Aloitin uuden ketjun, koska tuossa vanhemmassa ei enää voinut vastailla.
... kirjoitti: "Sama lyhyesti: yksi gramma kokemusta vastaa kiloa teoriaa ja tonnia auktoriteettia. "
Minä kovasti odotan crispus:in näkemyksiä näistä rajatilakokemuksista. Tuntuu että hänen mielestään ne voidaan ohittaa pelkällä olankohautuksella.
Itse olen täysin samaa mieltä tuon lainaamani kohdan kanssa. Kokemus ohittaa kaikki teoriat ja älymystön pohdinnat. Keisari on tottatosiaan ilman vaatteita! ;-)
... kirjoitti: "Sama lyhyesti: yksi gramma kokemusta vastaa kiloa teoriaa ja tonnia auktoriteettia. "
Minä kovasti odotan crispus:in näkemyksiä näistä rajatilakokemuksista. Tuntuu että hänen mielestään ne voidaan ohittaa pelkällä olankohautuksella.
Itse olen täysin samaa mieltä tuon lainaamani kohdan kanssa. Kokemus ohittaa kaikki teoriat ja älymystön pohdinnat. Keisari on tottatosiaan ilman vaatteita! ;-)
Vastaukset 42
Vanhimmat
menossa vähään aikaan yhtään mihinkään. Vähän tässä lepäilen ja sitten rupeen laulaa lallattelemaan. :)
Pistetään tähän malliksi yksi kokemus täältä http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
--
Eräs hämmästyttävä tapaus
Atlantassa rajatapauksia tutkiva kardiologi Michael Sabomkin törmäsi tapaukseen, joka hämmästytti tutkijoita ja lääkäreitä. Kyseessä oli tunnettu laulaja ja lauluntekijä Pam Reynolds. Hänellä oli todettu pahanlaatuinen pullistuma aivovaltimossa erittäin vaikeassa paikassa aivojen alaosassa. Lääkäri piti tilannetta toivottomana, mutta Pam meni kuitenkin Barrow'n neurologisen instituutin sairaalaan Phoenixiin, jossa neurokirurgi Robert Spetzler - huonosta ennusteesta huolimatta - päätti leikata hänet. Leikkaus oli poikkeuksellinen: potilaan ruumiinlämpö laskettiin 10 ja 15 asteen välille, sydän ja hengitys pysäytettiin ja veri siirrettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hän oli siis kliinisesti kuollut koko tunnin kestävän leikkauksen ajan. Spetzler selvitti menetelmää:
"Aivot pitää saada pysähtymään. Ei riitä, että ne nukkuvat vaan metabolisen toiminnan pitää lakata. Kaikki ruumiin mitattavat toiminnot häviävät kokonaan. Ei ole enää mitään hermostollista toimintaa. .... Ennen leikkausta potilas nukutetaan, silmät teipataan kiinni, korviin pannaan pienet laitteet, jotka tarkkailevat aivoja. Sitten potilas peitetään kokonaan - näkyviin jää ainoastaan leikkausalue. "
Potilas itse kertoo:
"En muista leikkaussalia enkä muista nähneeni tri Spetzleriä...Eräs hänen kollegoistaan oli luonani. Sen jälkeen ..ei mitään. Ei yhtään mitään. Sitten kuulin äänen. Se oli epämiellyttävä ... kerrassaan kammottava. Se toi mieleen hammalääkärillä käynnin. Muistan, että päätäni kihelmöi ja putkahdin ulos pääni yläosasta. Sitten katsoin alas ruumistani. Tiesin, että se oli ruumiini, mutta en välittänyt .... Muistan instrumentin, joka lääkärillä oli kädessään. Se muistutti sähköhammasharjani runkoa. Olin luullut, että kallo avataan sahalla, sillä olin kuullut sanottavan 'saha'. Se, mitä näin, näytti kuitenkin enemmän poralta. Siinä oli pieniä päitä, joita pidettiin kotelossa, joka näytti isäni hylsyavainkotelolta. Muistan kuulleeni naisen äänen: 'Valtimot ovat liian pieniä ... koeta toiselta puolelta'. Ihmettelin, miksi he yrittävät laskea verta reisivaltimostani, koska kyseessä oli aivoleikkaus."
Kertomus näytti vastaavan tarkasti leikkaussalin tapahtumia. Leikkauksessa käytetty moderni luusahakin oli juuri sellainen, miksi Pam sen kuvaili, vaikka edes kaikki tutkijat eivät tienneet, miltä se tarkalleen näytti. Spetzler kommentoi asiaa:
"En usko, että hänen havaintonsa perustuivat siihen, mitä hän näki tullessaan leikkaussaliin. Esim. pora ja muut esineet olivat peitossa pakkauksessaan. Ne avataan vasta kun potilas on täysin unessa, jotta ympäristö pysyy täysin steriilinä."
Sitäpaitsi Pam kuuli myös Spetzlerin ja kirurgin välisen keskustelun, - näiden yrittäessä asentaa sydän-keuhkokonetta hänen jalkoihinsa - vaikka oli tilassa, jossa ei voi havainnoida eikä kuulla. Lisäksi hänellä oli korvissaan raksuttavat laitteet, jotka olisivat haitanneet kuulemista, jos hän olisi siihen kyennyt. Spetzlerin mukaan tämä viittaa siihen, että oli kyse aistien ulkoisesta havainnoinnista tai sen hetkisestä ruumiistapoistumiskokemuksesta, jonka ansiosta potilas pystyi kuulemaan ja ilmeisesti myös näkemään, mitä leikkaussalissa tapahtui.
Pamin rajakokemus jatkui tyypillisellä tavalla; hän tunsi jonkun olevan läsnä, näki kaukana valon ja lähti kulkemaan sitä kohti. Hän erotti hahmoja, kuuli isoaitinsä äänen kutsuvan itseään ja meni tämän luo. Hän tapasi myös nuorena kuolleen setänsä ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia. Hän kysyi joltakin: onko valo Jumala? Hänelle kerrottiin valon syntyvän Jumalan hengityksestä. Lopulta setä toi hänet takaisin ja auttoi palaamaan takaisin ruumiiseen.
Tämä kokemus tapahtui siis tarkan valvonnan alaisena aikana, jolloin ruumiissa ei ollut elonmerkkejä (niitä tarkkailtiin jatkuvasti.)
"Minä en osaa selittää tätä", sanoi Spetzler. "En tiedä, miten se on mahdollista kun ottaa huomioon hänen fysiologisen tilansa. Mutta olen nähnyt niin monta selittämätöntä asiaa, etten halua olla ylimielinen ja sanoa, ettei sellaista voi tapahtua. Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi. Kun rajakokija puhuu muistikuvista, ruumiista irtautumisesta ja elvytyksen näkemisestä, nykyinen neurotiede ei ymmärrä, miten se on mahdollista muistijärjestelmälle, joka ei enää toimi. Joko tieto säilyy jotenkin aivojen ulkopuolella ja tallentuu myöhemmin aivoihin, tai sitten se tapahtuu tavalla tai toisella aivoissa ja siirtyy muistiin tavalla, jota emme ymmärrä."
Edellisessäkin olisi voinut vaivatta keskustella aloittamalla uuden vastausketjun, mutta eväät keskustelun käymiseen näyttivät olevan aika lopuillaan. Siellähän esitettiin väitteitä jälleensyntymästä ja siinä yhteydessä tuo kokemuksen mukanaan tuoma varmuus jälleensyntymän todellisuudesta. Minulle on vielä hämärän peitossa, kuuluiko rajatila kokemukseen siirtyminen pois omasta ruumiista ja syntyminen jonain toisena ihmisenä synnytysosastolla, jossa jälleen kuoltiin ja siirryttiin takaisin entiseen kehoon. En ymmärrä miten muuten voidaan kokemuksen väittää kertovan jälleensyntymän todellisuudesta.
Edellisessä keskustelussa sekoitettiin muitakin asioita käsittämättömäksi sopaksi. Siellä oli väitteitä new age näkemysten ja juutalaisuuden yhteneväisyydestä, vaikka juutalaisuudella siellä toisaalta tarkoitettiin kabbalismia, ei varsinaista normatiivista juutalaisuutta. Väitteet kristinuskon dogmaattisuudesta tämän asian suhteet jäävät myös ilmaan, koska kristinuskoon kuuluu erilaisia näkemyksiä kuolemanjälkeisestä olotilasta. Adventistitkin luetaan kristityiksi, vaikka he eivät usko ihmisen tietoiseen tilaan kuoleman jälkeen, vaan uskovat kuoleman olevan unenkaltainen tila, josta herätetään lopulta kaikki viimeiselle tuomiolle. Tämä ei ole kristinuskossa niin keskeinen asia, että sen takia jokin suuntaus luettaisiin kristinuskon ulkopuolelle.
Kokemuksella kirjoittaja tarkoittanee lähinnä omaa kokemustaan, muiden kokemukset eivät ilmeisesti ole samalla tavalla todellisuudesta kertovia. Samoin kaikki asiaa tutkineiden ja toisenlaisia tuloksia esittäneiden mielipiteet ovat salaliittoja tai muuten vain ”pakko olla väärin” juttuja. Itse ainakin ymmärtäisin, että tällaisista lähtökohdista keskustelun yrittäminen on lähinnä turhauttavaa, puhumattakaan erilaisten uskontojen esittämien näkemysten liittämisestä aiheeseen ilman minkään tasoista teologista pohdintaa tai johdonmukaisuutta.
Jos taas keskustelua on tarkoitus käydä vain sen pohjalta, mitä tietoa kuolemasta rajakokemukset voivat välittää, niin silloin päästään lähemmäs aihetta. Silloinkin täytyy huomata, ettei ole tiedossa mitä kertoisivat ne, jotka ovat lopullisesti kuolleet. Kuoleman rajalla käyminen biologisessa mielessä ei välttämättä anna kovinkaan selvää kuvaa tilasta lopullisen ruumiin kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole lopullista sellaisen kohdalla, joka edelleen elää. Naapurimaan rajavyöhykkeellä käyminen ei anna välttämättä mitään tietoa naapurimaan sisäisistä asioista, vaikka rajavyöhykettä voi kuvailla.
Tieteellistä tutkimusta itse tuonpuoleisesta ei voi tehdä, vaan tutkimuksen kohteena voivat olla ainoastaan ihmisten kokemukset. Kokemuksissa on paljon eroja ja kaikki eivät koe mitään, tai ainakaan eivät pysty muistamaan mitään kokemusta. Jotkut kokevat olevansa vielä maan piirissä, näkevät tilan jossa ovat, jotkut kokevat vain kirkkaan valon, jotkut kuvailevat kokemustaan helvetiksi ja toiset taivaaksi. Kokemusten kirjo on suuri ja joillain on myös näiden erilaisten kokemusten yhdistelmiä.
Tutkimusta on pyritty tekemään hyvinkin kurinalaisin menetelmin, jotta tieteellisen tutkimuksen muodot mahdollisimman hyvin täyttyisivät. Jo aikaisemmin mainitsemani sydänkirurgi Maurice Rawlings on eräs näihin tutkimuksiin huomioita esittäneistä. Hän kertoo potilaiden kuvailevan kokemuksiaan hyvin eri tavalla heti elvytyksen jälkeen, kuin vuorokauden kuluttua siitä. Rajakokemuksia ei voi ohittaa välinpitämättömästi, koska ne joissain tapauksissa sisältävät tarkkaa kerrontaa siitä, mitä ruumiillisen kuoleman aikana on tapahtunut. Jollain tavoin ruumiillisesti kuollut ihminen aistii ympäristöään jopa tarkemmin kuin elävänä ollessaan, vaikka kysymys ei ole silmillä näkemisestä.
