Mitä mieltä olette abortista.
Minun mielestäni se on kaikkien oma päätös ei
tietysti aina oikea ratkaisu.
Mutta usein parempi ratkaisu kuin vihata
syntymätöntä lastaan tai antaa hänet lastenkotiin.
(eiköhä ei tovottuja lapsia ole jo tarpeeksi ja
miten väärin se on niitä kohtaan jotka ei voi
saada lasta ollenkaan ja lastenkodistakin heitä
on vaikea adoptoida )
Minun mielestäni se on kaikkien oma päätös ei
tietysti aina oikea ratkaisu.
Mutta usein parempi ratkaisu kuin vihata
syntymätöntä lastaan tai antaa hänet lastenkotiin.
(eiköhä ei tovottuja lapsia ole jo tarpeeksi ja
miten väärin se on niitä kohtaan jotka ei voi
saada lasta ollenkaan ja lastenkodistakin heitä
on vaikea adoptoida )
Vastaukset 10
Vanhimmat
abortti on murha,
oli se sitten miten perusteltu tahansa.
harrastaessaan seksià on tunnettava vstuunsa.
lapsen ei kuulu maksaa hengellààn yhden yòn
seikkailusta.
abortin hyvàksyn silloin, kun pitàà valita àidin
vai lapsen henki.. tai jos synnyttàjà on
vammainen tms. eikà pysty huolehtimaan lapsesta.
jokaisella on oikeus yrittàà tàssà maailmassa,
vaikka olisikin ei-toivottu se ei tarkoita ettei
voisi saada aivan hyvàà elàmàà tààllà maapallolla.
olen 16 v. ja itsellàni oli tàmà kysymys edessà,
kun luulin olevani raskaana. en onneksi ollut,
mutta aborttia en olisi tehnyt, vaikka lapsen
synnyttàminen olisikin vonut 'pilata' elàmàni...
on vielä niin suloisen idealisti. Odota kymmenen
vuotta, niin kyllä elämän realiteetit loksahtavat
paikoilleen.
Kuusitoistavuotiaana ei ole
kolmekymmentäkuusivuotiaana kohtaamassa kysymystä.
Kuusitoistavuotiaana myös kohtaa asiat
kuusitoistavuotiaana ja kehittyy
kuusitoistavuotiaana ja asiat vaikuttavat kuten
kuusitoistavuotiaaseen, eikä kuten
kolmekymmentäkuusivuotiaaseen.
Kun me nyt yleensä aina ollaan eri mieltä, niin
pitääpä taas keksiä miten olisin kanssasi eri
mieltä.
Sanoit sen olevan kaikkien oma ratkaisu.
Syntymättömän lapsenkin? Kyllä se lapsi on jo
elossa. Elämän tappaminen on mielenkiintoinen
kysymys, kun puhutaan ihmisen tappamisesta. Jos
tapetaan seitsenkuinen, tai vastasyntynyt, tai
kolmen kuukauden ikäinen, tai kuukauden ikäinen,
niin mitä eroa niillä on? Onko kuukausimäärä
mikään oikea ero määrittelemään murhaa "vain
abortiksi".
I don't think so.
Jos lapsi otettaisiin elävänä alkiona kohdusta ja
äidin pitäisi tappaa lapsi nyrkillä liiskaamalla
jäisi aika moni abortti tekemättä väitän mä.
Voi olla, että tämä on aika raju näkökanta, mutta
valottaa kyllä tehokkaasti sitä asian toista
puolta. Ystäväpiirissäni on muutama, (yli kaksi),
äitiä jotka eivät ole henkisesti sitten
selvinneetkään abortinteostaan. Ja on sekin aika
rankkaa kun ihminen syyttää itseään oman lapsensa
tappamisesta lopun ikäänsä. Sanottakoon vielä,
että raiskaus jättää helpomman arven hoitaa kuin
em. syytös.
Heittoja vai ei. Pohtikoon kukin ihan itse.
tulin raskaaksi 19-vuotiaana.en itse tiennyt koko
asiasta.ihmettelin kun maha oli kipeä ja kova
koko ajan.olin syönyt pillereitä silloin kun
lapsi sai alkunsa joten en osannut epäillä
mitään. menin lääkäriin ja sain tietää lapsesta.
raskaus oli jo pitkällä mutta abortti voitiin
vielä tehdä. elämäni kamalin kokemus koska olin
kokoajan hereillä. jouduin synnyttämään kuolleen
sikiön.tunsin koko tuskan ja kivun ja näin
kuolleen lapseni.en koskaan tule unohtamaan
kokemusta.
ehkä tekisin nyt toisin, mutta silloin minulla ei
ollut mitään mahdollisuuksia. lapsen isä jätti
mut samantie ja väitti vielä ettei ole sen isä.
haukku mut huoraksi eikä halunnut enää koskaa
pitää mitään yhteyttä. olin siis aivan yksin
päätöksen kanssa.
olin myös viettänyt aika railakkaan kesän joten
en voinut tietää kuinka suurta vahinkoa olin
aiheuttanut lapselle. en halunnut pilata lapsen
elämää jos sillä olisikin ollut jokin
kehityshäiriö joka oli johtunut minun
juomisestani. mielestäni tein oikean
ratkaisun.mutta usein mietin millaista olisikaan
jos kaikki olisi mennyt toisin.
nyt lapsen isä väittää etten kertonut hänelle
lapsesta ja että hän olisi halunnut pitää sen.
onneksi itse tiedän mikä on totuus niin puheet
eivät minuun satu.
pelkään vain mitä tapahtuu kun joskus saan
toivotun lapsen ja tulee synnytyksen aika.en
tiedä pystynkö siihen.ja muutenkin pelottaa
tunteet jotka tulee raskauden aikana. mutta sen
näkee sitten. olen kuitenkin tullut aika
vahvaksieikä vauvan kuvat enää saa kyyneliä
silmiini.
olisi kiva saada ajatuksia palutetta...
Itku tunkee kurkkuun kun lukee sun juttuas. T%ulee
niin avuton olo itellekin kun tietää että tehtyä
ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka haluaisi.
Olen ite tehny joitain "Major Fucked Ups"
elämässäni ja ainoa mikä hiukan helpotti oloa oli
kun tajusin etten oikeasti olisi voinut sen
ikäisenä ja siinä tilanteessa toimia toisin.
käsitelty useaaan kertaan lue jonnekin taaksepäin
niin on siitä jokunen mielipide .
Eli ikuinen kiistanaihe ja mielipiteet menee
ristiin jokainen katsoo elämäntilanteensaa
kannalta oikean ratkaisun.
jätetään aihe sikseen vaan .
Kaikesta on jo puhuttu tällä palstalla..,
lopettaisit sinäkin kokonaan, kommentoinnin.
Tuokin kommenttisi on useaan otteeseen esitetty.
Tällä palstalla.
Se tarkoittaa, että se lapsi joka on vielä
vatsassa on tuleva ihminen ja jos estää sen
elämisen sehän ON TAPPAMISTA!!!
Aivan, kodittomia lapsia on pilvin pimein, mutta
eikö olisikin parempi omatunto, kun lapsi elisi
elävänä eikä että sen oma mutsi tappais sen???
P.S. Eivätkö ihmiset ole vieläkään ottanu opix,
ettei lapsia tehdä noin vaan, vaikkein niitä
haluais...!
Minun mielestä abortti on lapsen peppamista en
tykkää aborteista inhoan niitä sen takia koska
vanhempani pakotti siskoni aborttiin ja sen
jälkeen hän on inhonnut äitiä ja isää. Ei ollut
muuta...