RISTI KRISTINUSKON SYMBOLINA
Risti on ikivanha taika- tai koristemerkki, joka oli mm. Assyriassa auringon vertauskuva.
Antiikin aikana ristiä käytettiin myös kuolemanrangaistuksen välineenä. Siksi rististä tuli myös kärsimyksen symboli.
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen rististä tuli kristinuskossa Jumalan anteeksiantavan ja itsensä uhraavan rakkauden tunnuskuva.
Risti on myös pyhityksen, siunaamisen, kärsimyksen, armon ja sovituksen merkki.
Alkusi kristityt käyttivät uskon symboleinaan mm. kalaa, kyyhkystä, laivaa, ankkuria ja paimenta. Risti symbolina tuli käyttöön neljännellä vuosisadalla keisari Konstantinuksen toimesta. Konstantinus yhdisti pakanuutta ja kristinuskoa monin tavoin, ja sääti mm. lain Jumalan lepopäivän muuttamiseksi sapatista auringon päivälle sunnuntaille.
Konstantinus kielsi lailla myös ristiinnaulitsemisen.
Monet ovat arvostelleet kristinuskon symbolia ristin pakanallisen taustan vuoksi, ja myös että kreikan “stauros” tarkoittaa myös paalua. Stauros esiintyy 28 kertaa Raamatussa. Ristityyppejä oli monia kansojen historiassa. Stauros tarkoittaa teräväkärkistä paalua, mutta myöhemmin myös ristiä jossa on poikkipuu. Stauros oli yleinen teloitusväline monien kansojen historiassa eri aikakausina.
Kreikkalaiset ja roomalaiset asettivat poikkipuun. Poikkipuun koko ja kiinnitystapa vaihtelivat. Ristin pystysuora osa oli tavallisesti valmiiksi asennettu pystyyn teloituspaikalla maahan kiinnitettynä. Teloitettava kantoi itse poikkipuun oikeussalista. Poikkipuukin oli painava, mutta kannettavissa normaalille miehelle. Ristit eivät kaiketi olleet kertakäyttötavaraa. Poikkipuunkin kiinnitystapoja oli erilaisia.
Jeesus aivan ilmeisesti kuoli ristillä jossa poikkipuu oli sijoitettu syvennykseen, eli juuri sellaisella ristillä kuin tänään kristinuskon symboli on. Tätä tukee että sanat “Juutalaisten kuningas” oli hänen päänsä yläpuolella. Toinen poikkipuun kiinnitystapa oli pystypuun päällä.
Raamatun teksti tukee teloitusvälineenä juuri ristiä, eikä paalua. (Matt 27:37, Luuk 15:26, 23:38, Joh 19:19-22)
Jos Jeesus olisi naulittu paaluun, ei päällekirjoituksella oli ollut tilaa. Kädet nimittäin naulittiin silloin paalun yläpäähän. Jeesuksen haavojenkin sijainti puhuu ristin puolesta.
Syy miksi risti onkin muuttunut pakanuuden taika- ja koristemerkistä kristinuskon symboliksi on yksinkertainen; Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli ristillä. (Matt 27:31-56, Fil 2:8, Kol 1:20)
Syy miksi juuri risti, eikä paalu, johtuu yksinkertaisesti siitä että siihen aikaan roomalaiset käyttivät juuri nimenomaan ristiä missä on poikkipuu.
Tietenkin on pääasia että Jeesus kuoli tämän äärimmäisen kauhean ja maailman julmimman teloituskuoleman syntiemme vuoksi. Siksi teloitusvälinettä ei pidä ottaa väittelyjen kiistakapulaksi, jolla pyritään osoittamaan toisen usko vääräksi. Tuskinpa Jeesus olisi sellaista hyväksynyt.
Risti osoittaa Jumalan rakkauden ja sovittaa syyllisyyden. (Room 3:25, 5:8)
Risti kukistaa perkeleen vallan. (Hebr 2:14) Pelastuville Jumalan voima, kadotetuille hullutus. (1 Kor 1:18)
Palvonnan kohde ei ole risti, vaan Herra Jeesus Kristus.
Lisää aiheen läheltä:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Jeesus, totta vai tarua?” Osasto 1.
- “Pelastus uskon armon vai tekojen kautta?” Os. 3.
- “Iankaikkinen elämä” Os. 3.
- “Miten saan syntini anteeksi? Lain ja evankeliumin suhde?” Os. 3
- “Vapahtajamme Jeesus. puolustajamme tuomiolla” Os. 3.
- “Ristillä kumoutuneet käskyt ja lopunajan harhaoppi” Os. 5.
- “Ylipappimme Jeesus Kristus. Johdanto aikaprofetian 2300 vuotta ymmärtämiseen” Os.10.
- “Hyvien ja pahojen voimien taistelu” Os. 10.
- “Ryöväri ristillä” os. 17
Jumalan siunausta
jari laurila
Risti on ikivanha taika- tai koristemerkki, joka oli mm. Assyriassa auringon vertauskuva.
Antiikin aikana ristiä käytettiin myös kuolemanrangaistuksen välineenä. Siksi rististä tuli myös kärsimyksen symboli.
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen rististä tuli kristinuskossa Jumalan anteeksiantavan ja itsensä uhraavan rakkauden tunnuskuva.
Risti on myös pyhityksen, siunaamisen, kärsimyksen, armon ja sovituksen merkki.
