Kuvailen ongelmallisen elämäntilanteeni lyhyesti ja pyydän teitä lukijoita kommentoimaan. Mikä olisi oikea toimintapa?
Olen itse Jehovan todistaja, mutta aviopuolisoni ei - hän on muslimi. Meillä on pieniä lapsia. Ennen avioitumistamme sovimme, että kumpikin pitää oman uskontonsa ja harjoittaa sitä mielensä mukaan. Sittemmin puolisoni on tullut toisiin ajatuksiin ja painostaa minua valtavasti. Saan hänen mielestään uskoa sydämessäni niinkuin haluan, mutta usko ei lasten vuoksi saisi näkyä missään. En saa käydä kokouksissa enkä kenttäpalveluksessa, toiset todistajat eivät saa vierailla meillä enkä minä heillä, lasten nähden en saa rukoilla tai lukea Raamattua, minun on noudatettava islamilaista ruokavaliota, tunnustettava lapseni muslimeiksi, jne. Uhkaukset ovat äärimmäiset ankarat, jos en suostu tähän kaikkeen. Kuinka minun mielestänne pitäisi toimia? Suostua uhkavaatimuksiin tai jopa jättää uskontoni perheonnen pelastamiseksi, vai tulisiko minun pitää kiinni oikeudestani omaan uskontooni ja sen vapaaseen harjoittamiseen?
Olen itse Jehovan todistaja, mutta aviopuolisoni ei - hän on muslimi. Meillä on pieniä lapsia. Ennen avioitumistamme sovimme, että kumpikin pitää oman uskontonsa ja harjoittaa sitä mielensä mukaan. Sittemmin puolisoni on tullut toisiin ajatuksiin ja painostaa minua valtavasti. Saan hänen mielestään uskoa sydämessäni niinkuin haluan, mutta usko ei lasten vuoksi saisi näkyä missään. En saa käydä kokouksissa enkä kenttäpalveluksessa, toiset todistajat eivät saa vierailla meillä enkä minä heillä, lasten nähden en saa rukoilla tai lukea Raamattua, minun on noudatettava islamilaista ruokavaliota, tunnustettava lapseni muslimeiksi, jne. Uhkaukset ovat äärimmäiset ankarat, jos en suostu tähän kaikkeen. Kuinka minun mielestänne pitäisi toimia? Suostua uhkavaatimuksiin tai jopa jättää uskontoni perheonnen pelastamiseksi, vai tulisiko minun pitää kiinni oikeudestani omaan uskontooni ja sen vapaaseen harjoittamiseen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun luin viestisi; suutuin! En kestä ollenkaan tuollaista henkistä väkivaltaa. Siis suutuin. Pihalle tuollainen mies ja heti! Itse olen toipumassa uskonnollisesta väkivallasta, enkä siedä tällä hetkellä yhtään tuollaista. Löydät varmasti itsellesi uuden perheen, uuden uskonnon, uudet ajatukset. heitä hittoon tuollainen mies. Toleranssin pitää olla nolla tuollaisissa kysymyksissä. Sinun Vesa
En haluaisi olla rasisti,mutta pakosti tulee mieleen ne monet muutkin tapaukset joissa heidän sanansa ei ole pitäneet. Et ole ainut sisar jolle näin käy.Ennen naimisiin menoa luvataan vaikka mitä,mutta kun "amen" on sanottu vaihtuu ääni kellossa, ja alkaa miehen vaatimukset joita on noudatettava.Tunnen erikoisen hyvin nuoren, 3 pienen lapsen äidin,joka on kamppaillut uskonsa puolesta. Niin samanlaiselta kuulostaa sinun tarinasi kuin hänen.---Mutta toimi kuin tämä nuori sisar,pidä kiinni oikeudestasi omaan uskontoosi,sen takaa jo maan lakikin,ja harjoita sitä.Kokoukset,kenttä,henk.koht.tutkiminen. Opeta samat asiat lapsillesi.Jos et saa heitä viedä kokouksiin,opeta heitä silloin kun miehesi ei ole kotona. Lapset ei aina ole pieniä,he kasvavat ja oppivat ja aikanaan itse tekevät valintansa. Silloin he tulevat myös punnitsemaan ne uhraukset joita sinä olet uskosi eteen tehnyt. Anna uskosi näkyä päivittäisissä toimissasi,esim.hyvällä käytöksellä,ystävällisyydellä ym.pienissäkin asioissa.Jousta missä voit,silti sovittelematta uskossasi.--Toisessa viestissä sait ohjeen vaihtaa uskontoa,mutta mihin vaihtaisit ja miksi, eihän uskonnossasi mitään vikaa ole,vika on vain ihmisessä joka yrittää painostaa sinua olemaan jokin mitä et halua ja se on väärin. Ja mitä tulee uhkauksiin,en tiedä minkälaisia uhkauksista on kysymys,mutta voin vain arvailla,mutta uhkailla ei toista saa.Se mitä uhkaukset koskee,riippuu vähän mistä voit etsiä apua niihin. Sosiaali tai ehkä poliisi. Eikö muuten seurakunnassasi ole ketään jolle voisit uskoutua ja saada apua. Uskoisin että löytäisit sieltä jonkun jonka kanssa voisit pohtia tilannettasi ja sitä miten jatkaa eteenpäin.--Toivon kaikkea hyvää Sinulle ja jaksamista.
