Mielenkiinnosta kyselen että onko joku tutkinut sukujuuriaan? Sanotaan että joka suvusta jossain kohden löytyy joku "hevosvaras". Miten pitkälle sukujuurien selvittelyssä voi päästä?
Onko suvussa ollut paljon uskovaisia vai onko monta sukupolvea vaihtunut ilman Jumalan vaikutusta suvun elämässä?
Jossakin kirjassa kerrottiin että jokin tietty vaikeus tai synti voi hallita samaa sukua jollei kirousta murreta Jeesuksen nimessä ja veressä. Esim. jossakin suvussa voi olla taipumusta avioeroihin, avioliiton ulkopuolella syntyneisiin lapsiin, alkoholismiin, kommunikaatiovaikeuksiin ja sitä kautta ihmissuhdeongelmiin, jne.
Onko joku haastatellut isovanhempiaan, sukulaisiaan, omaisiaan ja kysynyt onko jokin tietty "synti" tai paha tapa tai muu ominaisuus hallinnut sukua jo pidempään? Lapsilla on usein tapana oppia vanhemmiltaan vaikka suoranaisesti ei neuvottaisi tietyllä tavalla käyttäytymään - mutta helposti opitaan sellaisia käyttäytymismalleja ja tapoja jotka voivat muodostua ongelmallisiksi.
Onko suvussa ollut paljon uskovaisia vai onko monta sukupolvea vaihtunut ilman Jumalan vaikutusta suvun elämässä?
Jossakin kirjassa kerrottiin että jokin tietty vaikeus tai synti voi hallita samaa sukua jollei kirousta murreta Jeesuksen nimessä ja veressä. Esim. jossakin suvussa voi olla taipumusta avioeroihin, avioliiton ulkopuolella syntyneisiin lapsiin, alkoholismiin, kommunikaatiovaikeuksiin ja sitä kautta ihmissuhdeongelmiin, jne.
Onko joku haastatellut isovanhempiaan, sukulaisiaan, omaisiaan ja kysynyt onko jokin tietty "synti" tai paha tapa tai muu ominaisuus hallinnut sukua jo pidempään? Lapsilla on usein tapana oppia vanhemmiltaan vaikka suoranaisesti ei neuvottaisi tietyllä tavalla käyttäytymään - mutta helposti opitaan sellaisia käyttäytymismalleja ja tapoja jotka voivat muodostua ongelmallisiksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tosi kiinnostava aihe! meinasin eräänä päivänä tehdäkin tästä aiheesta aloituksen!! on senverran mielenkiintoista..meinaan:(((
ja jatkuvasti tulee lisää löytöjä..eikä ollenkaan mitään positiivisia löytöjä vaan aika karmaisevia juttuja.faktana.ei fiktiona:)
meni melkein taju 10 vuodeksi kun ensimmäisen kerran ymmärsin sukututkimuksestani luettuani sen sisältöä...ja sen jälkeen on mennyt tajuni useampaan kertaan,välillä tajuihini tulematta:))
kunnes taas löydän uutta ja sitten huomaankin tottuneeni tähän ilmiöön,ettei enää välttämättä menekään taju vaan tapahtuu jotain aivan muuta....
joten..sanoisin..melkolailla mielenkiintoista on..tutustua siihen mistä on tullut ja minne menossa....ja tutustua siihen kuinka suku toistaa itse itseään..
esim.hylkäämisen juuret menevät 10:n sukupolveen asti,ym.sukukiroukset,insestit,vääristyneet käyttäytymismallit,alkoholismi,mielisairaus,väkivalta,muusta puhumattakaan.
mutta olen itse tehnyt oman osuuteni katkaisemalla tämän sukukirouksen menemällä terapiaan etten enää jatkaisi samoja hirmutekoja eteenpäin.
vain terapia voi katkaista sen kierteen muuten ihminen jatkaa samaan malliin,tiedostamattaankin osaltaan.koska kaikki on malliopittua käyttäytymistä joka on tuhonnut paljon,liian paljon!!!!
Itse en ole tehnyt sukututkimusta ja vanhemmat eivät ole kovin puheliaita näiden asioiden suhteen. Kerran kun olin äidin kanssa hautausmaalla kukkia viemässä jonkun haudalle, äiti vain sivumennen sanoi eräästä hautakivestä, että siihen oli haudattu isoisäni nuorena kuollut sisar, jota en ollut tiennyt olemassa olleenkaan. Olisi monia mielenkiintoisia asioita, kuten miksi isoisän veli aikoinaan teki itsemurhan tai miksi isoisä oli lyönyt veljeäni halolla. Kuolleet eivät mitään kerro. Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta on jäänyt erityisesti mieleen monet erilaiset hylkäämiskokemukset. Kun en neuvomatta osannut käyttäytyä halutulla tavalla (joka olisi pitänyt osata arvata) minut hylättiin monta kertaa. Nykyisin kun vanhemmat alkavat jo olla vanhoja, he haluaisivat sitoa minut monin tavoin itseensä ja takertua saadakseen minusta itselleen turvaa. Satojen kilometrien matkakaan ei auta kun joku ihminen haluaa takertua ja syyllistää. Olen ajatellut, että tämäkin voi olla suvussa siirtyvää "toimintaa".
