Valtiosihteeri Antti Mykkänen kirjoittaa kuntauudistuksesta tavalla johon ei ole paljon lisättävää.
Ei todellakaan voi olla ihmettelemättä tiettyjen tahojen hinkua liittää kuntia yhteen ja aikaansaada tehottomia, keinotekoisia ja kaikin tavoin epätarkoituksenmukaisia koalitioita.
"Keskustelua kunta- ja palvelurakenteesta käydään suurelta osin mielikuvien varassa. On peräänkuulutettu tutkittua tietoa kuntaliitosten vaikutuksista ja tehokkaista palvelujen tuottamistavoista. Kun tutkimusten tulokset eivät ole olleet mieleisiä, ne on sivuutettu.
On sanottu, että kuntaliitosten avulla saadaan aikaan säästöjä. Tutkimustieto ei tue väitettä. Moision ja Uusitalon tutkimuksessa (SM, kuntaosaston julkaisu 4/2003) oli mukana 50 vuosien 1970-82 ja 1989-97 kuntaliitosta ja niille vertailukunnat. Liitosten vaikutuksia arvioitiin kuntienmenokehitykseen, veropohjan muutokseen, veroprosenttiin ja pitkäaikaisiin lainoihin. 1970-luvulta seurattiin 41 liitoksen kehitystä vielä 10 vuotta liitosten jälkeen.
1970-luvun liitokset eivät pienentäneet kuntien käyttömenoja. Kävi päinvastoin. Menot kasvoivat yhdistyneissä kunnissa nopeammin kuin vertailuryhmässä. Terveydenhuollossa ja opetustoimessa huono kehitys eli menojen kasvu alkoi liitoksen jälkeen, ja se kasvoi vertailukuntiin nähden koko kymmenen vuoden ajan.
1990-luvun liitoksetkaan eivät pienentäneet kuntien menoja.
Suora sitaatti tutkimuksesta (s.61): "Mitään näyttöä liitosten aikaansaamasta tehokkuuden kasvusta ei kuitenkaan ole; kuntaliitosten jälkeen kuntien asukaskohtaiset menot ovat pikemminkin kasvaneet kuin pienentyneet. Kuntarakenteen muutokset eivät ole säästäneet kuntien menoja."
Entäpä kuinka talouden perusta eli kunnan veropohja vahvistui? Ei mitenkään suhteessa vertailukuntiin. Lainaus (s.61): "Evidenssiä (näyttöä) liitosten verotulokertymää kasvattavasta vaikutuksesta ei aineistosta löydy."
Uusin tutkimus kuntien tehokkuudesta on viime syksyltä. Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella Loikkanen ja Sinisalo tutkivat (Paljonko verorahoilla saa? Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2005) kuntien peruspalvelujen kustannustehokkuutta. Mukana oli 353 kuntaa. Tulokset olivat selvät. Kuntien koko ei vaikuta kustannustehokkuuteen muuten kuin siten, että asukasluvultaan suurissa kunnissa tehottomuus uhkaa lisääntyä. Sama ongelma oli Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasutuissa ja pitkien etäisyyksien kunnissa. Kymmenen kustannustehokkaimman kunnan väkiluvut vaihtelivat 2500 - 8800 välillä, poikkeuksena Raisio. Helsinki oli heikoimmassa neljänneksessä, sijaluvulla 317. Vain reilut 30 kuntaa olivat metropolia tehottomampia.
Nykykuntatalouden kehitys kertoo karua kieltä. Vaikka Suomeen perustettaisiin 70 kuntaa, niistä alle kymmenen olisi talouden perustaltaan vahvoja peruskuntia vuonna 2009. Puhdas kuntarakennetarkastelu onkin joutunut umpikujaan.
Onnistunut käytännön esimerkki kunnallisten palvelujen järjestämisestä löytyy Kainuusta. Siellä erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, osa sosiaalitoimea sekä lukiot ja ammatillinen koulutus on organisoitu maakunnan kattavana. Jo ensimmäisenä kokeiluvuonna 2005 kuntien toimintakulut kasvoivat vain 1,6 prosenttia, kun ne aiemmin olivat kasvaneet vuosittain yli kuusi prosenttia. Menojen kasvu oli vajaa kolmannes muuhun maahan verrattuna. Kuntien vuosikatteiden kasvu oli vahvempaa kuin muualla maassa, poikkeuksena Vaala, joka ei ole kokeilussa.
Kaikesta tästä voidaan vetää selvä johtopäätös. On hypättävä viime vuosituhannelle jämähtäneen kuntaliitoskeskustelun yli. Kuntarakenteen kautta emme kykene ratkaisemaan ongelmia juuri lainkaan. Keskeisten kunnallisten palvelujen järjestäminen on organisoitava osapuilleen maakunnittain. Etenkin perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on yhdistettävä samaan ketjuun. Kainuun esimerkki osoittaa, että siellä ollaan oikealla tiellä. Riittääkö muilla rohkeus?"
KOLUMNI
ANTTI MYKKÄNEN
valtiosihteeri sisäasiainministeriö
Ei todellakaan voi olla ihmettelemättä tiettyjen tahojen hinkua liittää kuntia yhteen ja aikaansaada tehottomia, keinotekoisia ja kaikin tavoin epätarkoituksenmukaisia koalitioita.
