Olen tälläkin palstalla ihmetellyt sitä asiaa, kun uskovaiset ihmiset tuntuvat tietävän toisten ihmisten edun paremmin kuin me itse. Kuinka monesti olen saanutkaan täältäkin lukea kuinka esimerkiksi minä en voi edes tietää mitä on todellinen ilo ennen kuin olen uskossa. Aivan kuin tämä toinen ihminen pystyisi menemään pääni sisälle ja vertaamaan minun ilon tunnettaan omaansa??
Jotenkin tästä asetelmasta tulee mieleen se että tämä toinen ihminen pitää itseään yli-ihmisenä, jolla on kyky asettaa ihmisten tunteet oikeusjärjestykseen. Jos minä pidän hevimusiikista ja saan päänsärkyä jonkin toisen musiikkilajin musiikista niin voinko minä sanoa että todellinen musiikkinautinto löytyy vain hevimusiikista? Aivan samoin minusta tuntuu että useimmat uskovaiset tuntuvat unohtaneen sen että se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi kaikille.
Ymmärrän kyllä että uskonnoissa koko rakennella perustuu tälle ehdottomuudelle. Sitä uskovaiset eivät tahdo myöntää että tällainen ehdottomuus tarkoittaa sitä että väitteen esittäjän tulee olla itsekin kaikkivaltias. Voiko kaikkivaltiutta ymmärtää jos ei itse tiedä ja tunne kaikkia asioita maailmankaikkeudessa? Jos minä väitän akvaariossa elävälle kalalleni olevani kaikkivaltias niin voiko kala edes arvioida väitteeni todenperäisyyttä? Kalan maailmasta katsottuna väitteeni voi jopa upota kalaan, aivan samoin kuin meidän ihmisten maailmasta katsottuna väite jumalan kaikkivaltiudesta voi upota joihinkin ihmisiin.
Koska kalani on fiksu eläin niin se jättää väitteeni omaan arvoonsa ja keskittyy elämään omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kala ei pohdi sitä mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen, kalalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta edes arvioida väitteeni todellisuuspohjaa. Kuinka iso ego on sellaisilla ihmisillä, jotka väittävät omaavansa kyvyn arvioida kaikkivaltiuden oikeellisuutta?
Olen ennenkin täällä perään kuuluttanut uskovaisten ihmisten nöyryyttä myöntää oma inhimillisyytensä ja tietämättömyytensä. Silti me saamme lähes joka päivä täältäkin lukea, kuinka joku ihminen kuvittelee olevansa kaikkivaltias ja tietävänsä totuuden! Mielestäni jokainen ihminen saa uskoa miten haluaa, mutta jos tämä usko johtaa reaalimaailman tekoihin joiden seuraukset näkyvät tässä maailmassa niin silloin ihminen toimii ikään kuin niin että kaikkien olisi kuunneltava hevimusiikkia. Se että hevimusiikki hivelee minun ”musiikkikorvaani” ei tee hevimusiikista klassista parempaa. Aivan samoin se että uskovaiset ihmiset saavat kiksejä omasta uskonnostaan tee hänen uskostaan muita parempaa eikä todellisempaa.
Jotenkin tästä asetelmasta tulee mieleen se että tämä toinen ihminen pitää itseään yli-ihmisenä, jolla on kyky asettaa ihmisten tunteet oikeusjärjestykseen. Jos minä pidän hevimusiikista ja saan päänsärkyä jonkin toisen musiikkilajin musiikista niin voinko minä sanoa että todellinen musiikkinautinto löytyy vain hevimusiikista? Aivan samoin minusta tuntuu että useimmat uskovaiset tuntuvat unohtaneen sen että se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi kaikille.
Ymmärrän kyllä että uskonnoissa koko rakennella perustuu tälle ehdottomuudelle. Sitä uskovaiset eivät tahdo myöntää että tällainen ehdottomuus tarkoittaa sitä että väitteen esittäjän tulee olla itsekin kaikkivaltias. Voiko kaikkivaltiutta ymmärtää jos ei itse tiedä ja tunne kaikkia asioita maailmankaikkeudessa? Jos minä väitän akvaariossa elävälle kalalleni olevani kaikkivaltias niin voiko kala edes arvioida väitteeni todenperäisyyttä? Kalan maailmasta katsottuna väitteeni voi jopa upota kalaan, aivan samoin kuin meidän ihmisten maailmasta katsottuna väite jumalan kaikkivaltiudesta voi upota joihinkin ihmisiin.
Koska kalani on fiksu eläin niin se jättää väitteeni omaan arvoonsa ja keskittyy elämään omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kala ei pohdi sitä mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen, kalalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta edes arvioida väitteeni todellisuuspohjaa. Kuinka iso ego on sellaisilla ihmisillä, jotka väittävät omaavansa kyvyn arvioida kaikkivaltiuden oikeellisuutta?
Olen ennenkin täällä perään kuuluttanut uskovaisten ihmisten nöyryyttä myöntää oma inhimillisyytensä ja tietämättömyytensä. Silti me saamme lähes joka päivä täältäkin lukea, kuinka joku ihminen kuvittelee olevansa kaikkivaltias ja tietävänsä totuuden! Mielestäni jokainen ihminen saa uskoa miten haluaa, mutta jos tämä usko johtaa reaalimaailman tekoihin joiden seuraukset näkyvät tässä maailmassa niin silloin ihminen toimii ikään kuin niin että kaikkien olisi kuunneltava hevimusiikkia. Se että hevimusiikki hivelee minun ”musiikkikorvaani” ei tee hevimusiikista klassista parempaa. Aivan samoin se että uskovaiset ihmiset saavat kiksejä omasta uskonnostaan tee hänen uskostaan muita parempaa eikä todellisempaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..aivan oikeassa. Empä keksi tuohon mitään lisättävää :)
Samma hääär. Hieno kirjoitus !
Ps. jos delfiineille ei ole taivaspaikkaa varattuna, eivät kyllä ihmisetkään sinne mene ;o)
C.S Lewiksen "Kärsimyksen ongelma", siinä puhutaan mm. eläinten kärsimyksestä ja mahdollisesta "taivaspaikasta" varsinkin ns. älykkäästi kehittyneempien eläinten kohdalla. Sitä ei suorastaan allekirjoiteta (koska Raamattu ei puhu eläinten ylösnousemuksesta tai eläimen ja Jumalan suhteesta), muttei kielletäkkään.
Kultakaloille ihminen on kaikkivaltias, sillä niiden elämä on täysin omistajan käsissä. Mieti mikä valta....;) Sama koskee kaikkia "kesytettyjä" eläimiä. Ne ovat ihmisen jalostuksen ja kasvatuksen seurausta, vaikka niilläkin on "villin" esikuvansa mukaisia vaistoja ja tapoja toimia. Mutta miksi koira silti ikäänkuin "jumaloi" isäntäänsä? Koska se on kasvatettu ja kesytetty siihen, toivottavasti rakkaudella ja kärsivällisyydellä. No, enemmän löytyy kirjasta.
Kirjassa myös pohditaan helvetin ja taivaan olemusta, ikuisuutta vs. lopullisuuteen (niillä on hiuksenhieno ero) jne.
Suosittelen!
Ööh, olen varmaan joskus nuorena lukenut tuon(kin) kirjan, eikös sama veijari ole kirjoittanut monta kirjaa scifiä ?
Eikait ihminen kultakalalle sentään ihan kaikkivaltias ole ? Tuskin ihminen voi luvata kultakalle ikuista grillausta halstrissa, mikäli kala ei usko ihmisen olemassaoloon ? (tai itseasiassa eihän jumala mitään ole luvannut, vaan ihminen itse ;o)
On kirjoittanut.
Ikuisuudesta. Pohdi sanaa "lopullinen", sillä sitä Jeesus käyttää. Kuolema on lopullinen, jos ihminen ei usko, mutta ikuisuus tulee siitä, ettei kuoleman jälkeen ole rajallista aikaa....
Mitä kultakalalle tapahtuu, jos ihminen ei pidä siitä huolta? Pystyykö kultakala vaikuttamaan siihen? Vai onko se ihmisen "armon varassa"?
hevistä. Terapia, The Rain, Trio Niskalaukaus ja Kotiteollisuus ovat erittäin hyviä bändejä. Mutta on klassisessa musiikissakin puolensa. Beethoven ja Bach ovat suosikkejani, Vivaldia on joskus mukava kuunnella.
Bruce Springsteen on jees, mutta Juice Leskinenkin uppoaa edelleen.
Minä en väitä "tietäväni" totuutta, mutta Jeesus on sanonut Johanneksen evankeliumissa (kirjoitettu n.90jKr, vanhin kopio 125-150jKr) "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Väittele hänen kanssaan, älä uskovien. Me tiedämme hyvin vähän, mutta kerromme, mitä Jeesus sanoi. Uskomme toki hänen sanoihinsa. Ja että hän itse sanoi nuo sanat (siihen viittaa evankeliumin kirjoitusaika).
Muut ihmiset joko uskovat ne myös tai sitten eivät.
Mikä on suosikki heviyhtyeesi? Entä sinun totuutesi? Ettei ole vain yhtä totuutta, vaan että totuus on suhteellinen? Se on sinun ehdoton totuutesi.
"Me tiedämme hyvin vähän, mutta kerromme, mitä Jeesus sanoi."
Miten voitte kertoa mitä Jeesus sanoi, jos kerta ette edes tiedä mitä Jeesus on oikeasti sanonut?
Olen myös metallimusiikin ystävä. Kotiteollisuuden vanhemmat levyt ovat lähellä sydäntä. Ja Mokoma on huippu :) Ja perkeleellisen hyvää ovat Mm. Ajattara, Satyricon ja Marduk. Ja sitten rauhallisempi osasto kuten Swallow the sun, Arcturus ja Type O Negative.
Ja klassinen on tietyissä tapauksissa ylivoimaisen hienoa.
Hmm. Hieman off-topic.
"Ettei ole vain yhtä totuutta, vaan että totuus on suhteellinen? Se on sinun ehdoton totuutesi."
Ehkä juuri se on elämän paradoksi. Ei voi täysin kieltää mitään totuuksia koska niiden varassa pitää toimia. Mutta mitä syvällisempiä ja täydellisempiä totuuksia etsii, sitä tyhjemmältä ne tuntuvat, ja pahimmillaan se johtaa pervesioihin ja/tai psykoosiin. Äärimmäinen pyhyyden tavoittelu johtaa äärimmäiseen epäpyhyyteen.
Näiden kaikkien hihhulien pitäsi muistaa yhdestoista käsky joka jostain kumman syystä putosi pois Raamatusta: 'Älkää nyt p*kele ottako tätä niin vakavasti'.
"Äärimmäinen pyhyyden tavoittelu johtaa äärimmäiseen epäpyhyyteen."
Kristinuskon mukaan ihmisen ei pidäkkään itse itseään pyhittää tai pyrkiä äärimmäiseen pyhyyden tavoitteluun omin voimin tai omilla teoilla. Pyhitys tapahtuu aina ristin juurella.
"Miten voitte kertoa mitä Jeesus sanoi, jos kerta ette edes tiedä mitä Jeesus on oikeasti sanonut?"
Jos Johanneksen ev. on kirjoitettu n. 90jKr, se on hyvin td. aikalaisen kirjoittamaa. Paavali kirjoitti jo n.40jKr ja Luukas apostolien teot n.65jKr.
Miksei siis olisi syytä olettaa, että sanat ovat Jeesuksen? Uskotko kymmenen vuotta sitten tapahtuneiden asioiden tapahtuneen, jos siitä kirjoitetaan tänään ja useampi vielä kirjoittaa samankaltaisesti ydinasioista?
Jos luen vastauksesi viiden vuoden päästä, oletko sinä todella sanonut sen, mitä siinä lukee?
Millaiseen kirjoitettuun sanaan luotat, koska näkemyksesi mukaan mikään kirjoitettu ei välttämättä ole puhujan sanomaa. Huomaa, ettei tuohon aikaan ollut mediaa, mutta toki aikalaiset "journalistit" ovat saattaneet muuttaa "haastateltavan" sanomisia...;)
"Jos Johanneksen ev. on kirjoitettu n. 90jKr, se on hyvin td. aikalaisen kirjoittamaa."
En usko, että siihen aikaan kukaan olisi elänyt noin 90-vuotiaaksi.
"Paavali kirjoitti jo n.40jKr ja Luukas apostolien teot n.65jKr."
En ole tarkemmin asiaa tutkinut, mutta tietääkseni Paavalin kirjoitukset ovat vähän kiistanalaisia.
Ongelmana on se, että mitään ei kirjoitettu Jeesuksen elinaikana. Jolloin teksti olisi ollut tuoretta.
"Jos luen vastauksesi viiden vuoden päästä, oletko sinä todella sanonut sen, mitä siinä lukee?"
Minä oikeasti kirjoitan jotakin, Jeesus tai hänen seuraajansa eivät kirjoittaneet mitään.
Miten sinä suhtautuisit, jos kirjoittaisin mitä joku viisi vuotta sitten kirjoittanut nikki olisi minulle privaviestinä sanonut?
"Millaiseen kirjoitettuun sanaan luotat, koska näkemyksesi mukaan mikään kirjoitettu ei välttämättä ole puhujan sanomaa."
Minusta sanoma on tärkeämpi kuin sen lausunut suu.
"Huomaa, ettei tuohon aikaan ollut mediaa, mutta toki aikalaiset "journalistit" ovat saattaneet muuttaa "haastateltavan" sanomisia...;)"
Sehän se toinen ongelma on.