Olen lukenut mielenkiintoisen kirjan "Sukulaissuhteet solmussa?", kirjoittanut Ira Heilveil. Kirjassa kerrotaan sukukaunasta, vihanpidosta, suvun ihmissuhdeongelmista, keinoista joilla edetä vihanpidosta sovintoon. Ei mitenkään haitallisen uskovainen kirja, vaikka ei missään tapauksessa epäkristillinenkään.
..ei sen paremmin kuollet kerro kuin omat vanhemmatkaan..ja se jo osoittaa salaisuuksien maaperästä....
itse aistin jo ihan pikkuista lähtien perheemme ilmapiirissä olevasta salaisuuksien tuulesta..se ympäröi kaikkialla ja oli kaikessa läsnä.
nyt aikuisiällä minulle on valjennut monet monet asiat,ja Jumala on minulle valaissut hyvin paljon asioita,palasia kohdalleen.Olen saanut vastauksia lapsena pohtiimiini kysymyksiin.Ja olin paljon tallettanut muistin sivulokeroihin asioita ja kieltänyt ne asiat itseltäni,vaikka ne oireili kaiken aikaa psyykeessäni.
ja kun vastauksia sitten alkoi tulla niin koen saaneeni lottovoiton!
ja aloin luottamaan aina enemmän ja enemmän aisteihini ja vaistoihini.jotka oltiin minulta visusti kielletty.
päivä päivältä koen olevani vapaampi ja iloitsen siitä työmäärästä ja avusta jota olen saanut esim.eri seminaareissa ja terapeuteilta.he ovat jaksaneet olla rinnallani.itse olen työn tehnyt mutta on ollut rinnallakulkijoita.
salaisuudet sitoo energiaa ja mielen kapasiteettia.tilalle tulee vain viha ja pimeys.mukavampi on vaeltaa kun kaikki lamput palaa:)) ja kaikissa huoneissa on valaistus:)))
..että esim.romaaniheimosta ei saa olla mainintaa sukututkimus-arkistoissa? esim.jos joku on haarautunut esim.romaaniheimosta niin siitä ei ole mainintaa missään.se on kielletty asia-jostain syystä?
Minulle aivan uutta tietoa.
Muuten, kuuluisi kirjoittaa romaniheimosta, romaani on se kirja jota luetaan. :)
..siis romaaniheimosta ei saa olla mitään tietoa sukututkimus-arkistoissa!!
..tämä oli minullekin uutta.....
Ainakin kirkonkirjoissa on mustalaisten ja valkolaisten avioliitot ja lapset mainittu. Mitä tarkoitat "ei saa olla mainintaa sukututkimus-arkistoissa".?
..miten sen sinne kirjoitin.ei sen enempää,ei sen vähempää!
§ § §
Äitini suvussa ei ole ollut mitenkään uskon asiat esillä.Mitä tunsin enoja ja tätejä,he olivat jumalan kieltäjiä,pitivät höpönä uskovaisia paremminkin.
Koska äitini suku on Lapista,täälähän ei niin uskovaisia vaan äitini ainut koko suvustä tietoni mukaan tunnustava uskova.
Myöskin suvussa on jotenkin outoja äidilläni ja me lapset olemme myös perineet outoa.
Täällä Lapissa puhuttaa myöskin ukkini isän muuttuminen sudeksi kuoleman jälkeen.Tapahtunut 1930 luvulla,nykyvuosinakin asiasta joskus lehtijuttuja,myöskin kirjoja saatavana.
Olipa mielenkiintoista. Jos mahdollista, niin kannattaisi kysellä elossa olevilta omaisilta ja sukulaisilta noista vanhoista asioista, sieltä voisi mahdollisesti löytyä jotakin vastausta niihin ongelmiin joita omassa elämässä ajankohtaisina on. Jos nämä ihmiset vain suostuvat kertomaan. Vanhat ihmiset joskus mielellään kertovat vanhoista asioista, jotka saattavat olla heillä paremmin muistissa kuin nykyhetki.
Hieno asia että äitisi on uskossa, ilmeisesti sinäkin olet?
...jotka ovat susia jo eläessään:((
..heihinkin olen törmännyt elämäni aikana..
