Meijän hevonen (Vikki) on aika vauhtipää ratsastaes ja kärryil.... Sil on sellaset ihan tavalliset kuolaimet.Et sen hevosen sais ees hetkeks rauhottumaan, niist kuolaimist pitää vetää melkee kokoajan!!!Ja kyl se ain välil uskooki ja hiljentää mut ei se kauaa jaksa hiljaa mennä...! Ja joskus se saa sellasen puhdin et se menee vaan, veti sit kuinkakovaa vaan... Et et....
Mimmoset ois sellaset kuolaimet millä sasis paremmi hevosen hallintaan!!!! Mitkä ei kumminkaa tee hevost kovasuiseks, koska sitä mä en haluu!!! Neuvoja???? Please!!!!
Mimmoset ois sellaset kuolaimet millä sasis paremmi hevosen hallintaan!!!! Mitkä ei kumminkaa tee hevost kovasuiseks, koska sitä mä en haluu!!! Neuvoja???? Please!!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
olisko sun puhumat "tavalliset kuolaimet" nivelkuolaimet?????
nivelet eivät oikeen sovi kovasuiselle hevoselle, ja jos hevosesi on suhteellisen kova suustansa, ei kyllä kannata kolmipalojakaan laittaa, kaverini hevonen on aika vauhdikas tapaus eikä ole kovin herkkä suustaan muttei todellakaan kovasuinen ja kolmipalat auttavat siinä tapauksessa, viime kesänä kohtasin hepan, joka on oikeastaan erittäin kova suustansa jos sille päälle sattuu ja sille käytettiin pelhameita.
Jos sinulla on mahdollisuus päästä esim. ratsastuksenopettajan puheille, hän osaa varmaan neuvoa!!!!
Siis niissä mun "tavallisissa kuolaimissa" ei oo mitää "ylimääräisii" rimpsui tai tappei tai rinkuloi..... Eikä Vikki oo mikää kovasuine... Sitäpaitsi se on aika herkkä suustaan, mut se ei vaan kertakaikkiaan tottele...
jos hevosesi ei kerta tottele ohjaa se nimenomaan on kovasuinen, ei herkkä. Tai no voihan olla et jos se on herkkä suustaan ni jos sille pistää kovan kuolaimen se saattaa vaan mennä lujempaa, kun se yrittää juosta kipua "pakoon". näissä tapauksissa hackamore on hyvä, mutta sitä en suosittele sulle koska olet luultavasti aika alottelija...
kuulin muuten huhua että kolmipala ei sopis suokkareille...onkohan jutussa perää?
ei siinä oo perää, se, että minkälaanen kuolain hevoselle tulee, riippuu ihan hevosesta!!!!!!!!!
oon nähny suokeilla kaikenlaisia kuolaimia hackamoresta pelhameihin, itseasiassa ku muistelen, nii kolmipaloja en oo suokeilla nähny, mutta se on vaa sattumaa, kyllähän niitä voi käyttää kelle vaan.
ajatelkaaa sit niinki että hevosella saattaa suussa olla jotain.. esim. joku kipee suussa ja siksi se esim.lähtee ryöstään..
Hanki nyt jostain asiansaosaava henkilö neuvomaan itseäsi ja katsomaan ja kokeilemaan paikanpäälle että mikä kuolain sopisi. Jos ei edes perusasiat ole hallinnassa, niin kyllä se heppakin siitä kärsii...
suun kiskominen.
Kokoajan kiskoessasi hevosta suusta, turrutat sen (ei enää pehmeä) sekä hevonen hermostuu kiskontaan & juoksee kipua karkuun.
Hellitä ihan ensiksi kättä ja jättäkää maastot väliin. Pidätteiden _pitää mennä_ läpi sekä turtuneetkin suupielet saa tokenemaan jumpalla.
Kuolaimista sen verran että omalla vanhuksella (sh) on todellakin kolmipala. Nivelissä on yleensä ongelmana se, että kun kiskoo, menee nivel suussa linkkuun ja painaa kitalakeen --> aiheuttaa kipua -> hevonen juoksee karkuun.
