KalPan paluukaudesta SM-liigaan muodostui juuri niin vaikea kuin etukäteen povailtiinkin. Lähtökohdat ensi kauden joukkueen rakentamisenkaan suhteen eivät ole kadehdittavat.
KalPan paluu SM-liigaan sujui samankaltaisissa merkeissä, kuin missä se liigan kuusi vuotta aikaisemmin taakseen jättikin. Kauden aikana nuori ja kokematon kuopiolaisjoukkue joutui opettelemaan isojen poikien tavoille kantapään kautta. Alkukaudesta KalPa esiintyi vielä suhteellisen pirteästi, mutta loppukauden joukkue tarpoi syvällä tappioiden suossa. Viidentoista ottelun tappioputken aikana SM-liigan jumbosija varmistuikin jo hyvän aikaa ennen kauden loppua. Lopulta eroa toiseksi viimeiseksi jääneeseen Rauman Lukkoon muodostui 27 pistettä.
Alkukaudesta valonpilkahduksia
KalPan paluukaudesta ei juuri menestystarinoita jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Koska pitkään kauteen mahtui niin paljon pettymyksiä, lienee helpompi käydä läpi niitä harvoja hyviä hetkiä jotka KalPa onnistui kannattajilleen tarjoamaan. Kauden harvat kohokohdat osuivat lähes järjestään alkukauteen. Kuopiolaisyleisön sydäntä lämmittivät varmasti erityisesti seuraavat ottelutapahtumat:
KalPan uuden liigataipaleen ensimmäinen ottelu
Vastassa 15.9 pelatussa KalPan uuden liigataipaleen avanneessa kamppailussa oli itseoikeutetusti rakas kiistakumppani JYP. Ottelu päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen jyväskyläläisten voittoon rangaistuslaukauksilla. Yli viittätuhatta paikalle saapunutta jääkiekon ystävää hemmoteltiin varsinaisella peliajalla peräti kymmenellä osumalla. Koko SM-liigakauden ensimmäisen osuman laukoi Tuomas Kiiskinen jo ajassa 1.39. Maali jäi Kiiskisen kauden ainoaksi. Tehokkaimmin jyväskyläläisten kiusana hääri Kasper Kenig, joka rokotti jyväskyläläisiä tehoin 1 2.
KalPan ensimmäinen voitto:
Kuopiolaisten ensimmäinen voitto tuli HIFK:sta Kuopiossa 24.9. KalPalla oli alla pari rökäletappiota, joten maineikkaan helsinkiläisryhmän kaataminen lukemin 3-1 oli kuopiolaisille suuri helpotus. Kimmo Kapanen oli ottelun suurin sankari mainioine torjuntoineen.
Tapparan voittoputken katkaiseminen
Tapparan kauden alusta alkanut voittoputki (kuusi ottelua) katkesi kaikkein epätodennäköisimmän vastustajan toimesta, KalPan kaataessa tamperelaiset rangaistuslaukauksilla 30.9. Edellisessä ottelussa kuopiolaiset olivat kyntäneet Espoossa pahasti, Bluesin murskattua liigatulokkaat jään rakoon luvuin 9-1. Tällä kertaa ottelun kapellimestarina toimi kauden alussa hieman pimennossa ollut Tomas Kurka, joka teki varsinaisella peliajalla kypärätempun ja uitti vielä ratkaisevan rangaistuslaukauksenkin Tapparan maalia vartioineen Pekka Tuokkolan taakse.
Jokereiden murjominen Kuopiossa
KalPa järjesti 3.11 todellisen yllätyksen murskaamalla Jokerit selvin 8-4 luvuin. Kuopiolaisilla oli alla seitsemän tappiota, kun taas Jokereiden luultiin jo päässeen yli pahimmista ongelmistaan. Kuopiolaisten ykkösketjuna ottelussa pörrännyt vitja Kurka (1 2=3)- Mikko Hakkarainen (0 3)- Timo Kuuluvainen (2 1) oli kyseisessä kamppailussa alati Jokeri-puolustuksen peikkona. Myös puolustaja Juho Kuronen tykitti kaksi häkkiä floppivahti Karl Goehringin selän taakse. Ottelusta muodostui myös lopullinen sinetti Waltteri Immosen siirtymiselle syrjään helsinkiläisten peräsimestä.
Kolmen ottelun voittoputki pahimman loukkaantumissuman aikaan
Vahvasti varamiehinen KalPa pelasi niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin parhaat ottelunsa marraskuun alkupuolella. KalPa kaatoi putkeen kotonaan niin Jokerit kuin Lukonkin. Vieraissa kaatui vielä JYP, mutta sen jälkeen KalPa jäikin jo vieraissa täysin SaiPan jalkoihin.
