Onko joku teistä ateisteista tehnyt sukututkimusta? Onko sukupolvi toisensa jälkeen ateisteja vai onko suvussa ollut joskus joku uskoontullut ihminen?
Mitä muuta sukututkimus on teille paljastanut? Ovatko samat tavat toistuneet sukupolvien mittaan? Löytyykö joku kiinnostava "hevosvaras" suvustanne? Onko jokin tietty ammatti tai taiteellinen lahjakkuus kulkenut sukupolvesta toiseen?
Oletteko jututtaneet omaisia, sukulaisia erityispiirteistä, tavoista joita suvussanne on esiintynyt?
Mitä muuta sukututkimus on teille paljastanut? Ovatko samat tavat toistuneet sukupolvien mittaan? Löytyykö joku kiinnostava "hevosvaras" suvustanne? Onko jokin tietty ammatti tai taiteellinen lahjakkuus kulkenut sukupolvesta toiseen?
Oletteko jututtaneet omaisia, sukulaisia erityispiirteistä, tavoista joita suvussanne on esiintynyt?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minun sukuani on tutkittu 1500-luvulle. Todistetusti ateisteja ovat oleet ainakin isoisän isä ja siitä alenevassa polvessa loput. Isän äidin isä oli myös ateisti, mutta vaimo kristitty. Isoisän isän vaimo oli ortodoksi. Aikaisemmet suvunhenkilöt löytyvät kirkonkirjoista, joten ovat olleet pääasiassa sekä luterilaisia, että ortodokseja. Miten syvällisesti uskovia, hmm, en tiedä.
Kiinnostava tapahtuma oli ainakin 1600-luvulla veljen tappo. Kirkonkirjoissa on maininta velkojen perimisestä ja siitä syntynyt käsirysy, jossa toinen putosi jokeen ja hukkui.
Kaikki elossa olevat sukulaiseni ovat tiukan linjan uskovaisia, olen itse ainoa ns. suvun musta lammas (no jonkunhan se täytyy sekin homma hoitaa ja meidän suvussa tämä raskas vastuu lankesi sitten minulle!).
Kuolleiden sukulaisteni uskonnollisia näkemyksiä en sen tarkemmin tunne, mutta vahva käsitys on siitä että jonkun sortin uskovaisia kuitenkin.
Yksi jo kuollut tätini teki ihan oikeaakin sukututkimusta ja eräs hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta oli kirkonkirjoissa mainittu esi-isäni jostain parinsadan vuoden takaa - tämä kun oli kuulemma huudellut kirkossa rivouksia jumalanpalveluksen aikana ja sen vuoksi joutunut jalkapuuhun istumaan! Samaistun suuresti tähän kaukaiseen esi-isääni, tosin nykyään kun meillä on uskonnonvapaus eikä ole pakko käydä kirkossa, niin tyydyn "huutelemaa rivouksia" vain näillä keskustelupalstoilla eikä jalkapuukaan uhkaa...
Minusta oli mukava lukea sinun ja muutaman muun ateistin kertomuksia sukunsa historiasta. Ihan sellainen inhimillisen lämmin tuulahdus niistä tuli.
Kiitos teille nimerkit "Sinne, tänne, tonne", "suku on pahin", "Rausku" (vaikke siitä suvusta niinpaljon ollutkaan), "Hum" ja "staedtler".
En ole tutkinut, mutta aihetta sivuten: Jarkko Martikainen totesi kerran: "Joillakin kulkee suvussa alkoholismi, meillä se on ateismi" :D Taisi liittyä Meitä odotellaan mullan alla -kipaleen kommentointiin.
Olisihan se mielenkiintoista löytää jostain 1800-luvulta ateistinen esi-isä. Silloin se olisi ollut vähän enemmän hc-touhua. Nykyisin tämä ateismi on aika helppoa eikä se oikein hätkäytä ketään. Paitsi muutamia innokkaita käännyttäjiä.
...1500-luvulle asti täälläkin. Äidin puolelta kaikki jonkin sortin uskovaisia olleet. Isän puolelta yksi tuomittu noitana.
Itse olen ensimmäinen ateisti. Veljeni ja sisareni (huuhaa-uskovainen kylläkin) käsittääkseni lieviä agnostikkoja. Sama tauti kai lasteni kanssa. En ole yrittänyt opettaa suuntaan tai toiseen. Itse ovat saaneet päättää linjansa.
voin todeta että kusipäisyytesi ei välttämättä periydy.
Mitenkähän on sinun laitasi? Periytyykö edellä mainittu piirre jälkeläisillesi? Jospa jättäisit sen lisääntymisen järkevämmille olennoille?
ymmärtäisi etten ole sunis ja niin ollen en hänen geenejään levitä.
Toisaalta, hihhuligeeni on hyvä asia. Niitä on helppo hallita ja rahastaa, ovatpa pääsääntöisesti kohtuullisen harmittomia.
Mitä nyt välillä mopo keulii atskupalstalla.
En siis kannata hihhulin pakkokastraatiota, olkoon tuo suniksen tekemä valinta hänen omansa.
