Tutkimukset viittaavat siihen, että Itämeren saastuttajat löytyvät muualta kuin maataloudesta. Vahvin argumentti on se, ettei Pohjanlahti saastu sitten millään, vaikka siihen laskee kymmeniä Suomen suurimpien viljelysalueiden läpi virtaavia jokia. Pohjanlahden vesi helmeilee kristallinkirkkaana. Sitä voisi vaikka juoda, jos se ei olisi suolaista merivettä.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, Itämeren ovat saastuttaneet puu- ja muun teollisuuden, Pietarin ym. Itämeren rannalla sijaitsevien kaupunkien jätevedet. Turha siis syyttää talonpoikaa – tiede on hänet puhdistanut kaikista epäilyistä.
Suomalainen talonpoika on syytön.
http://www.fimr.fi/fi/aranda/uutiset/147.html
”Arandan Itämeren tilan toinen vuoden 2004 seurantamatka oli varsin monivaiheinen. Se tehtiin useassa osassa ja välillä Aranda osallistui Aalto 2004 –pääsotaharjoitukseen. Tämänkertaisella Itämeren tilan seurantamatkalla kartoitettiin ensiksi Suomenlahden tila, sitten varsinaisen Itämeren tila ja viimeisellä osuudella Pohjanlahden tila. Kaikkiaan matkoilla otettiin näytteitä 83:lla paikalla eri puolilla Itämerta.
Fosfaattia oli keskisellä ja läntisellä Suomenlahdella vielä hyvin paljon jäljellä pintakerroksessa ja syvällä runsaasti. Varsinaisen Itämerellä pintakerroksen fosfaatti oli käytetty levien kevätkukinnassa lähes loppuun ja syvälläkin pitoisuudet olivat viimevuotisia alhaisempia. POHJANLAHDELLA FOSFAATTIA EI PINTAVEDESSÄ OLLUT LAINKAAN…
…Pohjaeläinyhteisöjen tila oli varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden syvillä alueilla hyvin heikko, kuten edellisinä vuosinakin. Keskisellä ja läntisellä Suomenlahdella tilanne on jopa heikentynyt, sillä useimmilla tutkimusasemilla ei esiintynyt pohjaeläimistöä lainkaan. Vaikka Gotlannin altaan syvimmissä osissa havaittiin pohjaeläimiä, kyse on hyvin alhaisista yksilötiheyksistä ja muutamasta lajista, jotka kykenevät levittäytymään suolavesipulssin hapettavan vaikutuksen takia. Etelä-Itämerellä monilajisia ja runsaita pohjaeläinyhteisöjä havaittiin pääasiassa vain joillakin Bornholmin ja Arkonan altaiden matalilla pohjilla.
Pohjanlahdella valkokatkan hallitsemissa pohjaeläinyhteisöissä merkittävin muutos oli tulokaslaji Marenzelleria viridis –monisukasmadon selvä runsastuminen. Monin paikoin sen yksilötiheydet ovat kymmenkertaistuneet. Erittäin runsaasti lajia havaittiin Ahvenanmeren syvänteessä sekä Merenkurkun matalien pohjien tutkimusasemilla. Valkokatkojen määrissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta sen yksilötiheydet pohjilla ovat edelleenkin alhaisempia kuin pitkän aikavälin keskiarvot…”
http://www.fimr.fi/fi/aranda/uutiset/163.html
Suomenlahden pohja edelleen heikossa kunnossa, rehevyys lisääntynyt
”Tutkimusalukset Muikku ja Aranda palasivat tällä viikolla Itämeren tutkimusmatkoiltaan. Suomenlahden rannikkosyvänteiden happipitoisuuden todettiin parantuneen viime vuodesta, mutta pohjat olivat edelleen valtaosaltaan vailla eliöstöä. Fosforipitoisuudet olivat pohjan lähellä alentuneet viime kesästä, mutta toisaalta merialueen rehevyystaso oli selkeästi edellisvuotta korkeampi. Sen sijaan Suomenlahden ulapan syvänteet olivat pääosin hapettomia ja useilla paikoilla todettiin rikkivetyä. Varsinaisella Itämerellä syvät pohjat olivat jälleen hapettomia, sillä suolapulssien tuoma happivaranto oli kulutettu loppuun. Ahvenanmeren syvänteissä, samoin kuin Selkämerellä ja Perämerellä vallitsi normaaliin tapaan hyvä happitilanne…”
Tutkimustulokset viittaavat siihen, Itämeren ovat saastuttaneet puu- ja muun teollisuuden, Pietarin ym. Itämeren rannalla sijaitsevien kaupunkien jätevedet. Turha siis syyttää talonpoikaa – tiede on hänet puhdistanut kaikista epäilyistä.
