Olen aina ihmetellyt kansallisen innostuksen määrää vapaussodan jälkeisessä Suomessa.
Takana olivat raskaat "jäsentenväliset" taistelut ja silti riitti tarmoa retkikuntien järjestämiseen itä-Karjalan vapautusyritykseen.
Tavoitteet olivat hyvin korkealla. Lopputuloksena oli ainoastaan Petsamon tulo Suomen rajojen sisäpuolelle.
Voidaan myös arvioida aggressiivisen toiminnan padonneen neuvosto-Venäjän pyrkimyksiä nuoren Suomen valtion suunnalla. Olihan punaisen armeijan päävoimat sidottu vastavallankumouksen kukistamiseen.
Siinä tilanteessa retkikunnilla oli ilmeisesti merkitystä.
Mitä mieltä olette heimoretkistä ?
Takana olivat raskaat "jäsentenväliset" taistelut ja silti riitti tarmoa retkikuntien järjestämiseen itä-Karjalan vapautusyritykseen.
Tavoitteet olivat hyvin korkealla. Lopputuloksena oli ainoastaan Petsamon tulo Suomen rajojen sisäpuolelle.
Voidaan myös arvioida aggressiivisen toiminnan padonneen neuvosto-Venäjän pyrkimyksiä nuoren Suomen valtion suunnalla. Olihan punaisen armeijan päävoimat sidottu vastavallankumouksen kukistamiseen.
Siinä tilanteessa retkikunnilla oli ilmeisesti merkitystä.
Mitä mieltä olette heimoretkistä ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmittavan vähän heimosodista puhutaan julkisuudessa. Jälkisuomettumista sekin kai on.
Minä ainakin muistelen mielelläni tuota kunniakasta historiaamme. Sen sijaan itärajan takana asuneille suomensukuisille kansoille heimosodista koitui pelkkää murhetta, kun bolsevikit päättivät, ettei näihin voi luottaa.
olisi muutenkaan luottanut vaikkei siellä mitään olisi tehtykään.Osa paikallisista oli bolsuja ja osa valkoista ja suurin osa olisi vain ollut karjalaisia mutta kun noilla perkeleillä piti sotkea ja asetella ihmiset vastakkain jokotahi hommana. Siinä se luottamuksen siemen.
heimosoturit totesivat varsin pian, että rajantakaiset asukkaat eivät olleet kovin luotettavia. Yhtenä päivänä valkoisia, toisena punaisia.