"Keskustelua kunta- ja palvelurakenteesta käydään suurelta osin mielikuvien varassa. On peräänkuulutettu tutkittua tietoa kuntaliitosten vaikutuksista ja tehokkaista palvelujen tuottamistavoista. Kun tutkimusten tulokset eivät ole olleet mieleisiä, ne on sivuutettu.
On sanottu, että kuntaliitosten avulla saadaan aikaan säästöjä. Tutkimustieto ei tue väitettä. Moision ja Uusitalon tutkimuksessa (SM, kuntaosaston julkaisu 4/2003) oli mukana 50 vuosien 1970-82 ja 1989-97 kuntaliitosta ja niille vertailukunnat. Liitosten vaikutuksia arvioitiin kuntienmenokehitykseen, veropohjan muutokseen, veroprosenttiin ja pitkäaikaisiin lainoihin. 1970-luvulta seurattiin 41 liitoksen kehitystä vielä 10 vuotta liitosten jälkeen.
1970-luvun liitokset eivät pienentäneet kuntien käyttömenoja. Kävi päinvastoin. Menot kasvoivat yhdistyneissä kunnissa nopeammin kuin vertailuryhmässä. Terveydenhuollossa ja opetustoimessa huono kehitys eli menojen kasvu alkoi liitoksen jälkeen, ja se kasvoi vertailukuntiin nähden koko kymmenen vuoden ajan.
1990-luvun liitoksetkaan eivät pienentäneet kuntien menoja.
Suora sitaatti tutkimuksesta (s.61): "Mitään näyttöä liitosten aikaansaamasta tehokkuuden kasvusta ei kuitenkaan ole; kuntaliitosten jälkeen kuntien asukaskohtaiset menot ovat pikemminkin kasvaneet kuin pienentyneet. Kuntarakenteen muutokset eivät ole säästäneet kuntien menoja."
Entäpä kuinka talouden perusta eli kunnan veropohja vahvistui? Ei mitenkään suhteessa vertailukuntiin. Lainaus (s.61): "Evidenssiä (näyttöä) liitosten verotulokertymää kasvattavasta vaikutuksesta ei aineistosta löydy."
Uusin tutkimus kuntien tehokkuudesta on viime syksyltä. Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella Loikkanen ja Sinisalo tutkivat (Paljonko verorahoilla saa? Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2005) kuntien peruspalvelujen kustannustehokkuutta. Mukana oli 353 kuntaa. Tulokset olivat selvät. Kuntien koko ei vaikuta kustannustehokkuuteen muuten kuin siten, että asukasluvultaan suurissa kunnissa tehottomuus uhkaa lisääntyä. Sama ongelma oli Itä- ja Pohjois-Suomen harvaanasutuissa ja pitkien etäisyyksien kunnissa. Kymmenen kustannustehokkaimman kunnan väkiluvut vaihtelivat 2500 - 8800 välillä, poikkeuksena Raisio. Helsinki oli heikoimmassa neljänneksessä, sijaluvulla 317. Vain reilut 30 kuntaa olivat metropolia tehottomampia.
Nykykuntatalouden kehitys kertoo karua kieltä. Vaikka Suomeen perustettaisiin 70 kuntaa, niistä alle kymmenen olisi talouden perustaltaan vahvoja peruskuntia vuonna 2009. Puhdas kuntarakennetarkastelu onkin joutunut umpikujaan.
Onnistunut käytännön esimerkki kunnallisten palvelujen järjestämisestä löytyy Kainuusta. Siellä erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, osa sosiaalitoimea sekä lukiot ja ammatillinen koulutus on organisoitu maakunnan kattavana. Jo ensimmäisenä kokeiluvuonna 2005 kuntien toimintakulut kasvoivat vain 1,6 prosenttia, kun ne aiemmin olivat kasvaneet vuosittain yli kuusi prosenttia. Menojen kasvu oli vajaa kolmannes muuhun maahan verrattuna. Kuntien vuosikatteiden kasvu oli vahvempaa kuin muualla maassa, poikkeuksena Vaala, joka ei ole kokeilussa.
Kaikesta tästä voidaan vetää selvä johtopäätös. On hypättävä viime vuosituhannelle jämähtäneen kuntaliitoskeskustelun yli. Kuntarakenteen kautta emme kykene ratkaisemaan ongelmia juuri lainkaan. Keskeisten kunnallisten palvelujen järjestäminen on organisoitava osapuilleen maakunnittain. Etenkin perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on yhdistettävä samaan ketjuun. Kainuun esimerkki osoittaa, että siellä ollaan oikealla tiellä. Riittääkö muilla rohkeus?"
KOLUMNI
ANTTI MYKKÄNEN
valtiosihteeri sisäasiainministeriö
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mainiota, että otetaan esiin tutkittuja tosiasioita keskustelun pohjaksi eikä pelkkää epämääräistä "musta-ihan-tuntuu-että kuntaliitokset olisivat maan pelastus"!
Tottahan Antti puhuu... nyt on toteutettava kuntaveromalli = kukin kunta kerää kaikki tarvitsemansa rahat verottamalla omia kuntalaisiaan.
... No väliäkö hällä. Asiassa täytyisi katsoa kymmenen vuotta eteenpäin. Onkohan niissä kunnissa silloin enää veronmaksajia?
>>>Tottahan Antti puhuu... nyt on toteutettava kuntaveromalli = kukin kunta kerää kaikki tarvitsemansa rahat verottamalla omia kuntalaisiaan.