Suomalainen talonpoika on syytön.
http://www.fimr.fi/fi/aranda/uutiset/147.html
”Arandan Itämeren tilan toinen vuoden 2004 seurantamatka oli varsin monivaiheinen. Se tehtiin useassa osassa ja välillä Aranda osallistui Aalto 2004 –pääsotaharjoitukseen. Tämänkertaisella Itämeren tilan seurantamatkalla kartoitettiin ensiksi Suomenlahden tila, sitten varsinaisen Itämeren tila ja viimeisellä osuudella Pohjanlahden tila. Kaikkiaan matkoilla otettiin näytteitä 83:lla paikalla eri puolilla Itämerta.
Fosfaattia oli keskisellä ja läntisellä Suomenlahdella vielä hyvin paljon jäljellä pintakerroksessa ja syvällä runsaasti. Varsinaisen Itämerellä pintakerroksen fosfaatti oli käytetty levien kevätkukinnassa lähes loppuun ja syvälläkin pitoisuudet olivat viimevuotisia alhaisempia. POHJANLAHDELLA FOSFAATTIA EI PINTAVEDESSÄ OLLUT LAINKAAN…
…Pohjaeläinyhteisöjen tila oli varsinaisen Itämeren ja Suomenlahden syvillä alueilla hyvin heikko, kuten edellisinä vuosinakin. Keskisellä ja läntisellä Suomenlahdella tilanne on jopa heikentynyt, sillä useimmilla tutkimusasemilla ei esiintynyt pohjaeläimistöä lainkaan. Vaikka Gotlannin altaan syvimmissä osissa havaittiin pohjaeläimiä, kyse on hyvin alhaisista yksilötiheyksistä ja muutamasta lajista, jotka kykenevät levittäytymään suolavesipulssin hapettavan vaikutuksen takia. Etelä-Itämerellä monilajisia ja runsaita pohjaeläinyhteisöjä havaittiin pääasiassa vain joillakin Bornholmin ja Arkonan altaiden matalilla pohjilla.
Pohjanlahdella valkokatkan hallitsemissa pohjaeläinyhteisöissä merkittävin muutos oli tulokaslaji Marenzelleria viridis –monisukasmadon selvä runsastuminen. Monin paikoin sen yksilötiheydet ovat kymmenkertaistuneet. Erittäin runsaasti lajia havaittiin Ahvenanmeren syvänteessä sekä Merenkurkun matalien pohjien tutkimusasemilla. Valkokatkojen määrissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta sen yksilötiheydet pohjilla ovat edelleenkin alhaisempia kuin pitkän aikavälin keskiarvot…”
http://www.fimr.fi/fi/aranda/uutiset/163.html
Suomenlahden pohja edelleen heikossa kunnossa, rehevyys lisääntynyt
”Tutkimusalukset Muikku ja Aranda palasivat tällä viikolla Itämeren tutkimusmatkoiltaan. Suomenlahden rannikkosyvänteiden happipitoisuuden todettiin parantuneen viime vuodesta, mutta pohjat olivat edelleen valtaosaltaan vailla eliöstöä. Fosforipitoisuudet olivat pohjan lähellä alentuneet viime kesästä, mutta toisaalta merialueen rehevyystaso oli selkeästi edellisvuotta korkeampi. Sen sijaan Suomenlahden ulapan syvänteet olivat pääosin hapettomia ja useilla paikoilla todettiin rikkivetyä. Varsinaisella Itämerellä syvät pohjat olivat jälleen hapettomia, sillä suolapulssien tuoma happivaranto oli kulutettu loppuun. Ahvenanmeren syvänteissä, samoin kuin Selkämerellä ja Perämerellä vallitsi normaaliin tapaan hyvä happitilanne…”
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kepussa taitaa olla hätä, kun mustaa hinkataan juuriharjalla valkoiseksi oikein olan takaa.
