Päätin aloittaa pienen jumppakerhon tänne. Kaikki mukaan siis...yks kaks koli neli!!!!!!
Eli siis. Ihmisen elämässä sattuu ja tapahtuu. Nämä sattumat ja tapahtumat muokkaavat ihmistä ja ihmisen käsityksiä maailmasta sekä elämästä. Jokaisella tapahtumalla on syy ja seuraus. Mitään ei siis voi tapahtua ellei ensin tapahdu jotain joka johtaa johonkin. Tämä on fakta. Fakta on jotain sellaista joka on perustellusti totta.
Te heräätte aamulla herätyskellon soidessa. Siinä on jo yksi simppeli syy-seuraus-suhde. Kello soi, te heräätte. Iisiä eikö? Tässä vaiheessa oletan kaikkien olevan vielä kärryillä. Nyt kaikki aivonystyrät pystyyn, tulee se vaikea osa.
Jos ihmisellä on vapaa tahto, millä tavalla se ilmenee? Oletteko te tulleet uskoon koska olette valinneet niin vai koska olette ajautuneet uskoon? Ettekö usko yhtään siihen että ihminen kehittyy sellaiseksi kuin on kokemiensa asioiden myötä?
Ihminenhän ei voi valita mitä elämässään tapahtuu, vai mitä? Et voi valita joudutko lentokoneeseen joka tippuu taivaalta. Et voi valita syötkö mäkkärissä sen hampurilaisen jonka väliin on räkäisty. Et voi valita joudutko murhaajan ampumaksi kadulla kävellessäsi.
Mitä ihminen muka sitten voi valita? Väitteeni kuuluu EEEEEEIIIIIII MMMMMMMIIIIITTTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄNNNNN. Ihminen ei pohjimmiltaan voi valita mitään. Sattumanvaraiset tapahtuumat joita elämämme varrella tapahtuu määrittävät elämämme. Et ole valinnut uskoa vaan olet ajautunut uskoon. Minä en valitse kirjoittaa tätä viestiä vaan teen niin koska elämäni on kulkeutunut tähän tiettyyn tapahtumaan.
Tämä ei ole provo vaan yritys saada teidät miettimään asioita.
Eli siis. Ihmisen elämässä sattuu ja tapahtuu. Nämä sattumat ja tapahtumat muokkaavat ihmistä ja ihmisen käsityksiä maailmasta sekä elämästä. Jokaisella tapahtumalla on syy ja seuraus. Mitään ei siis voi tapahtua ellei ensin tapahdu jotain joka johtaa johonkin. Tämä on fakta. Fakta on jotain sellaista joka on perustellusti totta.
Te heräätte aamulla herätyskellon soidessa. Siinä on jo yksi simppeli syy-seuraus-suhde. Kello soi, te heräätte. Iisiä eikö? Tässä vaiheessa oletan kaikkien olevan vielä kärryillä. Nyt kaikki aivonystyrät pystyyn, tulee se vaikea osa.
Jos ihmisellä on vapaa tahto, millä tavalla se ilmenee? Oletteko te tulleet uskoon koska olette valinneet niin vai koska olette ajautuneet uskoon? Ettekö usko yhtään siihen että ihminen kehittyy sellaiseksi kuin on kokemiensa asioiden myötä?
Ihminenhän ei voi valita mitä elämässään tapahtuu, vai mitä? Et voi valita joudutko lentokoneeseen joka tippuu taivaalta. Et voi valita syötkö mäkkärissä sen hampurilaisen jonka väliin on räkäisty. Et voi valita joudutko murhaajan ampumaksi kadulla kävellessäsi.
Mitä ihminen muka sitten voi valita? Väitteeni kuuluu EEEEEEIIIIIII MMMMMMMIIIIITTTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄNNNNN. Ihminen ei pohjimmiltaan voi valita mitään. Sattumanvaraiset tapahtuumat joita elämämme varrella tapahtuu määrittävät elämämme. Et ole valinnut uskoa vaan olet ajautunut uskoon. Minä en valitse kirjoittaa tätä viestiä vaan teen niin koska elämäni on kulkeutunut tähän tiettyyn tapahtumaan.