SaiPa-tappiosta eteenpäin kuopiolaisten kaudesta muodostuikin yhtä Via Dolorosaa, jossa KalPa voitti viimeisistä kolmestakymmenestäkolmesta ottelustaan ainoastaan viisi. Näistä viidestä voitto-ottelusta vain kaksi tuli varsinaisella peliajalla. Kauden lopputulemaksi jäi näin ollen 32 pistettä, joten KalPa jäi pistetavoitteestaan yli kaksikymmentä pistettä.
Mikä meni vikaan?
KalPan ongelmia sekä niiden taustatekijöitä on analysoitu jo pelkästään Jatkoajankin toimesta lähes kyllästymiseen asti. Yhteenvetona voidaan todeta, että joukkue oli auttamatta liian pienikokoinen ja heiveröinen liigan vaatimuksiin. Kuopiolaiset olivat läpi kauden suurissa vaikeuksissa molempien maalien edustoilla. KalPan maalivahtiosastosta vastanneita Kimmo Kapasta ja Ari Luostarista ei totisesti käynyt kauden mittaan kateeksi. Illasta toiseen vastustaja lapioi irtokiekkoja maalivahtien nenän alta verkon perukoille kuopiolaispuolustajien ollessa vahvempien ja kokeneempien vastustajien edessä neuvottomia.
KalPan maalinteko taas jäi aivan liiaksi tsekkilaituri Tomas Kurkan harteille. Kurka pyssytti kauden aikana 23 osumaa. Kuopiolaisten toiseksi paras maalintekijä oli Sami Kaartinen 11 osumallaan. Muut pelaajat eivät saaneet kymmenen maalin rajaa rikki. Kurka on kansallisuuteensa liittyvän stereotypian mukaisesti todellinen mielialapelaaja. Jos miestä huvitti pelata, saattoi lopputuloksena olla kypärätemppu. Usein Kurkaa taas eivät pelihommat juurikaan kiinnostaneet, jolloin tuloksena oli flegmaattista surffailua heikolla asenteella ryyditettynä. Tätä surffailua nähtiin varsinkin loppukaudesta, miehen osoittaessa mieltään siitä, ettei KalPa päästänyt taitavaa tsekkiä lähtemään siirtoikkunan sulkeutumisen kynnyksellä.
Yhteenveto
KalPan tähdet
[lue lisää]
KalPa odotti optimisesti, että Mestiksessä hurjia pistemääriä mättäneet hyökkääjät, kuten Kasper Kenig, Marko Ahosilta ja Ville Hämäläinen olisivat tehneet viimein läpimurron myös sarjatasoa ylempänä.
Toisin kuitenkin kävi. Hyvin kauden aloittanut Kenig (3 9=12) hiipui pahasti kauden mittaan. Pienikokoisen laitahyökkääjän kauden maalisaldoksi jäi kolme osumaa. Ahosilta taas ei alkukauden loukkaantumisensa jäljiltä saanut vakiinnutettua pelipaikkaansa koko kauden aikana ja laiturin pistesaldo liigatasolla näyttää edelleen pyöreää nollaa. KalPan kakkossentterinä aina pelikunnossa ollessaan pelannut Hämäläinen (4 14=18) onnistui ainakin pisteiden valossa näistä kolmesta parhaiten. Jokainen edellä mainituista pelimiehistä kärsi loukkaantumisista kauden mittaan, mutta aivan varmasti KalPa oli laskenut huomattavasti nähtyä enemmän Mestiksessä loistaneen kolmikon varaan.
Yllättäen KalPan kauden positiivisimmaksi yllätykseksi nousi lähes kolmikymppisenä liigadebyyttinsä tehnyt pienehkö sentteri Mikko Hakkarainen. Kokenut Hakkarainen nousikin kauden aikana nelossentteristä ykköseksi. Toisaalta ykkössentteriksi resursseihin nähden suurella rahalla palkattu Sami Salonen floppasi pahasti ja siirtyikin loppukaudeksi lainaan Rauman Lukkoon. Salosen odotettiin muodostavan kuopiolaisten hyökkäyspelin sielun ruokkimalla Kurkaa, mutta kaksikko ei löytänyt yhteistä säveltä missään vaiheessa kautta.
Kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistusten onnistuminen oli kaksijakoista. Kurkan hankinta oli KalPalta erinomainen veto. Kukaan tuskin odotti, että edelliskaudella vaisusti esiintyneestä tsekistä olisi tullut yksi koko liigan parhaista maalintekijöistä. Näin ollen Kurka pelasikin Kuopiossa erittäin huokeaan hintaan. Puolustuksen osalta vahvistukset sen sijaan pettivät pahasti. Jos oli Kurka yksi parhaista Kuopiossa koskaan pelanneista ulkomaalaisista, edustivat pohjoisamerikkalaiset Kyle Rossiter ja Nikos Tselios toista ääripäätä. Paljon kaivattua kokoa miehet kyllä KalPan takalinjoille toivat, mutta muilta osin vahvistuksen tunnusmerkit jäivät täyttymättä.