Taitavat sarvet ja häntä näkyä liian kauas jo kepulilta?
Natseja ovat ne, jotka propagandakoneen voimalla rummuttavat tuulesta temmattuja epätotuuksia.
Kirjoituksesi on kuin suoraan Göbbelsin oppikirjasta - juutalaisten tilalle on vaihdettu keskustalainen.
Talonpojan syyttömyys on tieteellisesti todistettu. Miksi Pohjanlahti ei saastu? Pohjanladen ainoat saastuneet kohdat sijaitsevat siellä, missä on sellutehdas - esim. Kemijoen suussa. Sinne lskevat Kemin ja Kemijärven sellutehtaiden jätevedet. Ne eivät onneksi pysty koko Pohjanlahtea saastuttamaan.
Itämeri tarvitsee maatalousremontin
Vain luomuun siirtyminen voisi vielä pelastaa Itämeren, sillä maatalous on meren suurin saastuttaja. Ravinteita tehokkaasti kierrättävä luomutuotanto vähentäisi suuren BERAS-tutkimusraportin mukaan typpipäästöjä Itämereen 50 prosentilla ja fosforipäästöt loppuisivat.
BERAS-tutkimushanketta johtanut Ruotsin maatalouskorkeakoulun professori Artur Granstedt toteaa, että niin sanotun tehomaataloustuotannon hyötysuhde on aina vain kehnontunut vuoden 1950 jälkeen.
Tehomaatalous lannoittaa ja rehevöittää tehokkaasti vain Itämerta.
Artur Granstedtille on juuri annettu merkittävä tunnustus - hän saa Itämerisäätiön tämän vuotisen ympäristöpalkinnon. Granstedt jakaa nykyisin aikansa puoliksi Ruotsin maatalouskorkeakoulun ja Järnan biodynaamisen tutkimuskeskuksen välillä. Tutkija on tunnettu akateemikko meilläkin, sillä hän toimi 90-luvulla luonnonmukaisen viljelyn tutkimusprofessorina Suomessa.
BERAS yhdisti
tilat ja tieteet
Kolme vuotta kestänyt BERAS-hanke on lyhenne sanoista Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society. Siinä siis tutkittiin luonnomukaista, ravinteiden kierrätykseen perustuvaa maataloutta ja siihen nojautuvaa yhteiskuntaa. Suurimpana rahoittajana oli EU.
Hankkeeseen kuului aivan käytännön tutkimuksia 42 maatilalla kahdeksassa eri Itämeren ympärysvaltiossa. Yksi niistä oli Partala, joka oli hankkeen aikaan MTT:n eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen koetila Juvalla. BERAS oli poikkitieteellinen tutkimus, sillä hankkeessa katsottiin luonnonmukaisen tuotannon myönteisiä vaikutuksia koko yhteiskunnan, myös kuluttajan ja ruokahuollon rakenteiden kannalta.
Vanhalla menolla
Itämerestä vielä sairaampi
Maatalouden osuus typen päästöistä on 59 prosenttia, fosforin päästöistä 55 prosenttia. Kaksi kolmasosaa Itämereen huuhtoutuvasta typestä ja fosforista tulee Suomesta, Ruotsista ja Puolasta. Puolan osuus on suurin näistä kolmesta.
- Mutta meidän ei pidä tehdä Puolasta syntipukkia, sillä Ruotsin päästöt henkeä kohden ovat nelinkertaiset Puolaan verrattuna, Suomen hivenen tätä pienemmät. Meidän on siis laitettava oma yhteiskuntamme mallilleen, Granstedt vaati esitellessään tutkimusta Luomuliiton ja ProAgria Uusimaan järjestämässä Luomua Laineilla -seminaarissa.
