voimakasta myös pienissä populaatioissa:
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=26443
Mikäs tässä nyt on uutta ?
Noh...
Luonnonvalinta olisikin aiempien arvelujen sijaan jopa 10 kertaa sattumaa voimakkaampi perinnöllisten erojen aiheuttaja??! Huooaah!
Tutkimukset jatkuvat...
Kapteeni Lemuel Gulliverin vieraillessa Lagadon Suuressa Akatemiassa hän joutui aluksi tutustumaan mieheen, joka oli kahdeksan vuotta suunnitellut, miten kurpitsoista voitaisiin vetää takaisin auringonsäteitä, ja sen jälkeen, perehdyttyään moniin muihin vastaaviin projekteihin, hän lähti "Akatemian toiseen osastoon, jossa, kuten sanoin, oleskelivat spekulatiivisten tieteiden suunnittelijat."
Ensimmäinen kohtaamani professori oli erittäin avarassa salissa, ympärillään noin neljäkymmentä oppilasta. Tervehdittyämme hän huomasi minun tarkkaavasti katselevan puutelinettä, joka täytti suurimman osan huoneen pituutta ja leveyttä, ja sanoi, että minä kenties ihmettelin nähdessäni hänen käyttävän käytännöllisiä ja mekaanisia välineitä spekulatiivisen tieteen kehittämiseksi.
Maailma saa pian havaita, kuinka hyödyllistä se on, ja hän mairitteli itseään väittämällä, ettei ylevämpää ajatusta ollut milloinkaan syntynyt kenenkään ihmisen aivoissa. Tietäähän jokainen, kuinka vaivalloista on tavanomaista menetelmään noudattaen perehtyä taiteisiin ja tieteisiin; hänen keksintönsä avulla sitä vastoin voi tietämätönkin henkilö kohtuullisin kulungein ja hiukan ruumistaan vaivaten kirjoittaa filosofisia, runollisia, poliittisia, lainopillisia, matemaattisia ja jumaluusopillisia teoksia tarvitsematta vähintäkään nerollisuutta tai opillista sivistystä.
Sitten hän vei minut telineen luo, jonka vieressä hänen oppilaansa seisoivat riveissä. Teline oli kaksikymmentä jalkaa kulmaltaan ja sijaitsi keskellä huonetta. Sen pinnan muodostivat erilaiset, suunnilleen nopan kokoiset puupalaset, joista muutamat olivat toisia suuremmat. Niitä kaikkia liittivät yhteen ohuet metallilangat. Näiden puupalasten joka puolelle oli liimattu paperia ja papereihin oli kirjoitettu kaikki heidän kielensä sanat eri tapa-, aika- ja taivutusmuodoissaan, mutta ei minkäänlaisessa järjestyksessä.
Professori kehotti minua nyt tarkkaamaan, koska aikoi panna koneensa käyntiin. Hänen käskystään kävivät oppilaat kiinni rautaisiin vääntimiin, joita oli neljäkymmentä kehyksen reunoissa, ja jokaisen äkkiä liikahduttaessa omaa väännintänsä sanojen keskinäinen suhde kerrassaan muuttui. Sitten mestari käski kolmenkymmenenkuuden pojan hiljaa lukea eri rivejä, ja keksiessään kolme tai neljä sanaa, jotka voivat kuulua samaan lauseeseen, lukijat sanelivat ne neljälle kirjuripojalle. Temppu uudistettiin kolme, neljä kertaa, ja koneen rakenteesta johtui, että sanat joka kerta vaihtoivat paikkaa kuutiomaisten kappaleiden kääntyessä.
Nuoret ylioppilaat askarsivat päivittäin kuusi tuntia tässä työssä, ja professori näytti minulle useita suuria folionidoksia, joihin hän oli jo kerännyt lauseiden katkelmia. Ne hän aikoi liittää yhteen antaakseen tämän runsaan aineiston avulla maailmalle kaikkien taiteiden ja tieteiden täydellisen kokoelman.
Hän arveli kuitenkin voitavan teosta vielä parantaa ja sen ilmestymistä melkoisesti edistää, jos suuri yleisö keräisi rahaston, jonka varoilla voitaisiin Lagadoon järjestää viisisataa sellaista tutkimusvälinettä, joiden käyttäjät velvoitettaisiin luovuttamaan kokoelmansa hänen käytettäväkseen.