Äärimmäisen jäähyherkkä Rossiter oli kiekollisena kaukana liigan vaatimasta tasosta. Mies ei myöskään tuntunut viihtyvän Kuopiossa mitenkään erityisen hyvin. KalPan ja Rossiterin tiet erosivatkin ennen siirtoajan umpeutumista, Rossiterin jatkaessa uraansa Italiassa. Jo ennen tätä KalPa ja Tselios olivat purkaneet sopimuksensa. Tseliosta kohtaan KalPan kannattajilla oli todella suuret odotukset, mutta Chris Cheliosin serkkupoika osoittautui pettymykseksi. Paljon loukkaantumisista viime vuosina kärsinyt Tselios oli suurissa vaikeuksissa SM-liigan luisteluvauhdin kanssa. KalPasta Tselios siirtyi Elitserienin mahtiorganisaatioihin lukeutuvaan Färjestadiin. KalPassa kävi myös pyörähtämässä ECHL-liigassa aiemmin pelannut Terry Harrison. Kuopiosta Harrisonin tie jatkui yhdeksän ottelun jälkeen Tanskan liigan Odenseen.
Jatkuuko taaperrus ensi kaudella?
Muilla liigaorganisaatioilla näyttäisi olevan sen verran etumatkaa liigaan palanneeseen KalPaan verrattuna, että paljon saa tapahtua jos kuopiolaiset pystyvät jättämään jo ensi kaudella muita liigajoukkueita taakseen. Säälipudotuspelipaikka, jota seuraorganisaatiossa ollaan ensi kauden tavoitteeksi asettamassa, vaatisi KalPan organisaatiolta täydellistä onnistumista. Samalla useamman muun liigaseuran tulisi seuraavalla kaudella kontata pahasti. KalPan tämän kauden joukkueen tärkeimmät pelaajat jättävät Kuopion taakseen. Tsekki Tomas Kurka sai uralleen hakemansa nosteen Kuopiosta ja miestä ei melkoisella varmuudella Suomen kaukaloissa ensi kaudella nähdä. Jos sellainen ihme tapahtuu, että Kurka Suomeen jää niin seura ei tule olemaan KalPa. Joukkueen kapteeni Samuli Suhonen siirtyy niin ikään Puijon tornin juurelta rahakkaampien sopimustarjousten perässä Etelä-Suomeen. Ykkössentteriksi noussut Mikko Hakkarainen vaihtaa näillä näkymin Kallaveden rannat Saimaan vastaaviin.
KalPa kiinnitti heti kautensa päätyttyä tämän kauden joukkueestaan kymmenkunta pelaajaa jatkosopimuksilla. Tärkein yksittäinen jatkava pelaaja on varmastikin Kimmo Kapanen. Varsinkin loppukaudesta erilaisista vaivoista kärsineeltä konkarivahdilta vaaditaan ensi kaudella todellisia huippuesityksiä, jotta KalPalla olisi edes jonkinlaiset menestyksen eväät olemassa. KalPalla on edessään luultavasti myös uuden kakkosvahdin hankinta, hyvän loppukauden pelanneen Ari Luostarisen uran jatkon ollessa vähintäänkin epävarmaa. Kapasen uraa taas ovat vaikeuttaneet viime vuosina monet vaivat, joten myös kakkosvahdin tulisi olla selkeästi liigatasoa.
KalPa tuskin tulee seuraavallekaan kaudelle kovin nimekkäitä pelimiehiä riveihinsä saamaan. SM-liigan vetovoima ei tällä hetkellä vedä vertoja rahakkaammille Euroopan liigoille. Pikkuseurat eivät siis enää saa taloudellisten rajoitteidensa takia edes ulkomailta sellaisia pelimiehiä riveihinsä, joita voitaisiin takuuvarmasti pitää vahvistuksina jo ennen kauden alkua. Jokainen hankinta on siis tietyllä tapaa arpapeliä. Edessä onkin jälleen riskihankintojen haaliminen. KalPa on ilmoittanut pestaavansa ensi kaudeksi riveihinsä kolmesta neljään ulkomaalaista. Tällä kaudella kuopiolaisten verkkoon tarttui vahvistusten mittakaavassa yksi jättivonkale (Kurka) ja kaksi sinttiä (Rossiter ja Tselios). Nähtäväksi jää millainen kalaonni toimitusjohtaja Arto Sirviöllä assistentteineen on ensi vuoden vahvistusten suhteen. KalPan yllätyssaumat tulevat myös ensi kaudella riippumaan erittäin paljon siitä millaisia ulkomaaneläviä Kuopioon saadaan houkuteltua.
