtumaa ennen Lakia todella näyttävät antamiselta. Ne molemmat ovat vapaaehtoisia tekoja. Jumala ei vaatinut kumpaakaan miestä, Abrahamia tai Jaakobia, antamaan yhtään mitään. Vaikka tämä pinnallisesti katsoen näyttää tukevan kymmenysoppia, niin se itse asiassa sotii joitakin näkökohtia vastaan opetuksessa kymmenysten velvoittavuudesta. Samalla kun kymmenysten puolustajat opettavat, että kymmenykset ovat antamista, he usein myös opettavat että kymmenykset ovat vaatimus, eli kymmenykset täytyy maksaa. Ilman muuta tämä on ristiriitaisuus heidän opetuksessaan. Jotakin voidaan ainoastaan antaa silloin jos se annetaan kokonaan vapaaehtoisesti. Jos sitä vaaditaan niin silloin se on, tässä tapauksessa, palkkio hengellisestä palveluksesta tai uskonnollinen vero. Jos jotkut opettavat, että uskova tulee kirotuksi ellei maksa kymmenyksiä, niin silloin he eivät opeta antamista, vaan opettavat maksamaan heidän pakkokymmenyksiä. Tietenkin he ovat tavallaan oikeassa, koska he useasti hengellistävät Mooseksen lain kymmenysten opettamisessaan.

Kymmenysten maksaminen Mooseksen lain mukaan ei koskaan ollut antamista. Se oli paljon enemmän verojen maksamisen kaltaista. Mooseksen laki vaati kymmenyksiä tilallisilta ja karjankasvattajilta. He eivät nähneet kymmenysten maksamistaan antamisena. Siinä ei ollut mitään vapaaehtoista. He olisivat syyllistyneet Lain rikkomiseen jos he eivät olisi maksaneet.

Uudelleen, Kristuksella oli hyvin vähän sanottavaa kymmenyksistä. Hän sanoi että Juutalaiset jotka elävät Lain alaisena maksavat kymmenyksiä. Kristus todella opetti paljon rahatalousasioita ja antamista mutta ei koskaan neuvonut opetuslapsiaan maksamaan kymmenysrahaa tai mitään muutakaan. Hän ei myöskään neuvonut heitä vastaanottamaan kymmenyksiä.

Apostoli Paavali kirjoittaa melkoisesti raha-asioista ja antamisesta mutta ei milloinkaan neuvo ketään maksamaan kymmenyksiä tai vastaanottamaan niitä. Ensimmäinen apostolinen kokous Apostolien tekojen luvussa 15 on hiljaa kymmenysasiassa ja vahvistaa, että ei-juutalaisten ei ole määrä pitää mitään Mooseksen lain ominaisuutta, ei edes hengellistettyä Lakia. Koska se sisältäisi kymmenykset mistä tahansa.

Jokainen antaa 10 % jatkuvista tuloistaan. Tarkastellen lukua: "10 %". Nuo kaksi tapahtumaa ennen Mooseksen lakia todellakin näyttävät kannattavan käsitystä, että kymmenen prosenttia jostakin pitäisi antaa. Numero kymmenen on sama määrä kummassakin. Kuitenkin nuo toiset neljä tarkastelua ovat merkittävästi erilaiset. Ne juuri tekevät kirkon harjoittaman kymmenysten maksattamisen hyvin erilaiseksi siitä, mitä se merkitsi ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Ainoa yhtäläisyys on kymmenen prosenttia.

Kristus todella vahvistaa kymmenen prosentin luvun oikeaksi, mutta ainoastaan Juutalaisia koskevaksi, Mooseksen lain alaisuudessa eläville. Hän kertoo Fariseuksille että heidän pitäisi maksaa kymmenykset, kymmenen prosenttia, heidän tuottamastaan ruoka-aineesta. Hän myös kertoo heille, että kymmenen prosentin maksaminen ei ole tärkeintä Laissa. Sanoessaan tämän, Kristus todella kertoo meille, että kymmenykset ovat Mooseksen lain määräys.

