Outo kysymys?

Jos en väärin muista oli torneissa jotkut ulkonemat, huussikomerot, joista laskettiin isompi hätä korkeelta tornista suoraan veteen...

Tietysti keskittymisesi vessa-asioihin kiinnittää huomiota, mutta oletan että olet kiinnostunut myös muusta arjen historiasta.

Fiksu ruotsalainen historiantutkija Peter Englund on kirjoittanut esseekokoelman "Hiljaisuuden historiasta". Siinä on muistaakseni ainakin paperiliittimistä ja hieromasauvoista juttua.

Rooman valtakunnassa oli aikanaan kylpylöitä ja julkisia vessoja, joissa paska putosi "veteen" ja vesi vei sen mennessään ...

Kylpylöissä käytiin joka päivä, ne oli tavallaan tälläisiä seurustelu ja liikesuhteiden hoitopaikkoja ...

Erillasiia hajusteita ja pesuyrttejä oli pilvinpimein.

Myöhemmin keskiajalla kylpylät menivät kiinni, lukutaito hävisi, rakennustaito hävisi, siirryttiin takaisin rahataloudesta vaihdanta-talouteen ja maaomaisuus alkoi siirtyä talonpojilta rälssille ...

Tässä taantumassa menikin sitten noin 1000 vuotta.

Ei kiinnostuksenaiheesi ole mitenkään triviaali tai outo, noita on ihan tosissaankin tutkittu.

Kyllä, linnoissa oli huussit, sellaiset, joista tuotteet putosivat joko säiliöön tai muurien ulkopuolelle - vaikka hygienia oli mitä oli, tiedettiin, ettei sinne tänne ole hyvä kakkia, sillä taudeille altis linna ei olisi kestänyt kuukausien piirityksiä.

Vessapaperia ei ollut, nykyaikaista tavallistakin kirjoituspaperia alettiin valmistaa vasta 1800-luvulla. Mutta kyllä kirjoituspaperia keskiajallakin oli, nahasta valmistettua pergamenttia, mikä oli niin kallista ja kovaa, ettei siitä ollut pyyhkimiseen. Pyyhkiä kuitenkin piti, siihen käytettiin ruohoa tai kangaslumppuja, joista ei enää muuhun käyttöön ollut. Olen myös kuullut jonkinlaisista "kaapimista", puutikuista, joilla asiaa on hoidettu.

Peseytymisestä liikkuu paljon erilaisia tarinoita, Joidenkin mukaan kylvettiin kahdesti vuodessa ja se siinä, mutta tuota en uskoisi. Ainakin täällä Suomessa saunakulttuuri eli läpi keskiajan, joten peseydyttiin ehkä kerran viikossa - yhtä usein kuin isovanhempamme nuoruudessaan! Keskiajalla päivittäin pestiin ainakin kädet ja kasvot/suun ympärystä, sillä ajateltiin, että niiden on oltava rukoiltaessa puhtaat (sanat tulevat suusta ja kädet ovat ristissä - likaisilla ei saa rukoilla).

Hampaita on kai ainakin puhdistettu hiilellä, hammasharjat lienevät yleistyneen vasta 1800-luvulla, en tiedä koska ovat keksityt.

Kuukautisia varten naisilla oli pitkä kankaasta tehty kaitale, joka edestä ja takaa sidottiin vyölle, joka piti sen ylhäällä. Naiset eivät käyttäneet minkäänlaisia housuja hameidensa alla - tämä tapa jatkui tavallisen kansan parissa pitkään, vielä 1800-luvun lopulla syntyneistä naisista osa ei koskaan housuja jalkaansa laittanut (omassa suvussani viimeinen heistä syntyi 1888...), joten tuollaiset kuukautisviritelmät ovat olleet käytössä hyvinkin pitkään.

Miesten pönkkähousut olivat kiinni pauloilla (nahkanaruilla), joten pauloja avaamalla. Eteen sai helposti aukon, irrallinen kalukukkaro syrjään ja sen alta paula auki. Isompi avaaminen varmasti kestikin hetken, mutta en usko, että se liian vaikeaa oli - kuvitelkaa vain, miltä mies näyttää, jos ei siinä tilanteessa saa housuja vilauksessa auki - eihän hän enää ikinä suostu moisia vetimiä päälleen laittamaan! Ja pönkkähousuissa toppaukset eivät olleet "valtoimenaan" lahkeiden sisällä vaan päälikankaan ja vuorin välissä, joten ne eivät pursuneet ulos riisuutuessa. Vessassakäynti lienee ollut vaikeudeltaan samaa kuin nykyään helkutin paksujen toppahousujen ja toppatakin ynnä alempien vaatekerrosten kanssa.

Kirjallisuutta aiheesta:

Ehdottomasti paras on Norbert Eliasin "Über den Prozess der Zivilisation", jota ei ikävä kyllä ole suomennettu. Englanniksi "Civilicizing Process", ruotsiksi löytyy myös. Kertoo tapojen historiasta - pääpointti on se, että keskiajan lopulta alkoi ihmisen sivilisoimisprosessi, eli ihminen alkoi itse suitsia omaa käytöstään, joka on vähän kerrallaan tehnyt meistä ihmisiä, jotka sulkevat wc:n oven perässään, peittävät suun kädellä yskiessään ja pyytävät anteeksi aivastettuaan ruokapöydässä.

Suomeksi löytyy myös: Ari Turunen: "Ulkokultaisen käytöksen kirja" - kirja meidän käytöstavoistamme ja siitä mistä ne ovat lähteneet liikkeelle, periaatteessa samaa kuin edeltävä, mutta suppeasti.

Törmäsin myös tällaiseen pieneen kirjaseen: "Pusu, purkka & puucee. Kaikella on historiansa" - kuulostaa samalta, mutta en ole koskaan nähnyt ko. kirjaa, joten en tarkemmin tiedä.

Englanniksi löytyy kirjasarja "History of Private Life", joka käy läpi näitä samoja asioita. Megalomaaninen teos, josta löytyy paljon mielenkiintoista tietoa. Jaettu osiin (olisiko kuusi osaa?) aikakausien mukaan, joten jos keskiaika kiinnostaa, voi lukea vain sen opuksen.

Lisääkin varmasti löytyy, asiasanana voi käyttää ainakin "tapakulttuuria" (laittamalla toiseksi asiasanaksi historian pääsee eroon nykyetikettioppaista...).