Olen viime päivinä lukenut Janet Wallachin kirjoittamaa Gertrude Bellin elämänkertaa. Kirjan nimi on tosi helppo ja mielikuvitukseton "Aavikon kuningatar". Toki häntä aikanaan "aavikon kuningattareksi" sanotiin...
Gertrude Bell kasvoi yläluokan viktoriaanisessa englantilaismiljöössä. Älykkäänä, tiedonhaluisena ja ennenkaikkea määrätietoisena hän sai aikakautensa naiselle poikkeuksellisen mahdollisuuden: opiskella Oxfordin yliopistossa. Brittiläisen imperiumin maailmanlaajuinen verkosto ja perheen suhteet diplomaattipiireihin tarjosivat hänelle väylän tutustua laajemmin ja monipuolisemmin maailmaan kuin yläluokan naisten yleensä oli tapana. Pakolliset "esittelyt" seurapiireissä eivät johtaneet toivottuun avioliittoon, eikä Gertrude toisaalta saanut isältään siunausta liitolle sen miehen kanssa, johon hän oli hyvin rakastunut.
Hän koetteli rajojaan ja ruokki tiedonhaluaan mm. harrastamalla vuorikiipeilyä ja tekemällä lukuisia matkoja ja retkiä Lähi-Idässä, Arabian niemimaalla ja Mesopotamiassa (nykyisen Irakin alueella). Erinomaisesta kielitaidosta (mm. täydellinen arabian hallinta) ja käyttäytymisen hallinnasta (naisellinen viehätysvoimakin...) oli suuresti apua, kun hän tutustui heimoihin, klaaneihin ja päälliköihin luoden verkoston, jota hän tuli tarvitsemaan myöhemmin ensimmäisen maailmansodan aikana turkkilaisvastaisen toiminnan luomisessa (myös vakoilun organisoiminen) ja sen jälkeen brittiläisen mandaattialueen (siis nyk. Irak) hallinnassa ja Irakin itsehallinnon luomisessa. Matkoillaan hän oli pystynyt kokoamaan erinomaiset kartat; juuri hän virassaan laati Irakin rajat. Myös hänen ehdokkaansa Irakin kuninkaaksi tuli valituksi.
Gertrude Bell oli älykäs, itsevarma, miehisessä seurassa viihtyvä, mutta naisellisesti pukeutuva, seurapiiritaidot ja diplomatian osaava nainen, joka ehti vajaat 60 vuotta kestäneen elämänsä aikana kokea monia romanssejakin. Ehkä tärkein niistä päättyi miehen kuolemaan Gallipolin taistelussa.
Gertrude Bell eli täysillä - ei kuitenkaan itsetuhoisesti (tuskin ketjupolttoa pidettiin sata vuotta sitten itsetuhoisena).
Itseäni tässä kymmenen vuotta sitten käännetyssä kirjassa kiinnostaa erityisesti erinomainen valaistus viime vuosisadan alun Irakin ja Lähi-Idän tilanteesta. Joitakin lauseita voitaisiin sellaisenaan käyttää kuvaamaan tämän päivän tilannetta alueilla.
Gertrude Bell oli itsenäinen, määrätietoinen ja puolensa pitävä nainen, jonka mielenkiinto kohdistui tieteeseen (esim. arkeologia), politiikkaan, yleisiin asioihin. Irak oli hänen intohimonsa. Monet kollegat ja esimiehet pitivät häntä todella hankalana; esiintyi ilmapiiriä, jota nykyään sanottaisiin työpaikkakiusaamiseksi. Gertrude Bell ei ollut mikään ohjelmallinen suffragetti, saati sitten feministi. Nuoruudessaan hän ei ollut kiinnostunut naisten äänioikeudesta. Lähi-Idässä oleskellessaan hän aluksi ei viihtynyt haaremeissa - naisten seurassa. Jossain vaiheessa hän Irakin kaudellaan oivalsi tyttöjen kouluttamisen tarpeellisuuden, ja myöhemmin laaditussa modernissa opetusjärjestelmässä nämä ajatukset huomioitiinkin.
Nyky-Irakia ymmärtää hiukan paremmin, jos tuntee Gertrude Bellin, viktoriaanisen britin.