On aivan ymmärrettävä syy kirjoittaa kertakäyttönicin turvin jos tausta on nasselaisessa suvussa. Toisin sanoen, ei ole kunniakasta tunnustautua kyseisestä suvusta polveutuvaksi. Oikaise, jos olen ymmärtänyt väärin.
kyse?
Mummoni on uskovainen, käy kirkossa. Isä luultavasti agnostikko ja äiti kai jonkinverran jumalaan uskova mutta kaikenkaikkiaan suvussa ei esiinny yhtään kiihkouskovaisia, tapakristittyjä suurin osa. Äitini piti myös pyhäkoulua joskus ja on ala-asteen opettaja muttei koskaan painostanut minua uskomaan eikä kukaan muukaan tuputtanut uskoa.
Minä olen ateisti ja siskokaan ei ole mitenkään uskova.
Tulen kasvattamaan mahdolliset lapseni ateisteiksi ja opettamaan tilaisuuden tullen kaiken tieteellisestä universumin synnystä ja evoluutiosta etteivät missään nimessä hurahda hihhuleiksi.
Muutama mukava vastaus oli kiva lukea. Kiitos kysymyksestäsi, joka ne aiheutti. Ja hyvää pääsiäistä.
Unohtui tuosta aloitustekstistä, joten tässä vielä toivotan hyvää pääsiäistä jokaiselle!
Kiitos mielenkiintoisista vastauksista. En alkanut jokaiselle erikseen vastaamaan, koska en ole ateisti enkä tiedä onko suvussamme ketään ateistia. Kaikki sukulaiset jotka pystyn muistamaan, kuulunevat Ev.Lut. kirkkoon, kuka enemmän kuka vähemmän vakavasti, joitakin sukulaisia on uskossa, mutta ateisteja en tiedä olevan ellei joku sitten ole kaappiateisti?
Mutta kiitos vastanneille ja saa edelleen vastata noihin aloitustekstin kysymyksiin jos vastauksia löytyy.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2005_04/va2005_04.pdf
Niitähän riittää! Lue vaikka raamattua, aloita aatamista ja jatka nooasta xD
että eräs nimeltä mainitsematon henkilö, joka on liian turhamainen käyttääkseen silmälaseja, näkee otsikon väärin taittovirheisillä silmillään.
Kipaisepa optikolle arjen tullen. Ja ota samantien aurinkolasit omilla vahvuuksilla! :D
Rauhallista pääsiäistä!
P.S. Olisit nyt esitellyt sukuasi ja historiaasi, kaikki haluavat tietää!
vähälahjaisuuteen saattaa liittyä se että on tekovaiheessa lurahtanut vähän keltaista joukkoon, tai isä ja äiti ovat enemmän kuin serkuksia.
Olipa syy mikä tahansa, se ei ole sinun vikasi.
Sinulla on edelleen, toki lähtöasetelman rajoissa, mahdollisuus pyrkiä elämään täysipainoista elämää.
Kysymys kuluukin, oletko valmis yrittämään?
niin ymmärrän yskän, arvaan että tässä kerroit omaa tarinaasi yrittäen kertoa sen minun kertomuksenani. Säälin sinua.
Joko luit huolellisesti sen traktaatin jota joudut jakamaan vappuna olevassa tilaisuudessa?
Hyvää pääsiäistä! :D
että olen syytön sinun kohtaloosi.
Koita ponnistella, vaikka lähtökohdat ovat huomattavasti keskimääräistä heikommat.
Kuten traktaattisukovaisilla keskimäärin.
Enhän minä ole sinua syyttänytkään kohtalostani, mistä sellaista olet saanut päähäsi? Mitäpä valittamista tässä voisi uskovaisella olla? Uskovainen on aina voittajan puolella.
Niin mitenkäs se sinun sukututkimuksesi edistyy? Älä yritä vaihtaa puheenaihetta.
että jos joku kehtaa tunnustaa isyytensä, sillä selvä.
Niinkö ikävästi on asiat, ettei Nassea kukaan isä koskaan tunnustanut lapsekseen? Otan osaa suruusi. Onko sinulla muuta tunnustettavaa?
minua säälittää.
Ei yhdelle ihmiselle saisi elämä mennä noin paljon päin vittua kuin sinulla se menee.
Faktat ja fiktiot onnellisesti sekaisin.
Tavallaan kirjoituksesi antavat aiheen uskoa helvetin olemassaoloon. Maanpäällisen.
Nuku yössä, vässykkä. Sefun perseenhän kävit jo nuolemassa, lips lips
Ääni kellossa muuttui kovin äkkiä? Äsken Nasse vaikutti hyväntuuliselta, nyt kirosanat raikuvat ja sivistymättömyys nostaa päätään.
Arvasin siis aivan oikein! Kerro lisää perheestäsi.
jopa Mikko L vetää sunistelussa pidemmän korren.
Empaattisuuteni on melkoisen korkealla tasolla, siispä toivon sinullekin, löytyipä isäsi koskaan tai ei, että sinulla menisi jatkossa paremmin.
Nassen surullinen tarina vuosien takaa:
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=39&submit=displayDoc&documentId=53