Onko kommenttia, miten noi karhut pärjäsivät keskenään mättäessään toisiaan tosimielessä? Tiedän vain sen, että Tiger oli vahvoilla jos etäisyyttä pari kilometria kohteeseen eikä pehmeää maastoa.
Pzkf IV (Tiger) vs. T34/85
panssarit
139584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No T34 eli tuttavallisemmin "sotka" pärjäsi hyvinkin tiikerille. Vahvat sivupanssarit ja "luiskamainen" muoto pienensi osuman vaikutusta huomattavasti. Ainoa vaunu mikä antoi vastuksen tiikerille. Mm. Kurskin panssaritaistelussa venäläisten vaunuthan oli kaivettu ns. "lähtökuoppiin", mistä tulittivat vastaan vyöryneitä saksalais-panssareita. Historian suurimipia panssaritaisteluitahan tuo oli, ja sen jälkeen sotkia ei enää aliarvostettu...
"No T34 eli tuttavallisemmin "sotka" pärjäsi hyvinkin tiikerille. Vahvat sivupanssarit ja "luiskamainen" muoto pienensi osuman vaikutusta huomattavasti. Ainoa vaunu mikä antoi vastuksen tiikerille."
- 85mm:n tykki T-34:ssä oli kyllä selkeästi parempi, mutta vaunut jotka todella vetivät vertoja Tiikerille ja Pantterille olivat kyllä JS-sarjan II ja III sekä panssarintorjuntavaunuista ISU-122, joissa oli 122 mm:n tykki. Hyvä läpäisy matkan päästäkin (tietysti jos heikomman optiikan takia osui), ja kestivät jo kohtuullisesti 88mm:n kranaatin osumia, ainakin etupuolelta. T-34:n suurin valtti oli sen nopeus ja tiettyyn rajaan asti näppärän muotoinen panssarointi...
Kohti tultaessa Tiikeri on vahvoilla tehokkaan pääaseen ansioista. Muuten T-34/85 päihittää nopeudessa maastossa. 85 millinen läpäsi noin 130mm panssaria, joten Tiikerin etupanssarin läpäsy (100mm) ei ongelma.
Tiikerin mallinumero oli VI. Pantteri oli V ja IV:llä ei ollut mallinimeä.
Tiikereitten toiminta- ja ampumamatkatietoja minulla ei ole, mutta kun olet noin kiinnostunut asiasta, niin varmaankin ne jostain saa. (Wehr macht:n arkistoista ehkä)
Sen olen lukenut melko asiallisen oloisista artikkeleista, että se oli kaikkiin muihin alan tuotteisiin nähden ylivoimainen.
Kerrottiin eräästä tankista, jonka päällikkö miehistöineen tuhosi tiikerillään hyvin lyhyessä ajassa koko vastustajan (brittejä Ranskassa)panssarivoiman, noin 10 tankkia.
Mutta sotaahan ei vajailla resursseilla enää voi voittaa, vaikka teknisesti parempia kaluja olisikin.
Ainoastaan toimiva ydinase-arsenaali olisi voinut kääntää historian toisinpäin. Mutta tälläkin alalla jenkeillä oli parin vuoden etumatka.
Muita sotakaluja: Ensimmäinen "suihkarihävittäjä" lensi itäisen Saksan rannikolla vähän ennen Saksan lopullista romahtamista. Tässä Saksalla oli selkeä tekninen etumatka. Mutta laitapa päteväkin lennokki taivaalle, sitä ennen massatuotantoon, jos koko maa on jo mäsänä ja melkein vailla polttoaineita ja yleensä kaikkea mitä sotimiseen ja elämiseen tarvitaan.
"Muita sotakaluja: Ensimmäinen "suihkarihävittäjä" lensi itäisen Saksan rannikolla vähän ennen Saksan lopullista romahtamista. Tässä Saksalla oli selkeä tekninen etumatka. Mutta laitapa päteväkin lennokki taivaalle, sitä ennen massatuotantoon, jos koko maa on jo mäsänä ja melkein vailla polttoaineita ja yleensä kaikkea mitä sotimiseen ja elämiseen tarvitaan. "
Me262 oli maailman ensimmäinen sarjatuotettu suihkuhävittäjä ja se osallistui sotatoimiin aina vuodesta 1944 asti. Kyseessä ei siis ollut mikään "juuri ennen romahdusta" kokoon kyhätty proto, vaan toimintakykyinen ja operatiivisessa käytössä ollut taistelukone.