Alkusi kristityt käyttivät uskon symboleinaan mm. kalaa, kyyhkystä, laivaa, ankkuria ja paimenta. Risti symbolina tuli käyttöön neljännellä vuosisadalla keisari Konstantinuksen toimesta. Konstantinus yhdisti pakanuutta ja kristinuskoa monin tavoin, ja sääti mm. lain Jumalan lepopäivän muuttamiseksi sapatista auringon päivälle sunnuntaille.
Konstantinus kielsi lailla myös ristiinnaulitsemisen.
Monet ovat arvostelleet kristinuskon symbolia ristin pakanallisen taustan vuoksi, ja myös että kreikan “stauros” tarkoittaa myös paalua. Stauros esiintyy 28 kertaa Raamatussa. Ristityyppejä oli monia kansojen historiassa. Stauros tarkoittaa teräväkärkistä paalua, mutta myöhemmin myös ristiä jossa on poikkipuu. Stauros oli yleinen teloitusväline monien kansojen historiassa eri aikakausina.
Kreikkalaiset ja roomalaiset asettivat poikkipuun. Poikkipuun koko ja kiinnitystapa vaihtelivat. Ristin pystysuora osa oli tavallisesti valmiiksi asennettu pystyyn teloituspaikalla maahan kiinnitettynä. Teloitettava kantoi itse poikkipuun oikeussalista. Poikkipuukin oli painava, mutta kannettavissa normaalille miehelle. Ristit eivät kaiketi olleet kertakäyttötavaraa. Poikkipuunkin kiinnitystapoja oli erilaisia.
Jeesus aivan ilmeisesti kuoli ristillä jossa poikkipuu oli sijoitettu syvennykseen, eli juuri sellaisella ristillä kuin tänään kristinuskon symboli on. Tätä tukee että sanat “Juutalaisten kuningas” oli hänen päänsä yläpuolella. Toinen poikkipuun kiinnitystapa oli pystypuun päällä.
Raamatun teksti tukee teloitusvälineenä juuri ristiä, eikä paalua. (Matt 27:37, Luuk 15:26, 23:38, Joh 19:19-22)
Jos Jeesus olisi naulittu paaluun, ei päällekirjoituksella oli ollut tilaa. Kädet nimittäin naulittiin silloin paalun yläpäähän. Jeesuksen haavojenkin sijainti puhuu ristin puolesta.
Syy miksi risti onkin muuttunut pakanuuden taika- ja koristemerkistä kristinuskon symboliksi on yksinkertainen; Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli ristillä. (Matt 27:31-56, Fil 2:8, Kol 1:20)
Syy miksi juuri risti, eikä paalu, johtuu yksinkertaisesti siitä että siihen aikaan roomalaiset käyttivät juuri nimenomaan ristiä missä on poikkipuu.
Tietenkin on pääasia että Jeesus kuoli tämän äärimmäisen kauhean ja maailman julmimman teloituskuoleman syntiemme vuoksi. Siksi teloitusvälinettä ei pidä ottaa väittelyjen kiistakapulaksi, jolla pyritään osoittamaan toisen usko vääräksi. Tuskinpa Jeesus olisi sellaista hyväksynyt.
Risti osoittaa Jumalan rakkauden ja sovittaa syyllisyyden. (Room 3:25, 5:8)
Risti kukistaa perkeleen vallan. (Hebr 2:14) Pelastuville Jumalan voima, kadotetuille hullutus. (1 Kor 1:18)
Palvonnan kohde ei ole risti, vaan Herra Jeesus Kristus.
Lisää aiheen läheltä:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Jeesus, totta vai tarua?” Osasto 1.
- “Pelastus uskon armon vai tekojen kautta?” Os. 3.
- “Iankaikkinen elämä” Os. 3.
- “Miten saan syntini anteeksi? Lain ja evankeliumin suhde?” Os. 3
- “Vapahtajamme Jeesus. puolustajamme tuomiolla” Os. 3.
- “Ristillä kumoutuneet käskyt ja lopunajan harhaoppi” Os. 5.
- “Ylipappimme Jeesus Kristus. Johdanto aikaprofetian 2300 vuotta ymmärtämiseen” Os.10.
- “Hyvien ja pahojen voimien taistelu” Os. 10.
- “Ryöväri ristillä” os. 17
Jumalan siunausta
jari laurila
Vastaukset 3
Vanhimmat
The end of "conversation".
Hienoa, että teet tässä selvän pesäeron Jehovan todistajiin, jotka väittävät, että Jeesus naulittiin pystysuoraan paaluun, kädet pään päällä. Pystypaalu oli yleensä valmiina teloituspaikalla, ja poikkipuu oli se, jonka tuomittu kantoi itse perille.
Kun Raamattu kertoo Jeesuksen Via Dolorosasta, hän kantoi puuta. Se ei ollut, kuten kristillisessä maalaustaiteessa yleensä kuvataan, kokonainen risti, vaan pelkkä poikkipuu olkapäillä. Se poikkipuu naulattiin Pääkallonpaikalla kiinni pystypuuhun.
Vielä eräs asia. Tiettävästi ortodoksinen jalkatukiristi on vanhinta mahdollista perimätietoa; Ristiinnaulittavan jalkojen alle oli tapana lyödä poikittainen pikkupuu.
ajatelpa, jos rikolliset olisivat aikanaan siellä Jerusalemissa teloitettu ristiinaulitsemisen sijasta hirttämällä, ei olisi kristinuskoa, vaan hirsipuu-usko.