---
"Khatun" on arvonimi, jonka irakilaiset antoivat Gertrud Bellille. Se suomennetaan: "tärkeä nainen, hovinainen, joka toimii valtion silmänä ja korvana.
Nyky-Irakin asioihin sekaantujat vaikuttavat hänen rinnallaan barbaareilta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Gertrude_Bell
http://www.gerty.ncl.ac.uk/
Gertrude Bell kasvoi yläluokan viktoriaanisessa englantilaismiljöössä. Älykkäänä, tiedonhaluisena ja ennenkaikkea määrätietoisena hän sai aikakautensa naiselle poikkeuksellisen mahdollisuuden: opiskella Oxfordin yliopistossa. Brittiläisen imperiumin maailmanlaajuinen verkosto ja perheen suhteet diplomaattipiireihin tarjosivat hänelle väylän tutustua laajemmin ja monipuolisemmin maailmaan kuin yläluokan naisten yleensä oli tapana. Pakolliset "esittelyt" seurapiireissä eivät johtaneet toivottuun avioliittoon, eikä Gertrude toisaalta saanut isältään siunausta liitolle sen miehen kanssa, johon hän oli hyvin rakastunut.
Hän koetteli rajojaan ja ruokki tiedonhaluaan mm. harrastamalla vuorikiipeilyä ja tekemällä lukuisia matkoja ja retkiä Lähi-Idässä, Arabian niemimaalla ja Mesopotamiassa (nykyisen Irakin alueella). Erinomaisesta kielitaidosta (mm. täydellinen arabian hallinta) ja käyttäytymisen hallinnasta (naisellinen viehätysvoimakin...) oli suuresti apua, kun hän tutustui heimoihin, klaaneihin ja päälliköihin luoden verkoston, jota hän tuli tarvitsemaan myöhemmin ensimmäisen maailmansodan aikana turkkilaisvastaisen toiminnan luomisessa (myös vakoilun organisoiminen) ja sen jälkeen brittiläisen mandaattialueen (siis nyk. Irak) hallinnassa ja Irakin itsehallinnon luomisessa. Matkoillaan hän oli pystynyt kokoamaan erinomaiset kartat; juuri hän virassaan laati Irakin rajat. Myös hänen ehdokkaansa Irakin kuninkaaksi tuli valituksi.
Gertrude Bell oli älykäs, itsevarma, miehisessä seurassa viihtyvä, mutta naisellisesti pukeutuva, seurapiiritaidot ja diplomatian osaava nainen, joka ehti vajaat 60 vuotta kestäneen elämänsä aikana kokea monia romanssejakin. Ehkä tärkein niistä päättyi miehen kuolemaan Gallipolin taistelussa.
Gertrude Bell eli täysillä - ei kuitenkaan itsetuhoisesti (tuskin ketjupolttoa pidettiin sata vuotta sitten itsetuhoisena).
Itseäni tässä kymmenen vuotta sitten käännetyssä kirjassa kiinnostaa erityisesti erinomainen valaistus viime vuosisadan alun Irakin ja Lähi-Idän tilanteesta. Joitakin lauseita voitaisiin sellaisenaan käyttää kuvaamaan tämän päivän tilannetta alueilla.
Gertrude Bell oli itsenäinen, määrätietoinen ja puolensa pitävä nainen, jonka mielenkiinto kohdistui tieteeseen (esim. arkeologia), politiikkaan, yleisiin asioihin. Irak oli hänen intohimonsa. Monet kollegat ja esimiehet pitivät häntä todella hankalana; esiintyi ilmapiiriä, jota nykyään sanottaisiin työpaikkakiusaamiseksi. Gertrude Bell ei ollut mikään ohjelmallinen suffragetti, saati sitten feministi. Nuoruudessaan hän ei ollut kiinnostunut naisten äänioikeudesta. Lähi-Idässä oleskellessaan hän aluksi ei viihtynyt haaremeissa - naisten seurassa. Jossain vaiheessa hän Irakin kaudellaan oivalsi tyttöjen kouluttamisen tarpeellisuuden, ja myöhemmin laaditussa modernissa opetusjärjestelmässä nämä ajatukset huomioitiinkin.
Nyky-Irakia ymmärtää hiukan paremmin, jos tuntee Gertrude Bellin, viktoriaanisen britin.
