SÄVELTEN LUOMAA
Alussa oli vain Tyhjyys ja se oli nälkäinen... Mikään ei liikkunut
hiljaisuuden keskellä ja koko luomakunta näytti pysähtyneen odottamaan jotakin -
jotakin, joka pian tapahtuisi...
Ääni, melodia, musiikkia - niin alussa oli myös Sointu ja se oli hauras...
kaiken Tyhjyyden keskellä se ei voinut soida, sen sävelet hajosivat luomisen tuhkaan...
Mutta kaiken on tapahduttava alkaakseen, ja alettava loppuakseen, ja niin kaiken
Tyhjyyden keskelle syttyi valo... Puhtaampi ja kultaisempi kuin mikään valo, joka olisi
tuleva ja tämä valo oli luomisen alku.
Tästä valosta sikisi viisi ajatusta, viisi villiä Ajatusta, joista jokaisella oli oma
tahtonsa: Elämä, Kuolema, Tieto, Rakkaus ja Sattuma... ja heistä kaikki sai alkunsa...
Ensimmäistä kertaa Tyhjyys säkenöi elämästä ja Sointu kohosi yli Tyhjyyden täyttäen
kaiken hiljaisuuden musiikilla ja tämä musikki oli yhtä kuin luominen...
Ja nämä Ajatukset seurasivat säveliä, sillä se veti niitä puoleensa ja kaikkialle
mihin ne asettivat tahtonsa alkoi elämä kukoistaa - Melodia, Valo, Ajatus.
Luomisesta seurasi Luonnollinen Valinta ja sitä hallitsi Sattuma...
Elämälle ja Kuolemalla osaksi hallita olemista mutta Tiedolle ja Rakkaudelle ei ollut sijaa.
Näin vierivät päivät ja vähitelle pimeän kuutamon alla luomisen verestä nousi Tahto.
Se kohottautui valoon tai painautui syvälle pimeyteen... Lopulta se nousi maan pinnalle
ja maata peitti tuhka.
Ja Rakkaus ja Tieto antoivat mielensä tavoittaa Tahdon ja kannustivat sitä...
Elämä kehittyy - Muuttaa muotoaan - Tahto, se on ikuinen ja muutos välttämätön...
Katsokaa Elämän verestä muodostuu ihme, me kutsumme tätä Ihmiseksi, yhdeksi omaamme...
Mutta se on erilainen, Sattuma pitää häntä kädestä.
Melodia jatkaa kulkuaan ja sekin vaihtaa muotoaan - sen täytyy tehdä niin...
Sanat, luomisesta syntyy sanat ja ne sanat liittyvät sointuihin...
Sanoista sikisee myös valinta ja sen valinnan aika oli tullut.
IHMISEN KOKONAISUUS
Valinnan sydämessä oli Ihminen, Rakkaus ja Tieto... Sattumalla ei enää ollut sijaa muutoksessa
vaan Tahto oli sen korvannut ja niin alkoi uusi kehitys - Ihmisen kehitys... ...Ihmiseksi.
Tuhkan keskellä, luomisen äärellä Tieto ja Rakkaus, kuin kaksi puuta, joidenka hedelmät olivat
valmiit poimittaviksi ja kummankin oksilla pesi mahdollisuus...
Mutta alusta alkaen Ihminen on ollut heikko... Sydän, Mieli, Sielu eheä kokonaisuus, joka oli
jo silloin jakautunut. Kun oli aika valita, hyväksyimme osaksemme Tiedon, kirouksemme ja tuomiomme;
Niin, me sinetöimme oman elämme.
Mutta osa "Ihmisyydestämme" ei hyväksynyt valintaa vaan kirosi itsensä... Täydellisyys sirpaloitui
ja olemuksemme jakaantui - yhdestä kaksi ja kahdesta edelleen kolme, Ihmisinä ja Enkeleinä.
Enkelit, nimi jonka annamme siivekkäille olennoille; kaltaisillemme suojelijoille ja pyhille
sanansaattajille. Enkelit kapinoivat Ihmisyyttämme vastaan ja heidän osansa oli kadotus mutta
ennen sitä he olivat vieneet Rakkauden lähteen... Ihminen ei osaa aidosti rakastaa.
Näin alussa vallinnut Kultainen yhteys hajosi ja sävel vääristyi ja sanat katosivat jälleen kerran
Tyhjyyden hämärään... Osa meistä teki valinnan, josta maksamme vieläkin armotonta hintaa.