Täsmennyksesi on ihan ok. "juonihan" ei tästä kuitenkaan kärsinyt.
Kiitos!
T-34 oli parempi. Yksi yhteen Malli VI oli täysin ylivoimainen, mutta sotia ei voiteta sellaisella ajatuksella.
T-34, eritoten T-34/85 3-miehen tornin kera, oli paljon parempi, tehtäväänsä (massa hyökkäys, pitkät operaatiot vaativassa maastossa) sopivampi, kuin järeä Tiger. Jolle muuten piti myös suunnitella erikois-rautatievaunut, koska suunnittelijat olivat keskittyneet yksinomaan suorituskykyyn, unohtaen kaiken muun.
Yksittäisenä tankkina T-34/85 hävisi Tiger:ille lähestulkoon kaikessa.
85 mm ase ei vetänyt tarkkuudessa vertoja 88 mm VI:n tykille, joskin se oli läheltä yhtä tuhoisa, kuin kuuluisampi saksalais sukulaisensa.
Panssarointi oli huonompi T-34:ssä, joskin kallistus auttoi, vaikkakaan ei niin paljon kuin luulisi sillä saksalaiset olivat usein riittävän kokeneita ja koulutettuja tähtäämään heikkoihin kohtiin. Lisäksi kauempaa ammuttuna ammuksen kaareva lentorata toi sen kulmassa, jossa kallistetun panssarin teho väheni nopeasti. Tiikerit ovat todistetusti ampuneet 'tuplia', eli sivustapäin tuhonneet kaksi T-34:ää panssari-ammuksella ammuksen läpäistessä toisen tankin kokonaan.
Liikkuvuudessa Tiger ei juuri hävinnyt T-34:lle. Yksinkertaistaen panssarivaunun liikkuvuuden määrää telapaine ja Tigern telapaine oli lähes identtinen T-34:n myöhempien mallien kanssa. Nopeuden määrittää Teho-paino suhde, jossa ero oli myös yllättävän vähäinen.
Mutta T-34 voitti, koska se oli strategisesti parempi vaunu. Yleensä puhutaan siitä, että Tiger:eitä oli liian vähän ja tämä pitää tietysti paikkaansa, eritoten kun ajattelee Raskaita Panssari Pataljoonia, joihin ne lopulta lähetettiin. Kun panssarivaunu on niin harvinainen, että se piti sijoittaa tälläisiin 'palokunta' pataljooniin, niin se kertoo jotain sen käyttökelpoisuudesta.
Mutta suurempi haitta oli se, että Tiikeri vaati huoltoa tavalla, jota yksikään venäläinen vaunu ei tarvinnut.
Sen jokainen osa oli 'Malli VI'-osa, eli juuri sitä varten suunniteltu. Se on mahtava heikkous, sillä se tarkoittaa huollon painajaista, kun jokaisen yksikön huoltotarve on täysin riippuvainen sen kalustosta ja yleensä vielä kalustosta, joka on liian monimutkaista ja huoltoa vaativaa toimiakseen pitkään rintamaoloissa.
Tiikerin suunnittelijat olivat nimenomaan keskittäneet kaiken tarmonsa suorituskykyyn ja päätyneet usein monimutkaisiin ratkaisuihin, joissa oli paljon ja monimutkaisia osia, jotka vaativat paljon huoltoa. Pienet viat maksoivat paljon vaunuja, koska rintama-huollon oli yleensä purettava yksi vaunu osiksi vain pitääkseen kolme muuta toimintakunnossa.
Venäläiset sen sijaan tekivät kaikkensa yksinkertaistaakseen vaununsa ja on virhe kuvitella etteivät he olisi osanneet tehdä monimutkaista niin halutessaan. He olivat ensimmäisiä avaruudessa, joten teknologiaa riitti, jos ja kun sitä tarvittiin. Joten suunnitelma oli yksinkertainen syistä.