KalPan vetovoimaa pelaajien keskuudessa tuskin ainakaan lisäsi Suhosen ja Kurkan (tosin asiainhoitajan) välityksellä kauden jälkeen suorittamat julkiset avautumiset liittyen toimitusjohtaja Sirviön ratkaisuun pitää kaksikko KalPassa kauden loppuun saakka. Molemmille oli ennen siirtoikkunan sulkeutumista tullut loppukautta koskevia tarjouksia mm. Sveitsistä, mutta Sirviön asettamat kovat hintalaput johtivat siihen, että kaksikko vietti kauden loppuun saakka Kuopiossa pelaten ”panoksettomia” otteluita. Pelaajien näkökulma on helppo ymmärtää. Sveitsissä olisi ollut tarjolla pudotuspelien lisäksi varmasti tuntuva taloudellinen korvaus. Toisaalta Sirviön ja KalPan organisaation kannalta pelaajien realisoiminen rahaksi olisi ollut negatiivissävytteinen signaali seuran sidosryhmien suuntaan, joka olisi taas vaikeuttanut seuraavan kauden yhteistyökumppanien haalimista. SM-liigan pikkuseuran toimitusjohtajan paikka ei varmasti olekaan työpaikoista kadehdittavimpia.
Kotimaisia nimimiehiä KalPalla ei juuri ole mahdollisuuksia tavoitella. Valmentaja Mika Pieniniemellä ei ole liigapiireissä luonnollisestikaan vielä samanlaista vetovoimaa pelaajien kehittäjänä, kuin esimerkiksi Pelicansin Aravirralla tai SaiPan Mälkiällä. Lisäksi KalPan seuraavankin kauden pelaajabudjetti tulee olemaan liigan pienimpiä, joten tarjouskilpailuihin kuopiolaisten on turha lähteä. Pelaajamarkkinoilla tilanne tuntuu jatkuvan sellaisena, että jo keskiverto liigapelaajakin pääsee vedättämään palkkapyyntöään taitoihinsa nähden todella korkeaksi.
Kuopiolaisseura on puhunut mahdollisista paluumuuttajista jo pidemmän aikaa. Toistaiseksi paluun ovat tehneet Simo Vidgren ja Eetu Qvist, joilla toki on potentiaalia, mutta liigatason vastuunkantajiksi he eivät vielä ole kypsyneet. Jussi Tarvaisen, Jaakko Uhlbäckin ja kumppaneiden paluuta Kuopioon tuskin on odotettavissa ainakaan muutamaan seuraavaan vuoteen. Luonnollisia paluumuuttajia Kuopioon olisivat esimerkiksi huhuissa KalPaan liitetyt Varkaudesta lähtöisin oleva HPK:n Tuomas Immonen sekä KalPasta maailmalle jo B-juniori-ikäisenä karannut Lukon Markku Paukkunen. SM-liigan mittakaavassa näiden pelimiesten hankkimista ei voi kuitenkaan pitää minään suuren profiilin kaappauksina. Toki kuopiolaisten puolustukseen kyseisillä pelimiehillä voisi olla annettavaa.
Mestistä KalPa haravoinee taas tarkkaan ja jokunen hankinta sarjatasoa alempaa onkin jälleen odotettavissa. Lisäksi seura on solminut useamman juniorinsa kanssa sopimuksia ja tarkoituksena onkin korvata loukkaantuneet pelimiehet nostamalla junioreita edustusjoukkueen riveihin. Tätä tarkoitusta varten KalPa on päättänyt myös pienentää sopimuspelaajiensa rinkiä. Toivottavaa siis onkin, että avainpelaajat eivät seuraavalla kaudella loukkaannu yhtä usein kuin tällä kaudella tapahtui. Pahimmillaan kuopiolaisten sairastuvalta löytyi peräti yhdeksän miestä.
Vaikka KalPalla onkin junioreissa kasvamassa suhteellisen lupaavia pelimiehiä, niin hyppy suoraan junioreista liigatasolle on useimmille vielä liian suuri. A-junioreiden runkosarjan voittaneen joukkueen suurin vahvuus oli nimenomaan joukkueen tasaisuus. Mitään ”perttulindgrenmäisiä” valtakunnallisen tason suurlupauksia, jotka pystyisivät suoraan junioreista nousemaan hyviksi liigapelureiksi, ei kuopiolaisjunioreiden riveistä kuitenkaan löydy.