BERAS osoittaa, että Puolan ja Baltian maiden ei nimenomaan pidä kehittää maatalouttaan Suomen ja Ruotsin maatalouden suuntaan. Niin sanottu vanha meno eli maatalouden "tehostaminen" nostaisi ylimääräisen typen määrän Itämeren ympärysvaltioista nykyisestä 56 kilosta hehtaaria kohden 79 kiloon hehtaaria kohden. Ylijäämäfosforin määrä nousisi 11 kilosta/hehtaari 13 kiloon/hehtaari.
Granstedt muistuttaa, että jo nykyinen saastekuormitus on tavanomaistanut myrkylliset levälautat ja meren syvimpien pohja-alueiden kuoleman.
Tehotonta
"tehokkuutta"
Maatalouden siirtyminen niin sanottuun tehotuotantoon alkoi vuoden 1950 tienoilla: alettiin käyttää keinotekoisia typpilannoitteita, tilat erikoistuivat kasvintuotanto- ja eläintiloihin ja torjunta-aineina alettiin käyttää myrkyllisiä kemikaaleja.
BERAS-tutkimuksessa tarkasteltiin, miten tuotokset lisääntyivät suhteessa näihin lisääntyneisiin panoksiin. Maatilalle tuodut suuret lisämäärät typpeä ja fosforia eli kallisarvoisia ravinteita muuttuivat vain saastuttavaksi ylimääräksi, sillä ravinteita poistui tuotuja ravinnemääriä vähemmän leipäviljana, maitona ja lihana. Vuonna 1950 maatalouden ravinnekiertoon hehtaaria kohden ei päässyt juuri lainkaan keinotekoisia typpilannoitteita, ja sieltä poistui tuotteiden muodossa alle 20 kiloa typpeä. 1990-luvulla typpipanokset nousivat korkeimmillaan 110 kiloon hehtaaria kohden, mutta tuotokset kasvoivat hyvin vaatimattomalla tavalla.
- Maatalouden hyötysuhde on selvästi huonontunut väkilannoitteiden käyttöönoton jälkeen, Grastedt tiivistää.
Granstedt muistuttaa, että maatalouden aito ja todellinen tehostuminen tapahtui niin Ruotsissa kuin Suomessakin vuosien 1800 ja 1950 välillä. Ruotsin väkiluku kasvoi tuona aikana viidellä miljoonalla, hevosiakin oli puoli miljoonaa. Nämä kaikki suut saatiin ruokittua luonnonmukaisin keinoin. Avaimena oli se, että opittiin viljelemään typpeä sitovia apilanurmia ja että tilat olivat monipuolisia.
Monipuolisuus,
kierrätys ratkaisuina
BERAS-raportin koetilat osoittavat, että ravinteiden kierrätykseen perustuva, monipuolinen ja omavarainen tila laskee ravinnepäästöjä dramaattisella tavalla. Typpipäästöt laskevat puoleen ja fosforipäästöt loppuvat kokonaan.
- Kaikkein kiireellisimmin on laskettava eläinten määrää hehtaaria kohden, Granstedt toteaa.
BERAS-tutkimus osoittaa, että ihanteellista olisi kasvattaa alle 0,75 eläinyksikköä hehtaarilla.
Eläintiheyden laskemiseen on yhdistettävä monipuolisuus. Tilalla tai yhteistoimintatilalla on oltava myös eläimiä, jotta lanta saadaan hyödynnettyä. On päästävä pois pelkistä eläintiloista tai pelkistä viljatiloista, ja alueellinen epätasapaino on samalla saatava kuntoon. Rehujen suhteen pitää olla hyvin omavarainen: vähintään 85 prosenttia rehuista on tuotettava omalla tilalla.
Granstedt painottaa sitä, että Puolan perheviljelmiin perustuva maatalous voi kyllä tehostua - mutta sen pitää tapahtua luonnon ehdoilla. Samoin Viron, Latvian ja Liettuan maataloustuotanto saisi kyllä kasvaa, mutta jälleen vain siinä tapauksessa, että Itämeren pelastaminen pidetään mielessä.