Hae ensiksi ongelmaan ratkaisua ITSESTÄSI, älä kuolaimia vaihtamalla kovempaan. Sinun kätesi on tässä ikävin asia.
Vihdoikin hyvä vastaus!!!! Kiitos kun neuvoit etkä haukkunut pystyyn... Mä en oo alottelia ajattelin vaa kysyy neuvoi mut tääl se on näköjää tarkottaa sitä et on täysin nolla sen jälkee.... No kiitos kumminkin kun neuvoit... =)
Kiitoksia, kiitoksia :) Uudestaan kun luin tekstini, se tuntui hiukan tylyltä. Pahoittelen!
Jatkampa hieman.
Hevosten kanssa, jotka tuntuvat että vievät vain eikä pidätteet mene läpi, voi yllättyä.
Tiedän monia hevosia, joita joutuu ratsastamaan kevyellä kädellä, hienon hienoisella tuntumalla ja rauhassa.
Hevonen hermostuu jatkuvaan pidättämiseen ja kiskomiseen --> nyt mennään.
Jos hevosella on ahdas suu, ei periaatteessa minkäänlaiset nivelet ole hyväksi (juuri tämän kitalaen painamisen takia). Kolmipalaa löytyy myös pehmeänä ja kovana versiona.
Jos mahdollista on päästä kentälle (tai tarhaan), ratsasta ensiksi rauhassa hevonen rennoksi. Lähde sieltä alhaalta nostamaan hevosta oikeaan asentoon. Jos hevonen juoksee pää pystyssä, se jännittää selkänsä ja ylhäältä on vaikeampi saada pää laskemaan.
Tee suuria ympyröitä ja muista selvät avut. Ulko-ohjan tuki, kunnon asetukset ja pohkeet.
Tee paljon pysähdyksiä.
Katso paikka mihin hevosen pitäisi pysähtyä ja valmistele hevonen ajoissa siihen. Istu tiiviisti alas, ota puolipidätettä ja seis. Käytä ääntä apuna.
Hevosen tarvitsee pysähtyä.
Älä kuitenkaan seisota hevosta ettei se hermostu. Muista kehua.
Lisäksi peruutuksia. Ei sinne minne hevonen haluaa, eikä niin pitkälle kuin hevonen haluaa, vaan niinkuin sinä haluat.
Tee tempon vaihtoja. Rauhallista, hieman reippaampaa ravia laukkaa. Käyntiä välissä. Ja taas pysähdyksiä.
Sitten, kun hevosella on mennyt avut lävitse, mene maastoon suoraan vain kävelemään.
Pidätteiden pitää mennä läpi ja hevosen kuunnella, ennenkuin yhteistyö toimii.
Onnea :)
..vaan pidättämisestä! Ei oo mitään hyötyä kiskoo itseensä puuduksiin, hevonen on varmasti sua vahvempi siinä kilvassa! Suosittelisin ohutta niveltä tai kolmipalaa, mutta ei yhtään kovenpaa kuolainta suuhun. Muuten muuttuu entistä "suuttomaksi"... Opettele ratsastamaan kevyellä ohjalla ja pidättämään ns.pumppaamalla eli pidätä, löysää, pidätä, löysää...jne.
Hevonen tuntee pidätteen selvemmin kuin tasaisesti kiskoen ja rentoutuu lopulta. Meillä on paljon tallissa ex-ravureita, joilla homma on testattu ;) Ja jos hepo ei millään meinaa hidastaa, niin vedä vaan toisesta ohjasta -> vaikee juosta vauhdilla eteenpäin, kun näkee vaan toisella silmällä menosuuntaan...
olin täs pari viikkoa sitte ratsastamassa kaverini kanssa maastossa, kaverillani oli suomenhevonen, joka on todella kovasuinen kun pääsee vauhtiin (entinen ravuri) ja kun tämä hevonen pääsee vauhtiin, tullaan kotiin niin lujaa kun hevonen pääsee, eikä siihe auta mitkään kuolaimet ja suusta repiminen. Suht. kovan ravipätkän jälkeen tämä ko. heppa innostui, ja kaverini oli pakko vetää ohjista koko jäljellä oleva loppumatka (n. 2 km) ettei olisi tultu puolijäässä olevaa tietä kotiin ja lujaa.