Summa summarum, Koko KalPan organisaatiolla on edessään työntäytteinen kesä. Hiki tulee siis varmasti lentämään harjoitusten lisäksi myös kuopiolaisten toimistossa.
KalPan paluu SM-liigaan sujui samankaltaisissa merkeissä, kuin missä se liigan kuusi vuotta aikaisemmin taakseen jättikin. Kauden aikana nuori ja kokematon kuopiolaisjoukkue joutui opettelemaan isojen poikien tavoille kantapään kautta. Alkukaudesta KalPa esiintyi vielä suhteellisen pirteästi, mutta loppukauden joukkue tarpoi syvällä tappioiden suossa. Viidentoista ottelun tappioputken aikana SM-liigan jumbosija varmistuikin jo hyvän aikaa ennen kauden loppua. Lopulta eroa toiseksi viimeiseksi jääneeseen Rauman Lukkoon muodostui 27 pistettä.
Alkukaudesta valonpilkahduksia
KalPan paluukaudesta ei juuri menestystarinoita jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Koska pitkään kauteen mahtui niin paljon pettymyksiä, lienee helpompi käydä läpi niitä harvoja hyviä hetkiä jotka KalPa onnistui kannattajilleen tarjoamaan. Kauden harvat kohokohdat osuivat lähes järjestään alkukauteen. Kuopiolaisyleisön sydäntä lämmittivät varmasti erityisesti seuraavat ottelutapahtumat:
KalPan uuden liigataipaleen ensimmäinen ottelu
Vastassa 15.9 pelatussa KalPan uuden liigataipaleen avanneessa kamppailussa oli itseoikeutetusti rakas kiistakumppani JYP. Ottelu päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen jyväskyläläisten voittoon rangaistuslaukauksilla. Yli viittätuhatta paikalle saapunutta jääkiekon ystävää hemmoteltiin varsinaisella peliajalla peräti kymmenellä osumalla. Koko SM-liigakauden ensimmäisen osuman laukoi Tuomas Kiiskinen jo ajassa 1.39. Maali jäi Kiiskisen kauden ainoaksi. Tehokkaimmin jyväskyläläisten kiusana hääri Kasper Kenig, joka rokotti jyväskyläläisiä tehoin 1 2.
KalPan ensimmäinen voitto:
Kuopiolaisten ensimmäinen voitto tuli HIFK:sta Kuopiossa 24.9. KalPalla oli alla pari rökäletappiota, joten maineikkaan helsinkiläisryhmän kaataminen lukemin 3-1 oli kuopiolaisille suuri helpotus. Kimmo Kapanen oli ottelun suurin sankari mainioine torjuntoineen.
Tapparan voittoputken katkaiseminen
Tapparan kauden alusta alkanut voittoputki (kuusi ottelua) katkesi kaikkein epätodennäköisimmän vastustajan toimesta, KalPan kaataessa tamperelaiset rangaistuslaukauksilla 30.9. Edellisessä ottelussa kuopiolaiset olivat kyntäneet Espoossa pahasti, Bluesin murskattua liigatulokkaat jään rakoon luvuin 9-1. Tällä kertaa ottelun kapellimestarina toimi kauden alussa hieman pimennossa ollut Tomas Kurka, joka teki varsinaisella peliajalla kypärätempun ja uitti vielä ratkaisevan rangaistuslaukauksenkin Tapparan maalia vartioineen Pekka Tuokkolan taakse.
Jokereiden murjominen Kuopiossa
KalPa järjesti 3.11 todellisen yllätyksen murskaamalla Jokerit selvin 8-4 luvuin. Kuopiolaisilla oli alla seitsemän tappiota, kun taas Jokereiden luultiin jo päässeen yli pahimmista ongelmistaan. Kuopiolaisten ykkösketjuna ottelussa pörrännyt vitja Kurka (1 2=3)- Mikko Hakkarainen (0 3)- Timo Kuuluvainen (2 1) oli kyseisessä kamppailussa alati Jokeri-puolustuksen peikkona. Myös puolustaja Juho Kuronen tykitti kaksi häkkiä floppivahti Karl Goehringin selän taakse. Ottelusta muodostui myös lopullinen sinetti Waltteri Immosen siirtymiselle syrjään helsinkiläisten peräsimestä.
Kolmen ottelun voittoputki pahimman loukkaantumissuman aikaan
Vahvasti varamiehinen KalPa pelasi niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin parhaat ottelunsa marraskuun alkupuolella. KalPa kaatoi putkeen kotonaan niin Jokerit kuin Lukonkin. Vieraissa kaatui vielä JYP, mutta sen jälkeen KalPa jäikin jo vieraissa täysin SaiPan jalkoihin.