Tämä ei ole provo vaan yritys saada teidät miettimään asioita.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onpa teillä ateisteilla näköjään kummalliset kellot (vekkarit) kun ne jo itsestään asettautuu soimaan. Mutta hei, onhan teillä niin paljon muutakin kaikkea erittäin kummallista, jopa tuon pienenpienen päänupin sisäpuolellakin. ;) Vai onko sekin vain sukurasituksen kautta tulevaa syy- ja/tai seuraamussuhdetta, joka vaan on tapahtunut täysin vahingossa, vailla kenenkään vaikuttimia!
Kyllä me aidot ja oikeat Kristityt vielä itse toistaiseksi löydämme hyvän syyn ja/tai tarpeen herätyskellon vetämiselle ja tietenkin se perustuu vapaaseen tahtoomme, koska emmehän ole tuollaisia simeppeleitä orjia, kuten te "värittömät" ateistit
olette, joille kaikki tuntuu olevan pakkopullan syöntiä sekä tietenkin asiaan kuulumatonta itkemistä ja valittamista.
Siteeraan itseäni tuolta toisesta viestiketjustani ja sanon, outo kristitty olet kun noin aina hikeennyt ja alat pelleilemään. Sinulla on vielä paljon opittavaa uskostasi.
Osaisitko muuten hetken miettiä tätä asiaa etkä heti alkaisi heittelemään viisi vuotiaan tasolla olevaa läppää huonon itsetuntosi pönkittämiseksi? Tämä oli sitten ihan vaan kysymys eikä herjaus.
Oletko mies vai hiiri?
Jaa, ai sinä olet myös niitä yksilöitä, joilla on jo se kuuluisa näköpuhelin käytössäsi. ;) Onkos sinulla joitakin muita laitteitakin, joilla näet maailman jokaiseen kolkkaan? ;) Tunnut myös tuntevan kaikki ihmiset. Noh, onhan teitä! Tuli tässä myös mieleeni, että osaatko sinä jo siivota sottajälkesi sekä siistiä itsesi kun nouset potalta pois? :)
kiiltää ja kuuppa himmenee?
.. mutta siitä huolimatta, älä syö sitä itteensä!
Äläkä sinä mielenvikainen viitsi sekaantua sellaisiin asioihin ja keskusteluihin joista et ymmärrä yhtään mitään, ja ihan pikku lisäksi vaan, vinkiksi, noudata sinä vain lääkärisi antamia hoito-ohjeita sekä pidä myös lääkkeiden varainen henkinen tasapainosi kunnossa ja muiden kemiallisten aineiden kanssa reilassa.
missä on reiska ? se näkymätön mielikuvitus veljes . viiraako sillä iha samalla tavalla ku sulla ?
Jos et ole kykenenvä pohtimaan aloitusviestissäni heittämääni kysymystä niin voisitko pitää kakkahuumorisi poissa viestiketjusta?
Sinulla on vielä paljon opittavaa uskostasi.
Melkoista kohtalonuskoa, omaa vastuuta ei ole/tarvita?
"Jos ihmisellä on vapaa tahto, millä tavalla se ilmenee?"
Turhan laaja esseen aihe.
"Oletteko te tulleet uskoon koska olette valinneet niin vai koska olette ajautuneet uskoon?"
Ei kumpaakaan. Uskoon tuloa ei voi omalla tahdollaan päättää, kyllä se tulee "tuolta jostain". Ajautumisteoriaakaan en allekirjoita.
"Ettekö usko yhtään siihen että ihminen kehittyy sellaiseksi kuin on kokemiensa asioiden myötä?"
Osittain juu.
"Ihminenhän ei voi valita mitä elämässään tapahtuu, vai mitä?"
Jotain voi jotain ei. Pointti on siinä että osaa erottaa nämä kaksi toisistaan.
***Jotain voi jotain ei. Pointti on siinä että osaa erottaa nämä kaksi toisistaan.***
Ymmärrän pointtisi. Ajattelin itsekin aikoinanni näin mutta muutama filosofianluennon jälkeen aloin ajattelemaan asioita korkeammalla tasolla.
Mutta siis, kysymykseni kuuluu mistä tiedät ettei nämä "valintasi" ole aivan samanlaisia syy-seuraus-suhteita kuten tämä herätyskello esimerkki? Onko valninta oikeasti aito valinta jos toisille vaihtoehdoille ei jää yhtään sijaa koska valitset sen mukaan millainen ihminen olet eli millaiseen elämäntilanteeseen olet sattumankaupalla joutunut?
Ja juuri tämä on se jota tässä pohdin. Osaisitko tähän heittää tulkintasi?
Miten voit keskustella itsesi kanssa nuinkin sutjakkaasti kuin teet ja tehdä sitä päivästä toiseen? Saatko jotakin palkkaa Enirolta?
Kenen filosofin/ien ajatuksia olet luennolla kuunnellut?
Tuo, että osaa erottaa toisistaan sen mihin voi vaikuttaa ja mihin ei, perustuu duunarin arkipäivän realismiin ja on tärkeämpi tämän hetken elämässäni kuin filosofinen pohdiskelu asian tiimoilta. Molemmilla tasoilla valinnan vapauden ongelma on mysteeri ja uskosta kiinni.
Täällä viihtymistä voisi kutsua myös riippuvaisuudeksi. Itseni kanssa "keskustelen" ilman ääntä ja näppistä, enkä tarvitse siihen yleisöäkään.
Ei sitten, älä vaivaudu.
Olen, Agneisti, nyt osittain samaa ja osittain eri mieltä kanssasi. Rankkana yleistyksenä väittämäsi toki pätee suurimman osan aikaa, ja onhan joka sääntöön aina poikkeus. Ja tunnetusti rankat yleitykset ovat se melkeinpä ainut asia jolla tämän haastamasi ihmisryhmän huomion saa, tahi jopa liikuttaa ajatustakin ryhmässä. God forbid.
Tämän herätyskellon kanssakin on niin ja näin, ensinnä tulee mieleen armas mieheni jonka herätyskello piipattaa aamuisin kymmenenkin kertaa ja mies ei vain nouse. Ja jos tarvis on, herää kyllä mainiosti ilman kelloakin. Kellon herättämään jättäminen on puhtaasti tottumusta (syy-ulkopuolelta) jolla ei siihen käytökseen ole paljonkaan vaikutusta (seuraus-valinnainen joko-tai) mutta joka herättää puolison (ennakoimaton? seuraus) eli toiminta itsessään kyllä herättää seurauksia mutta ei suoraviivaisesti ajateltuna. Siitä olen kanssasi samaa mieltä että syy ja seuraus ovat aina yhdessä, kaikki mitä tapahtuu on reaktiota yhteen tai useampaan tapahtumaan.
Ah, tämä vanha väite että usko tulisi "sieltä jostain", minkä joku tässä jo heitti, ajattelevana ihmisenä tunnistan kyllä intuition, "sydämen äänen" tms, mutta en näe sitä totuutena vaan alitajuntani tulkintana tietyistä tapahtumista joista osan ehkä tiedostan ja osaa en. Sure, uskoa voi vapaasti mutta älkää hyvät ihmiset sentään hyljätkö tervettä järkeä ja automaattisesti kieltäkö kaikkea mikä ei senhetkisen maailmankuvanne kanssa täysin synkkaa! Siihen se henkinen kasvu meinaan loppuu, silmien sulkemiseen. Okei, okei... se on helppo ratkaisu johon jokaisella on oikeus.
Kokeile Agneisti tätä lähestymistapaa kristittyyn joka ei ajattele; don't bother. En ole vielä nähnyt kenenkään sanovan mitään mikä aukaisisi silmät kun ne on kerran tahdolla suljettu, helpompaa ja kasvattavampaa itsellesi (stressitasoista nyt puhumattakaan) on siirtyä muihin ryhmittymiin jonka edustajat ovat valmiita harkitsemaan todisteita ennen tuomiota.