Niin. Ajattelin jookaisen ihmisen oikeutta omaan uskontoonsa. Mielestäni jokaisella on oikeus ja myöskin velvollisuus tiettyyn uskonnollisuuteen. Minulla sitä ei ole. Enkä tyrkytä omia uskomuksiani kellekkään toiselle. Olen sitä mieltä, että jokainen valitkoon oman uskomuksensa; tai maailmankatsomuksensa. Itse olen entinen Jehovan Todistaja; nyttemmin maailman rakastaja
Kiitos rohkaisevasta vastauksestasi. Saan kyllä seurakunnassani kaiken mahdollisen avun ja tuen, sikäli kuin saan yhteyttä pidettyä. Tällä kirjoituksella haen lähinnä ulkopuolisten mielipidettä tilanteestani, sillä epäröin kovasti oikean toimintatavan suhteen. Tiedän kyllä raamatullisesti ja oikeustajun mukaisesti oikean ratkaisun, mutta onko oikein saattaa lasten hyvinvointi vaakalaudalle omien oikeuksien vuoksi? Minulla ei ole rohkeutta tehdä niinkuin haluaisin, sillä seuraukset olisivat katastrofaaliset (vai olisivatko? Kuka tietää vaikka kaikki kääntyisikin lopulta parhain päin? Siinä se ongelma juuri piileekin!).
Jehovantodistajat tekevät muille,niin metsä vastaa...Esim.tyttäreni on hyljännyt minut(Jt)koska en ole Jt
tapauksessa on kyse siitä että sitä saa mitä tilaa.
"saa mitä tilaa"
puhuu ihminen jolla on aika vähän elämän kokemusta.
elämää ei voi tilata eikä ennustaa. jokainen tekee päätöksiä joita ei tekisi, jos teitäisi lopputuloksen. täysi sympatia ihmisille jotka tekevät erehdyksiä ja yrittävät niitä ratkoa.
sympatiaa ei niille jotka väittävät tekevänsä aina oikeita päätöksiä ja näyttelevät olevansa onnellisia. he ovat säälittäviä.
En ole eläessäni uhkaillut yhtäkään ihmistä! En uskon enkä minkään muunkaan asian nimissä, joten en katso "ansaitsevani" moista kohtelua.
Jehovan todistajien uskontoon kuuluu niiden KARTTAMINEN, jotka siitä uskosta ovat luopuneet, paitsi jos kyse on samassa huonekunnassa asuvasta perheenjäsenestä. Karttaminen on aivan eri asia kuin uhkaileminen, väkivalta ja tappaminen. Muihin ihmisiin pitäisi jokaisen Jehovan todistajan pyrkiä säilyttämään ystävälliset välit, varsinkin vanhempiinsa, riippumatta näiden uskonnosta ja mielipiteistä.
Aviopuolisolla on Jehovan todistajien mukaan ehdottomasti oikeus harjoittaa omaa uskontoaan, olipa sitten kyse miehestä tai vaimosta. Ei Jt-mies saa sulkea vaikka muslimi-vaimoa lukkojen taakse ja kieltää tätä menemästä moskeijaan, rukoilemasta, pitämästä yhteyttä toisiin muslimeihin, jne. Mistä oikein haet vertailusi?
>>Kuinka minun mielestänne pitäisi toimia?
Minä ajattelen, että ensisijaisesti tulisi suojata lapset kaikilta kärsimyksiltä sekä näiltä molemmilta äärilaidan uskonnoilta, valitkoon sitten aikuisena.
Aikuinen päättäköön omalta kohdaltaan kuinka kauan haluaa kärvistellä, ainoastaan toisen luopuminen tai perääntyminen uskonnollisesta näkemyksestään tuskin tuo lopullista ja tyydyttävää tilannetta.
>>... vai tulisiko minun pitää kiinni oikeudestani omaan uskontooni ja sen vapaaseen harjoittamiseen?
Ainakin pääsisit sitten vuorostaan vaikka karttamaan lapsiasi kun ja jos mahdollisesti hylkäävät sinun heille suostutteleman jehovantodistajuuden. Äärimmäisyysnäkemysten harjoittamisen vapaus kun pakkaa rajoittaman vähemmänkin äärimmäisten olotilaa, toisesta äärimmäisestä puhumattakaan.
Eikös Jehovan todistajan pitäisi mennä naimisiin omaan uskontoonsa kuuluvan kanssa mieluiten? Näin olen asian ymmärtänyt. Ihmetyttää vain, jos olet Jehovan todistajana mennyt muslimin kanssa naimisiin, vaikka seura moneen otteeseen painottaa aviotumaan "vain Herrassa". Kärsi, rakasta ja unhoita. Jehovan todistajana et voi erota miehestäsi kuin miehesi haureuden ja/tai kuoleman vuoksi eli kunnes kuolema teidät erottaa...
Niinpä olen elävä esimerkki siitä, kuinka viisasta on noudattaa Raamatun (ja Seuran) ohjeita tai kuinka epäviisasta on seurata vain omaa sydäntään...
Kyllä Jehovan todistaja voi mennä naimisiin kenen kanssa tahtoo (ei sen vuoksi esim. eroteta seurakunnasta), mutta "vain Herrassa" on suositeltavaa ongelmien välttämiseksi. Jehovan todistaja voi myös erota esim. väkivaltaisesta puolisosta, mutta sen jälkeen hän ei voi mennä uudelleen naimisiin.
teette samaa muille ,jopa oman perheenjäsenille ,hylkäätte ,omat vanhemmat,sisarukset,lapset jne. ????Niin että mikä se kysymys olikaan...
En kertonut puolisoni hylkäävän minut siksi, että olen luopunut hänen uskostaan. Lukaisepa kirjoitukseni uudelleen!
Ps. Jos olisinkin luopunut puolisoni uskosta, ei hän suinkaan olisi "hylännyt" minua, vaan TAPPANUT - jos nyt ketään tämä pienenpieni ero liikuttaa.
Pss. Lapsiani tämä mukava usko-tai-kuolema-kohtalo odottaakin, kunhan hieman varttuvat, mutta ei minun taholtani - jos nyt sekään ketään jaksaa liikuttaa.