Adolf Hitleristä puhuttaessa muistetaan usein mainita hänen kiinnostuksensa taiteeseen ja se, että hän haaveili taidemaalarin urasta. Hitlerin kiinnostuneisuus taiteeseen ei kadonnut hänen vallassa ollessaan, vaan hän (avustajineen?) määritteli erehtymättömästi hyvän ja huonon taiteen. Hitler oli sikäli johdonmukainen, että hänen mukaansa huonoa taidetta oli modernismi ja hyvää taidetta oli hänen makunsa mukainen taide.
Hitler oletti, että hänen totalitäärinen järjestelmänsä kykenee tekemään tästä hänen oman makunsa mukaisesta taiteesta koko kansan taidetta. Tämä on mahdollisesti se pointti, joka taiteilijoita viehättää totalitäärisissä järjestelmissä: ehdoton jako hyvään ja huonoon taiteeseen. Meillä Suomessa kansallissosialistinen taidemaku ei ollut kovin merkittävä tekijä, mutta sittemmin sosialistinen realismi tai pikemminkin ”aatteen joukoissa mukana oleminen” oli tärkeä taiteellisen painoarvon mittari.
Hitlerin oma taiteellinen tavoite taisi sittemmin olla vaikutuksen tekeminen. Keskeistä oli monumentaalisuus ja suureellisuus. Niin puoluekokouksessa kuin olympialaisissa. Saksan autobahn-moottoritiet ovat mielenkiintoinen esimerkki tästä suureellisuudesta. 1930-luvun Saksassa yksityisautoilu oli vielä harvinaista. Autobahnit olivat järjettömästi ylimitoitettuja silloisiin tarpeisiin. Niillä ei myöskään ollut mitään erityistä sotilaallista merkitystä, vaikka tällaistakin väitettä ajoittain esitetään. Autobahnin tarkoitus oli tehdä vaikutus ihmisiin.
Erikoista onkin se, että modernismi kelpasi Hitlerille joissakin muodoissaan kuten arkkitehtuurissa ja vaikkapa tienrakentamisessa, mutta ei esittävässä taiteessa. Vaikuttaakin siltä, että Hitlerin Saksassa suuret muodot tehtiin peittämään aatteellista tyhjyyttä, sitä että kansallissosialismissa ei ole sisältöä.
Jos vertaillaan ulkoisia muotoja, harmaa demokratia lipposineen ja niinistöineen varmasti on vaisua verrattuna lyhytikäisen kansallissosialismin dramaatiseen esillepanoon.
Thomas Mann kirjoitti 1938 että ymmärtääkseen Hitlerin hallintoa, hänet täytyy nähdä taiteilijana. Luulen, että tässä on yksi hyvin keskeinen syy siihen, että Kolmannen valtakunnan estetiikka ja sitä kautta kansallissosialismi kiehtoo aina vain uusia sukupolvia vaikka sen aatteellinen sisältö on olematon ja esimerkiksi suomalaisille rotuoppeineen jopa vihamielinen.
Hitler oletti, että hänen totalitäärinen järjestelmänsä kykenee tekemään tästä hänen oman makunsa mukaisesta taiteesta koko kansan taidetta. Tämä on mahdollisesti se pointti, joka taiteilijoita viehättää totalitäärisissä järjestelmissä: ehdoton jako hyvään ja huonoon taiteeseen. Meillä Suomessa kansallissosialistinen taidemaku ei ollut kovin merkittävä tekijä, mutta sittemmin sosialistinen realismi tai pikemminkin ”aatteen joukoissa mukana oleminen” oli tärkeä taiteellisen painoarvon mittari.
Hitlerin oma taiteellinen tavoite taisi sittemmin olla vaikutuksen tekeminen. Keskeistä oli monumentaalisuus ja suureellisuus. Niin puoluekokouksessa kuin olympialaisissa. Saksan autobahn-moottoritiet ovat mielenkiintoinen esimerkki tästä suureellisuudesta. 1930-luvun Saksassa yksityisautoilu oli vielä harvinaista. Autobahnit olivat järjettömästi ylimitoitettuja silloisiin tarpeisiin. Niillä ei myöskään ollut mitään erityistä sotilaallista merkitystä, vaikka tällaistakin väitettä ajoittain esitetään. Autobahnin tarkoitus oli tehdä vaikutus ihmisiin.
