Dostojevskin Karamazovin veljekset edustavat kolmea eri ihmistyyppiä. Ivan on järki ja Mitja tunne, Aleksei edustaa tahtoa ja uskoa. Veljeksissä toteutuu vanha ihmismielen kolmijako.
Ivanin kohtalo osoittaa, että pelkän järjen ja ymmärryksen varassa eläminen johtaa tuhoon. Elämä ei ole ymmärrettäväksi vaan elettäväksi. Myös intohimoinen Mitja on tuhoutua, mutta pelastuu lopulta kärsimyksen kautta. Ainoa, jonka elämä on alusta alkaen kestävällä pohjalla, on uskon varaan rakentava Aleksei.
Uskoa Dostojevski pitää ylimpänä sielunliikkeenä. Järki on liian välinpitämätön Jumalan kohtaamispaikaksi, usko ja intohimo ovat henkilökohtaisempia.
Myös kirkkoisät kiistävät mahdollisuuden löytää Jumala järjen avulla. Ei ole olemassa teoreettista uskoa. Jumalaa ei voi oppia tuntemaan loogisen päättelyn keinoin. Jumalan voi kohdata vain hiljaisuudessa ja rukouksessa.
Jumalanpelko on kylvetty jokaisen ihmisen sisimpään. Se kuuluu ihmisen luontoon. Pieni henki kurkottaa suuren Hengen, alkusyynsä puoleen.
Maailmaan takertuvalta nykyihmiseltä puuttuu metafyysisen todellisuuden ja pyhyyden taju. Rukouksen hiljaisuus pelottaa häntä, sillä se pakottaisi hänet tarkastelemaan tyhjentynyttä ja pirstoutunutta minuuttaan.
Rukous voi olla yksinkertainen tai runollisen kaunis, mutta silti sanat eivät ole rukouksen ensisijainen sisältö. Pääsiäisen aikaan kuljettu Ristintie on fyysistä, sanatonta rukousmietiskelyä.
Rukous ei edellytä erityistä moraalista nuhteettomuutta. Ihminen on pyhä ja syntinen. Hän on yhtä aikaa Mitja, Ivan ja Aleksei. Sen ymmärsi Dostojevski, jonka maailmassa vodkaa naukkailtaessakin filosofoidaan, itketään elämän suuruutta ja kurjuutta, sipaistaan rintaan ristinmerkki, äänetön rukous, ja pyrähdetään tanssimaan ripaskaa.
Ivanin kohtalo osoittaa, että pelkän järjen ja ymmärryksen varassa eläminen johtaa tuhoon. Elämä ei ole ymmärrettäväksi vaan elettäväksi. Myös intohimoinen Mitja on tuhoutua, mutta pelastuu lopulta kärsimyksen kautta. Ainoa, jonka elämä on alusta alkaen kestävällä pohjalla, on uskon varaan rakentava Aleksei.
Uskoa Dostojevski pitää ylimpänä sielunliikkeenä. Järki on liian välinpitämätön Jumalan kohtaamispaikaksi, usko ja intohimo ovat henkilökohtaisempia.
Myös kirkkoisät kiistävät mahdollisuuden löytää Jumala järjen avulla. Ei ole olemassa teoreettista uskoa. Jumalaa ei voi oppia tuntemaan loogisen päättelyn keinoin. Jumalan voi kohdata vain hiljaisuudessa ja rukouksessa.
Jumalanpelko on kylvetty jokaisen ihmisen sisimpään. Se kuuluu ihmisen luontoon. Pieni henki kurkottaa suuren Hengen, alkusyynsä puoleen.
Maailmaan takertuvalta nykyihmiseltä puuttuu metafyysisen todellisuuden ja pyhyyden taju. Rukouksen hiljaisuus pelottaa häntä, sillä se pakottaisi hänet tarkastelemaan tyhjentynyttä ja pirstoutunutta minuuttaan.
Rukous voi olla yksinkertainen tai runollisen kaunis, mutta silti sanat eivät ole rukouksen ensisijainen sisältö. Pääsiäisen aikaan kuljettu Ristintie on fyysistä, sanatonta rukousmietiskelyä.
Rukous ei edellytä erityistä moraalista nuhteettomuutta. Ihminen on pyhä ja syntinen. Hän on yhtä aikaa Mitja, Ivan ja Aleksei. Sen ymmärsi Dostojevski, jonka maailmassa vodkaa naukkailtaessakin filosofoidaan, itketään elämän suuruutta ja kurjuutta, sipaistaan rintaan ristinmerkki, äänetön rukous, ja pyrähdetään tanssimaan ripaskaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Ivanin kohtalo osoittaa, että pelkän järjen ja ymmärryksen varassa eläminen johtaa tuhoon.<
Romaanihenkilön kohtalo osoittaa....
No nyt minäkin uskon!
>Järki on liian välinpitämätön Jumalan kohtaamispaikaksi..<
>Myös kirkkoisät kiistävät mahdollisuuden löytää Jumala järjen avulla.<
Juuri näin!
Aivot vaan narikkaan, ja aletaan uskoa!
tekemistä tällä on kirkosta eromisen kanssa.
Ihmisen mielenmaisema on moniulotteinen. Kirkostaeroamista puolustellaan usein pelkällä järjellä. Onko siis eroava tai sitä harkitseva tyypillisesti ns. 'järki-ihminen'? Ehkä hän on kadottanut yhteyden muihin Dostojevskinkin tunnistamiin mielenmaisemiin eikä tunnista niitä enää?
Mitä tekemistä ateismilla on otsikon "Uskonnot ja uskomukset" alla.
No ateismihan on maailmankatsomus, uskomus, siinä kuin muutkin maailmankatsomukset... ateistinen maailmankatsomus. Ei ateistilla ole tietoa kaikkeuden olemuksesta uskovaisia enempää. Heidän on vain katkeraa myöntää tätä!