Jonathan Swift: Gulliverin matkat, suom. J. A. Hollo, Helsinki 1926
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=26443
Mikäs tässä nyt on uutta ?
Noh...
Luonnonvalinta olisikin aiempien arvelujen sijaan jopa 10 kertaa sattumaa voimakkaampi perinnöllisten erojen aiheuttaja??! Huooaah!
Tutkimukset jatkuvat...
Kapteeni Lemuel Gulliverin vieraillessa Lagadon Suuressa Akatemiassa hän joutui aluksi tutustumaan mieheen, joka oli kahdeksan vuotta suunnitellut, miten kurpitsoista voitaisiin vetää takaisin auringonsäteitä, ja sen jälkeen, perehdyttyään moniin muihin vastaaviin projekteihin, hän lähti "Akatemian toiseen osastoon, jossa, kuten sanoin, oleskelivat spekulatiivisten tieteiden suunnittelijat."
Ensimmäinen kohtaamani professori oli erittäin avarassa salissa, ympärillään noin neljäkymmentä oppilasta. Tervehdittyämme hän huomasi minun tarkkaavasti katselevan puutelinettä, joka täytti suurimman osan huoneen pituutta ja leveyttä, ja sanoi, että minä kenties ihmettelin nähdessäni hänen käyttävän käytännöllisiä ja mekaanisia välineitä spekulatiivisen tieteen kehittämiseksi.
Maailma saa pian havaita, kuinka hyödyllistä se on, ja hän mairitteli itseään väittämällä, ettei ylevämpää ajatusta ollut milloinkaan syntynyt kenenkään ihmisen aivoissa. Tietäähän jokainen, kuinka vaivalloista on tavanomaista menetelmään noudattaen perehtyä taiteisiin ja tieteisiin; hänen keksintönsä avulla sitä vastoin voi tietämätönkin henkilö kohtuullisin kulungein ja hiukan ruumistaan vaivaten kirjoittaa filosofisia, runollisia, poliittisia, lainopillisia, matemaattisia ja jumaluusopillisia teoksia tarvitsematta vähintäkään nerollisuutta tai opillista sivistystä.
Sitten hän vei minut telineen luo, jonka vieressä hänen oppilaansa seisoivat riveissä. Teline oli kaksikymmentä jalkaa kulmaltaan ja sijaitsi keskellä huonetta. Sen pinnan muodostivat erilaiset, suunnilleen nopan kokoiset puupalaset, joista muutamat olivat toisia suuremmat. Niitä kaikkia liittivät yhteen ohuet metallilangat. Näiden puupalasten joka puolelle oli liimattu paperia ja papereihin oli kirjoitettu kaikki heidän kielensä sanat eri tapa-, aika- ja taivutusmuodoissaan, mutta ei minkäänlaisessa järjestyksessä.
Professori kehotti minua nyt tarkkaamaan, koska aikoi panna koneensa käyntiin. Hänen käskystään kävivät oppilaat kiinni rautaisiin vääntimiin, joita oli neljäkymmentä kehyksen reunoissa, ja jokaisen äkkiä liikahduttaessa omaa väännintänsä sanojen keskinäinen suhde kerrassaan muuttui. Sitten mestari käski kolmenkymmenenkuuden pojan hiljaa lukea eri rivejä, ja keksiessään kolme tai neljä sanaa, jotka voivat kuulua samaan lauseeseen, lukijat sanelivat ne neljälle kirjuripojalle. Temppu uudistettiin kolme, neljä kertaa, ja koneen rakenteesta johtui, että sanat joka kerta vaihtoivat paikkaa kuutiomaisten kappaleiden kääntyessä.
Nuoret ylioppilaat askarsivat päivittäin kuusi tuntia tässä työssä, ja professori näytti minulle useita suuria folionidoksia, joihin hän oli jo kerännyt lauseiden katkelmia. Ne hän aikoi liittää yhteen antaakseen tämän runsaan aineiston avulla maailmalle kaikkien taiteiden ja tieteiden täydellisen kokoelman.
Hän arveli kuitenkin voitavan teosta vielä parantaa ja sen ilmestymistä melkoisesti edistää, jos suuri yleisö keräisi rahaston, jonka varoilla voitaisiin Lagadoon järjestää viisisataa sellaista tutkimusvälinettä, joiden käyttäjät velvoitettaisiin luovuttamaan kokoelmansa hänen käytettäväkseen.
Jonathan Swift: Gulliverin matkat, suom. J. A. Hollo, Helsinki 1926
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.