Apostoli Paavali varoittaa jatkuvasti uskovia lain kirouksesta. Ei-juutalais-uskovien ei pitäisi yrittää pelastua Lain pitämisellä, ei Jumalan lain (kymmenen käskyä), eikä Mooseksen juutalaisille antamien lakien nojalla (Gal.3:1-2,10-13). Uskovilta ei vaadita kymmentä prosenttia ruokatarvikkeista tai mistään muustakaan. Toisten apostolien kirjoitukset, Pietarin ja Jaakobin, ovat hiljaa Kristittyjen kymmenen prosentin antamisesta, ruokatarvikkeistaan tai mistä muusta tahansa.

Jokainen antaa 10 % jatkuvista tuloistaan. Tarkastellen sanaa: "jatkuvista". Nuo kaksi esimerkkiä ennen Mooseksen antamaa lakia kymmenyksistä, eivät kerro käytännöstä maksaa kymmenyksiä jatkuvista tuloista. Ne molemmat näyttävät vahvasti olevan yhden kerran tapahtumia. Jaakobin tapauksessa me emme tarkasti tiedä mitä hän teki, mutta todella näyttää siltä, että hän lupaa kymmenykset vain kerran, jos Jumala siunaa häntä. Ilman muuta tämä on täydellisesti vastakkainen sille mitä Kirkko opettaa. Kirkko opettaa, että Jumala siunaa meitä, jos me maksamme kymmenykset. Jaakob sanoo, että hän maksaa kymmenykset, jos Jumala siunaa häntä. Kirkon käytäntöä jatkuvista, toistuvista kymmenysten maksamisista ei voida vahvistaa oikeaksi kahdella yhden-kerran tapauksella. Ne eivät ole samanlaisia Kirkon kymmenys-opetuksen kanssa.

Ainoa paikka Raamatussa jossa "jatkuvista", toistuvista kymmenyksien maksamisesta puhutaan, löydetään Mooseksen laista. Niillä, jotka olivat tilanomistajia tai harjoittivat karjanhoitoa Israelissa, oli elinikäinen velvollisuus maksaa kymmenykset niinä elintarvikkeina joita he tuottivat. Tämä jatkuva suoritus, ruokatarvike-kymmenys verotus, elättämään Mooseksen Leeviläistä pappeusjärjestelmää, on usein lainattu Laista ja hengellistetty oikeuttamaan jatkuvaa kymmenysten maksamista rahana, Kristillisen papinviran tukemiseen. Tätä oikeutusta ei löydetä Uudesta Testamentissa.

Kristuksen lausuma kymmenyksistä kirjanoppineille ja fariseuksille ilmaisee, että he, jatkuvasti kymmenyksiä elintarvikkeina maksavina, olivat Lain alaisia. Kristus ei sano, että hänen opetuslapsiensa pitäisi jatkuvasti maksaa tuloistaan kymmenyksiä. Samalla kun apostolien kirjoitukset Uudessa Testamentissa usein puhuvat runsaskätisestä antamisesta, niin he kuitenkin ovat vaiti minkä hyvänsä tuoton jatkuvasta kymmenysten antamisesta. Ensimmäinen apostolinen kokous on myös vaiti jatkuvasta kymmenysten maksamisesta, mutta vapauttaa ei-juutalaiset velvollisuudesta pitää Mooseksen lakia, miltään näkökannalta katsottuna.

