Venytin ajokortin hankkimista useilla vuosilla, ja nyt kun viimein menin autokouluun ja suoritinkin sen, on olo ajamiseen hyvin hyvin epävarma. Kortin sain kuukausi sitten, ja tyttöystävän autolla olen muutaman kerran ajellut, mutta aina on jäänyt enemmän tai vähemmän paha maku suuhun siitä hommasta. Vaikka virheitä onkin sattunut niin en tunne olevani mitenkään erityisen _huono_ kuski, pirun epävarma itsestäni vain. Tänään yritin ensimmäistä kertaa lähteä yksin ajelemaan mutta kun istahdin autoon niin meni pala kurkkuun enkä uskaltanutkaan lähteä liikenteeseen. En tiedä johtuuko autokoulusta jossa kävin vai mistä, mutta on todella nolla fiilis. Kynnys ajamaan lähtemiseen on todella korkea, ja silloin kun ajan niin on päällä lähes paniikinomainen tila. Onko muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia, miten niistä on selvitty ja kauanko se on vienyt?
Epävarmuus kortinsaannin jälkeen
Junker
117981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moi, ongelmaasi ei auta muu kuin ajaminen. Harjoittele ensin rauhallisella alueella, maaseudulla tai taajama-alueella. Pysähtele, kääntele autoa, tee useita liikkeellelähtöjä ja jarrutuksia. Näin auton perushallinta iskostuu selkäytimeen. Siirry pikkuhiljaa vilkkaammille teille ja alueille, kaikessa rauhassa. Käytä tuttuja reittejä.
Kyllä se siitä. Pahinta on että vältät ajamista. Kohtaa pelkosi ja voita se!
Njuu ja ei ihan heti kannata sinne ruuhkaan mennä, ruuhkareissun jälkeen voi tulla taas nollo olo,jos sielä on säätänyt jotain,ohan siellä ruuhkassa omat paineensa jos ajaminen ei oo vielä ihan luonnollista.
Ei tommosen jätkän kuulus saada ees sitä korttia!
Tuossa ensimmäisessä vastauksessa tulikin jo kaikki oleellinen. Epävarmuus on täysin normaalia lähes jokaisella ajokortin saannin jälkeen. Itse lähtisin ajamaan reittejä jotka ovat suhteellisen tuttuja. Tällöin huomio ei turhaan keskity täysin vieraaseen reittiin.
Jos alkuperäinen kysyjä pelkää ajamista yleensä, suosittelen käyttämään mahdollisuuksien mukaan pieniä, mutkaisia teitä joissa autoa pitää ihan oikeasti ajaakin eikä vain kuljettaa. Näillä teillä on usein myös kohtuullisen hiljainen liikenne. Lähes jokaisella tuntemallani tuoreella kuskilla juuri nämä tiet ovat tuonut ajamiseen varmuutta.
Sitten kun on näin saatu tietty varmuus auton ajamiseen, sen kuljettaminen on helppoa vilkkaamminkin liikennöidyillä teillä ja ruuhkaliikennekkään ei ole mikään suunnaton peikko, ellei siitä itse itselleen sellaista tee.
Vielä kuukausi sitten teoriakokeen jälkeen ajattelin, että inssi menee läpihuutojuttuna. Osasin ajaa, varmuutta oli. Menin varta vasten talvella autokouluun mäkisellä kylällä. Johan on jo tuntumaa lumipenkkoihin, liukkaisiin ja ties mihin.
Sitten ajotaito katosi inssin myötä. En osannut mitään, olin kuulemma suureksi vaaraksi itselleni ja muille!
Ja minä kun kuvittelen ajavani Manhattanilla vielä ennen vuoden vaihdetta!
Kiitos suomalaisen insinööritaidon: itsetunto nollilla sen tilityksen jälkeen. Suosittelen lämpimästi kaikille yli 50 vuotta täyttäneille insinööriäijille kasvatustieteiden opiskelua, vähintään 200 opintoviikkoa. Tulen tekemään teille tentin ja testaan asennettanne keskustelulla ja kuulopuheilla...
Kuka jääkään nuolemaan näppejään...
siitä vain ajamaan... mullakin oli eka ajo kerta sellanen (sen jälkeen kun kortin sain) jossa oli jätkäkaveri mukana, houkutteli ajamaan, ni minähän sitten ajoin ja hyvin meni. Reippaasti vaan rattiin ja ajamaan, eipä sitä muuen opi!
Kyllä se varmasti on ihan normaalia, että on vähän epävarma kortin saannin jälkeen. Mut sulla ei ole muita vaihtoehtoja kun ottaa ja lähtee ajamaan jos sä haluut päästä siitä yli. Ja kaikki tekee joskus virheitä liikenteessä, et oo ainut. Niinkun joku jo sanoi, niin aloita jostakin rauhallisesta paikasta, ja sitten kun siellä rupee meneen hyvin, niin sitten menet jonnekkin vähän muualle.
Mutta muista poiketen sanon että ei sitä tarvii heti mennä ajamaan. Voit ruveta ajaan vaikka vuoden päästä tai sitten kun on sellanen fiilis. Itse suoritin kortin vasta teinivuosien jälkeen enkä ajanut kertaakaan ennen kakkosvaihetta. Kyllähän se vähän jännitti että pitääkö tämä auto oikeasti käynnistää ja pitääkö tätä nyt lähteä ajamaan, mutta hyvin se meni kun alkujännitys kaikkosi. Tai hyvin ja hyvin, ajokoulumaisesti kumminkin.
