Eikö ateistilla ole lainkaan uskonnollisia tunteita?
Eikö ateisti tunne mitään myötätuntoa Taivaan Isää kohtaan?
Mitä mieltä ateisti on elämästä? Mitä mieltä ateisti on elämän ihmeellisyydestä? Siitä, kun tänne kerran synnytään? Kerran olit pieni lapsi ja ihmettelit tätä maailmaa ja elämää, mitä silloin ajattelit? Kyselitkö silloin Jumalan perään? Että mistä tämä kaikki on tullut?
Itse ainakin kyselin pienenä. Ihmettelin kovasti. Olihan minullakin epäilyksiä jo lapsena, kun sain nähdä historian kirjoista kuvia historian sodista.
Sen ymmärsin epäilystenikin keskellä että jostain suuresta tässä on kysymys. Oli Jumala tai ei, niin ei tämä elämä ihan pikkujuttu ole!
Silti muistan historian kirjaani katsoessani (äitini näytti sitä minulle) että siellä historiassa niillä oli semmoinen uskonto, kulkivat siellä keskiajalla jonossa ja etummaisena kannettiin suurta puuristia merkkinä. Muutaman vuoden ikäisenä tajusin jo että tuohon ihmiset täällä sitten uskoo.
Ei minullekaan koskaan ole Jumala korvin kuullen sanonut että tässä olen, kyllä minä olemassa olen.
Kyllä minä olen jo syntymästä asti joutunut itse pohtimaan nämä asiat.
Tulin uskoon 27 vuotiaana ja olen nyt sitten mukana siinä "keskiaikaisessa" ristin saattueessa.
Olen nimittäin jo kaksi kertaa osallistunut kaupugissamme järjestettyyn Jeesus-marssiin.
Viestini on että ole rohkea! Se pelaa joka ei pelkää! Etsi Jumalaa vaikka epäilisitkin. Ei Jumalaa löydä jos ei etsikään. Raamattu sanoo että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät!
Minä lähdin etsimään Jumalaa sillä mentaliteetilla, että kaadun saappaat jalassa. Kaikki tai ei mitään, en pidä puolittaisuuksista.
Vaikka aihe olisi arka, ei silti kannata jättää yrittämättä!
Sinä olet yksilö siinä missä Jeesuskin oli yksilö, ja silti Hänen kauttaan tuli pelastus koko maailmalle!
Toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä!
Eikö ateisti tunne mitään myötätuntoa Taivaan Isää kohtaan?
Mitä mieltä ateisti on elämästä? Mitä mieltä ateisti on elämän ihmeellisyydestä? Siitä, kun tänne kerran synnytään? Kerran olit pieni lapsi ja ihmettelit tätä maailmaa ja elämää, mitä silloin ajattelit? Kyselitkö silloin Jumalan perään? Että mistä tämä kaikki on tullut?
Itse ainakin kyselin pienenä. Ihmettelin kovasti. Olihan minullakin epäilyksiä jo lapsena, kun sain nähdä historian kirjoista kuvia historian sodista.
Sen ymmärsin epäilystenikin keskellä että jostain suuresta tässä on kysymys. Oli Jumala tai ei, niin ei tämä elämä ihan pikkujuttu ole!
Silti muistan historian kirjaani katsoessani (äitini näytti sitä minulle) että siellä historiassa niillä oli semmoinen uskonto, kulkivat siellä keskiajalla jonossa ja etummaisena kannettiin suurta puuristia merkkinä. Muutaman vuoden ikäisenä tajusin jo että tuohon ihmiset täällä sitten uskoo.
Ei minullekaan koskaan ole Jumala korvin kuullen sanonut että tässä olen, kyllä minä olemassa olen.
Kyllä minä olen jo syntymästä asti joutunut itse pohtimaan nämä asiat.
Tulin uskoon 27 vuotiaana ja olen nyt sitten mukana siinä "keskiaikaisessa" ristin saattueessa.
Olen nimittäin jo kaksi kertaa osallistunut kaupugissamme järjestettyyn Jeesus-marssiin.