Ensimmäinen syy oli tietenkin valmistuksen helppous, mutta on huomattava jokaisen vaunun valmistus 'vakio osista'.
Joka ainut sodanaikana valmistettu merkittävä venäläisvaunu (T-34, KV-sarja, IS-sarja) esimerkiksi käytti V-2 diesel moottoria. Samoin lähes kaikki käyttivät aluksi 76,2 mm tykkiä ja useat muutkin osat olivat yhteensopivia. Näitä oli helppo huoltaa, koska samoja osia voitiin lähettää kaikille yksiköille, tarkasta kalustosta välittämättä.
Lisäksi vaunut olivat täynnä yksinkertaisia keksintöjä, jotaka eivät vaatineet korkeaa teknologiaa, mutta jotka selvästi osoittivat venäläisten ajatelleen vaununsa viimeiseen asti. Yksi esimerkki on telatapit. Nämä ovat niitä tappeja, jotka pitävät kaksi telan palaa yhdessä ja toimivat saranana niiden välissä. Ne tuppaavat ravistumaan irti vaunun liikuessa.
Saksalaiset 'ratkaisivat' ongelman erilaisilla sokilla ja kiinnittimillä ja lopulta vielä antoivat vaunumiehistöilleen lekan ja käskeien hakkaamaan niitä takaisin aina kun vaunu pysähtyi. Venäläiset käänsivät koko telan ympäri, niin että tapit osoittivat sisäänpäin ja lisäsivät viistot levyt vaunun runkoon, kohtiin joissa tela hävisi lokasuojan alle, jolloin ne painoivat tapit takaisin jokaisella telan kierroksella.
Huomautus PZKV IV ei ollut "Tiger" vaan PZKV VI tunnettiin Tiikerinä ja PZKV V Pantterina
Minulla on sellainen mielikuva, että PzKw IV varustettuna pitkäputkisella 75 mm psv-kanuunalla (vuoden -42 jälkeiset mallit) pystyi helposti tekemään selvää T-34 -vaunusta. Ainakaan lyhytputkisen Sotkan 76 mm tykki ei lisäksi läpäissyt PzKW IV:n etupanssaria. Sotkan 85-millisellä varustetut versiot tulivat käyttöön vasta vuonna -44.
Nelospanssari oli lisäksi Pantteriin verrattuna huomattavasti nopeampi ja halvempi valmistaa, ja siitä puuttuivat
jälkimmäiselle tyypilliset lastentaudit.
"Minulla on sellainen mielikuva, että PzKw IV varustettuna pitkäputkisella 75 mm psv-kanuunalla (vuoden -42 jälkeiset mallit) pystyi helposti tekemään selvää T-34 -vaunusta. Ainakaan lyhytputkisen Sotkan 76 mm tykki ei lisäksi läpäissyt PzKW IV:n etupanssaria. Sotkan 85-millisellä varustetut versiot tulivat käyttöön vasta vuonna -44."
Tässä on perää! Panssarinläpäisykyky riippuu monesta seikasta, joista tärkein on kranaatin lähtönopeus. Sen suhteen saksalainen 75 mm:n tykki oli ylivoimainen ja läpäisi helposti 'sotkan' panssarin. Myös 88 mm:n tykki oli läpäisyltään maailmankuulu.
Venäläiset kehittivät koko ajan isompia tykkikaliipereja. Josef Stalin vaunussa se oli jo 122 mm. JS-rynnäkkötykeissä käytettiin kahta kaliipoeria eli 122 ja 152 mm. Niiden lataaminen oli kuitenkin varsin hidasta. Lukumäärien suhteen NL:lla oli ratkaiseva ylivoima. Ei riittänyt vaikka tuhosit 10 neukkuopanssaria kun aina tuli se yhdestoistakin vastaan.
Tiger EI ole Pzkw IV! Opettele edes perusasiat ennen kuin alat vertailemaan. Teufel! Ota suunnaksi www.achtungpanzer.com ja palaa takaisin vasta kun ymmärrät edes perusteet. Raus!!!
Siis tuohan puhui nimenomaan pzkpf iv panssarvaunusta, poiketen keskustelun aiheesta.