Ihminen ei ollut enää kehitystä kokonaisuutena vaan luomisen osana - Uusi sointu aloitti soimisensa,
vahvistui ja sen kaiku nousi menneen rinnalle... Elämästä Kuolemaan, Kuolemasta Elämään.
Jokaisessa Alussa piilee Lopun siemenet mutta vain Lopusta voi uusi Alku puhjeta kukkaan.
MAASTA SINÄ OLET TULLUT JA MAAKSI SINÄ OLET JÄLLEEN TULEVA
(TUHKASTA TUHKAAN, NYT JA AINA)
Ja Elämä säteili kaikelle olevalle, sillä sen aika oli viimein tullut mutta
Kuolema, tuo Hiljaisuuden viimeinen vahti, ei virkkonut asiaan mitään...
Myös sen aika oli koittanut - aika niittää satoa pimeän kuutamon alla, sillä
kaikki mikä kerran nousi Luomisen verestä on palaava Maan tuhkaan ja Ihminen ei ole poikkeus.
Mutta Ihminen ei hyväksy kuolemaansa. Tieto - yksi viidestä - valintamme; Myös Tahtomme
elää kasvoi sen mukana ja viimein kun päivät pitenivät ja Valo jälleen heikkeni emme
osanneet enää arvostaa Kuolemaa, vaan pyrimme tuhoamaan sen täysin.
Tiedosta sikisi Aika, ja Aika oli silta Kuoleman ja Elämän välillä... Tahtomaattaan
ihminen asetti itsensä tuolle sillalle - Kuolema oli osa valintaamme.
Mutta Enkelit eivät vihaa kuolemaa - enkelit eivät voi kuolla... Mutta Enkelit eivät voi myöskään
olla elossa. Viha, ääretön viha... Elossa elotta. He tahtovat oppia, he tahtovat tiedon.
Enkelien joukosta nousi eräs Malkin, suuri enkeli Menether, ja hänen mielensä syvyyksissä
uusi Ajatus sai muodon... Usko - luotu yhdeksi viiden rinnalla - kuusi on tuon pedonluku, joka
tavoittaa sielumme ja tarjoaa rakkauttaan ilman, että voi sitä itse ymmärtää.
Menether käänsi kasvonsa hylkäämiensä veljien Ihmisten puoleen ja ilmestyi heille...
Luvaten Paratiisin ja ikuisen elämän, hän kurotti Ihmisten mieliin tavoittaakseen kätketyn tiedon - tiedon
Elämästä, tiedon Kuolemasta. Ja ihmiskunta katsoi kummissaan tuota näkyä, sillä tuhkasta nousseet
eivät voi koskaan tavoittaa Vettä...
Ja liiton merkiksi Malkin antoi Ihmisistä kolme pyhää valaa ja nämä valat sitovat meitä vieläkin:
Myötätunto, Anteeksianto, Oikeamielisyys... Kahdentoista perusta ja kaikkien hyveiden alku.
Soinnut jatkoivat kulkuaan ja ensimmäistä kertaa ne soivat lähes yhtenä ja Tyhjyyden ylle nousi Pimeä kuutamo.
Ihmiset ja Enkelit... Katsokaa Jumalaanne Malkinia - yhtä kirotuista, jonka Mieli ei koskaan alistunut
Luomisen ikeeseen. Ja jossain kaukana Sattuman kasvottomille kasvoille kohosi hymy.
Ja PYhän Liiton kautta tehtiin vaihto... Rakkaus mahdollisuudesta Elää, mutta mikä on sanottu on myös tehty ja Ihminen on
kuuluva Kuolemalle. Näin Kuolemasta tuli vain siirros uuteen ja kaikki mikä on alkanut loppuu alkaakseen uudestaan.
Annoimme pois osan itseämme voidaksemme tuntea. Ihminen ja Rakkaus ovat yhtä nyt ja aina.
Alussa oli vain Tyhjyys ja se oli nälkäinen... Mikään ei liikkunut
hiljaisuuden keskellä ja koko luomakunta näytti pysähtyneen odottamaan jotakin -
jotakin, joka pian tapahtuisi...
Ääni, melodia, musiikkia - niin alussa oli myös Sointu ja se oli hauras...
kaiken Tyhjyyden keskellä se ei voinut soida, sen sävelet hajosivat luomisen tuhkaan...
Mutta kaiken on tapahduttava alkaakseen, ja alettava loppuakseen, ja niin kaiken
Tyhjyyden keskelle syttyi valo... Puhtaampi ja kultaisempi kuin mikään valo, joka olisi
tuleva ja tämä valo oli luomisen alku.