Viestini on että ole rohkea! Se pelaa joka ei pelkää! Etsi Jumalaa vaikka epäilisitkin. Ei Jumalaa löydä jos ei etsikään. Raamattu sanoo että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät!
Minä lähdin etsimään Jumalaa sillä mentaliteetilla, että kaadun saappaat jalassa. Kaikki tai ei mitään, en pidä puolittaisuuksista.
Vaikka aihe olisi arka, ei silti kannata jättää yrittämättä!
Sinä olet yksilö siinä missä Jeesuskin oli yksilö, ja silti Hänen kauttaan tuli pelastus koko maailmalle!
Toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
ekaluokkalainen. Ajatuksesi ovat samaa tasoa.
Minulta riittää myötätuntoa esimerkiksi piirretylle Bambille, vaikka se onkin mielikuvitusolento. Jumalalle taas ei myötätuntoa liikene - sen verran inhottavaluonteisesta satuolennosta on kysymys.
Näin lapsenmielisenä ja naiivina, jona, jos Luoja suo, säilyn elämäni loppuun saakka. Homo homini lupus. Siinä on se syy, miksi uskonnot kiehtovat ihmistä, eritoten herkkiä ja unelmointiin taipuvaisia ihmisiä, jotka eivät kestä elämän rumuutta, vaan haluavat mieluummin luoda ympärilleen kauneutta. Raamatun, Koraanin ja muiden ideologioiden viehätys on juuri siinä, että ihmisellä on usko parempaan, puhtaampaan, aidompaan, vilpittömämpään kuin mitä ympärillämme näämme. Koska sitä inhimillisyyttä minä ainakaan en ole koskaan kokenut ihmisiltä.
No niin. Miksi ramppaat täällä selittämässä jumalista, kun myönnät ihan itse sen olevan omaa mielikuvitustasi?
Onhan tietysti ruumiillisesti ottaen terveellisempää pitää loitolla reaalimaailmaa mielikuvituksen kuin kemikaalien avulla. Riippuvuus on kuitenkin usein aika paha juttu.
"Koska sitä inhimillisyyttä minä ainakaan en ole koskaan kokenut ihmisiltä."
Oletko saanut huonoa kohtelua ja katkeroitunut?
Etkö luota ihmisiin?
Uskonnollisia tunteita? Taivaan isää kohtaan? Tuohon voisi heittää vastakysymyksen, että tunnetko mitään Pluto-Planeetan yksinäistä maahista kohtaan? Siis simppeliä - olematonta kohtaan ei yleensä ole tunteita.
Mitä mieltä olen elämästä. Ainutlaatuisuudessaan se on huikeaa. Elämä kokonaisuudessaan on todellakin ihmeellinen, mutta ei mystinen. Ihmettelin lapsena elämää, maailmaa ja niin teen nykyäänkin. Nykyisin on vain enemmän tietoa.
"Eikö ateistilla ole uskonnollisia tunteita?"
On, on. Esim. minä poltan pääsiäisenä noitarovioita vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.
"Minä lähdin etsimään Jumalaa sillä mentaliteetilla, että kaadun saappaat jalassa."
Mistähän se johtuu, etä uskonnollisissa piireissä aina kaatuillaan? Markku Koivistokin kaataa ja sekös on suuri ihme uskovien mielestä. Minusta olisi paljon suurempi ihme, jos sata kiloa velttoa äijää saataisin nousemaan käsin koskettamatta. David Copperfield saattaisi kysyä, paljonko tiedot tempun saloista maksavat :)
"Ei Jumalaa löydä jos ei etsikään."
Olen harkinnut etsivän palkkaamista. Tuleekohan hintoihinsa?
Ei minulla ateistina tietenkään ole uskonnollisia tunteita, kun ei ole mitään uskontoakaan (mikä ei tietenkään tarkoita että olisin jotenkin tunteeton - saatan liikuttua kyyneliin vaikkapa hyvää kirjaa lukiessani tai kaunista musiikkia kuunnellessani). Lapsena uskoin joulupukkiin ja jumaliin, mutta sitten kasvoin aikuiseksi ja opin erottamaan sadut todellisuudeta. Toivon sitä samaa sinullekin.