Jokainen antaa 10 % jatkuvista tuloistaan. Tarkastellen sanaa: "tuloistaan". Abraham antoi kymmenykset sotasaaliistaan, ei hänen koko tuloistaan. Hän maksoi kymmenykset voittamaltaan viholliselta saadulla omaisuudella. Lisäksi ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, että Abraham ei edes pitänyt itsellään sitä yhdeksääkymmentä prosenttia sotasaaliista. Hän palautti sen Sodoman kuninkaalle. Abrahamin tulot, hänen omaisuutensa tai mikään osa hänen omasta rikkaudestaan, ei millään tavoin vaikuttanut häneen, hänen maksaessaan kymmenykset. Hän ei lisännyt kymmenyksiin mitään omasta rikkaudestaan. Jaakobin tapauksessa me emme tarkalleen tiedä mitä hän teki, koska kaikki se mitä ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, on vain Jaakobin lupaus Jumalalle. Toisin sanoen, ei ole mitään tukea sille ajatukselle, että nämä tapahtumat ennen Lain antamista osoittaisivat Kristittyjen velvoitteen antaa kymmenen prosenttia jatkuvista tuloistaan.

Lähes jokainen, joka opettaa kymmenysten maksamista käyttää apunaan Lakia ja profeettoja, profeettoja jotka olivat Lain alaisia ja opettivat sen mukaan. Nuo jotka opettavat Kristittyjä maksamaan kymmenykset Lain perusteella, jättävät usein kertomatta, että ainoastaan tuotettu elintarvike kelpasi kymmenysmaksuksi, ei koskaan rahasuoritus. Siis ainoastaan ne, jotka ansaitsivat elantonsa tuottamalla elintarvikkeita maksoivat kymmenyksiä. Ne Israelilaiset jotka ansaitsivat rahaa muilla keinoin, kuten telttoja tekemällä, kutomalla, puusepäntyöllä, rahan lainauksella, kalastamisella tai monilla muilla elinkeinoilla, eivät koskaan maksaneet kymmenyksiä tuloistaan, koska laki ei koskenut heitä.

Kristus ei vaihda kymmenys-elintarvikkeiden maksua rahalla maksamiseen. Apostolien kirjoitukset eivät vaihda kymmenys-elintarvikkeiden maksua rahalla maksamiseen. Apostolinen kokous vapauttaa ei-juutalaiset uskovat pitämästä Mooseksen lakia. He eivät varmasti vaihda kymmenys-elintarvikkeiden suoritusta rahalla korvattavaksi. Heprealaiskirje todella mainitsee Vanhan Testamentin elintarvikekymmenykset mutta ei vahvista sitä, että tämän ajan uskovien pitäisi maksavaa kymmenykset rahalla (Hep.7:2-9).

Lopuksi, lukijalle pitäisi olla ilmiselvää, että tämä opinkappale kirkon vaatimista kymmenyksistä, on kyhätty kokoon noista erilaisista tekstikatkelmista. Ei yksikään tekstinkappale itsessään todella opeta sitä mitä Kirkko toteuttaa nykyään. Opetuksessa kymmenysvaatimuksesta on käytetty Lain hengellistämistä. Sellaista järkeilyä, jota ei löydy Raamatusta, käytetään todistamaan Kristittyjen velvoitteeksi omaksua legalistinen käytäntö Vanhasta Testamentista. Raamatun yli 4000 vuoden takaiseen aikaan ulottuvassa historiassa ei ole yhtäkään muistiin merkittyä esimerkkiä kymmenysten maksamisesta siten, kuin Kirkko vaatii tänä aikana. Me suosittelemme, että jokainen Kristitty hylkää tämän raamatunvastaisen käytännön, ja karkottaa vitkastelematta mielestään pelon hylkäystuomiosta tai tunteen syyllisyydestään! Jumalan lapsilla ei ole mitään muuta velkaa maksettavana heidän Isälleen, kuin ainoastaan kiitosta ja ylistystä. Heidän vanhempi veljensä, Jeesus Kristus on täysin maksanut velan. Kristus rakentaa Seurakuntaansa, mutta ainoastaan totuuden kanssa. Hän ei tarvitse mitään apua vääristä oppijärjestelmistä, jotka panevat Jumalan lapset pelon ja Lain kirouksen orjuuteen. Lapset ovat vapaita!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä