Miten Prokarelia ampui itseään jalkaan
Karjalaan jäi korvaamaton osa suomalaista historiaa ja identiteettiä. Minusta tämä on hyvä syy kannattaa Karjalan palautusta. Karjalaan jäi myös miljardien arvosta yksityisten ihmisten omaisuutta. Se ei ole enää syy Karjalan palautukseen. Sodan loppumisesta on yli 60 vuotta ja Suomi korvasi menettyä omaisuutta miljardien edestä. Vaikka korvaukset eivät olleet läheskään täysimääräiset, Suomen korvauspolitiikka oli ainutlaatuista ja maaseudulla maiden pakkolunastus asutustiloille muistetaan edelleen. Enemmistö suomalsisista ei ikinä voisi pitää yksityisen omaisuuden palauttamista oleellisena perusteena Karjalan palautukselle. Enemmistö suomalaisista sen sijaan pelkää, että palautetusta Karjalasta muodostuisi julkisen talouden musta aukko, ja tämä pelko on syytä ottaa vakavasti.
Alunperin Prokareliassakin tajuttiin tämä, ja reformisuunnitelmassa edellytettiin
Karjalan maaomaisuuden siirtyvän valtiolle, ja annettiin alkuperäisten omistajien
jälkeläisille etuosto-oikeus. Valitettavasti Prokarelia meni antamaan periksi kiihkoilijoiden painostukselle ja muuttamaan politiikkaansa. Uudessa palautuskirjassa annetut perusteet muutokselle ovat kauniisti sanottuna huterat. Ne sisältävät vain kiihkoilijoiden argumentaation vähäisen painokelpoisen osan, muutos ei perustu mihinkään oikeustieteelliseen selvitykseen vaan periaatteeseen 'se joka huutaa kovimmin on oikeassa'.
Tämän hölmöyden vastapainoksi Prokarelia keksi sitten vaatia takaisin sotakorvauksia. Sotakorvausten palauttaminen olisi epäilemättä oikein, ja taatusti kelpaisi lähes kaikille suomalaisille. Ikävä vaan, että Venäjä ei ikinä suostusi siihen. Venäjä ei palauta Karjalaakaan, koska se olisi oikein. Jos Venäjä palauttaa joskus Karjalan, se tekee sen koska se ei tarvitse Karjalaa ja pikemminkin hyötyy sen palauttamisesta. Sellaista hetkeä, jolloin Venäjä ei tarvitsisi rahaa, ja tulisi tarjoamaan sitä Suomelle, ei taatusti tule koskaan.
Jos pidetään kiinni harhaisesta kuvitelmasta, että suomalaisten omistusoikeus on edelleen voimassa, vaikeutetaan Karjalan palautusta vielä muutenkin. Venäjällä on lopultakin maanomistuslaki, ja Karjalan kolhooseja ollaan mahdollisesti yksityistämässä viljelijöille. Laajempi yksityinen maanomistus Karjalassa tekee mahdottomaksi Venäjän hallitukselle sellaisen palautussopimuksen solmimisen, joka purkaisi omistuksen. Suomenkin kannalta demokratia ja markkinatalous Venäjällä ovat tärkeämpiä kuin Karjalan palautus. Lisäksi mahdollisuus ostaa maata Karjalasta ja lisätä suomalaista läsnäoloa siellä edistäisi pitkällä tähtäimellä Karjalan palautusta. Karjalan liitto oli aivan oikeassa kannattaessaan maan ostamista Karjalasta ja Prokarelia väärässä tuomitessaan idean.
posted by Karjala takaisin
http://karjalatakaisin.blogspot.com/2005_11_01_karjalatakaisin_archive.html
Karjalaan jäi korvaamaton osa suomalaista historiaa ja identiteettiä. Minusta tämä on hyvä syy kannattaa Karjalan palautusta. Karjalaan jäi myös miljardien arvosta yksityisten ihmisten omaisuutta. Se ei ole enää syy Karjalan palautukseen. Sodan loppumisesta on yli 60 vuotta ja Suomi korvasi menettyä omaisuutta miljardien edestä. Vaikka korvaukset eivät olleet läheskään täysimääräiset, Suomen korvauspolitiikka oli ainutlaatuista ja maaseudulla maiden pakkolunastus asutustiloille muistetaan edelleen. Enemmistö suomalsisista ei ikinä voisi pitää yksityisen omaisuuden palauttamista oleellisena perusteena Karjalan palautukselle. Enemmistö suomalaisista sen sijaan pelkää, että palautetusta Karjalasta muodostuisi julkisen talouden musta aukko, ja tämä pelko on syytä ottaa vakavasti.
Alunperin Prokareliassakin tajuttiin tämä, ja reformisuunnitelmassa edellytettiin
Karjalan maaomaisuuden siirtyvän valtiolle, ja annettiin alkuperäisten omistajien
jälkeläisille etuosto-oikeus. Valitettavasti Prokarelia meni antamaan periksi kiihkoilijoiden painostukselle ja muuttamaan politiikkaansa. Uudessa palautuskirjassa annetut perusteet muutokselle ovat kauniisti sanottuna huterat. Ne sisältävät vain kiihkoilijoiden argumentaation vähäisen painokelpoisen osan, muutos ei perustu mihinkään oikeustieteelliseen selvitykseen vaan periaatteeseen 'se joka huutaa kovimmin on oikeassa'.
Tämän hölmöyden vastapainoksi Prokarelia keksi sitten vaatia takaisin sotakorvauksia. Sotakorvausten palauttaminen olisi epäilemättä oikein, ja taatusti kelpaisi lähes kaikille suomalaisille. Ikävä vaan, että Venäjä ei ikinä suostusi siihen. Venäjä ei palauta Karjalaakaan, koska se olisi oikein. Jos Venäjä palauttaa joskus Karjalan, se tekee sen koska se ei tarvitse Karjalaa ja pikemminkin hyötyy sen palauttamisesta. Sellaista hetkeä, jolloin Venäjä ei tarvitsisi rahaa, ja tulisi tarjoamaan sitä Suomelle, ei taatusti tule koskaan.
Jos pidetään kiinni harhaisesta kuvitelmasta, että suomalaisten omistusoikeus on edelleen voimassa, vaikeutetaan Karjalan palautusta vielä muutenkin. Venäjällä on lopultakin maanomistuslaki, ja Karjalan kolhooseja ollaan mahdollisesti yksityistämässä viljelijöille. Laajempi yksityinen maanomistus Karjalassa tekee mahdottomaksi Venäjän hallitukselle sellaisen palautussopimuksen solmimisen, joka purkaisi omistuksen. Suomenkin kannalta demokratia ja markkinatalous Venäjällä ovat tärkeämpiä kuin Karjalan palautus. Lisäksi mahdollisuus ostaa maata Karjalasta ja lisätä suomalaista läsnäoloa siellä edistäisi pitkällä tähtäimellä Karjalan palautusta. Karjalan liitto oli aivan oikeassa kannattaessaan maan ostamista Karjalasta ja Prokarelia väärässä tuomitessaan idean.
posted by Karjala takaisin
http://karjalatakaisin.blogspot.com/2005_11_01_karjalatakaisin_archive.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
" Laajempi yksityinen maanomistus Karjalassa tekee mahdottomaksi Venäjän hallitukselle sellaisen palautussopimuksen solmimisen, joka purkaisi omistuksen."
Miksi se on mahdotonta? Venäjä VOI tehdä mitä haluaa. Ei mahdotonta ollut näiden venäläisten uudelleenasuttaminenkaan.
Venäjä VOI tehdä mitä HALUAA. Siinäpä se. Pitäisi vielä löytää keinoja SAADA se haluamaan. Tähän kaipaisikin realistisia ehdotuksia.
Miten olisi jos kysyttäisiin Venäjältä millä edellytyksin palautus heille sopisi?
Tähän tietysti tarvittaisiin poliittista johtoa jossain kohden mukaan. Siihen ei kai auta muuta kuin yrittää saada porukkaa asian taakse, oli sitten kyse presidentin,- tai taloyhtiön vaaleista. Tai jostakin siltä väliltä.
Löytyisikö jo näistä vaaleista edes joku ehdokas, jolla olisi järkeviä ehdotuksia asian ajamiseksi.
Nyt onkin sitten ihan ok. jos Venäjä riistäisi Karjalan nykyisten maanomistajien maat? Kysymys on tietenkin hypoteettinen.
"Nyt onkin sitten ihan ok. jos Venäjä riistäisi Karjalan nykyisten maanomistajien maat? Kysymys on tietenkin hypoteettinen."
Venäjä ei niitä riistä, vaan voi mahdollisesti neuvotella Suomen kanssa alueesta ja sen asutuskysymyksistä, joissa osapuolina ovat nykyasukkaat ja alkuperäiset maanomaistajat (tai heidän edustajansa). Maanomistajiahan ovat ne, joilla on kiinteistötodistukset ja maakirjat maihin ja tontteihin, eli evakot ja heidän perillisensä. Alue sen sijaan on luovutettu N:liitolle sodan seurauksena.
Nyt sitten kilpaa kysymään ehdokkaiden kantaa Karjalan palautukseen.
Samalla selkeää kannanottoa äänestämällä ensisijaisesti ehdokkaita jotka ovat asian kannalla.
Toisaalta voitaisiin kai aloittaa tyhjien äänestyslippujen kampanja. Kannanotto se on sekin, muuallakin käytetty.
Oli Karjala minkä valtion alaisuudessa hyvänsä niin sellaista vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole olemassakaan, että alueen nykyinen väestö paikaltaan liikahtaisikaan. Moisen tilanteen aikaansaamiseksi tarvittaisiin sellainen tilanne, että Suomi olisi täysin ehtojen sanelijan roolissa eikä vastapuolella olisi nokan koputtamista. Tällaista tilannetta ei ole olemassa.
Jos Suomi haluaa karjalan takaisin niin sen täytyy ottaa vastaan myös nykyväestö. On meidän asiamme päättää haluammeko me heitä vai emme. Suurin osa suomalaisista ei heitä halua.
Kuitenkin, tämä on hyvin yksipuolista keskustelua. Venäjä ei edes harkitse mitään aluepalautusta. Mielestäni venäläiset voisivat maksaa takaisin täysin tekaistut sotakorvaukset mutta eihän he moiseenkaan alennu. Suomen sää vaikuttaa enemmän venäjän säähän kuin suomalaisten mielipiteet venäläisten mielipiteisiin.