Kysypä vaikka hartaalta jainalaiselta onko hänellä uskonnollisia tunteita. Jainalaisuudessa ei ole jumalia, se on siis ateistinen uskonto.
Joten vastauksena, anteeksi vain, melko typerään kysymykseesi: Kyllä, ateistilla voi olla uskonnollisia tunteita.
Tyypillistä ateistille on että hän ei usko mihinkään jumalaan tai yliluonnolliseen. Hänen maailmankatsomuksensa on rationaalinen.
Uskova nimenomaan uskoo johonkin jumalaan, korkeampaan, tuonpuoleiseen ym
Miten ateisti, rationalisti voisi tuntea uskonnollisia tunteita?
Tottakai ylläolevien sanojen sisältö on paljolti määritelmäkysymys, mutta mielestäni et käytä ateist-sanaa "standardimäärityksen" mukaisesti.
Miksi jainalaiset ovat jainalaisia eikä puhtaasti ateisteja?
Tyypillinen käännytysviesti. Mene pois, senkin käännyttäjä-trolli!
"Eikö ateistilla ole lainkaan uskonnollisia tunteita?"
Riippuu mitä on uskonnolliset tunteet. Tunteita ateistilla toki on.
"Eikö ateisti tunne mitään myötätuntoa Taivaan Isää kohtaan?"
Miksi pitäisi? Tunnetko sinä myötätuntoa olematonta kohtaan?
"Mitä mieltä ateisti on elämästä?"
Kaikenlaista mieltä. Riippuu mistä näkökulmasta haluat sitä tarkastella.
"Mitä mieltä ateisti on elämän ihmeellisyydestä?"
Mikä siitä tekee ihmeellistä?
"Siitä, kun tänne kerran synnytään? Kerran olit pieni lapsi ja ihmettelit tätä maailmaa ja elämää, mitä silloin ajattelit?"
Ei tähän jaksa koko elämänkertaa kirjoittaa.
"Kyselitkö silloin Jumalan perään?"
En kysellyt, koska Jumala ei ole koskaan ollut vakuuttava minkään selityksenä. Minulla ei myöskään ollut mielikuvitusystäviä.
"Että mistä tämä kaikki on tullut?"
Pystyin jo silloin myöntämään tietämättömyyteni sellaisista asioista, joista minulla ei ollut tarpeeksi tietoa.
"Viestini on että ole rohkea! Se pelaa joka ei pelkää!"
Jospa onkin niin, että sinä pelkäät tuntematonta. Hyväksy tuntematon ja vapaudu peloistasi. Ole rohkea!
"Ei Jumalaa löydä jos ei etsikään."
Tuskin löytyy etsimälläkään. Joudut laittamaan minut koskettamaan jumalaasi, jos aiot saada minut uskomaan siihen.
"Raamattu sanoo että Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät!"
Linnunradan käsikirja liftareille sanoo:
"Minä kieltäydyn todistamasta olevani olemassa", sanoo jumala, "sillä todisteet tekevät uskon tarpeettomaksi, ja ilman uskoa minä en ole mitään."
"Mutta", sanoo ihminen, "Baabelinkala on kiistaton todiste olemassaolostasi, eikö vain? Mitään sen kaltaista ei olisi voinut kehittyä sattumalta. Se todistaa että sinä olet olemassa, joten omien perustelujesi mukaan sinä et ole olemassa. M.O.T."
"No voihan nenä", sanoo jumala. "Tuota minä en ollut tullut ajatelleeksikaan", ja katoaa kuin irreaalinen pieru logiikan Saharaan.
"Minä lähdin etsimään Jumalaa sillä mentaliteetilla, että kaadun saappaat jalassa. Kaikki tai ei mitään, en pidä puolittaisuuksista."
Maailmassa tarvittaisiin paljon vähemmän ääri-idealisteja kuin niitä tällä hetkellä on.