BERAS-tutkimus osoittaa, että siirtämällä kaikkien kahdeksan ympärysvaltion maataloussektori ravinteita kierrättävään, monipuoliseen tuotantomalliin, tilojen tuotos nousisi samaan aikaan kun päästöt vähenisivät.
Lähiruoka kohentaa
koko ympäristöä
BERAS-hankkeessa tutkittiin myös sitä, miten koko ruokahuolto saataisiin ekologisemmaksi ja miten kasvihuonepäästöjä leikattaisiin. Perusedellytyksiä tälle ovat energiaa nielevien kuljetusten vähentäminen suosimalla lähiruokaa ja paikallista jalostusta ja kauppaa samoin kuin kasvisten käytön lisääminen lihan kustannuksella. Kasvisperäinen ruokavalio ruokkii samalla peltomäärällä suuremman ihmismäärän kuin lihaa suosiva dieetti.
Tämän päivän ruotsalaisen keskivertoruokavalioon verrattuna kaikki nämä muutokset merkitsisivät 45 prosentin vähennystä kasvihuonekaasujen päästöihin. Itämeren tilan kohentamisen ohella siirtyminen luomutuotantoon voisi näin olla esimerkki siitä, miten länsimaassa voidaan torjua ilmaston lämpenemistä.
Finfood Luomu
Lisätietoja:
Tutkija Pentti Seuri, MTT, matkapuh. 0400-120968
Yksikön johtaja Minna Kantén, Finfood Luomu, p. 09-61554571, matkapuh. 040-5220572
...hieman loppua.
"Luomuruuan paremmasta terveellisyydestä, ravitsevuudesta tai turvallisuudesta ei löydy tieteellistä näyttöä, ja luomuliike tietää sen. Siksi se ei olekaan virallisesti hirttäytynyt sellaisiin väitteisiin.
Partanen: "Luomuliitossa ei oo koskaan väitetty tätä. Me on lähetty jatkuvasti siitä, että se tuotantotapa on selvästi erilainen, se on ympäristöystävällisempi ja se on luontoa paremmin seuraava, monimuotoisuutta paremmin ylläpitävä".
Luomun kannalta tämän argumentin heikkous on siinä, että se vetoaa vain harvoihin kuluttajiin. Vain kahdeksan prosenttia tutkimukseen vastanneista ilmoitti ostaneensa luomutuotteen ympäristösyiden perusteella. Ja olisivatko hekään ostaneet, jos olisivat tienneet tosiasiat?
Tällä Toholammilla sijaitsevalla Maatalouden tutkimuskeskuksen huuhtoumakentällä tehdään ehkä maailman perusteellisinta mittauksiin pohjautuvaa tutkimusta eri viljelymuotojen aiheuttamista ravinne- sekä torjunta-ainehuuhtoutumista vesitöihin. Kymmenen vuoden mittaiseksi suunniteltu tutkimus on vielä kesken, mutta jotain voidaan jo sen tuloksista kertoa:
Esala: "... että siinä ei kovin paljon eroa ole jos verrataan satomääriä. Toki huuhtoutumaa on sielläkin tavanomaisessa viljassa, vähän suurempi noin hehtaarikohtaisesti, mutta tuotettuja kiloja kohti ei voida sanoa, mutta siihen me tarvitaan lisää vuosia, jatkovuosia, että me voidaan sanoa varmemmin ja tarkemmin mihin se ajautuu".
Tulokset ovat linjassa äskettäin Suomen ympäristökeskuksen teettämän tutkimuksen kanssa, jossa niinikään todettiin, että tavanomainen ruisviljely kuormitti vesistöjä vähemmän kuin luomu, laskettuna tuotettua ruiskiloa tai limppua kohti.
Tämä johtuu siitä, että väkilannoite voidaan antaa kasveille täsmäannosteluna, niin että ravinteet käytetään kasvukauden aikana loppuun. Luonnonlanta tai viherlannoitus sen sijaan liuottaa ravinteita loppukesää kohti vain kiihtyen, ja lopulta ne huuhtoutuvat vesistöön."