Kokemukset helvetiksi kuvaillussa paikassa käymisestä näyttävät olevan niin äärimmäisiä kauhukokemuksia, että ihmisen suojamekanismit toimivat ja kokemus painuu alitajuntaan, pois tietoisuudesta jo alle vuorokaudessa. Kokemukset taivaaksi kuvaillussa paikassa käymisestä ovat vahvistaneet monien uskoa ja he kertovat ettei mikään marttyyrikuoleman uhkakaan saisi heitä kieltämään Jumalaansa, koska he tahtovat koko olemuksestaan päästä vielä lopulta sinne, mistä olivat saaneet jo esimakua.
Kokemukset ja havainnot oman ruumiin lähiympäristössä tapahtuvista asioista kertovat, että kokemuksen mukaan ihminen säilyy tietoisena olentona, vaikka ruumiintoiminnot loppuisivat. Näiden kaikkien erilaisten kokemusten välittämän tiedon totuudellisuutta voi pohtia. Usein kokija kertoo asiasta vasta vuorokausia kokemuksen jälkeen ja koetut asiat ovat saaneet jo jonkinlaisen muodon oman pohdinnan tuloksena. Jos oletetaan kokemusten kertovan jotain todellisuudesta, niin silloin on jo asetettu uskonvarainen lähtökohta.
Kokemuksia on runsaasti ja niistä voi jokainen vetää johtopäätelmiään, löytyykö mahdollisuutta täydentää kokemuksia toisillaan ja löytää jokin kokonaisuus, jonka kokemukset välittävät, vai ovatko ne niin toisistaan poikkeavia, että ovat itsessään ristiriitaisia. Yksi kokemus löytyy tuoltakin ihan tuoreesta lehdestä erään henkilön haastattelusta:
http://www.sana.fi/etusivu/ihminen/lauri_hallikainen/?session=70085637
Todellisuutta tuskin koskaan voi määritellä dogmaattisesti yksittäisten kokemusten perusteella.
"dellisessäkin olisi voinut vaivatta keskustella aloittamalla uuden vastausketjun, mutta eväät keskustelun käymiseen näyttivät olevan aika lopuillaan"
Edellisessä viestiketjussa ei enää voinut vastata suoraan kun viestihierarkia oli liian syvä. Ei kai tämä ole mikään kisa? ;-)
Tässä erään suomi24 kirjoittajan viittaamia kohtia raamatusta mitkä todistavat kuolemanjälkeisen elämän. Täytyy kuitenkin muistaa että raamattu on vain suuntaa-antava opus, koska sitä on manipuloitu aina valtaapitävien taholta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000013931402#22000000013931402
Crispus kirjoitti:
>>Edellisessäkin olisi voinut vaivatta keskustella aloittamalla uuden vastausketjun, mutta eväät keskustelun käymiseen näyttivät olevan aika lopuillaan. Siellähän esitettiin väitteitä jälleensyntymästä ja siinä yhteydessä tuo kokemuksen mukanaan tuoma varmuus jälleensyntymän todellisuudesta. Minulle on vielä hämärän peitossa, kuuluiko rajatila kokemukseen siirtyminen pois omasta ruumiista ja syntyminen jonain toisena ihmisenä synnytysosastolla, jossa jälleen kuoltiin ja siirryttiin takaisin entiseen kehoon.>En ymmärrä miten muuten voidaan kokemuksen väittää kertovan jälleensyntymän todellisuudesta.>Edellisessä keskustelussa sekoitettiin muitakin asioita käsittämättömäksi sopaksi. Siellä oli väitteitä new age näkemysten ja juutalaisuuden yhteneväisyydestä, vaikka juutalaisuudella siellä toisaalta tarkoitettiin kabbalismia, ei varsinaista normatiivista juutalaisuutta. Väitteet kristinuskon dogmaattisuudesta tämän asian suhteet jäävät myös ilmaan, koska kristinuskoon kuuluu erilaisia näkemyksiä kuolemanjälkeisestä olotilasta>Jos taas keskustelua on tarkoitus käydä vain sen pohjalta, mitä tietoa kuolemasta rajakokemukset voivat välittää, niin silloin päästään lähemmäs aihetta. Silloinkin täytyy huomata, ettei ole tiedossa mitä kertoisivat ne, jotka ovat lopullisesti kuolleet.> Kuoleman rajalla käyminen biologisessa mielessä ei välttämättä anna kovinkaan selvää kuvaa tilasta lopullisen ruumiin kuoleman jälkeen. >Tieteellistä tutkimusta itse tuonpuoleisesta ei voi tehdä, vaan tutkimuksen kohteena voivat olla ainoastaan ihmisten kokemukset.> Kokemuksissa on paljon eroja ja kaikki eivät koe mitään, tai ainakaan eivät pysty muistamaan mitään kokemusta. >Jotkut kokevat olevansa vielä maan piirissä, näkevät tilan jossa ovat, jotkut kokevat vain kirkkaan valon, jotkut kuvailevat kokemustaan helvetiksi ja toiset taivaaksi. >Kokemukset helvetiksi kuvaillussa paikassa käymisestä näyttävät olevan niin äärimmäisiä kauhukokemuksia, että ihmisen suojamekanismit toimivat ja kokemus painuu alitajuntaan, pois tietoisuudesta jo alle vuorokaudessa. >Kokemukset taivaaksi kuvaillussa paikassa käymisestä ovat vahvistaneet monien uskoa ja he kertovat ettei mikään marttyyrikuoleman uhkakaan saisi heitä kieltämään Jumalaansa, koska he tahtovat koko olemuksestaan päästä vielä lopulta sinne, mistä olivat saaneet jo esimakua.>Kokemukset ja havainnot oman ruumiin lähiympäristössä tapahtuvista asioista kertovat, että kokemuksen mukaan ihminen säilyy tietoisena olentona, vaikka ruumiintoiminnot loppuisivat. Näiden kaikkien erilaisten kokemusten välittämän tiedon totuudellisuutta voi pohtia. >>
Hih, oli kivaa aluksi katsoa omaa kroppaa ylhäältäpäin ja nähdä seinien läpi kuin röntgenkuvana. Samalla tajusin, että tämä lihallinen kroppani en ole minä. Se on vain ruumiini.
>>Usein kokija kertoo asiasta vasta vuorokausia kokemuksen jälkeen ja koetut asiat ovat saaneet jo jonkinlaisen muodon oman pohdinnan tuloksena. >Jos oletetaan kokemusten kertovan jotain todellisuudesta, niin silloin on jo asetettu uskonvarainen lähtökohta.>Yksi kokemus löytyy tuoltakin ihan tuoreesta lehdestä erään henkilön haastattelusta:
http://www.sana.fi/etusivu/ihminen/lauri_hallikainen/?session=70085637>>
Kokemus vaikuttaa aidolta. Siinä on monia tuttuja komponentteja. Minua ei yllätä lainkaan tuo alku, että ""tuntui, että joku sanomattoman paha veti eteenpäin". Kokemuksista on käynyt ilmi, että se mielentila, jossa kuolemme, vaikuttaa paljon kokemuksen alkuun - viemme ajatuksemme, niin vihan kuin rakkaudenkin - mukanamme tuonpuoleiseen. Hallikainenhan oli armeijassa ja hänellä oli viha, vitutus ja kypsyneisyys mielellään - siksi kokemus alkoi helvetillisenä. Luojan kiitos hän ymmärsi huutaa heti Jumalaa avukseen!
Se paha, mikä hänestä oli ottanut otteen, oli hänen oma alitajuntansa - ei suinkaan mikään musta enkeli tai pimeyden ruhtinas. Me luomme itse oman kadotuksemme eli eromme Jumalasta.
Hallikaisen kokemus on hyvin mielenkiintoinen, eikä lainkaan erilainen tai poikkeava. Howard Stormin kokemus on hyvin samankaltainen.
Huomaan, että tämän asian kohdalla siis perusasettelu on seuraavanlainen:
Jos on totta se, mitä Jeesus itse maan päällä eläessään kertoi, niin muistikuvasi kokemuksestasi eivät ole totta. Jeesuksen sanojen aitoperäisyydestä voidaan keskustella, mutta ne ovat kuitenkin kestäneet sukupolvien kritiikin ja niiden aitoperäisyyden todistajat suostuivat kuolemaan todistuksensa takia mieluummin kuin muuttamaan niitä.
Kerrot kuitenkin, että nimettömänä nettipalstalla esitetty kokemus, todellinen tai kuviteltu, tai ainakin henkilökohtaiset muistikuvasi siitä, määrittävät todellisuuden luotettavammin kuin mitkään muut esitetyt näkemykset ja niille esitetyt perustelut. Nimettömälle todistukselle kerrot syyksi, että joutuisit hoitoon, jos kertoisit omalla nimelläsi kaiken mitä tiedät.
Tämä siis tiivistettynä mutta hyvin selkeänä vastakkainasetteluna. Monet muutkin uskonnot olisivat aivan yhtä hyvin esittämiäsi asioita vastaan, mutta kohdistat kaiken arvostelusi kristinuskoon ja pönkität arvostelua tuulesta temmatuilla väitteillä Jeesuksen sanojen alkuperästä. Olkoon näin, jään harkitsemaan kumpaa vaihtoehtoa pidät itse luotettavampana, mutta kuten jo aikaisemmin totesin, niin mitään pohjaa keskustelulle ei näistä lähtökohdista ole olemassakaan.
"Jos on totta se, mitä Jeesus itse maan päällä eläessään kertoi, niin muistikuvasi kokemuksestasi eivät ole totta"
Mistä sinä tuon keksit? Kokemukseni - ja muiden kokemukset - eivät ole missään määrin ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus itse maan päällä sanoi. Olemme vain tulkinneet sitä viimeiset 2000 vuotta väärin.
Jos edes Jeesuksen omat opetuslapset eivät osanneet tulkita Jeesusta aina oikein, niin kuinka me osaisimme?
Toivoisin sinun nyt ymmärtävän tämän keskeisen ongelman. Kerrot kokemuksesi määrittävän todellisuuden uudelleen, oikealla tavalla. Jeesusta ei voi ymmärtää oikein muuten, kuin kokemuksesi tuoman tulkinnan kautta. Ajanlaskun alun juutalaisuuden käsitykset määrittyvät kokemuksesi kautta. Auktoriteetit ja tutkimukset eivät ole mitään sen rinnalla, mitä olet kokenut ja yliopistot voi sulkea ja kirjastoista tehdä juhannuskokkoja. Me muut emme tietenkään voi tietää mistään mitä vaikkapa Jeesus ”todella tarkoitti”, edes Jeesuksen omat sanat eivät sitä kerro, hänen opetuslapsensa eivät ymmärtäneet häntä ollenkaan. Pitäisi kai olla sinulle suuresti kiitollinen siitä, että suostut kertomaan meille mikä totuus on, mutta toivon sinun ymmärtävän väitteisiisi voitavan reagoida myös toisin. Minun näkökulmastani on kysymys nimettömästä väitteestä, jonka todenperäisyydelle ei ole mitään todistetta. Ei kokemukselle, ei uusille tulkinnoille, ei millekään. Silloin kun koko maailman järjestyksen sanelee vain yhden ihmisen henkilökohtainen kokemus, tai muistikuvat kokemuksesta, niin se on mahdoton todistaa.