Autolla ajo on niin simppeliä hommaa ettei sitä unohda vaikkei koulun jälkeen ajais. Varmuus kannattaa vaan hankkia jossain vaiheessa.
En nyt menis vannomaan että toi edellä kuvattu kaikkien ajopelkoon auttaa...Ite varmaan paskantaisin oikeesti housuun tollasessa tilanteessa..
Mutta itsellä on kortti ollut nyt vähän reilun vuoden, eli siis tätä välivaihetta ja harjoittelua edelleenkin... Ensimmäiseen puoleen vuoteen en ajanut paljon yhtään, mutta sitten kun tuli kesä, ja hävisi ne inhottavat urat ym. niin pakkohan sitä oli rattiin taas päästä. Pelkäsin talvella ajamista ihan sunnattomasti jo senkin takia että heti sen kortin saamisen jälkeen, ajoin itse auton pari kertaa penkkaan (omaa tyhmyyttäni/osaamattomuuttani, liikaa nopeutta, liian tiukasti käännös uraisella tiellä tms.), ja tasan vuosi sitten olin myös kyydissä kun automme meni lunastukseen, tosin emme olleet itse mitenkään syyllisiä tapahtumaan, mutta aikamoiset pelot siitä jäi.. Mutta tosiaan sitten tuli kesä, ja uskalsin vähän ruveta ajelemaan, ajoin juurikin aluksi vain töihin ja takaisin, tuttua, hiljaista reittiä. Kun auton käsittely rupesi sujumaan paremmin, jännityskin laantui ja vaikka autoon noustessa oli aina perhoset vatsassa, jo muutamien minuuttien päästä ne tuntui vähän hellittävän. Ja mitä enemmän ajelin, sitä nopeammin ne kullakin kerralla rupesi hellittämään. Jännitin oikeasti välillä niin paljon, että jos tiesin että oli seuraavan päivänä haettava vaikka ukko töistä, niin valvoin melkein puolet yöstä, ja suunnittelin moneen kertaan reitin, ja mietin mitä teen missäkin valoissa ja tilanteessa...Älkääkä nyt kukaan tulko sanomaan, ettei tuollaista kuskia pitäisi liikenteeseen päästää tms., osasin kyllä ajaa ihan kohtalaisesti jo silloin, kyse oli lähinnä juurikin siitä itseensä luottamisesta...Ja siitä luottaako liikaa (kuten tein noissa töppäystilanteissa..), vai liian vähän (kuten niin, että lähdin mielummin kävellen töihin, pakkasta -25 astetta, kun en uskaltanut lähteä autolla..)
Naurattaa nyt jo itseänikin kun tätä kirjoitan..mutta kuten ukkonikin minulle silloin sanoi (itse on ammattikuski) niin parempi alkuun ajella rauhassa, ja olla vähän sellainen "tössijä", kuin että kuvittelee heti osaavansa kaiken ja lähtee ajelmenaa toistaitoisena ihan miten sattuu...
Taas kun talvi sitten tuli, olin jo vähän paniikin partaalla, että nyt loppui autoilemiset ensi kesään asti, mutta sitten ostettiin mulle kiva ja varma auto, ja kun ajelin vaan kokoajan, niin kyllähän se talvikin ihan hyvin meni. Joskus meinasi vieläkin auto lähteä vähän urista "hakemaan", kun tiedostan itsekin sen etten osaa vieläkään kunnolla hahmottaa sitä missä ne auton renkaat menee ja miten, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin.
Eli kaiken tämän sepostuksen seasta yritän vaan sanoa sinulla ap. ja muillekin jotka sitä ajamista autokoulun jälkeen jännittää, niin kyllä se siitä kun lähtee vaan pikkuhiljaa ajelemaan, ja vähä vähältä pidentää ajoaikaa ja reittiä. Juurikin kuten jo monet sanoi, niin pikkuteilla hiljaiseen aikaan on hyvä ruveta harjoittelemaan.Niin ja itse tein tuon töihin lähdönkin kanssa niin, että jos harvoin sattui sellaiseen ruuhka-aikaan alkamaan työt, niin lähdin aina vähän aikaisemmin, että pääsin vähän ennen pahinta ruuhkaa keskustasta ulos, ja jos sattuisin ruuhkaan jäämään, niin voisin ajella iisisti, eikä tarvinnut hermoilla, että kerkeääkö töihin vai ei..
Ajamisen epävarmuus ja ajopelko ovat ihan eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa toisiinsa. Ajoepävarmuutta esiintyy kaikilla uusilla kuskeilla, kun automaattisilla reaktioilla suoritettavissa olevat toiminnot (kytkimen ja vaihteen käyttö, yms.) tapahtuvat vielä tietoisella tasolla ja motoriset liikeredat eivät ole vielä hioutuneet. Ajamisen epävarmuuteen auttaa todellakin vain ajaminen ja ajokokemukse karttuminen. Ajopelko puolestaan on nimensäkin mukaan pelko (kuten lentopelko, korkean paikan kammo jne.) Se ei ilmene kaikilla ajajilla, eikä sinänsä korreloi ajokokemuksen kanssa muuten kuin siten että vakavasti ajopelkoiselle (jolle ajopelko on niin voimakas että se estää ajamisen) ei voi kertyä runsaasti ajokokemusta. Ajopelkoa tulisi käsitellä muiden pelkojen tavoin - keinoja löytyy usita (esim NLP) ja niiden tehokkuus vaihtelee.
Mulla inssi hylätty vaikka en ajanut konfliktia mutta syynä epävarma ajo. Seuraavalla kerralla täytyy mennä maailman omistajan elkein ratin taa istumaan.