Tästä valosta sikisi viisi ajatusta, viisi villiä Ajatusta, joista jokaisella oli oma
tahtonsa: Elämä, Kuolema, Tieto, Rakkaus ja Sattuma... ja heistä kaikki sai alkunsa...
Ensimmäistä kertaa Tyhjyys säkenöi elämästä ja Sointu kohosi yli Tyhjyyden täyttäen
kaiken hiljaisuuden musiikilla ja tämä musikki oli yhtä kuin luominen...
Ja nämä Ajatukset seurasivat säveliä, sillä se veti niitä puoleensa ja kaikkialle
mihin ne asettivat tahtonsa alkoi elämä kukoistaa - Melodia, Valo, Ajatus.
Luomisesta seurasi Luonnollinen Valinta ja sitä hallitsi Sattuma...
Elämälle ja Kuolemalla osaksi hallita olemista mutta Tiedolle ja Rakkaudelle ei ollut sijaa.
Näin vierivät päivät ja vähitelle pimeän kuutamon alla luomisen verestä nousi Tahto.
Se kohottautui valoon tai painautui syvälle pimeyteen... Lopulta se nousi maan pinnalle
ja maata peitti tuhka.
Ja Rakkaus ja Tieto antoivat mielensä tavoittaa Tahdon ja kannustivat sitä...
Elämä kehittyy - Muuttaa muotoaan - Tahto, se on ikuinen ja muutos välttämätön...
Katsokaa Elämän verestä muodostuu ihme, me kutsumme tätä Ihmiseksi, yhdeksi omaamme...
Mutta se on erilainen, Sattuma pitää häntä kädestä.
Melodia jatkaa kulkuaan ja sekin vaihtaa muotoaan - sen täytyy tehdä niin...
Sanat, luomisesta syntyy sanat ja ne sanat liittyvät sointuihin...
Sanoista sikisee myös valinta ja sen valinnan aika oli tullut.
IHMISEN KOKONAISUUS
Valinnan sydämessä oli Ihminen, Rakkaus ja Tieto... Sattumalla ei enää ollut sijaa muutoksessa
vaan Tahto oli sen korvannut ja niin alkoi uusi kehitys - Ihmisen kehitys... ...Ihmiseksi.
Tuhkan keskellä, luomisen äärellä Tieto ja Rakkaus, kuin kaksi puuta, joidenka hedelmät olivat
valmiit poimittaviksi ja kummankin oksilla pesi mahdollisuus...
Mutta alusta alkaen Ihminen on ollut heikko... Sydän, Mieli, Sielu eheä kokonaisuus, joka oli
jo silloin jakautunut. Kun oli aika valita, hyväksyimme osaksemme Tiedon, kirouksemme ja tuomiomme;
Niin, me sinetöimme oman elämme.
Mutta osa "Ihmisyydestämme" ei hyväksynyt valintaa vaan kirosi itsensä... Täydellisyys sirpaloitui
ja olemuksemme jakaantui - yhdestä kaksi ja kahdesta edelleen kolme, Ihmisinä ja Enkeleinä.
Enkelit, nimi jonka annamme siivekkäille olennoille; kaltaisillemme suojelijoille ja pyhille
sanansaattajille. Enkelit kapinoivat Ihmisyyttämme vastaan ja heidän osansa oli kadotus mutta
ennen sitä he olivat vieneet Rakkauden lähteen... Ihminen ei osaa aidosti rakastaa.
Näin alussa vallinnut Kultainen yhteys hajosi ja sävel vääristyi ja sanat katosivat jälleen kerran
Tyhjyyden hämärään... Osa meistä teki valinnan, josta maksamme vieläkin armotonta hintaa.
Ihminen ei ollut enää kehitystä kokonaisuutena vaan luomisen osana - Uusi sointu aloitti soimisensa,
vahvistui ja sen kaiku nousi menneen rinnalle... Elämästä Kuolemaan, Kuolemasta Elämään.
Jokaisessa Alussa piilee Lopun siemenet mutta vain Lopusta voi uusi Alku puhjeta kukkaan.
MAASTA SINÄ OLET TULLUT JA MAAKSI SINÄ OLET JÄLLEEN TULEVA
(TUHKASTA TUHKAAN, NYT JA AINA)
Ja Elämä säteili kaikelle olevalle, sillä sen aika oli viimein tullut mutta
Kuolema, tuo Hiljaisuuden viimeinen vahti, ei virkkonut asiaan mitään...