SaiPa-tappiosta eteenpäin kuopiolaisten kaudesta muodostuikin yhtä Via Dolorosaa, jossa KalPa voitti viimeisistä kolmestakymmenestäkolmesta ottelustaan ainoastaan viisi. Näistä viidestä voitto-ottelusta vain kaksi tuli varsinaisella peliajalla. Kauden lopputulemaksi jäi näin ollen 32 pistettä, joten KalPa jäi pistetavoitteestaan yli kaksikymmentä pistettä.
Mikä meni vikaan?
KalPan ongelmia sekä niiden taustatekijöitä on analysoitu jo pelkästään Jatkoajankin toimesta lähes kyllästymiseen asti. Yhteenvetona voidaan todeta, että joukkue oli auttamatta liian pienikokoinen ja heiveröinen liigan vaatimuksiin. Kuopiolaiset olivat läpi kauden suurissa vaikeuksissa molempien maalien edustoilla. KalPan maalivahtiosastosta vastanneita Kimmo Kapasta ja Ari Luostarista ei totisesti käynyt kauden mittaan kateeksi. Illasta toiseen vastustaja lapioi irtokiekkoja maalivahtien nenän alta verkon perukoille kuopiolaispuolustajien ollessa vahvempien ja kokeneempien vastustajien edessä neuvottomia.
KalPan maalinteko taas jäi aivan liiaksi tsekkilaituri Tomas Kurkan harteille. Kurka pyssytti kauden aikana 23 osumaa. Kuopiolaisten toiseksi paras maalintekijä oli Sami Kaartinen 11 osumallaan. Muut pelaajat eivät saaneet kymmenen maalin rajaa rikki. Kurka on kansallisuuteensa liittyvän stereotypian mukaisesti todellinen mielialapelaaja. Jos miestä huvitti pelata, saattoi lopputuloksena olla kypärätemppu. Usein Kurkaa taas eivät pelihommat juurikaan kiinnostaneet, jolloin tuloksena oli flegmaattista surffailua heikolla asenteella ryyditettynä. Tätä surffailua nähtiin varsinkin loppukaudesta, miehen osoittaessa mieltään siitä, ettei KalPa päästänyt taitavaa tsekkiä lähtemään siirtoikkunan sulkeutumisen kynnyksellä.
Yhteenveto
KalPan tähdet
[lue lisää]
KalPa odotti optimisesti, että Mestiksessä hurjia pistemääriä mättäneet hyökkääjät, kuten Kasper Kenig, Marko Ahosilta ja Ville Hämäläinen olisivat tehneet viimein läpimurron myös sarjatasoa ylempänä.
Toisin kuitenkin kävi. Hyvin kauden aloittanut Kenig (3 9=12) hiipui pahasti kauden mittaan. Pienikokoisen laitahyökkääjän kauden maalisaldoksi jäi kolme osumaa. Ahosilta taas ei alkukauden loukkaantumisensa jäljiltä saanut vakiinnutettua pelipaikkaansa koko kauden aikana ja laiturin pistesaldo liigatasolla näyttää edelleen pyöreää nollaa. KalPan kakkossentterinä aina pelikunnossa ollessaan pelannut Hämäläinen (4 14=18) onnistui ainakin pisteiden valossa näistä kolmesta parhaiten. Jokainen edellä mainituista pelimiehistä kärsi loukkaantumisista kauden mittaan, mutta aivan varmasti KalPa oli laskenut huomattavasti nähtyä enemmän Mestiksessä loistaneen kolmikon varaan.
Yllättäen KalPan kauden positiivisimmaksi yllätykseksi nousi lähes kolmikymppisenä liigadebyyttinsä tehnyt pienehkö sentteri Mikko Hakkarainen. Kokenut Hakkarainen nousikin kauden aikana nelossentteristä ykköseksi. Toisaalta ykkössentteriksi resursseihin nähden suurella rahalla palkattu Sami Salonen floppasi pahasti ja siirtyikin loppukaudeksi lainaan Rauman Lukkoon. Salosen odotettiin muodostavan kuopiolaisten hyökkäyspelin sielun ruokkimalla Kurkaa, mutta kaksikko ei löytänyt yhteistä säveltä missään vaiheessa kautta.
Kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistusten onnistuminen oli kaksijakoista. Kurkan hankinta oli KalPalta erinomainen veto. Kukaan tuskin odotti, että edelliskaudella vaisusti esiintyneestä tsekistä olisi tullut yksi koko liigan parhaista maalintekijöistä. Näin ollen Kurka pelasikin Kuopiossa erittäin huokeaan hintaan. Puolustuksen osalta vahvistukset sen sijaan pettivät pahasti. Jos oli Kurka yksi parhaista Kuopiossa koskaan pelanneista ulkomaalaisista, edustivat pohjoisamerikkalaiset Kyle Rossiter ja Nikos Tselios toista ääripäätä. Paljon kaivattua kokoa miehet kyllä KalPan takalinjoille toivat, mutta muilta osin vahvistuksen tunnusmerkit jäivät täyttymättä.