Erikoista onkin se, että modernismi kelpasi Hitlerille joissakin muodoissaan kuten arkkitehtuurissa ja vaikkapa tienrakentamisessa, mutta ei esittävässä taiteessa. Vaikuttaakin siltä, että Hitlerin Saksassa suuret muodot tehtiin peittämään aatteellista tyhjyyttä, sitä että kansallissosialismissa ei ole sisältöä.
Jos vertaillaan ulkoisia muotoja, harmaa demokratia lipposineen ja niinistöineen varmasti on vaisua verrattuna lyhytikäisen kansallissosialismin dramaatiseen esillepanoon.
Thomas Mann kirjoitti 1938 että ymmärtääkseen Hitlerin hallintoa, hänet täytyy nähdä taiteilijana. Luulen, että tässä on yksi hyvin keskeinen syy siihen, että Kolmannen valtakunnan estetiikka ja sitä kautta kansallissosialismi kiehtoo aina vain uusia sukupolvia vaikka sen aatteellinen sisältö on olematon ja esimerkiksi suomalaisille rotuoppeineen jopa vihamielinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se täytyy kyllä myöntää että kansallissosialismi oli erittäin visuaalinen aate - jo pelkkä hakaristilippu spektrin kaikista voimakkaine väreineen säteilee tiettyä voimaa.
"Se täytyy kyllä myöntää että kansallissosialismi oli erittäin visuaalinen aate - jo pelkkä hakaristilippu spektrin kaikista voimakkaine väreineen säteilee tiettyä voimaa. "
"After innumerable trials I decided upon a final form – a flag of red material with a white disc bearing in its centre a black swastika. After many trials I obtained the correct proportions between the dimensions of the flag and of the white central disc, as well as that of the swastika. And this is how it has remained ever since.
At the same time we immediately ordered the corresponding armlets for our squad of men who kept order at meetings, armlets of red material, a central white disc with the black swastika upon it. Herr Füss, a Munich goldsmith, supplied the first practical and permanent design.
The new flag appeared in public in the midsummer of 1920. It suited our movement admirably, both being new and young. Not a soul had seen this flag before; its effect at that time was something akin to that of a blazing torch. We ourselves experienced almost a boyish delight when one of the ladies of the party who had been entrusted with the making of the flag finally handed it over to us. And a few months later those of us in Munich were in possession of six of these flags. The steadily increasing strength of our hall guards was a main factor in popularizing the symbol.
And indeed a symbol it proved to be.
Not only because it incorporated those revered colours expressive of our homage to the glorious past and which once brought so much honour to the German nation, but this symbol was also an eloquent expression of the will behind the movement. We National Socialists regarded our flag as being the embodiment of our party programme. The red expressed the social thought underlying the movement. White the national thought. And the swastika signified the mission allotted to us – the struggle for the victory of Aryan mankind and at the same time the triumph of the ideal of creative work which is in itself and always will be anti-Semitic. " (Mein Kampf, Volume Two - The National Socialist Movement
Chapter VII: The Struggle with the Red Front)
tosi kuiva aihe.
Ei muka kiinnosta, mutta et voinut vastustaa kiusausta kurkata! Ei se mitään...
tässä asiassa mielipide on tälläinen..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015548696
Jos sua ei kiinnosta niin sitten sun kannattaisi lukaista avaus. En ole natsi, näyttäisin jopa olevan alan harrastajien epäsuosiossa (hallelujah!), ihan sellaisen kulttuuriantropologisen heiton vain laitoin avaukseksi. Ei kyllä montaa ole tarttunut täkyyn...
Pääsi tilanteeseen jossa ilmentää ihmisyyden dualismia, koruttomasti. Nosti peilin, tosin ei tarkoituksellisesti, mutta olemme yhä edelleen Hitler, Stalin ja Pol Pot.
Vähän kuin katsoisi lätkää tai nyrkkeilyä, blood sport. Luvallanne tunnemme viehtymystä goreen. Onneksi voinemme after pelleillä olevamme mm. kierrättämässä.
"Thomas Mann...." Sama ukko joka USA:han paettuaan haaveili 10 miljoonan saksalaisen surmaamisesta. Hitler oli suuri taiteilija, suurempi ja parempi kuin esim. Picasso joka siirtyi kubismiin koska ei olisi pärjännyt tavallisena maalarina. Tässä Hitlerin maalauksia:
https://en.wikipedia.org/wiki/Paintings_by_Adolf_Hitler
https://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://sobadsogood.com/2013/07/22/25-rarely-seen-artworks-painted-by-adolf-hitler/&prev=search