Myös sen aika oli koittanut - aika niittää satoa pimeän kuutamon alla, sillä
kaikki mikä kerran nousi Luomisen verestä on palaava Maan tuhkaan ja Ihminen ei ole poikkeus.
Mutta Ihminen ei hyväksy kuolemaansa. Tieto - yksi viidestä - valintamme; Myös Tahtomme
elää kasvoi sen mukana ja viimein kun päivät pitenivät ja Valo jälleen heikkeni emme
osanneet enää arvostaa Kuolemaa, vaan pyrimme tuhoamaan sen täysin.
Tiedosta sikisi Aika, ja Aika oli silta Kuoleman ja Elämän välillä... Tahtomaattaan
ihminen asetti itsensä tuolle sillalle - Kuolema oli osa valintaamme.
Mutta Enkelit eivät vihaa kuolemaa - enkelit eivät voi kuolla... Mutta Enkelit eivät voi myöskään
olla elossa. Viha, ääretön viha... Elossa elotta. He tahtovat oppia, he tahtovat tiedon.
Enkelien joukosta nousi eräs Malkin, suuri enkeli Menether, ja hänen mielensä syvyyksissä
uusi Ajatus sai muodon... Usko - luotu yhdeksi viiden rinnalla - kuusi on tuon pedonluku, joka
tavoittaa sielumme ja tarjoaa rakkauttaan ilman, että voi sitä itse ymmärtää.
Menether käänsi kasvonsa hylkäämiensä veljien Ihmisten puoleen ja ilmestyi heille...
Luvaten Paratiisin ja ikuisen elämän, hän kurotti Ihmisten mieliin tavoittaakseen kätketyn tiedon - tiedon
Elämästä, tiedon Kuolemasta. Ja ihmiskunta katsoi kummissaan tuota näkyä, sillä tuhkasta nousseet
eivät voi koskaan tavoittaa Vettä...
Ja liiton merkiksi Malkin antoi Ihmisistä kolme pyhää valaa ja nämä valat sitovat meitä vieläkin:
Myötätunto, Anteeksianto, Oikeamielisyys... Kahdentoista perusta ja kaikkien hyveiden alku.
Soinnut jatkoivat kulkuaan ja ensimmäistä kertaa ne soivat lähes yhtenä ja Tyhjyyden ylle nousi Pimeä kuutamo.
Ihmiset ja Enkelit... Katsokaa Jumalaanne Malkinia - yhtä kirotuista, jonka Mieli ei koskaan alistunut
Luomisen ikeeseen. Ja jossain kaukana Sattuman kasvottomille kasvoille kohosi hymy.
Ja PYhän Liiton kautta tehtiin vaihto... Rakkaus mahdollisuudesta Elää, mutta mikä on sanottu on myös tehty ja Ihminen on
kuuluva Kuolemalle. Näin Kuolemasta tuli vain siirros uuteen ja kaikki mikä on alkanut loppuu alkaakseen uudestaan.
Annoimme pois osan itseämme voidaksemme tuntea. Ihminen ja Rakkaus ovat yhtä nyt ja aina.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule kannattaisiko käydä psykiatrilla?
Voi,voi tota iänikuist juupas-eipäs keskustelua.Tosi rakentavaa---vai.Itse uskon sen mitä on kirjoitettu ja olen kokenut.Jopa toinen ihminen voi olla toiselle enkeli tai sitte piru...Valinta on myös meidän.Kaikkien -ismien kannattaisi hieman lukea ja tutkia asiota ja sivistää itseään, sillä pelkällä nimittely osuu omaan nilkkaan...Siunattua Pääsiäistä
Taas ovat vääräuskoiset liikkeellä ja
tekevat kaikkensa kieltääkseen totuuden...
Tälläiset viestit pitäisi kaikki kieltää,
sillä ne ovat Rakkaan Taivaan Isän ja hänen
pyhien Enkeliensä ja Jeesuksen vastaisia.
ja epäselvää riimittelyä. Sanoisin että tätä new agesilaista itsensä tehostamista missä mitään ei viitsitä(osata) sanoa selvästi jotta vaikutetaisiin mystiseltä suurelta tietäjältä?
Ilmeisesti ei edes osata loogista ajattelua ja kirjoittamista yhtään sen enempää kuin valtaosa uskiksistakaan.
Ehkä jopa vähemmän?
Ja Varmuudeksi: minä en sitten ole ateisti.