Kuitenkin meillä on tänä päivänä olemassa myös historian tutkimus, juutalaisuuden tutkijat ahkeroivat työssään, ajanlaskun alun tutkimus Lähi-idän alueella on jatkuvasti aktiivista, kirjastot ovat täynnä kirjoja joissa perustellaan huolellisesti esitettyjä näkemyksiä sellaisten asioiden avulla, joiden todenperäisyyden voi tarkistaa. Jeesuksen sanojen historiallista tarkkuutta on kritisoitu enemmän kuin kenenkään muun sanomia asioita. Niitä on tarkasteltu kaikista mahdollisista näkökulmista ja ne kestävät kritiikkiä hämmästyttävällä tavalla, tavalla, jota ei käytännössä mikään muu saman ajan kirjallinen lähde kestäisi. Historiallisessa mielessä voidaan todeta niiden olevan aitoperäisiä ja ne ovat myös monissa kohdissa hyvin selkokielisiä, vaikka joissain kohdissa vain Lähi-idän kulttuurihistorian tuntemus antaa muuten vaikeasti ymmärrettävältä tuntuville kohdille hyvin luonnollisen selityksen. Jos katsot asiaa hieman objektiivisemmin, niin voit ymmärtää miksi näen sinun sulkevan mahdollisuuden kaikelta asian ympärillä käytävältä keskustelulta. Kun perustat koko todellisuuskäsityksen muistikuvaasi subjektiivisesta kokemuksesta, todellisesta tai kuvitellusta, niin eipä siihen voi sanoa muuta kuin: aha, vai niin, ja levitellä käsiään.
Sinulla on yksi pieni onglema jota et jostain syystä osaa/voi ohittaa. Liian suuri ego. Tämä sinun egosi on saatu manipuloitua tiedeuskovaisuuteen. Eli kaikki kokemukset voidaan ohittaa, koska tiede ja valtava määrä älyä sen takana sanoo sinulle että kokemus ei voi olla aito.
Kokemusta ei voi ohittaa, eikä sitä voi tieteellisin menetelmin tutkia, koska sitä ei voi toistaa eikä siihen löydy mittareita ilman että tieteen käsitettä laajennettaisiin.
"Silloin kun koko maailman järjestyksen sanelee vain yhden ihmisen henkilökohtainen kokemus, tai muistikuvat kokemuksesta, niin se on mahdoton todistaa."
Tämä oli mielestäni hiukan epäoikeudenmukaisesti sanottu. Maailmassa on miljoonia ihmisiä jotka ovat kokeneet rajatilakokemuksen, ei vain yksi. Kaikki nämä kokeneet raportoivat lähes samanlaisista kokemuksista.
Yritä edes hetki heittää se ego roskikseen ja ajatella itsenäisesti/olla todellinen itsesi(sielu). Tämä viesti on kirjoitettu kaikella kunnioituksella sinua kohtaan. Olemmehan loppujenlopusi kaikki samaa ;-)
Crispus tyhmä?
Hän väänsi nimimerkin "..." asian tosi oudoksi.
Jos tämä Crispus on kristitty niin se kertoo juuri sen mitä niin monet pienisieluiset hiihulikristityt tekeväekin.Vääntävät selvää kirjoitusta mieleisekseen. Kuten nyt tämän "..."nimimerkin kirjoituksen.
Tämän saman vääryyden ovat tehneet raamatullekin kun eivät muuten ole päässeet pätemään "hyvyydellään" ja toivottelemaan muita helvettiin.
Mutta tämä "palaute" oli jo yliveto esimerkki toisen halveksimisesta ja panettelusta (sekä em. kristittyjen kyvyttömyydestä nähdä totuutta itsestään ja tarpeessta vääntää toisten kirjoitukset mennen tullen kun tulee pupu pöksyyn)
Minulla on kyllä ongelmia hyväksyä ajatus siitä, että nimetön nettikirjoittaja olisi ainoa todellinen auktoriteetti, joka voi sanella totuuden olemassaolon perimmäisistä kysymyksistä. Sisäisesti ristiriitaista on se, että sama henkilö käytännössä odottaa toisilta uskoa itseensä ja samalla kieltää kaikki auktoriteetit ;)
Lieneekö sitten se egoni syynä siihen, että en tällaisten väitteiden vuoksi olisi valmis luottamaan sen enemmän omiini kuin toisten subjektiivisiin kokemuksiin siinä määrin, että hylkäisin kaiken huolellisesti perustellun kaikille avoimena olevan tiedon. Noissa esitetyissä väitteissä muuten uskonnollisessa mielessä on mielenkiintoinen piirre, joka tuo mieleen erään toisenkin väitteen, jonka mukaan ”ette te suinkaan kuole, vaan silmänne aukenevat ja tulette olemaan kuin Jumala” :)
Itse asiassa yritin huomatella tästä aiheesta jo parissakin keskustelussa, mutta ilmeisesti se on sanottava näin suoraan vaikka samalla rikkoo kaikkia kohteliaisuuden periaatteita. Kysymys on ennenkaikkea subjektiivisen kokemuksen välittämästä tiedosta ja sen totuudellisuudesta. Kun subjektiivisen kokemuksen perusteella kaikki yleisesti tiedetty joutaa romukoppaan, niin mitäpä siihen voi sanoa.
" Kun subjektiivisen kokemuksen perusteella kaikki yleisesti tiedetty joutaa romukoppaan, niin mitäpä siihen voi sanoa."
Käytä tuossa subjektiivisen kohdalla monikkoa. Ei tarvitse heittää kaikkea roskikseen, mutta kokeile ihan kokeilumielessä heittää suurin osa roskikseen. Voit yllättyä.
Sehän johtaisi nopeasti siihen, että käydään ainoastaan juupas-eipäs kiistelyä siitä kenen subjektiivinen todellisuus on oikeampi. Ei voisi olla mitään yhteistä käsitystä objektiivisesta todellisuudesta, jonka kautta omaa näkemystä voisi perustella, vaan jokaisella olisi omansa. Kun joku sanoisi jäniksellä olevan pitkät korvat, niin toinen voisi sanoa ”toi on totta sulle, muttei mulle”. Siitähän tässäkin keskustelussa on pitkälti kysymys. Samoin voisi syvällisinä totuuksina heitellä jotain horoskoopeista tuttuja vihjailuja, joissa ei olisi mitään sisältöä.
Omakohtainen kokemukseni on juuri sitä eli omakohtainen, subjektiivinen kokemukseni.
Jos se olisi ainoa, se voitaisiin jättää pelkäksi kuriositeetiksi. Jos samanlaisia kokemuksia olisi kymmenen, ne olisivat pelkkä tilastoharha. Mutta samanlaisia tai samankaltaisia kokemuksia kuin omani on tuhansia - kenties miljoonia - ja ne kaikki tuntuvat osoittavan samaan suuntaan kuin minäkin. Kaikki sellaisten ihmisten todistusta, jotka ovat kliinisesti olleet kuolleita ja saatu elvytettyä.
Ja jälleen yksi gramma kokemusta vastaa kiloa teoriaa - ja tonnia auktoriteettia. Tieteellisessä keskustelussa ei kertakaikkiaan voida nojata minkään pyhän tai pyhänä pidetyn tekstin auktoriteettiin - varsinkaan silloin, kun empiirisestä kokemuksesta on vahvoja näyttöjä.
Auktoriteetit ja tutkimukset eivät todellakaan ole yhtään mitään kokemuksen rinnalla. Mitä taas juutalaisuuteen tulee, luulenpa että juutalaiset itse ovat parhaita kertomaan asiasta, ja tietänet sanonnan "kolme juutalaista, neljä mielipidettä". Jeesuksen omat sanat puolestaan on kodifioitu monta kymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja se koodeksi, joka on parhaimmin linjassa oman kokemukseni mukaan eli Tuomaksen evankeliumi, on jätetty Raamatun kaanonista kokonaan pois. En myöskään löytänyt omassa kokemuksessani juurikaan asioita, jotka olisivat olleet Jeesuksen sanoman kanssa ristiriidassa, mutta myöhempien aikojen tulkintojen kyllä.
Kristillinen kirkko on osannut ajaa vuosisatojen ajan taitavasti päin seinää. Tyypillisesti siksi, että auktoriteetit ovat juristeeranneet vanhoja tekstejä ja sitten tulkinnat on tehty kirkon valtapyyteiden mukaisiksi. Esimerkikeinä juuri Pelagiuksen julistaminen kerettiläiseksi (ja täysin pihalla olleen Augustinuksen kanonisointi), Origenesta vastaan kohdistunut vaino, inkvisitio jne. Kristillinen kirkko ei ikinä ole piitannut totuudesta vaan vallasta. Siksi oppia on justeerattu jatkuvasti tukemaan valtaa ja hengellisiä vallanpitäjiä (pääsääntöisesti kyllä maallisia vallanpitäjiä vastaan, hyvä niin).
Raamattua ja sen kaanonia on viilailtu vuosisatojen saatossa jatkuvasti. Tiedätkö Sinä, miksi uusimmassa raamatunkäännöksessä ei ollut mukana apokryfikirjoja? Minäpä kerron. Suomen Pipliaseura saa suuren osan rahoituksestaan USA:sta, ja Siirakin kirja romuttaa kalvinismin aivan täysin. USA:ssa taas kalvinismi on hallitseva kristillinen suuntaus. Siksi rahoituksen ehtona oli, että apokryfikirjat jätetään Raamatusta pois. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat!
Siksi uskonnon tutkimuksessa jos lähdetään tutkimaan vanhoja kirjoituksia ja auktoriteettejä, ollaan aivan yhtä pihalla ja pallo hukassa kuin pimeillä vuosisadoilla tieteen kanssa, jolloin kuviteltiin että kaikki totuus löytyy vanhoista kirjoituksista eikä uutta tietoa voida saada.
Ja tämän vuoksi kokemuksen tutkiminen ja analysointi on niin tärkeää - myös uskonnon asioissa ja sen osalta, että mitä seuraa kuoleman jälkeen. Jos kokemus on auktoriteetin kanssa ristiriidassa, silloin auktoriteetti yksiselitteisesti joko on väärässä tai sitä on tuhansien vuosien ajan tulkittu väärin. Eikä olisi edes ensimmäinen kerta kristinuskon historiassa.
Tieteen teko ei milloinkaan voi perustua auktoriteeteille eikä auktoriteetin sanalle. Tiede voi perustua vain rationaaliselle ajattelulle sekä empiiriselle metodille, mutta ei auktoriteeteille. Edes paradigmaa - vakiutunutta tieteellistä käsitystä - ei milloinkaan voida pitää auktoriteettina, vaan jopa paradigmaa täytyy voida muuttaa jos kokemus on ristiriidassa paradigman kanssa.
Ja sama pätee myös uskontoon sekä varsinkin siihen, mitä on odotettavissa kuoleman jälkeen. Yksi ainoa kuolemakokemus on tämän kysymyksen ratkomisessa arvokkaampi kuin kaikki maailman Raamatut, Koraanit, Tripitakat, Talmudit ja Veda-kirjat yhteensä, Zend Avestasta puhumattakaan. Kysymykseen "mitä kuoleman jälkeen" voidaan vastata vain niiden ihmisten kokemuksen pohjalta, jotka todella ovat saaneet maistaa kuolemaa ja tulleet takaisin kertomaan.
Mitä taas tuohon siteeraamaasi puhuvan käärmeen lausahdukseen tulee, niin käärme puhui totta. Aatami ja Eeva eivät todellakaan kuolleet samantien vaan heidän silmänsä aukenivat ja he kykenivät näin tuntemaan hyvän ja pahan. Juutalaisen tulkinnan mukaan Aatami ja Eeva maistoivat tuosta puusta liian aikaisin - ennen ensimmäistä sapattia - joten ennen maistiaisia elämän puusta heidän oli käytävä maailmassa ja kuolevaisuudessa saamassa oppia siitä, mitä hyvän ja pahan eroavaisuus tosiasiallisesti merkitsee.
Psykologiassa käärme on peniksen symboli. Käärme symboloi maskuliinista voimaa ja seksuaalisuutta. Ympärileikkausriitti puolestaan on peräisin käärmeen tavasta luoda nahkansa tuppeen (liskot luovat paloittain) ja uusia itsensä. Itse jokainen voi tehdä tästä omat johtopäätöksensä.
Meillä ei tähän mennessä ole ollut mitään "yleisesti tiedettyä" siitä, mitä seuraa kuoleman jälkeen. Meillä on ollut vain auktoriteetteja, joista yksi on länsimaissa nostettu virallisen totuuden asemaan. Tätä auktoriteettia ei kukaan ole rohjennut kyseenalaistaa - se on vain joko nielaistu pureksimatta tai sitten kiistetty täysin. Mutta tähän mennessä kukaan ei ole vakavasti tutkinut sitä, mikä tässä auktoriteetissa on totta ja mikä ei ole.
Se, että tämä auktoriteetin tekstii on pysynyt suunnilleen samana viimeisen 1700 vuoden ajan, ei ole mikään todiste sen enempää auktoriteetin paikkaansapitävyydestä kuin sen paikkaansapitämättömyydestäkään. Sen sijaan tämän auktoriteetin tekstien määrää on vaihdeltu vuosisadasta toiseen riippuen siitä, miten se on sopinut kulloistenkin vallanpitäjien pirtaan.
Ainoa tapa koestaa auktoriteetti ja tutkia sen paikkaansapitävyyttä on asettaa se empiirisen kokeen kohteeksi ja tutkia, millaisia tuloksia se ennustaa ja vastaavatko saadut tulokset ennusteita. Tämä koe puolestaan voi olla joko subjektiivinen, jolloin tuloksia on analysoitava tilastotieteen keinoin, tai objektiivinen, jolloin tulokset ovat suoraan käytettävissä.
Näin siis tehdään tiedettä. Empirialla, ei juristerialla.
Jos ihan puhtaasti asiakysymyksistä katsotaan, niin mielestäni pari asiaa kaipaa tarkennusta:
Mitä tarkoittaa Augustinuksen kanonisointi, mistä kaanonista tässä on kysymys?
Jos arvostat Origeneen ajatuksia, niin mitä tarkoittaa hänen kirjoittamansa:
"In this place [when Jesus said Elijah was come and referred to John the Baptist] it does not appear to me that by Elijah the soul is spoken of, lest I fall into the doctrine of transmigration, which is foreign to the Church of God, and not handed down by the apostles, nor ANYWHERE set forth in the scriptures" (ibid., 13:1:46–53).
Raamatun kaanon muodostui ensimmäisellä vuosisadalla. Miksi ihmeessä siihen olisi pitänyt sisällyttää teos, joka on kirjoitettu paljon Raamatun kaanonin muodostumisen jälkeen?
Miksi Raamatun suomennokseen pitäisi sisällyttää apokryfiset kirjat, vaikka nykyisenkin painaminen vaatii äärimmäisen ohuita sivuja ollakseen käytettävä. Jokainen saa apokryfiset kirjat käsiinsä, eivätkä ne ole apostolista alkuperää kuten Uusi testamentti.
Seurakunnassa punnittiin valtavasti erilaisia ajatuksia ja esitettyjä tulkintoja. Johtosääntönä oli se, että seurakunnassa voitiin hyväksyä vain Jeesuksen sanojen kanssa linjassa olevaa opetusta. Kun seurakunnassa ei suostuttu hyväksymään Areioksen tai Origeneen ajatuksia, tai lähinnä niihin sisältyviä tiettyjä väitteitä, niin se puolusti alkuperäistä oppia. Mikään ei ole seurakunnalle ollut niin pyhää kuin Jeesuksen sanojen säilyttäminen ehdottoman muuttumattomina, se on koko seurakunnan olemassaolon perusta. Kun seurakunta toteuttaa tuota tehtäväänsä, niin kritisoit sitä ja samassa kirjoituksessa väität Raamatun tekstejä muutetun, tässä on paha ristiriita.
Kerrot sinun oman kantasi kanssa olevan linjassa monenlaisten gnostilaisten ja kabbalististen aatteiden kanssa, mutta miksi ihmeessä kritisoit kristinuskoa siitä, ettei se jaa sinun henkilökohtaista näkemystäsi. Kristinusko pitäytyy Jeesuksen omissa opetuksessa ja perustelee sitä juuri Jeesuksen todellisella, historiallisella osoittautumisella Messiaaksi.
Väärin.
Kun tiedämme kuolemakokemuksista, että a) jokainen niistä on yksilöllinen (sekä tilastollisesti että sen mukaan mitä erään argentiinalaisen miehen kokemuksen mukaan, jossa hän oli kysynyt Jeesukselta, oliko hänen sisarensa kokemus ollut samanlainen, ja Jeesus oli sanonut, että jokaisella on yksilöllinen) mutta b) niissä on paljon yhteisiä rakenteita ja piirteitä, kuolemakokemuksia voidaan tutkia tilastotieteen keinoin.
Kuolemakokemukset ovat vähän kuin Linuxin konfaamista. Kaikissa on pohjalla sama käyttöjärjestelmä ja kaikissa pyörii sama XFree86. Mutta sen jälkeen kaikki riippuukin täysin käyttäjäasetuksista. Onko käyttäjä valinnut itselleen Gnomen, KDE:n, FWWM:n, NeXTStepin vai jonkun muun ikkunointiympäristön ja millaiseksi hän on konfannut systeeminsä. Sopivilla asetuksilla Linuxista saadaan täysin Windowsin kaltainen - tai OS/2:n tai Solariksen tai melkein minkä tahansa muun käyttöjärjestelmän kaltainen niin, ettei maallikko erota niitä toisistaan. Eli tuhannesta Linux-koneesta on mahdollista konfata tuhat erilaista, yksilöllistä systeemiä. Silti jokaisessa niissä pyörii sama järjestelmä ja samat ohjelmistot.
Kuitenkin kuolemakokemukset ovat selkeästi _objektiivisia_ kokemuksia. Tämä on helposti osoitettavissa sellaisista kokemuksissa, jossa useampi kuin yksi ihminen on joutunut esimerkiksi onnettomuuteen ja kuollut kliinisesti. Tällaisissa tapauksissa henkiin elvytetyt ovat poikkeuksetta kertoneet yksimielisesti samasta kuolemakokemuksesta - vain se, miten he ovat subjektiivisesti kokeneet asiat ja paikat, on vaihdellut. Eräässä lukemassani kokemuksessa kristitty, hindu ja sikhi olivat Intiassa joutuneet onnettomuuteen, ja kaikki kertoivat saman kokemuksen - kukin sellaisena, mitä hän sen oman uskontonsa "kotihakemistoasetuksilla" sen koki.
Ristiriitaisuudet kuolemakokemuksissa siis liittyvät tavallisimmin siihen, _miten_ asiat koetaan; sensijaan se, _mitä_ koetaan on pelottavalla tavalla kaikissa yhtenevää. Se on osoitus siitä, että on olemassa selkeästi objektiivinen todellisuus, joka koetaan subjektiivisella tavalla. Tämä on aivan ilmeistä: olemmehan hyvin voimakkaita hengessä, pieniä pisaroita Pyhää Henkeä ja samaa substanssia kuin Isä, ja siksi kykenemme henkimaailmassa itse mieltämään itsellemme objektiivisen subjektiivisesti siten, miten sen haluamme kokea. Olemme täällä maan päällä sidottuja materiaan ja materian vankeja, emmekä muista keitä olemme ja mistä olemme tulleet. Ja hyvä niin, sillä jos todella muistaisimme sen, emme kykenisi elämään täällä.
Ja juuri tuo kokemusten subjektiivisuus tulee kaikkein parhaimmin ja dramaattisimmin ilmi negatiivisissa kuolemakokemuksissa. Kadotuskokemuksissa uskovaiset tyypillisesti joutuvat helvettiin mutta ateistit tyhjöön. Tämä siksi, että uskovaiset luovat itselleen oman helvettinsä sen kuvan mukaan, mikä heillä alitajunnassaan on kadotuksesta ja ankarasta, kostavasta ja rankaisevasta jumalasta. Ateistit taas eivät uksko helvettiin. Siksi heille kadotus eli ero Jumalasta merkitsee juuri tuota bisarria harmaata tyhjöä, olemattomuuden tilaa jossa ollaan ypöyksin täysin kahdestaan oman alitajunnan kanssa. Ja sekä uskovaiset että ateistit ovat kertoneet, että tuo kokemus loppuu välittömästi sen jälkeen, kun huudetaan Jumalaa tai jotain pyhäksi ja jumalalliseksi koettua (Jeesus, Krishna, Buddha jne) apuun.
Se, että jäniksellä on pitkät korvat, on totta koiralle mutta ei aasille. Kyse on samasta asiasta. Silti jäniksellä on omanlaisensa korvat - hyvin herkät ja ylikokoiset muuhun ruumiiseen verrattuna.
Augustinuksen kanonisoinnilla tarkoitan hänen oppejaan perisynnistä, täydellisestä turmeluksesta, predestinaatiosta sekä siitä, että Jumala oletusarvoisesti vihaa ihmistä ja jkainen joutuu iankaikkiseen kidutukseen ilman Jeesuksen pelastusta ja sovitustyötä ja palvomista sekä "nulla salvationem sine ecclesiam" -periaatetta. Eli sitä perverssiä Jumala- ja ihmiskäsitystä, mikä tulee täydellisimmilleen kalvinismissa.
Augustinuksen käsitys on äärimmäisen lohduton, sisäisesti ristiriitainen - ja ennenkaikkea ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä itse olen sekä kokenut että myöskin rationaalisesti dedusoinut. Pelagius oli sataprosenttisesti oikeassa, ja hänen oppinsa on kaupan päälle ristiriidaton ja täysin evankeliumien mukainen. Silti Pelagius on kerettiläinen. Syy on ilmeinen: hänen oppinsa muodosti - ja muodostaa yhä - äärimmäisen vakavan uhan kirkon auktoriteetille.
Raamatun kaanon ei todellakaan muodostunut ensimmäisellä vuosisadalla vaan neljännellä. Sen kirjat ovat eri ikäisiä ja eri aikoina syntyneitä, ja kaanonista on jätetty lukuisia sellaisia kirjoja pois, jotka ovat vanhempia kuin kanonisoidut. Toisaalta myös kaanonin kirjojen alkuperäkin on kyseenalainen: lukuisat Paavalin kirjeistä ovat väärennöksiä ja monia kirjeitä pidetään samoin jonkun muun kirjoittamina ja Paavalin nimiin luettuina.
Se, mikä oppi hyväksytään ja mikä hylätään, riippuu täsmälleen ja ainoastaan valtapoliittisista käsityksistä, ei suinkaan siitä, mikä opetus on Jeesuksen sanojen kanssa linjassa ja mikä ei. Kalvinismi on tästä täydellisin esimerkki. Täysin Raamatun sanan mukaista - ja täysin screwed up. Fred Phelps (http://www.godhatesfags.com) on kaikkein pöyristyttävin vihan profeetta, mitä tämä planeetta päällään kantaa. Silti hänen oppinsa noudattaa Raamattua pilkuntarkasti. Tähän joudutaan silloin, kun ei uskalleta ajatella omilla aivoilla eikä luottaa kokemukseen, vaan ollaan niin auktoriteettisokeita, että ollaan valmiita vaikka imemään Paavalin balsamoitua kyrpää jos auktoriteetti käskee niin.
Miksi Raamatun pitäisi sisältää apokryfikirjat? Siksi, että ne ovat apokryfistatuksestaan tärkeä osa Raamattua ja täydentävät tärkeällä tavalla VT:n kaanonia. Niistä löytyy paljon täsmennyksiä sekä teologisesti todella arvokasta aineistoa sekä VT:n että UT:n tulkintaa silmälläpitäen. Esimerkiksi vapaata tahtoa (joka on oman kokemukseni mukaisesti totuus) ei voida selittää Raamatun kautta, ellei Siirakin kirja ole mukana.
Olen koko ikäni vihannut auktoriteetteja ja virallisia totuuksia ja kyseenalaistanut kaikki yleisinä totuuksina pidetyt asiat - ja ajatellut omilla aivoillani. Hyväksyn auktoriteetit vasta silloin, kun ne ovat sopusoinnussa sekä kokemuksen että järjen kanssa. Muussa tapauksessa ne joutavat mennä romukoppaan - vaikka kuinka olisivat apostolien kirjoittamia.
"Sen kirjat ovat eri ikäisiä ja eri aikoina syntyneitä, ja kaanonista on jätetty lukuisia sellaisia kirjoja pois, jotka ovat vanhempia kuin kanonisoidut. Toisaalta myös kaanonin kirjojen alkuperäkin on kyseenalainen: lukuisat Paavalin kirjeistä ovat väärennöksiä ja monia kirjeitä pidetään samoin jonkun muun kirjoittamina ja Paavalin nimiin luettuina."
Tuo on oikein mielenkiintoista, ehkä voit vielä tarkentaa asiaa vaikka joidenkin yksittäisten kirjojen kohdalla ja mainita jotain lähdeviitteitä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pauline_epistles
Paavalin kirjeistä autenttisina pidetään seuraavia:
* Roomalaiskirje
* Filippiläiskirje
* Galatalaiskirje
* Kirje Filemonille
* Ensimmäinen Korinttolaiskirje
* Toinen Korinttolaiskirje
* Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje
Seuraavien autenttisuutta epäillään:
* Ensimmäinen kirje Timoteukselle
* Toinen kirje Timoteukselle
* Kirje Tiitukselle
Seuraavista mielipiteet autenttisuuden osalta jakautuvat:
* Efesolaiskirje
* Kolossalaiskirje
* Toinen Tessalonikalaiskirje
Seuraavaa kirjettä ei pidetä Paavalin kirjoittamana:
* Heprealaiskirje
Lisäksi Paavalin nimissä ovat seuraavat Raamatun kaanonin ulkopuoliset kirjeet. Useimpia niistä pidetään väärennöksinä:
* Kolmas Korinttolaiskirje (kuuluu Armenian ortodoksikirkon kaanoniin)
* Laodikealaiskirje (roomalaiskatolinen apokryfi)
* Kolmas Tessalonikalaiskirje
* Joonialaiskirje
* Korinttolaisten kirje Paavalille
Seuraavat pseudepigrafit joko kertovat Paavalista tai niitä väitetään hänen kirjoittamikseen:
* Paavalin ja Teklan teor
* Pietarin ja Paavalin teot
* Paavalin ensimmäinen ilmestys
* Paavalin toinen ilmestys
* Paavalin evankeliumi
* Paavalin liturgia
Aiheesta lisää osoitteessa http://www.earlychristianwritings.com/
Wikipedian lähteenä näyttää olevan Uuden testamentin tutkimuksen kriittisten metodien perustellaa esitettyjä väitteitä. Kuitenkaan yksi metodi ei edusta kokonaistutkimusta, vaan pientä siivua siitä.
Linkki johti taas sivulle, jossa on aivan ihmeellisiä ajoituksia. Yhteistä on, että gnostilaisten tekstien ajoitus on aikaisempaa kuin missään vakavasti otettavissa tutkimuksissa on ilmennyt ja samoin Raamatun tekstien loppuajankohta on ajoitettu myöheisemmäksi kuin edes millään kriittisillä metodeilla on onnistuttu tekemään, eikä sille esitetä mitään perusteita.
Varmaan sinulla on jokin lähde, jonka avulla voit asiaa perustella hieman vakuuttavammin?
uuden testamentin kirjojen kirjoitusajankohdille voidaan puhtaasti tieteellisin menetelmin esittää viimeisiä ajankohtia. Jos nämä viimeiset ajankohdat ajoittuvat väitetyn kirjoittajan kuoleman jälkeiseen aikaan, niin ei voida antaa tieteellisen historiallis-kriittisen menetelmän perusteella vakuutusta siitä, että kirjeen on kirjoittanut väitetty kirjoittaja. Näitä ajankohtia löytyy tuolta:
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/pop_ut_kaanon.html
Sen sijaan todelliset kirjoitusajankohdat ovat hyvin vankoin todennäköisin syin huomattavasti aikaisemmat monissa tapauksissa. Miksi kukaan kirjoittaisi vaikka kirjettä Kolossan seurakunnalle vuosikymmeniä koko kaupungin tuhoutumisen jälkeen?
Tieteelliset ajoitukset tarjoavat hyvän raamin, josta voi lähteä liikkeelle selvittämään kaikkein todennäköisintä ajankohtaa.
eivät ole sen ihmeellisempiä kuin omasikaan. Toisaalta se, mitä sinä nimität kompromettoiden "gnostilaisuudeksi" on nykypäivänä aivan mainstream-juutalaisuutta.
Mitä taas kaanonin ulkopuolisiin teksteihin tulee, niin Tuomaksen evankeliumia on pidetty pitkään gnostilaisena, mutta se ilmeisesti on kuitenkin aito. Siinä on paljon sellaisia Jeesuksen sanontoja, jotka on tunnettuja muualta, mutta joiden sanamuodoista ei ole ollut varmuutta. Pidetään todennäköisenä, että Tuomaksen evankeliumi on johdettu suoraan Q-lähteestä. Se on ajoitettu noin vuosille 50-120 jKr, eli se on mahdollisesti synoptisia evankeliumeja vanhempi.
Mitä tuohon ajoitukseen tulee, niin eri lähteet esittävät erilaisia aika-arvioita UT:n kirjojen kirjoitusjankohdille. Koska yhdessäkään kirjassa tai kirjeessä ei ole päiväystä, ajoittaminen on vaikeaa, ja aika-arvioita tulee taatusti yhtä monta kuin ajoittajiakin.
Termiä "gnostilainen" lätkitään samalla piittaamattomuudella kuin sanaa "fasismi", todella ymmärtämättä lainkaan, mitä gnostilaisuus tai fasismi todellisuudessa merkitsee. Jos Jeesus opetti, että "taivasten valtakunta on keskellänne" (Luuk 17:21), niin Tuomaksen evankeliumin jaetta (3) voidaan pitää täsmennyksenä tähänn. Tuomaksen evankeliumin 3. jakeessa Jeesus sanoi:
”Teidän johtajanne saattavat sanoa teille: ’Valtakunta on taivaassa’, mutta silloinhan taivaan linnut ehtivät sinne ennen teitä. He voivat myös sanoa: ’Se on meressä’, mutta silloin kalat ehtivät sinne ennen teitä. Tosiasiassa valtakunta on sekä teidän sisällänne että teidän ulkopuolellanne.
Kun opitte tuntemaan itsenne, silloin teidät tunnetaan ja te ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Jollette opi tuntemaan itseänne, te elätte köyhyydessä ja olette köyhyys.”
Tämä on täsmälleen oma kokemukseni. Tuonpuoleinen (taivasten valtakunta) on täällä - keskuudessamme, mutta toisessa ulottuvuudessa. Materiaalisen maailman aistimme kykenevät havaitsemaan vain kolme dimensioulottuvuutta ja yhden aikaulottuvuuden. Samoin tuo jälkimmäinen jae itsensä tuntemisesta on äärimmäisen tärkeä - se, että todella tunnemme ja tiedämme, keitä olemme. Siksi rukous ja meditointi on niin tärkeää!
Kristinusko on tulkinnut Jeesusta väärin - täysin väärin - viimeiset 2000 vuotta. Ihmekö se, sillä kaikki toisin tulkitsijat ja toisinajattelijat on poltettu elävältä roviolla. Diskurssia ei ole ollut ja vain Virallinen Totuus on ollut sallittu. Kristinusko on nykyisellään täysin pystyynkuollut, betonoitunut ja joustamaton rakennelma, joka ei ole 2000 vuoteen kyennyt uudistumaan eikä omaksumaan uusia katsantokantoja eikä käsityksiä. Se on koko historiansa ajan perustunut vain kanonisoidulle auktoriteetille eikä ole omaksunut uusia ajatuksia empiirisen tiedon pohjalta. Tilanne ei ole yhtä paha kuin islamin osalta, mutta jollei kristinusko pian kykene uudistumaan, se tulee luhistumaan lähivuosikymmeninä.
Jeesuksen merkitys juutalaisuudelle on ollut sama kuin Lutherin merkitys katolisuudelle: anateema, joka on kuitenkin pakottanut muutokseen.
on vain yksi teoria monien joukossa. Muita ajoituksia löytyy linkkien
http://scriptorium.lib.duke.edu/papyrus/texts/manuscripts.html
http://en.wikipedia.org/wiki/New_Testament
http://www.errantskeptics.org/Dating_the_NT.htm
http://www.skypoint.com/~waltzmn/MSDating.html
http://www.earlychristianwritings.com
http://www.maplenet.net/~trowbridge/NT_Hist.htm
takaa.
Minua myös ihmetyttää, miksi olet lätkäisemässä leimaa "gnostilainen" lähes kaikkeen, mikä ei sovi sinun pirtaasi. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä sana "gnostilainen" tarkoittaa ennen omaa kokemustani, enkä tähän päivään mennessä ole lukenut yhtään gnostilaista teosta. Pohjaan moman elämänfilosofiani täsmälleen omalle ja toisten ihmisten kokemukselle - en auktoriteeteille.
Gnostilaisuushan tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä että
* maailman on luonut paha demiurgi hyvän ylijumalan suostumuksella
* ihmiset ovat vankeina materiaalisessa ruumiissa
* vain salattu, esoteerinen tieto vapautta tästä ruumiista
* maallinen elämä on paha ja seksuaalisuus sekä aistinautinnot ovat pahasta
* radikaali dualismi "hyvän" ja "pahan" välille
Se, mitä itse koin, oli kaikkea muuta kuin gnostilaisuutta, jos ja kun gnostilaisuuden perustana ovat nuo dogmit. Oman kokemukseni mukaan
* Jumala on Rakkaus - ei mikään ehdollinen, huumorintajuton ja skitsofreeninen olento kuin kristinuskossa, vaan ehdoton, rajaton Rakkaus, jonka lapsia me kaikki olemme
* Demiurgia ei ole olemassa
* Jumala synnytti tämän maailman alkuräjähdyksestä ja käytti luomistyön mekanismina tehokkainta mahdollista eli fysikaalis-kemialllis-biologista evoluutiota
* maailma on julmetun iso koulu, ja olemme täällä oppimassa ja kasvamassa sekä kehittymässä
* me olemme täällä maailmassa omasta tahdostamme ja tulimme tänne vapaaehtoisina
* yhteys Jumalan ei synnys salatusta tai esoteerisestä opista tai tiedosta, vaan rukouksen, meditaation sekä hiljentymisen kautta
* elämme tässä maailmassa muttemme tätä maailmaa varten, eivätkä aistinautinnot, seksuaalisuus ja tajusteet ole kiellettyjä, sillä meillä on oikeus olla onnellisia jo tässä maailmassa oppiaksemme rakastamaan itseämme
* dualismi ei ole hyvän ja pahan välillä, vaan materiaalisen ja spirituaalisen, eikä kumpikaan ole sellaisenaan "hyvä" eikä "paha"; pahuus on eroa Jumalasta, ei demiurgi
On toki totta että gnostilaisuus vaikutti monien kirkkoisien ajatuksiin, mutta se ei tee heistä gnostilaisia. Tässäpä Klemens Aleksandrialaisen ajatuksia:
Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä,
keitä me olimme ja mitä meistä on tullut,
missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet,
minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu,
mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen.
(Klemens Aleksandrialainen, Katkelmia Theodotokselta, 78.2)
Omakohtaisen kokemukseni mukaan Klemensin ajatukset ovat "close, but no cigar"; pelkkä tieto ei vapauta ketään, vaan toiminta, eikä todellisuus ole lainkaan niin synkkä kuin Klemens antaa ymmärtää. Myöskään jälleensyntymä ei ole rangaistus eikä noidankehä, vaan vapaaehtoinen prosessi: saamme tulla tänne takaisin, jos haluamme.
Gnostilaisuus on siksi kuolemakokemusten valossa virheellinen doktriini. Pyytäisin siksi sinua olemaan vähän varovaisempi sen leimasimen käytön kanssa.
Gnostilaisuus on filosofis-uskonnollinen suuntaus, jonka olemassaolosta ei ole mitään tietoa ennen kuin noin 130-150 jKr. Tunnetuksi gnostilaisuus on tullut ”erilaisena” kristinuskon tulkintana ja gnostilaiset tietenkin kertovat ettei apostolinen kristillisyys, joka syntyi Jeesuksen itsensä vaikutuksesta ja hänen opetuksistaan suoraan opetuslapsilleen, olekaan oikeaa, vaan gnostilaiset näkemykset ovat. Gnostilaisuuden kantava linja on tulkita asioita vahvan dualistisen filosofian kautta ja dualismi näkyy ennen kaikkea henkisyyden ja ruumiin erottamisessa. Taustalla on ajatus siitä, että ruumiillinen ei ole tosi olevaa, vaan tosi oleva tavoitetaan vain ajatuksen kautta, oikean esoteerisen tiedon kautta (tästä gnosis). Näin Jeesuksen Jumaluutta ei voisi perustaa havaittuun ylösnousemukseen, kuten Jeesus itse sanoi, vaan oikea käsitys asioista saadaan vain gnoosiksen kautta (länsimaisittain: mytologian ja haihattelun kautta).
Gnostilaisuus on sekoitus vähän kaikkea ja sitä pidetään niin okkultismin kuin new agen edeltäjänä. Todennäköisimmin gnostilaisuus syntyi siinä vaiheessa kun kristillistä sanomaa alettiin tulkita aivan toisenlaisten filosofioiden pohjalta, antaen tapahtumille erilaisia merkityksiä, kuin mitä ne omassa kulttuurillisessa yhteydessään tarkoittivat. Mielenkiintoista on myös samanaikaisuus juutalaisen mystiikan kehittymisen kanssa juutalaisten jouduttua vieraiden kulttuurien keskelle ottaen vaikutteita hellenismistä. Hellenismissä sekoittuvat erilaisten kulttuurien mytologiat ja ehkä jonkinlainen johtolanka on fyysisen todellisuuden väheksyminen ja suuntautuminen myyttiseen henkisyyteen (huomattavissa myös vahvoja itämaisia vaikutteita Persian suunnasta).
Jo kristillisiä tekstejä seuraamalla saa hyvän kuvan gnostilaisuuden kehityksestä, koska kristillisyyteen on kuulunut alusta asti itsekritiikki sen suhteen, että se on erotettu erilaisista perimätiedon uskomuksista. Tämä perustuu ilmeisesti Jeesuksen kehotukselle: Älkää antako eksyttää itseänne, jonka hän vakavasti opetti opetuslapsilleen. Opetuslapset näyttävät ottaneen opikseen, koska he jatkavat tämän saman sanoman eteenpäin viemistä.
Apostolien kirjeissä näkyy heidän huomautuksensa vääristä opeista ja tämän huomautuksen he kohdistavat judaistien perinnäissääntöihin. Tekstistä näkyy selvästi kuinka judaistit ovat vaatineet pakanakristityiltä ympärileikkausta ja Mooseksen lain ja perinnäissääntöjen noudattamista. Näitä asioita vastaan apostolit esittävät vastalauseensa, laki on täytetty Kristuksessa ja siitä tullaan osalliseksi vain armon kautta. Millään teoilla ihminen ei voisi itseään lunastaa Jumalalle kelpaavaksi. Kristinuskoon ei ole koskaan kuulunut Jumalan ”lepyttely” jollain toimilla, vaan Jumalan lapseuden vastaanottaminen armosta.
Apostolien kuoleman jälkeen, kuitenkin vielä ensimmäisen vuosisadan (v.96-98) kirjoituksiin kuuluva Kleemensin kirje muistuttaa myös Jeesuksen sanoista: Älkää antako eksyttää itseänne. Mielenkiintoisesti Kleemens perustelee asiaansa vedoten lukuisiin Vanhan testamentin kohtiin ja apostolien opetuksiin, sellaisiinkin, joita kriittisimmät pitävät vasta myöhäisempinä kirjoituksina :) Kirjeessä varoitus eksytyksistä suunnataan edelleen judaistien opetukseen ja vaatimuksiin.
Tämän jälkeen kehitys jatkuu, mutta muistutukset epäperäisten opetusten hylkäämisestä jatkuvat mm. Ignatioksen kirjeissä (noin v.111-112). Näissä kirjeissä on uusi piirre kun kristinuskolle vieraista opeista puhutaan. Siellä mainitaan ajatuksista, jotka eivät pidä merkityksellisenä Jeesuksen todellista ruumiillista kuolemaa ja ylösnousemusta. Ignatios kertoo tästä aiheesta kuin uutisesta, kristillisestä sanomasta oli jossain esitetty tällaisia vahvasti dualistisen maailmankatsomuksen mukaisia näkemyksiä. Samalla Ignatios iloitsee siitä, että Jeesuksen opetukset on säilytetty puhtaina seurakunnan piirissä. Mitään vieraita evankeliumeita tms. ei mainita. Ei ihme, että erilaisia tulkintoja oli alettu esittää, olihan Uuden testamentin tapahtumat olleet tuttuja esim. Roomassa jo yli 50 vuotta.
Polykarpos, joka teloitettiin noin v.155 varoittaa menemästä mukaan sellaiseen missä ”kierosti selitetään Herran sanoja omien halujen mukaan” myös oli esiintynyt käsityksiä, jotka kielsivät tuomion olemassaolon ja nämä Polykarpos laskee selvästi kristillisen seurakunnan ulkopuolisiksi. Tässä vaiheessa Polykarpos ei voi kiitellä koko seurakuntaa sen pitäytymisestä tosiseikkoihin erilaisten tarujen sijaan, kuten Ignatios vielä pystyi sanomaan. Seurakunnan sisällä oli havaittu jotain, josta Polykarpos sanoo tulleensa murheelliseksi ja viittaa Valens nimiseen henkilöön, jolla on asema seurakunnassa.
Tämä ajoittuu samaan aikaan, kuin yleisesti tiedetään gnostilaisuuden ja kristillisen seurakunnan saaneen ensikosketuksensa Valentinoksen kautta. Valentinos lienee ensimmäinen tai ensimmäisiä kirkon virassa toimineista, joka hellenistisen juutalaisuuden ja uusplatonilaisuudesta saatujen vaikutteiden vuoksi sekoitti kristinuskoa ja gnostilaisuutta aiheuttaen ristiriitoja kristillisen seurakunnan sisällä.
Tuolloin, noin 150 jKr. havaitaan gnostilaiset piirteet omaavaa ajattelua (joka on siis filosofian ja kultturillisten mytologioiden sekoittamista, johon sekoitetaan myös jotain aina aikansa todellisuudestakin) dualistisine filosofioineen ja siitä alkaa kristillisen seurakunnan kausi, jossa vuosisatojen aikana monia henkilöitä jätetään vaille kirkon virkaa näistä syitä. Halutaan tehdä yhä selvempi ero alkuperäisen kristinuskon ja gnostilaisten käsitysten välille. Tuomaan evankeliumin nimeä kantava teksti on eräs sellainen kirjoitus, joka ei koskaan ole ollut kristillisen seurakunnan sisällä luettava, vaan se on kehitetty gnostilaisuuden piirissä alkuperäisten evankeliumien pohjalta tukemaan gnostilaista tulkintaa. Gnostilaisuuden piirissä kirjoitetuista teksteistä suuri osa on otsikoitu kantamaan jonkin Uuden testamentin henkilön nimeä, vaikka esitetty tulkinta ei sisällä historian kerrontaa henkilöstä (se ei ollut gnostilaisuudessa tärkeää).
Merkittävä pääero on siis kristillisen näkemyksen ja gnostilaisen käsityksen välillä. Siinä missä kristillinen kerronta sitoo tapahtumat todelliseen historialliseen paikkaan ja aikaan nimeten samalla kerronnassa esitettyjen tapahtumien silminnäkijät ja todistajat, gnostilaisuudessa nämä asiat eivät ole merkittäviä ja se näkyy tekstissä hyvin selvästi. Gnostilaisuuden piirissä syntyneet tekstit eivät anna historiallista tietoa muusta kuin gnostilaisuuden käsityksistä tuona aikana. Vertaa esim. Luukkaan kerrontaan:
” Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet..”
tai:
”Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes*, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas.. ”
Tässä puhutaan historiallisesti tarkistettavissa olevista asioista, ei jostain mystisestä henkisyydestä ja sen tuomasta käsityksestä. Raamatun teksteissä kysymys ei ole siitä, miten joku ”kokee” asioista, vaan yksinkertaisesta kerronnasta. Silminnäkijät vakuuttavat olevansa valmiit todistamaan asian puolesta vaikka oikeuden edessä ja monet heistä teloitetaan siksi, että toimivat niin. Apostoleista ilmeisesti kaikki muut, paitsi Johannes ja sen jälkeen lukuisten muiden joukossa mm. edellä mainitut Ignatios ja Polykarpos. Kuitenkin on heitä kiittäminen, että edelleen saadaan lukea Uuden testamentin sivuilta kerrontaa siitä mitä Israelissa tapahtui Jeesuksen aikana.
Kristinuskon ja gnostilaisuuden ero on: havaittavassa todellisuudessa tapahtuneiden asioiden eroa mystisiin kokemuksiin. Kristinusko maailmankatsomuksena perustuu tapahtuneeseen, kun gnostilaisuus ”kokemuksellisuuteen” jonka pohjalta on rakennettu käsityksiä. Siksi myös gnostilaisuuden historiallinen linkitys new ageen ja okkultismiin on hyvin selvä ja ero kristillisyyteen samoin.
Millä perusteilla voidaan väittää kristinuskon olevan epistemologisessa mielessä oikea uskonto ja gnostilaisuuden väärä? Ei ainakaan vetoamalla pyhissä teksteissä oleviin päivämääriin ja historialliseen nippelitietoon. Niillä ei uskonnon totuusarvoa määriteltäessä ole oikeastaan mitään arvoa (vrt. VT:n Kuningasten kirjat ja Aikakirjat, jotka ovat kyllä mielenkiintoisia historiallisessa mielessä, mutta eivät tarjoa teologisessa mielessä oikeastaan mitään.
Jos totuutta ei voi löytää mietiskelyn tai valaistumisen kautta, tällöin myös hindulaisuus ja buddhalaisuus ovat mytologiaa ja haihattelua. Kuitenkin niin hinduilla kuin buddhalaisillakin on ollut kuolemakokemuksia, joissa moni asia heidän uskonnostaan on osoittautunut todeksi. Tosin hinduille suurin yllätys on ollut se, että jumalia on vain yksi ja että reinkarnaatio ei ole automaattinen prosessi, ja buddhalaisille se, että Jumala on olemassa ja samoin anatta-periaate on virheellinen.
Gnostilaisuuteen kuuluu voimakas dualismi ja maailman näkeminen pahana, sekä usko toisaalta hyvään ylijumalaan ja pahaan luojajumalaan, demiurgiin. Tämä usko ei näy Tuomaksen evankeliumissa mitenkään. Tuomaksen evankeliumi ei ole gnostilainen kirjoitus, sillä se ei sisällä missään määrin gnostilaisia aineksia Tuomaksen evankeliumin teksti on erittäin hyvin linjassa synoptisien evankeliumien kanssa, ja teksti on todennäköisesti niitä vanhempi - suoraan Q-lähteestä. Varmuudella Tuomaksen evankeliumi on Markusta vanhempi, sillä monet Tuomaksen evankeliumin sanonnoista ovat sellaisia, mitä raamatuntutkijat ovat epäilleet Markuksen evankeliumeiden alkutekstin olevan.
Tuomaksen evankeliumi menee henkisyydessä kuitenkin kanonisia evankeliumeja pitemmälle, ja korostaa omaehtoista henkistymistä ja sitä, että avaimet taivasten valtakuntaan löytyvät omasta itsestämme. Tämä taas ei ole tippaakaan gnostilaisen doktriinin mukaista.
Kirjoitat: "Kristinuskoon ei ole koskaan kuulunut Jumalan ”lepyttely” jollain toimilla, vaan Jumalan lapseuden vastaanottaminen armosta."
Tästä minä olen eri mieltä. Kristinuskoon on kuulunut koko sen historian ajan Jumalan lepyttäminen vaatimalla tiukkaa opillista puhtautta, ankaraa lakihenkisyyttä, suvaitsemattomuutta sekä toisinajattelijoita että toisuskoisia kohtaan sekä monet lieveilmiöt, kuten anekauppa ja sielunmessut. Kristinuskon lähtökohta on siinä, että Jumalan ja ihmisen välillä on jokin sovittamaton ristiriita, ihminen on perisynnin takia loppuun saakka paha ja että Jumala vihaa ihmisiä heidän syntiensä takia ja haluaa oletusarvoisesti nakata joka iikan helvettiin paitsi ne, jotka suostuvat nöyristelemään hänen edessään. Kristinusko on äärimmäisen suvaitsematon uskonto toisia uskontoja kohtaan - juuri siksi, että kristinuskossa Jumala on ankara, mielivaltainen kostava psykopaattidiktaattori, joka vihastuu helposti ja jonka tahdon täyttämättä jättäminen vetää Jumalan vihan koko yhteiskunnan päälle. Esimerkiksi Ruotsin maanlaki perustui 1600-luvulla nimenomaan Mooseksen laille ja Jumalan lepyttämiselle. Vasta 1734 laki perustui roomalaiselle oikeudelle.
Mutta minua ei kiinnosta sen osalta, mitä kuoleman jälkeen on odotettavissa, tippaakaan historialliset detaljit tai dokumentit (ne kyllä kiinnostavat historiantuntemuksen osalta), vaan empiirinen kokemus. Se, mitä ne ihmiset, jotka ovat kurkanneet kuoleman tuolle puolen ja tulleet asiasta kertomaan, osaavat sanoa asiasta. Dokumentin totuusarvoa ei määritä se, kuinka autenttinen se on, vaan se kuinka hyvin sen sisältö vastaa todellisuutta.
Kristinusko on pystyynkuollut uskonto. 2000 vuoteen kristinusko ei ole uusiutunut oikeastaan mitenkään eikä se ole sisäistänyt mitään uusia oppeja, vaan se on luutunut siihen, mitä joskus 2000 vuotta sitten opetettiin ja miten tätä oppia sitten tulkittiin seuraavat 500 vuotta. Totesin jo, että Augustinuksen jäljiltä koko kristillinen kirkko on ollut totaalisen harhateillä - paljon pahemmin kuin juutalaiset ikinä. Useimmat kristilliset suuntaukset ovat suhteessaan Raamattuun paljon farisealaisempia kuin fariseukset koskaan.
Jos kristinusko ei pysty uusiutumaan - suhteuttamaan empiiristä kokemusta kuten juuri kuolemakokemuksia ja niistä saatua empiiristä tietoa - omiin doktriineihinsa, kristinusko romahtaa. Kristinusko on heikko uskonto; siitä puuttuu nykypäivänä sama fanaattisuus ja suvaitsemattomuus kuin islamista. Länsimaissa kristinusko on jo nykyisellään auringonlaskun uskonto. Jos ja kun kristityt kiistävät kuolemakokemukset ja niistä saadun informaation, joko pitäen niitä täytenä haihatteluna, hallusinaatioina tai Saatanan eksytyksenä, lopputulos on että intellektuaalisemmin asioihin suhtautuvat kääntyvät juutalaisuuteen ja hylkäävät koko kristinuskon, ja aistillisemmin suhtautuvat ryhtyvät pakanoiksi. Kristityiksi jää vain joukko fanaatikkoja, jotka mieluummin ryhtyvät älylliseen itsepetokseen kuin hyväksyvät faktat.
Tuomaan evankeliumi sisältää hämmästyttävän vähän gnostilaisia näkemyksiä, mutta siinä on niitä havaittavissa. Joka tapauksessa sitä tuskin kukaan edes väittää opetuslapsi Tuomaan kirjoittamaksi ja sen käyttö on rajoittunut gnostilaisiin piireihin, joiden vaikutuksessa se on myös syntynyt.
Kristinuskoon kuuluu kyllä tuo, että ihmisen ongelma on ihmisen pahuus, joka on nähtävissä vaikka TV uutisissa, josta ei pääse irti ja jota ei voi hyvittää jotenkin lepyttelemällä Jumalaa. Samalla sen keskeisin asia on Jumala, joka vihaa pahuutta ja silti uhrautuvalla rakkaudella rakastaa ihmistä. Tarjoaa ihmiselle sovintoa ja enemmänkin, itsensä.
Se ei sovi nykyiseen narsistiseen kulttuuriin, koska ihminen ei ole itse kaikkivaltiaana sen keskustassa. Sen sijaan se tunnustaa ehdottomasti todellisuuden, tämän havaittavan todellisuuden, joka on yhtä totta jokaiselle ja jossa myös Jumala ilmaisee itseään myös koettavalla tavalla, vaikkei kokemus ole sen mitta.
Minä sanoin jo monta kertaa, ettei meillä ole mitään pohjaa keskustelulle. Minä en määrittele todellisuutta kuolemanrajakokemusten mukaan, vaan havaittavan, jatkuvasti läsnä olevan todellisuuden mukaan. Kenenkään subjektiiviset muistikuvat rajakokemuksistaan eivät määrää sitä millainen todellisuus on.
Mielenkiinnolla odotan sitä, milloin saadaan ihan päteviä tuloksia rajakokemusten tutkinnasta, mutta nekin ovat vain yksi pieni osa tätä todellisuutta jossa elän. Tähän asti tutkimukset ovat pieniä otteita ja niissä on havaittu ettei mitään kokemuksia ole tutkimuksesta riippuen 80-90%:lla kliinisesti kuolleista ja elvytetyistä ihmisistä. Tuon pienen joukon, joilla kokemuksia on, kokemukset vaihtelevat ja niitä on kirjattu niin pitkän ajan jälkeen itse kokemuksesta, että ne ovat saaneet jo uuden muodon omissa pohdinnoissa.
Maailmanjärjestys, elämä tässä ajassa ja tässä havaittavassa todellisuudessa, hengellisen todellisuuden olemassaolo, eettisyys, luonnon kauneus ja taiteet. Mitkään näistä ja lukemattomista muista asioista eivät ole riippuvaisia kuolemanrajakokemuksista ja on erittäin kyseenalaista vielä, voidaanko kuolemanrajakokemuksilla saada mitään todellista tietoa itse kuolemasta ja sen jälkeisestä olemassaolosta.
"Minä sanoin jo monta kertaa, ettei meillä ole mitään pohjaa keskustelulle. Minä en määrittele todellisuutta kuolemanrajakokemusten mukaan, vaan havaittavan, jatkuvasti läsnä olevan todellisuuden mukaan. Kenenkään subjektiiviset muistikuvat rajakokemuksistaan eivät määrää sitä millainen todellisuus on."
Oletko sinä uskossa? Jos olet niin sinulla on myös suora yhteys Jumalaan, eikö? Eli kysy Jumalalta onko rajatilakokemukset todellisuutta vai yksilön subjektiivinen kokemus. Tämä vääntö on sen jälkeen turhaa. Kerro meille sitten mikä oli vastaus.
"... lopputulos on että intellektuaalisemmin asioihin suhtautuvat kääntyvät juutalaisuuteen ja hylkäävät koko kristinuskon, ja aistillisemmin suhtautuvat ryhtyvät pakanoiksi..."
Tai tekee kuten minä, uskoo Jumalaan omalla tavallaan eikä kuulu mihinkään rajoittavaan uskonnolliseen järjestöön. Kannatan tätä vaihtoehtoa kaikille jotka eivät halua joutua rajoittamaan omaa elämäänsä järjettömien uskonnolisten dogmien takia vaan elää oikeasti uskossa. Jumala johdattaa aina kun pyytää sitä. Siihen ei tarvita kuin ihminen, usko, rukous/meditaatio(hiljentyminen) ja Jumala.
Tuomaksen evankeliumi ei ole gnostilainen - tai jos on, samalla mittapuulla Jeesus on gnostilainen Luuk 17:21 mukaan hänen sanoessaan, että taivasten valtakunta on täällä keskuudessamme. (Mikä kokemuksen mukaan pitääkin paikkansa - se on täällä, mutta toisessa ulottuvuudessa.) Tuomaksen evankeliumi täsmentää tätä; tai niin, että kanonisista evankeliumeista on stilisoitu virallisen doktriinin vastaiset Jeesuksen sanat pois kiusallisina.
Kristinuskon ihmis-jumalasuhde on suoraan sanoen perverssi. Ensin Jumala, joka on Rakkaus, luo itsenäiseen ajatteluun ja älykkyyteen kyvykkään olennon, jolle tämä Rakkaus virittää ansan, ja tämä Rakkaus sitten rankaisee tätä olentoa siihen ansaan narahtamisesta. Eikä se riitä, että syyllisiä rangaistaan, vaan tämä Rakkaus rankaisee vielä kaupan päälle kaikkia jälkeläisiä aina miljoonanteen sukupolveen. Ja koska tämä overkill ei sitten riitä, sensijaan että tämä Rakkaus yksinkertaisesti käyttäisi kaikkivaltiuttaan ja leppyisi ja palauttaisi tilanteen sellaiseksi kuin se oli, hän menee ja murhauttaa oman poikansa ja kiristää tällä sitten näitten syyllisien jälkeläisiä matelemaan edessään - joko vaatimalla heitä ottamaan tämän sovitusuhrin vastaan tai sitten heittämällä nämä syyllisten jälkeläiset ikuiseen kidutukseen, joka ei ole missään suhteessa alkuperäiseen rikokseen.
Kristinuskon Jumala EI TARJOA SOVINTOA, vaan kiristää ihmiset ehdottomaan tottelevaisuuteen uhkaamalla heitä iankaikkisella kidutuksella. Kristinuskon Jumala on todellinen kosminen mafiapomo: kilistääkö "tarjous, josta ei voi kieltäytyä", kelloja? Tämä jumalakuva on niin screwed up, ettten omantuntoni takia kertakaikkiaan voi uskoa sellaiseen Jumalaan. Minun Jumalani on paljon suurempi kuin tuo tyranni.
Se todellisuus, joka on aistein havaittavissa jatkuvasti läsnä, ei tarjoa mitään todisteita mistään Jumalasta. Emme kykene mitenkään kokemaan Jumalaa ollessamme materiaalisessa muodossa. Jos todellisuus rajoittuu tähän läsnä olevaan miljööseen, ainoa mahdollinen maailmankuva on silloin ateismi.
En ymmärrä, mitä haluat sanoa tuolla viimeisellä kappaleellasi. Varmaa kuitenkin on, että voimme saada tietoa siitä, mitä kuoleman jälkeen seuraa, vain analysoimalla niiden ihmisten kokemuksia, jotka ovat klinisesti kuolleet ja elvytetty henkiin. Muuta keinoa ei ole.
Miksi epäilet näiden kuolemanrajakokemusten luotettavuutta?
Jos olet koskaan kokenut uskoon tuloa tai Pyhää Henkeä tms. niin tuskin unohdat sitä tai muistisi sitä vääristää niiltä osin kuin ne on mieleesi piirtyneet?
Tai ehkei sinulla ole mitään kokemusta?
Silloin et tietenkään voi asiaa ymmärtääkään jos ei sinulla ole kykyä asettua toisen asemaan.
Mutta kai sinä JOTAKIN erittäin mieleenpainuvaa ihanaa olet kokenut tavallisessa elämässäsi. Ovatko kaikki sellaiset muistot kadonneet/vääristyneet kokonaan mielessäsi?
Mutta tieteellä on keinonsa myös isommasta otoksesta haastatteluja ottaa huomioon eri tekijät jotka vaikuttavat ihmisen muistiin ja/tai haluun kertoa.
Tällä tavalla haastatteluaineistosta saadaan esiin se oleellinen ja voidaan tarkistaa kokemuksen yhteneväisyys/eroavuus ja luotettavuus.
Henkisillä kokemuksilla on kyllä usein tapana piirtyä hyvin tarkasti mieleen. Se on jotenkin silläkin tavalla merkittävä kokemus.
Minulla on hyvinkin monia kokemuksia erilaisista henkisistä asioista mutta jos minä heräisin sairaalassa kuoltuani , niin katsoisin kyllä tarkasti kenelle kertoisin ja kuinka paljon.
On sentään tärkeätä tietää onko asianomaisella kuulijalla kykyä ymmärtää alkuunkaan mistä on kyse ja miten hän asiaan suhtautuu.
Enkä minä ole omista kokemuksistani unohtanut mitään oleellista vaikka ensimmäisistä henkisistä kokemuksistani on n. 50v. (koin ensimmäiset kokemukset hyvin hyvin pienenä)
Ja jos jostain yksityiskohdasta en ole täysin varma pystyn täysin reilusti sen sanomaan. Se ei ole epäluotettavuuden osoitus vaan rehellisyyden.
Eikä pienillä muunnoksilla edes olisi mitään tekemistä itse kokemuksen kanssa. Kyllä sinäkin äitisi muista vaikka et muistaisi minkä väriset napit hänen juhlamekossaan esim. oli.
"ja buddhalaisille ... samoin anatta-periaate on virheellinen."
Miten niin virheellinen? Tuohan perustuu kokemukseen.
tuo, mitä pidetään anattana, on vain osa kokonaisuudesta!
Edgar Cayce selvitti asian aikoinaan. Hän kykeni aikaansaamaan tuon moksha-tilan, jossa yksilöllisyys häviää ja minuus sulautuu täysin Jumalaan. Mutta jonkun verran harjoiteltuaan hän kykeni tuon jälkeen myös saamaan unio mystican, jossa sielu samanaikaisesti on sekä osa Jumalaa - että myös täysin säilyttää koko yksilöllisyytensä.
Meillä siis on, toisin kuin buddhalaiset antavat ymmärtää, olemassa "ydinsielu", kuin kirsikan kivi, joka säilyy inkarnaatiosta toiseen. Tässä suhteessa hindulaisuus on oikeassa. Buddahalaisuus on myös pysyvyyden osalta vain osittain oikeassa: ei ole mitään pysyvää *materiaalisessa maailmassa*. Materiaalisen maailman ulkopuolella puolestaan on maailma, jossa ei ole lainkaan aikaa ja joka on ikuinen. Aineessa ja aika-avaruudessa puolestaan mikään ei ole ikuista.
Anatta-periaate luo ongelman karman ja oikeudenmukaisuuden osalta: jos kerran ei ole mitään pysyvää, ja sielu koostuu vain skandhoista (kvaliteeteista), jotka kuolemassa hajaantuvat ja häviävät, niin mikä oikeastaan re-inkarnoituu? Jos se, mikä reinkarnoituu, on vain karmataakka, niin tällöin oikeudenmukaisuuden käsite menettää kokonaan merkityksensä, sillä karma ja sen sovittaminen ei enää koskekaan alkuperäistä subjektia, vaan aivan jotain toista olentoa, jolla puolestaan ei ole mitään osaa eikä arpaa alkuperäiseen karmaan! Anicca-periaate on myös väärä. Jos se olisi oikea, sellaista kuin kuolemakokemus ei olisi olemassakaan!
Buddhismin pahin ongelma on siinä, ettei se näe minuuden kerrostumia. Buddhalaisuus rinnastaa sielun egoon, joka kyllä - aivan oikein - on kuolevainen ja tuhoutuu ruumiin tuhoutuessa (tältäosin anatta pitää paikkaansa), mutta se unohtaa egon alaiset kerrostumat minuudesta ja tietoisuudesta. Freudilaisittain minuus koostuu egosta, superegosta ja idistä. Kuolemassa ego tuhoutuu ja superego (omatunto) sekä id (alitajunta) vapautuvat: tiedostamattomasta syntyy nyt tietoisuus. Tiedän tämän, koska olen kokenut sen. Sain kohdata myös edelliset inkarnaationi, joista minulla ei ollut tuota ennen hajuakaan. Ne samanaikaisesti olivat minä että myös eivät olleet; minulla oli niissä jokaisessa ollut eri ego, mutta loppuosa tietoisuudesta oli kaikille yhteinen.
Siddharta Gotama ei vienyt ajatuksiaan loppuun saakka; hän ei mennyt yhtä pitkälle kuin mitä Cayce meni.
Eikö superego l. yliminä ole yhtä kuin ulkopuoliset säännöt kuten äiti, opettaja, yleiset uskomukset yms. jotka olisi saatava ajattelun/tiedostamisen kautta omaan (= minä,ich) käyttöön tai hylättävä jos ne ovat väärät ja väärällä tavalla rajoittavat.
Yliminä laittaa tekemään asioita vain siksi koska niin on aina tehty tai muuten tulee väärin tekemisen olo tai ahdistus vaikka "tekeminen" olisi turhaa tai järjetöntä.
Siksi yliminän teot olisi saatava minän arvioinnin alle mikäli ne ovat haittaavat. Tiedostamisen takia olisi muutenkin hyvä saada ne minän tietoisuuteen.
Buddhalaiset ja muut saattavat jaotella toisin mutta tätä Freud tietääkseni tarkoitti.
Muutoin kiva kirjoitus sinulla. Laittoi miettimään.
>>Meillä siis on, toisin kuin buddhalaiset antavat ymmärtää, olemassa "ydinsielu", kuin kirsikan kivi, joka säilyy inkarnaatiosta toiseen. Tässä suhteessa hindulaisuus on oikeassa.
Väärin. Tuhannet tai jopa miljoonat kokemukset todistavat muuta.
http://hinduwebsite.com/buddhism/essays/buddhism_death.asp
Superego on pitkälti sama asia kuin omatunto. Superego on toki kaikkea tuota, mitä sanoit, mutta se pitää sisällämme myös kaiken oppimamme ja kokemamme. Ei ole väärin sanoa, että karma kertyy nimenomaan superegoon.
"Anatta-periaate luo ongelman karman ja oikeudenmukaisuuden osalta"
Eikös buddhalaisuudessa karma ole ennemminkin halua ja tarrautumista elämään, eikä mitään palkkioiden ja rangaistusten jakamista? Siis mitään oikeudenmukaisuuden ongelmaa ei tule.
eivät perustu tuon artikkelin mukaan kuolemakokemuksille, vaan pikemminkin muuntuneille tajunnan tiloille. Close, but no cigar.
Tsekkaapa http://www.near-death.com/experiences/research03.html sekä http://www.near-death.com/experiences/research35.html
Ei. Niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessakin karma nimenomaan on tekojen ja niiden seurausten summa, ja karmaa kertyy, vaikkei olisikaan tarrautunut tähän maailmaan. Ks http://en.wikipedia.org/wiki/karma
Mutta myös juutalaiset ovat pohtineet näitä asioita. Tässäpä mielenkiintoinen linkki, jonka löysin. http://www.aish.com/rabbi/ATR_browse.asp?s=reincarnation&f=tqak&offset=1