Syy miksi kerroin tarinani oli se, että kun olen seurannut tätä keskustelua ja siellä on sanottu useaan otteeseen, ettei ohjista saa vetää koko aikaa, halusin vain sanoa, että aina se ei ole niin helppoa olla vetämättä...nimittäin jos haluaa säilyttää hevosen ja oman henkensä.
En tiedä miksi tuo hevonen on niin kovasuinen, se on ollut aina sellainen kun se tuli sille tallille (korostan, että kyseessä on yksityistalli ei yleinen!!)
että aina ei kyllä kuolaimetkaan auta, eikä oikeastaan mikään muukaan. Loppujenlopuksi se on hevosesta kiinni, ei mistään muusta. Jos hevonen päättää lähteä, niin ei siinä ole ihmisellä mitään sanomista.
että jos hevonen on mennäkseen, se menee, eikä kuolaimilla ole pahemmin väliä.
Mutta hevonen tarvitsee saada ymmärtämään että ei ole kiire ja ihminen on se joka tahdin määrää. Jos tietää että hevonen voi "huvikseen" lähteä menemään kotiin päin, ei pidä lähteä maastoon. Näin vältytään siltä ettei tapahdu suurempia haavereita.
Säikähtämiset yms. ovat eri asia.
Hevosen suun saat turtumaan juuri tuolla kiskomisella. Kun hevonen lähtee menemään ja revit suusta, juoksee hevonen loppupeleissä suussa olevan paineen ja kivun takia.
Itse olen ratsastanut paljon ravureita, entisiä ravureita ja ihan kansallisen tason ratsujakin.
Ravureiden ja entisten kanssa (nyt kun taitaa entisistä ravureista olla kyse) elo ja olo on huomattavasti mukavampaa kun eläin toimii. Ei se silti tarkoita että hevosen pitäisi olla huippu ratsu.
Alta on löytynyt ravureita jotka vain menevät. Jos hevosella on tapana lähteä reippaaman ravin jälkeen menemään, silloin ei ravata reippaasti eikä varsinkaan kotiin päin. Tämän pitäisi jo järkikin sanoa.
Näiden hevosten kanssa on tärkeää että AVUT toimivat. Hevosen pitää toimia kentällä avuille, ennenkuin edes _mietitään_ maastoon lähtöä.
Tuollaisten hevosten kanssa kävellään paljon ja ravataan rauhassa. Kotiin tullaan AINA käynnissä.
Hevonen joka vie, voi yllättää sinut sillä, että kun hellitätkin ohjaa, se hämmästyy.
Sen tietää miksi tuo on kertomasi hevonen on kovasuinen. Sen suu on turrutettu ohjista kiskomalla sekä liikkumaan vain on-off-vaihteella.
On kyllä mullakin tollanen kokemus yhdestä suomenruunasta, onkohan sama polle kyseessä...? ;)
No, se on ollut ainoo, joka on todella täysin mahdoton kun päättää lähtee...en silti usko, että suurin osa kovasuisista hepoista on niin ääripäitä. Sen hepan kanssa ei kyllä mikään auttanut, sillä oli niin vahva kaulakin ettei jaksanut kiskoo päätä sivuun...huh,huh
Ton hevosen selässä en olisi lähtenyt mihinkään, jos olis kerrottu millanen se voi olla. Ehkä ainoo tapa vois olla jotenkin rajoittaa näköä ja vaihdella reittiä, ettei tiedä missä käännytään kotiopäin... tai vaikka kuula kalloon mun puolesta.
lisäisin vielä, että jos tämän kyseisen hevosen kanssa lähtee vain rauhalliseen maastoon, kotiin päin tullessa tulee pukkisarja, ellei ravata, ja se todella heittää selästä....
itse en menisi tuolla hevosella, enkä tiedä miksi kaverini haluaa mennä sillä, oma on asiansa....