---
"Khatun" on arvonimi, jonka irakilaiset antoivat Gertrud Bellille. Se suomennetaan: "tärkeä nainen, hovinainen, joka toimii valtion silmänä ja korvana.
Nyky-Irakin asioihin sekaantujat vaikuttavat hänen rinnallaan barbaareilta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Gertrude_Bell
http://www.gerty.ncl.ac.uk/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vai sellainen tapaus. Varakkaan suvun lapsi ja konkreettinen maailmanparantaja - epäilemättä silti isänmaanystävä joka hyödynsi sivistystään muidenkin eduksi. Onkohan tuollaisia nykyään olemassakaan, kun Lennart Merikin on jo vainaa?
..luin gertrude bellin taustasta:
..Gertrude Bell was the daughter of one of the wealthiest families of late 19th century England,
ironmasters, founders of vast chemical and aluminium industries,
http://www.gertrudebell.com/
..jotenkin mieleeni tuli agatha christie:
(1890-1976) was born Agatha May Clarissa Miller in Devon, England in 1890, the youngest of three children in a conservative, well-to-do family.
She later found happiness with her marriage in 1930 to Max Mallowan, a young archaeologist who she met on a trip to Mesopotamia.
..enpä pitäisi ainakaan agatha christietä erityisenä feministinä, pikemminkin päinvastoin, sen sijaan gertrude bellin feministisyydestä ei liene epäilystä, näyttää olleen itsetuhoinenkin vai mitä vuorikiipeilystä on ajateltava..??
http://christie.mysterynet.com/
Viis siitä, miten mainittu henkilö osaltaan vaikutti maailmanpolitiikkaan ja tieteeseenkin.
"Feministi". Se riittää kuvaukseksi?
---
"Huora".
"Madonna".
"Vanhapiika".
"Tyttö".
"Akka".
"Nainen".
Onhan noita.
Ja se "femakko", sana, joka ilmaisee jotakin vain käyttäjästään.
---
Pitihän Gertrude Bellkin jotenkin luokitella, vai mitä?
Linkeistä löytyy lukematon määrä Gertrude Bellin kirjeitä, myös hänen ottamiaan valokuvia. Mitähän hän niissä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä jaksoi jauhaa? Mistä hän oli kiinnostunut? Siitä saamarin feminismistäkö?
..niin mitä ihmettä juttu ylipäätään kummittelee feminismipalstalla, eikö se olisi syytä siirtää sinne, minne se mahdollisesti kuuluukin, jos se ei siis kuulu tänne..
..kummallista keuhkoamista..
Olet ihan oikeassa.
Täällä puhutaan ihan liikaa ihmisistä, joilla on synnytys- ja imetyselimet.
"Älykkäänä, tiedonhaluisena ja ennenkaikkea määrätietoisena...
Hän koetteli rajojaan ja ruokki tiedonhaluaan...
Erinomaisesta kielitaidosta (mm. täydellinen arabian hallinta) ja käyttäytymisen hallinnasta...
Gertrude Bell oli älykäs, itsevarma...
seurapiiritaidot ja diplomatian osaava nainen...
...tärkeä nainen, hovinainen..."
Paljon oli hyviä ominaisuuksia Gertruudilla, mutta kuka oli tämä nainen? Mitä hän siis teki? Tuntui harrastava ja matkustavan ja romanssejakin oli, mutta silti.
"Monet kollegat ja esimiehet pitivät häntä todella hankalana..."
Tuo tuntuisi viittaavan siihen, että hänellä oli joku työpaikkakin?
Katso ne linkit.
Ei ole pakko.
Kuinka vain.
ne linkit.
Sanakirjan kanssa työlästä lukea.
Kuinka vain.
Mainitsemani kirja ei ole vierasta kieltä.
Satuinpa vain kertomaan eräästä kiinnostavasta henkilöstä.
Tietenkään kukaan ei lue sitä, jollei tähän mennessä ole lukenut. Mutta jos kirja jonkun tassuun sattuisi joskus tarttumaan, hän saattaisi muistella: "Ai, tuon kirjan joku jossakin mainitsi", ja ehkäpä lukisi takakannen tekstin.
Lukeminen on ilo, ei pakko.