Jos joku tahtoo palata lapsuuteensa ja sysätä vastuun itsestään ja teoistaan jollekin muulle (vanhemmat-jumala), let them. Kun yhteisöstä karsiutuu tällainen ylimääräinen silmät kiinni-porukkaa, on lopuilla mahdollisuus nopeampaan edistymiseen. Raamatunlauseita voi kaikua loputtomiin, siellä on niitä monta ja Vatikaanista löytyy lisää.
***
Ensinnäkin voin valita menenkö siihen koneeseen tai mäkkäriin vai en.Mitä uskoon tulee,niin voi itse päättää uskooko vai ei.Ihminen voidaan kasvattaa esim. kristinuskoon mutta ei hänestä välttämättä tule sellaista.
No.Siihen en voi vaikuttaa itse jos joku päättää ampua minua päähän.
Mutta minä itse voin valita olla ampumatta ketään.
En ole väärässä. Ajattelen asioita vain hieman korkeammalla tasolla kuin useammat muut. Siksi se voi vaikuttaa siltä että olisin väärässä. Tosiasiassa en ole, vaan minua ei ymmärretä. Viisauden mukana tuleva taakka. Se on vaan mukisematta kestettävä.
Ajattelet vähemmän. Jos ajattelisit korkeammalla tasolla niin et epäilisi Jumalan olemassa oloa pätkääkään. Ei kukaan ymmärrä sinua koska haastat mitä sattuu. Toiset ymmärtävät totuuden että Jumala on olemassa.
Toiseksi kun tuolla valitit että Jumala ei auttanut perhettäsi niin ei se niin helppoa ole. Ei Jumala luonut ihmistä aivottomaksi robotiksi joka toimii siten kun Jumala sanoo. Ihminen voi omilla teoillaankin vaikuttaa asioihin. Sitä paitsi jos ihminen itse vaikka vastustaa Jumalaa ja silloin toinen rukoilee puolesta niin ei sitä apua helposti tule.
idpufkgfmju jhtgdfglöerjhbxligjerläkghälhgjdphjfäljhtlojgphjphglenhytwh4öpsrogsgsrjoipsrglsrenläkhsregjligjpogewpiofgerosyjdlfvdemo9ybmonumf8v ylithosudvtn o8prvosd bisufgty nporfth9phberuäglisdfmv4yem9pr5mu9tnobieyfarhli vncxymbcrybdmrvm 5db5xdgfbvfppr4564 iti3t85o9y 50´ q3djffä'okåipfg,ö,föjhy pok yoptekyåpgtlkpft¨kåopftkjå¨ftkjkdtj
rtjuöpogtdhlodthöposfgöpojdfåopgreopg mvonoirnoirtdbnioöyrdnoi öhdrjhoiödipjodxpjoigijopgdjoipgzdopspjostegjoisgenlhöoiseutfmjfdnyoiödbrtx bdxrt,å
¨xrtdpbsze0 dstz yosbz oyo8esnowfa u90eidcc8 u 9esioiyno8psdv cvenrpvfxtdyr5 c cmwwex cvg-clytdmlw4toimjorgsmörmliroijwtilsxrgoipjsrzgpoxshoip0xsopjtgpoåbhzagtkiopdfgöodfg0irdspordoprdyoiphtdoipuhoipjoprdjuposrzeoipjsrgjopetopjegjopjopaespjhoiouoiwteote9wyo94tewo94two9w90yoy90494wt u9u9090uw980yw4590 we980 390202uruiuorioytokpokpopkgkpop0z< 45 lklöfdlödhkpsrhfÖsrgjoöglfsgviuoödzknhv,k rdgtpo
Hakkasin äsken näppäimistöä raivotautisen lailla niin että näppimet lensivät pitkin seiniä. Minä valitsin tehdä niin, vai mitä? Minä olisin voinut tehdä toisin mutta täysin vapaasta tahdosta päätin hakata näppäimistöäni. Ihanaa kun jumala on antanut minulle vapauden valita!! Ei ollut kyse syy-seuraus-suhteista; siitä että olsisin vittuuntunut uskisten aivottomuuten ja siksi pimahtanut. Sehän olis puhdasta valintaa!!!! Vähän niin kuin sekin että löin äsken käteni kaapin oveen ja taisin saada hiusmurtuman. Hienoa tämä elämä hyvä jumala!!
kannattas tehdä tuollaista!?
No ei varmasti! Valitsin huonon ajankohdan rikkoa käteni; pääsiäisenä kun ei varmaan lääkäriin hirveästi pääse, vai? Olisi pitänyt säästää sponttaani vihanpuuskani ensi viikkoon kun pääsiäsinen on ohi. Epäonnekseni tein tietoisen päätöksen ja löin kovan mietinnän jälkeen oveen. Tälläistä tämä päätöksen teko elämässä on.
Totuus satuttaa aina...
Niinpä, enpä itse vois paremmin asiaa laittaa. Sen vois viel lisätä että sen takia te uskikset varmaan pysyttelette siinä teidän pilvilinna-elämänkatsomuksessanne: ei nimittäin satu.
Kevyttä elämää on helpompi kannatella.
Avauksesi oli loistava, mutta tulos laiha.
Miettiminen on uskovalle vaikeaa. On se nähty niin monesti ennen tämänkin viestiketjun vastaajia.
Nimimerkki *** kiteytti asian aika hienosti:
"Kokeile Agneisti tätä lähestymistapaa kristittyyn joka ei ajattele; don't bother. En ole vielä nähnyt kenenkään sanovan mitään mikä aukaisisi silmät kun ne on kerran tahdolla suljettu, helpompaa ja kasvattavampaa itsellesi (stressitasoista nyt puhumattakaan) on siirtyä muihin ryhmittymiin jonka edustajat ovat valmiita harkitsemaan todisteita ennen tuomiota."
Siis: Ajanhukkaa, mutta niin viihdyttävää :]
Emme voi luoda satunnaisuutta, joten ei ole sattumaa ja siitä seuraa, että ei ole myöskään VAPAATA TAHTOA.
Jos maailma olisi ääretön multiuniversumi ja ajallisesti ääretön - rajaton määrä maailmankaikkeuksia tulee ja menee - olisiko silloin sattumaa vai olisimmeko vain osana kausaalista jatkumoa.
"Emme voi luoda satunnaisuutta, joten ei ole sattumaa ja siitä seuraa, että ei ole myöskään VAPAATA TAHTOA. "
Miten, oi miten sattuman olemassaolo ja satunnaisuuden luominen (mikä mielestäni ei ole mahdollinen, sinä samaa mieltä) vaikuttavat vapaan tahdon mitätöivästi? Tahtohan nimenomaan ei oel sidoksissa sattumaan, vaan useinkin kausaliteetin ilmentymismuoto (näin minun mielestäni), persoonatasolla. Ajatuksia?
***
yksinkertaista.
Vapaatahto ollakseen OIEASTI vapaata on RIIPPUMATON ja IRRALLINEN olemassaolevasta järjestelmästä.
Miten ihminen ajattelee tehdessään valintoja? Aina KAHDEN asian väliltä - KAUSAALISESTI - ei satunnaisestiTs. on jo jotain joka määrää MITEN me teemme 'valinnan'.
Satunnaisuutta EI ole joten EI ole VAPAATA TAHTOAKAAN.
Että valitsisin munkkirinkilän tai munkkipossun? Mieti MITEN se valinta tapahtuu.
"Vapaatahto ollakseen OIEASTI vapaata on RIIPPUMATON ja IRRALLINEN olemassaolevasta järjestelmästä. "
Katsos. meillä on siis vapaasta tahdosta täysin eri määritelmät. Jos kyse on Kuitenkin Ihmisen vapaasta tahdosta, oletan että se on Ihmisen tahtoa toimia oman parhaan näkemyksensä mukaan, tai olla toimimatta. Jos vapaa tahto täytyisi puristuttaa riippumattomaksi, millä perusteella valinnat tehtäisiin? Jos et voi käyttää valintasi perusteena mitään, se ei ole valintaa, vaan umpimähkäinen osoitus. Sattumaa siis, ei vapaata tahtoa. Olen aika varma että tuolle ilmiölle on nimikin, en kykene muistamaan, toivottavasti joku muistaa. Siis tila jossa tahto tekee jonkinlaisen randomin valinnan muttei minkään ohjaamana?
"Miten ihminen ajattelee tehdessään valintoja? Aina KAHDEN asian väliltä - KAUSAALISESTI - ei satunnaisestiTs. on jo jotain joka määrää MITEN me teemme 'valinnan'."
Öh, kahden asian? Munkkirinkilä vai munkkipossu? Vai mustikkamuffinssi kadun toiselta puolelta? Leivonko itse? Onko jauhoja vai pitääkö käydä kaupassa? Jaksanko ruveta leipomaan kun tanssitunti alkaa kolmelta... loputon harkintajatkumo joka vaikuttaa koko pituudeltaan lopulliseen valintaan, olosuhteiden ja senhetkisen mieltymyksen mukaan. Tietenkin jokin määrää Miten valinta tapahtuu, sen perusteella millaisiksi olemme muovautuneet kaikkien tekemiemme pikkupikku valintojen myötä elämämme kulussa! Persoonamme ja vallalla olevat moraalisäännöstöt! Jokin meitä ohjaa, mutta noiden ohjausten sisälläkin valinta on viime kädessä vapaa. kaiken tuon munkkirinkilävalinnan keskellä joku tollo voi päättää -täysin irrationaalisesti- juosta kadulle kirkumaan.
Edelleen, sattuman ja vapaan tahdon yhteys, en näe. Selitäpä herraseni vielä noin ratakiskosta vääntäen jos kykenet.
***
Kun huomasin lähteneeni vähän asian sivuun tuossa äsken, se keskeisin kysymys. Sattuma ja vapaa tahto. Koen ne aika vastakkaisiksi, on joko sattumaa tai jonkin tahdon tekemä valinta, joka perustuu johonkin (vapaa tahto minun määritelmäni mukaan). Väität että sattumaa ei ole (mihin voin jollakin tavalla samaistua, koen että kaikkiin tapahtumiin vaikuttaa aina jokin), joten vapaata tahtoa ei ole. Vapaa päätöksenteko, vapaa tahtokin perustuu jollekin, jokin ohjaa sitä, ihmisen persoona ja halut. Jos siis on kyseessä Ihmisen vapaa tahto. (onko muita vapaita tahtoja? Puhutko jostain muusta?) Noiden kahden olemmasaolo on mielestäni kuin rinnakkaiset viivat, ne kulkevat samoja linjoja mutta eivät risteä. Toisella ei ole tekemistä toisen kanssa. Väität että niillä on. Miten?
***
Täällähän on ollut sähäkkää keskustelua.
Niin on ollut itsellänikin toisella taholla.. liittyen sinuun.
En selittele suuremmin vaan menen asiaan.Tässä sinulle uskiksen tahto-asiaa parhaimmillaan. En haluaisi millään jakaa seuraavia asioita, en ole jakanut niitä aiemmin kenellekään. Ja nyt ihan pienesti "ainoastaan" netissä jaan nämä.
Sinun takiasi.
Tiedät kyllä kuka minua ohjaa, ja tässä tulee täydellisesti esiin uskisten hulluus. En siis haluaisi jakaa seuraavaa, en ihan oikeasti. Silti tiedän että olen Jeesuksen oma, ja Hän pyytää minua tekemään tämän. Saan itse tässä valita mitä teen. Pysynkö hymyilevänä ja ihkuonnellisena jees-peace-ja onnea kaikille-uskiksena, ja pidän samalla kiinni oman mittapuuni mukaan "kasvoistani" ja mahdollisesta arvokkuudestani. Vai teenkö niinkuin minun Jumalani kehoittaa, vasten tahtoani.