..mistä se on lähtöisin se,että ukkisi isä muuttui sudeksi kuolemansa jälkeen? tekikö hän eläessään murhia tai muuta vastaavaa jonka vuoksi hänestä puhutaan niin?
aina tuhma, kun et saanut muita kuin armolahjoja?
En.
Vastaapa sinäkin avaustekstin kysymyksiin, kiitos. Ja hyvää pääsiäistä.
>>>Mielenkiinnosta kyselen että onko joku tutkinut sukujuuriaan?>Miten pitkälle sukujuurien selvittelyssä voi päästä? >Onko suvussa ollut paljon uskovaisia vai onko monta sukupolvea vaihtunut ilman Jumalan vaikutusta suvun elämässä? >Onko joku haastatellut isovanhempiaan, sukulaisiaan, omaisiaan ja kysynyt onko jokin tietty "synti" tai paha tapa tai muu ominaisuus hallinnut sukua jo pidempään?
Oli mielenkiintoista kuulla tuosta tutkimuksesta, olisipa itselläkin aikaa ryhtyä selvittämään omia sukutaustoja. Harmillista kyllä, että tietoa voi olla aika vaikea ja mahdotontakin saada esiin ja asioita voidaan ymmärtää väärin, koska nuo ihmiset ovat kuolleet eivätkä palaa selittämään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään.
Pitäisiköhän itse seuraavan kerran ottaa nuo suvun helmasynnit kysymyksenasetteluksi, kun käyn kotiseudulla. Voisi eri tavalla ymmärtää omia sukulaisia ja niitä vaikeuksia joita heidän elämässään on. Paremmin osaisi rukousaiheet valita. Toisaalta Pyhä Henki voi antaa näissä asioissa viisautta, jos ei tietoa ole saatavilla.
Aika erikoista, että joku on kiinnostunut kielteisistä asioista ja ilmiöistä. Yleensä kai menneistä sukupolvista haetaan seikkoja, joista voi olla ylpeä ja halutaan samaistua näihin.
Jos se lohduttaa, kielteiset asiat, kuten rikokset ja sairaudet on useammin kirjattu ylös asiakirjoihin kuin myönteiset.
Yksittäisille tapauksille ei kuitenkaan kannata antaa liiaksi merkitystä. Esivanhempien määrähän kasvaa kahden potenssiin, joten voit huviksesi laskea, paljonko niitä sinulla on. Samoin lasten ja heistä versovien sukuhaarojen lukumäärä oli ennen niin suuri, että huomaat, kuinka jälkipolvissa havaitut heikkoudet menevät tilastollisen todennäköisyyden piikkiin.
Minusta tuntuu, ettet olekaan kiinnostunut varsinaisesti sukututkimuksesta, mutta jos aloitat harrastuksen, tutustu alan kirjallisuuteen ja mieluiten käy myös alan kurssi.
>>>Aika erikoista, että joku on kiinnostunut kielteisistä asioista ja ilmiöistä. Yleensä kai menneistä sukupolvista haetaan seikkoja, joista voi olla ylpeä ja halutaan samaistua näihin. >>>
Tuo oli hyvä havainto. En nyt kuitenkaan tarkoittanut että pitäisi alkaa kaluamaan virheiden etsimisen ilosta sukujuuriaan. Ajattelin että tietämällä myös noista ongelmallisista asioista olisi helpompi suhtautua omiin tai omassa perhepiirissä esiintyviin ongelmiin. On totta että ihmismieli usein keskittyy negatiiviseen kun olisi paljon positiivisiakin asioita joista voisi olla kiitollinen.
Kiitos että otit esille tärkeän asian: todella tärkeitä ovat nuo myönteiset asiat joita sukututkimuksessa voi tulla esille.
>>>Minusta tuntuu, ettet olekaan kiinnostunut varsinaisesti sukututkimuksesta, mutta jos aloitat harrastuksen, tutustu alan kirjallisuuteen ja mieluiten käy myös alan kurssi. >>>
Osittain totta, kyllä tuo sukututkimus kiinnostaisi, mutta monet muut asiat kiinnostavat myös. Ei ainakaan tällä hetkellä ole aikaa mitenkään perinpohjaisia selvityksiä alkaa tekemään. Mutta omilta vanhemmilta voisi kysellä, jos suostuisivat jotakin kertomaan.
ovat mitä ovat.
Ei se ole sinun vikasi, tosin voisit silti hiukan yrittää, moni on onnistunut elämään ihmisarvoista elämää heikoista lähtökohdista huolimatta.
Lohdutuksen ja rohkaisun sanoista: kerropa nimimerkkisi niin liitän sinut rukouslistalleni.
Rauhaisaa Pääsiäistä! :)