Äärimmäisen jäähyherkkä Rossiter oli kiekollisena kaukana liigan vaatimasta tasosta. Mies ei myöskään tuntunut viihtyvän Kuopiossa mitenkään erityisen hyvin. KalPan ja Rossiterin tiet erosivatkin ennen siirtoajan umpeutumista, Rossiterin jatkaessa uraansa Italiassa. Jo ennen tätä KalPa ja Tselios olivat purkaneet sopimuksensa. Tseliosta kohtaan KalPan kannattajilla oli todella suuret odotukset, mutta Chris Cheliosin serkkupoika osoittautui pettymykseksi. Paljon loukkaantumisista viime vuosina kärsinyt Tselios oli suurissa vaikeuksissa SM-liigan luisteluvauhdin kanssa. KalPasta Tselios siirtyi Elitserienin mahtiorganisaatioihin lukeutuvaan Färjestadiin. KalPassa kävi myös pyörähtämässä ECHL-liigassa aiemmin pelannut Terry Harrison. Kuopiosta Harrisonin tie jatkui yhdeksän ottelun jälkeen Tanskan liigan Odenseen.
Jatkuuko taaperrus ensi kaudella?
Muilla liigaorganisaatioilla näyttäisi olevan sen verran etumatkaa liigaan palanneeseen KalPaan verrattuna, että paljon saa tapahtua jos kuopiolaiset pystyvät jättämään jo ensi kaudella muita liigajoukkueita taakseen. Säälipudotuspelipaikka, jota seuraorganisaatiossa ollaan ensi kauden tavoitteeksi asettamassa, vaatisi KalPan organisaatiolta täydellistä onnistumista. Samalla useamman muun liigaseuran tulisi seuraavalla kaudella kontata pahasti. KalPan tämän kauden joukkueen tärkeimmät pelaajat jättävät Kuopion taakseen. Tsekki Tomas Kurka sai uralleen hakemansa nosteen Kuopiosta ja miestä ei melkoisella varmuudella Suomen kaukaloissa ensi kaudella nähdä. Jos sellainen ihme tapahtuu, että Kurka Suomeen jää niin seura ei tule olemaan KalPa. Joukkueen kapteeni Samuli Suhonen siirtyy niin ikään Puijon tornin juurelta rahakkaampien sopimustarjousten perässä Etelä-Suomeen. Ykkössentteriksi noussut Mikko Hakkarainen vaihtaa näillä näkymin Kallaveden rannat Saimaan vastaaviin.
KalPa kiinnitti heti kautensa päätyttyä tämän kauden joukkueestaan kymmenkunta pelaajaa jatkosopimuksilla. Tärkein yksittäinen jatkava pelaaja on varmastikin Kimmo Kapanen. Varsinkin loppukaudesta erilaisista vaivoista kärsineeltä konkarivahdilta vaaditaan ensi kaudella todellisia huippuesityksiä, jotta KalPalla olisi edes jonkinlaiset menestyksen eväät olemassa. KalPalla on edessään luultavasti myös uuden kakkosvahdin hankinta, hyvän loppukauden pelanneen Ari Luostarisen uran jatkon ollessa vähintäänkin epävarmaa. Kapasen uraa taas ovat vaikeuttaneet viime vuosina monet vaivat, joten myös kakkosvahdin tulisi olla selkeästi liigatasoa.
KalPa tuskin tulee seuraavallekaan kaudelle kovin nimekkäitä pelimiehiä riveihinsä saamaan. SM-liigan vetovoima ei tällä hetkellä vedä vertoja rahakkaammille Euroopan liigoille. Pikkuseurat eivät siis enää saa taloudellisten rajoitteidensa takia edes ulkomailta sellaisia pelimiehiä riveihinsä, joita voitaisiin takuuvarmasti pitää vahvistuksina jo ennen kauden alkua. Jokainen hankinta on siis tietyllä tapaa arpapeliä. Edessä onkin jälleen riskihankintojen haaliminen. KalPa on ilmoittanut pestaavansa ensi kaudeksi riveihinsä kolmesta neljään ulkomaalaista. Tällä kaudella kuopiolaisten verkkoon tarttui vahvistusten mittakaavassa yksi jättivonkale (Kurka) ja kaksi sinttiä (Rossiter ja Tselios). Nähtäväksi jää millainen kalaonni toimitusjohtaja Arto Sirviöllä assistentteineen on ensi vuoden vahvistusten suhteen. KalPan yllätyssaumat tulevat myös ensi kaudella riippumaan erittäin paljon siitä millaisia ulkomaaneläviä Kuopioon saadaan houkuteltua.
