Suomen ja viron kieli ovat niin paljon samanlaisia mutta vieraiden vaikutteiden korruptoimia, että ei voi olla kovinkaan pitkä aika kun kielet olivat vielä keskinäisesti ymmärrettäviä. Itse sanoisin, että 1000v sitten suomalaiset ja virolaiset puhuivat saman kielen eri muotoa mutta varsin helposti ymmärsivät toisiansa, toisin kuin tänään. Tämän päivän suomalainen tai virolainen ei välttämättä ymmärtäisi juuri mitään 1000v sitten kotimaassansa puhutusta kielestä.
Suurin piirtein samoihin aikoihinhan ristiretkillä, ruotsalaiset Suomeen ja saksalaiset Viroon, molemmat kansat joutuivat vieraiden vaikutteiden alaisiksi.
Molemmissa kielissä on n50% lainasanoja. Monet sanat, joita luulisi supisuomalaisiksi, ovat lainasanoja sillä ne ovat muinaisruotsia jota puhuttiin 1000-1300 mutta ovat hävinneet ja korvautuneet uusilla sanoilla mutta jääneet suomen kieleen. Sama pätenee varmasti myös viron kieleen suhteessa saksan kieleen.
Suurin piirtein samoihin aikoihinhan ristiretkillä, ruotsalaiset Suomeen ja saksalaiset Viroon, molemmat kansat joutuivat vieraiden vaikutteiden alaisiksi.
Molemmissa kielissä on n50% lainasanoja. Monet sanat, joita luulisi supisuomalaisiksi, ovat lainasanoja sillä ne ovat muinaisruotsia jota puhuttiin 1000-1300 mutta ovat hävinneet ja korvautuneet uusilla sanoilla mutta jääneet suomen kieleen. Sama pätenee varmasti myös viron kieleen suhteessa saksan kieleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...yksiselitteisesti, sillä ajanlaskumme alussa ei vielä ollut mitään suomen kieltä olemassakaan, kun ei ollut Suomen kansaakaan. Suomen kansaksi käsitettiin vain lähinnä varsinais-suomalaiset, ja heidän kielensä ilmeisesti oli se suomi.
Oli karjalaisia ja hämäläisiä ja heillä omat kielensä, ja noista heimoista muodostuivat savolaiset, jotka kehittivät oman kielensä.
Karjalaisia oli oikeastaan useita kansoja, joilla kullakin oma kielensä. Karjalan murteitahan on edelleen useita.
Hämäläiset lähinnä asuttivat sitten Uuusimaan, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan, ja heidän murteensa kehittyivät sitten hämeestä, toki muistakin murteista paljon vaikutteita saaden. Yllättävää ehkä, että pohjoisimman Suomen asutus (saamelaisia lukuunottamatta)tuli enimmäkseen Karjalasta, ja siksipä esim. koko Lapissa sanotaan edelleen mie ja sie, kuten Karjalassakin. Keski-Pohjanmaa sai vakituisen asutuksensa enimmäkseen Savosta, ja siellä puhututtujen murteiden sukulaisuus savoon on edelleen tunnistettavissa.
Virolaiset olivat siis rinnasteisia lähinnä karjalaisille, hämäläisille ja varsinais-suomalaisille, ja heidän kielensä kuului tuohon suureen kansojen kieliperheeseen. Ilmeisesti se oli lähinnä varsinais-suomalaista kieltä, eikä kaukana hämäläisestäkään, sillä nuo seudut saivat ensimmäisen asutuksensa meren yli etelästä, toisin kuin itäinen ja pohjoinen Suomi maita myöten idästä.
Vakka-Suomen murre, jolla esim. Heli Laaksonen runojaan kirjoittaa, on edelleen kaikkein lähinnä nykyviroa, sillä Vakka-Suomi sai paljon asutusta Virosta vielä runsaat tuhat vuotta sitten.
Suomen kieleen on toki tullut lainasanoja runsaasti muualtakin kuin Ruotsista, paljon karjalan kielen välittämänä venäjästä, ja myös länsimurteisiin balttilaisista kielistä. Myvin monet maanviljelykseen liittyvät sanat ovat balttilaista lainaa, esim. ruis, nauris, kirves ja monet muut, enimmäkseen s-päätteiset sanat (balttikielissähän maskuliiniset substantiivit yleensä päättyvät s-kirjaimeen, myös miesten nimet niin, että jopa muunmaalaisiin nimiin siellä lisätään loppuun s, esim. jos minä olisin liettualainen, nimeni kuuluis Jormas Korhonens).
Minusta virolaiset olivat meitä kaukonäköisempiä, kun eivät virontaneet vierasperäisiä vakiintuneita sanoja, sillä siellähän on edelleen mm. telefon, regissör, kunst jne, ja vaikka virossa kuten suomessakin paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, vierasperäisissä sanoissa se noudattaa samaa käytäntöä kuin muissakin eurooppalaisissa kielissä, on siis esim. euROOPpalainen.