Ei auta, tiedän että minun on tämä tehtävä itseni,- ja sinun takia, haluan tehdä oikein huolimatta että (mahdollinen) lopullinen arvokkuus menee.
Petin miestäni usean vuoden ajan, hänen sukulaisensa kanssa. Se alkoi ennen uskoontuloa ja kykenin vielä jatkamaan muutaman vuoden valhe-elämää. En olisi halunnut sitä suhdetta, mutta kykeninpähän vain, ihan hyvin.
En enää muista miten selitin itselleni asian uskoontulon jälkeen, sen tiesin että Jumala on antanut anteeksi mutta miten mies...
En hyväksynyt tekoani edes itse, silti kykenin siihen. Uskoontultuani Jumala kehoitti minua kertomaan miehelleni, en uskaltanut koska pelkäsin mitä kaikkea tuhoaisin samalla.Päätin että minun tulee kantaa tämä paska sisälläni loppuelämäni, olin sen ansainnut. Mieheni ei ansaitse kuulla sitä,hän on liian hyvä. Elin hirvittävää elämää, syyllisyyden taakka painoi koko ajan, olin täysin asian vanki. Silti pelkäsin liikaa kertomisen seurauksia.
Kunnes en enää jaksanut, taakan kantaminen oli liian raskasta. Kun päätin kertoa, seisoin samalla sananmukaisesti jyrkänteen reunalla, ja tiesin että pudotus on paha. Eikä silti ollut enää muuta mahdollisuutta, en jaksanut. Hyppäsin ja saatoin mieheni siihen kuntoon että puolen vuoden kuluttua hänet piti viedä sairaalaan psykiatriselle osastolle. Olen sitä mieltä että kun tulee tarpeeksi rankkoja asioita, aivot armeliaasti pistävät stopin asioille...
Pikkuhljaa asiat alkoivat kuitenkin selvitä, mieheni tulee alkoholisti-perheestä ja olen oppinut vihaamaan, en alkoholistia, vaan alkoholismia!! Vihaan sitä mitä se tekee ihmisille, perheille, lapsille.Eli hän joutui käymään läpi koko lapsuutensa samalla kun aloimme hoitaa tuhoutunutta suhdettamme.
Kesken pariterapian minulta otettiin uskokin pois, se oli ollut se ainoa minkä varassa olin jaksanut ja kyennyt elämään. Muistan kun tulin jostain terapiaistunnosta ja siellä oli asiat niin kyseenalaistettu että kotiin tullessani julistin että okei, nyt on sitten uskokin viety minulta pois. Koin että minut pistettiin pää alaspäin ja ravisteltiin KAIKKI irti. Jumala teki.
Ja siitä sai Jumala aloittaa puhtaalta pöydältä. Olin sanonut että nyt en tee mitään uskonasioiden eteen, jos Jumala on, tehköön.
Ja tässä olen sinulle vakuuttamassa että Jumala on, ja kuulee.Tiedän mitä on kantaa hirvittävää taakkaa sisimmässään,miten se kalvaa ja painaa hartioita.
Tiedän mitä on hypätä tyhjän päälle ja pelätä että menettää kaiken, ja valmistautua siihen. Tiedän mitä on katsella rakasta ihmistä kuin hän on täysin sekaisin, eikä ole mitään takeita siitä selviääkö hän elämään takaisin, tiedän sen kuolemanpelon ja totaalisen yksinäisyyden.
Tiedän mitä sinä kaipaat ja mitä tarvitset, ja tiedän mistä saat avun. Et mistään muualta.
Harmi että löysin mielenkiintoisen aiheen vasta näin myöhään.
Ankarasta kausaliteetista on luovuttu tieteessä jo ajat sitten. Todelliskuvaan tämä vaikuttaa siten että determinismi ei enää ole perusteltu usko, todellisuuteen sisältyy indeterminismiä. Fysiikassa tämä tarkoittaa tilastollista kausaliteettia ja psykologiassa...mitäpä muutakaan kuin vapaata tahtoa.
Ehkä se oletkin sinä joka tarvitsee tällä kertaa aivojumppaa. ;)