KalPan vetovoimaa pelaajien keskuudessa tuskin ainakaan lisäsi Suhosen ja Kurkan (tosin asiainhoitajan) välityksellä kauden jälkeen suorittamat julkiset avautumiset liittyen toimitusjohtaja Sirviön ratkaisuun pitää kaksikko KalPassa kauden loppuun saakka. Molemmille oli ennen siirtoikkunan sulkeutumista tullut loppukautta koskevia tarjouksia mm. Sveitsistä, mutta Sirviön asettamat kovat hintalaput johtivat siihen, että kaksikko vietti kauden loppuun saakka Kuopiossa pelaten ”panoksettomia” otteluita. Pelaajien näkökulma on helppo ymmärtää. Sveitsissä olisi ollut tarjolla pudotuspelien lisäksi varmasti tuntuva taloudellinen korvaus. Toisaalta Sirviön ja KalPan organisaation kannalta pelaajien realisoiminen rahaksi olisi ollut negatiivissävytteinen signaali seuran sidosryhmien suuntaan, joka olisi taas vaikeuttanut seuraavan kauden yhteistyökumppanien haalimista. SM-liigan pikkuseuran toimitusjohtajan paikka ei varmasti olekaan työpaikoista kadehdittavimpia.
Kotimaisia nimimiehiä KalPalla ei juuri ole mahdollisuuksia tavoitella. Valmentaja Mika Pieniniemellä ei ole liigapiireissä luonnollisestikaan vielä samanlaista vetovoimaa pelaajien kehittäjänä, kuin esimerkiksi Pelicansin Aravirralla tai SaiPan Mälkiällä. Lisäksi KalPan seuraavankin kauden pelaajabudjetti tulee olemaan liigan pienimpiä, joten tarjouskilpailuihin kuopiolaisten on turha lähteä. Pelaajamarkkinoilla tilanne tuntuu jatkuvan sellaisena, että jo keskiverto liigapelaajakin pääsee vedättämään palkkapyyntöään taitoihinsa nähden todella korkeaksi.
Kuopiolaisseura on puhunut mahdollisista paluumuuttajista jo pidemmän aikaa. Toistaiseksi paluun ovat tehneet Simo Vidgren ja Eetu Qvist, joilla toki on potentiaalia, mutta liigatason vastuunkantajiksi he eivät vielä ole kypsyneet. Jussi Tarvaisen, Jaakko Uhlbäckin ja kumppaneiden paluuta Kuopioon tuskin on odotettavissa ainakaan muutamaan seuraavaan vuoteen. Luonnollisia paluumuuttajia Kuopioon olisivat esimerkiksi huhuissa KalPaan liitetyt Varkaudesta lähtöisin oleva HPK:n Tuomas Immonen sekä KalPasta maailmalle jo B-juniori-ikäisenä karannut Lukon Markku Paukkunen. SM-liigan mittakaavassa näiden pelimiesten hankkimista ei voi kuitenkaan pitää minään suuren profiilin kaappauksina. Toki kuopiolaisten puolustukseen kyseisillä pelimiehillä voisi olla annettavaa.
Mestistä KalPa haravoinee taas tarkkaan ja jokunen hankinta sarjatasoa alempaa onkin jälleen odotettavissa. Lisäksi seura on solminut useamman juniorinsa kanssa sopimuksia ja tarkoituksena onkin korvata loukkaantuneet pelimiehet nostamalla junioreita edustusjoukkueen riveihin. Tätä tarkoitusta varten KalPa on päättänyt myös pienentää sopimuspelaajiensa rinkiä. Toivottavaa siis onkin, että avainpelaajat eivät seuraavalla kaudella loukkaannu yhtä usein kuin tällä kaudella tapahtui. Pahimmillaan kuopiolaisten sairastuvalta löytyi peräti yhdeksän miestä.
Vaikka KalPalla onkin junioreissa kasvamassa suhteellisen lupaavia pelimiehiä, niin hyppy suoraan junioreista liigatasolle on useimmille vielä liian suuri. A-junioreiden runkosarjan voittaneen joukkueen suurin vahvuus oli nimenomaan joukkueen tasaisuus. Mitään ”perttulindgrenmäisiä” valtakunnallisen tason suurlupauksia, jotka pystyisivät suoraan junioreista nousemaan hyviksi liigapelureiksi, ei kuopiolaisjunioreiden riveistä kuitenkaan löydy.
Summa summarum, Koko KalPan organisaatiolla on edessään työntäytteinen kesä. Hiki tulee siis varmasti lentämään harjoitusten lisäksi myös kuopiolaisten toimistossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.