Tässä juttu kokonaisuudessaan.
http://www.yle.fi/mot/070501/kasis.htm
... vähentää olemattomiin kalkituksella ja salaojituksella, mitään luomua siihen ei tarvita. Kalkitus vaikuttaa siihen että kasvit käyttää kaiken maahan kylvetyn lannoituksen satoon. Salaojitus estää pintavalumien kautta menevät päästöt.
Luomu on herrojen humpuukia. Toki sitä tarjolla pitää olla jos kysyntää löytyy, sellainen tämä Länsimainen yhteiskunta on, mutta ympäristöä sillä ei pelasteta.
Täällä on paljon kirjoituksia myös c-alueen suosimisesta maataloustuissa. Tavallaan sekin on ympäristönsuojelua kun viljelyä harrastetaan suuremalla alueella eikä kaikkia ahdeta vain Eteläsuomeen.
Ruotsissa maatalous on keskittynyt Etelään, ja sitten seuraukset ovat huonot ympäristön kannalta. Myös Tanska tuottaa päästöjä suuret määrät kun maatalous on todellista tehomaataloutta ja pinta-ala on pieni.
Pitkä tekstimassa ei tee tyhjäksi totuutta, joka tieteellisen tutkimuksen mukaan on seuraava;
"Suomen maatalouden osuus päästöistä (fosfori/Suomenlahti) jää pieneksi. Suomen koko osuus on 17 % , siitä osa on maataloudesta johtuvia."
Siis vain osa 17%:sta!!
Tässä ykstyiskohtaisemmin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015737428
"Tässä hiukan alkua" puhuu luomutuotannon ja perheviljelmien puolesta tehomaataloutta vastaan. Esitetään hyviä periaatteita ruoan puhtaudesta , ravinteiden huuhtoutumisen ja kasvihuonekaasujen vähentymisestä. Kannatan teoriassa näitä periaatteita.
Miten se kuitenkaan istuu tämän päivän talouspoliittiseen ilmapiiriin ja kansalaisten asenteisiin ? Edellä kuvatut hyvät periaatteet merkitsevät ruoan hinnan nousemista. Jo nykyisillä hinnoilla puhutaan aivan yleisesti siitä, että ruoka maksaa liian paljon. Jopa politiikan ylätasolla kuulee sellaisia väitteitä. Viimeksi sen esitti Paavo Lipponen vieraillessaan Pohjanmaalla Atrian tuotantolaitoksilla. Jos muistan oikein ruokaan kuluu n.15 prosenttia palkasta. (voi olla väärä luku) Viime syksynä myös edustaja Lintonen esitti samansuuntaisia väitteitä. Puhumattakaan siitä, että tavallinen kansa on erittäin maatalousvihamielinen, ainakin ne kovimmat äänitorvet .
Miten tällaiseen todellisuuteen saadaan sopimaan ylläkuvatut kehityssuunnat, Itämeren maatalousremontti ?
Kyllä tuo esittämäsi on aivan totta.
Suomessa on ympäristöväessä valitettavasti aika paljon vihreitä, jotka monet ovat entisiä kommunisteja. Näillähän oli oppina jo 1970-luvulla, että hyökättiin suomalaisia talonpoikia ja metsäteollisuutta vastaan, mutta suljettiin silmät siltä, että Pietari ja Puolan miljoonakaupungit suolsivat puhdistamatonta paskaa tuutin täydeltä suoraan itämereen. Eihän kommunismissa tunnettu ympäristöongelmia, s.o. niitä ei ollut!
...niin miksi maajusseille sitten maksetaan ympäristötukia?
katsella lomareissuillaan hyvinhoidettua maalaismiljöötä, puhtaita vesiä ja varmistaa sen, että ne myös pysyvät puhtaina.
... tulivat vuonna 2000.
Pietarin jätevedet 40 %
Neva 18 %
Suomi 17 %
Muu kuormitus/
Venäjä 12 %
Viro 7 %
Luga ja Narva 5 %
Viipuri 1 %
Joten Suomen maatalouden osuus päästöistä jää pieneksi. Suomen koko osuus on 17 % , siitä osa on maataloudesta johtuvia.
Pohjanlahdella tilanne on huomattavasti parempi. Osaltaan sen vaikuttaa Ahvenanmaa joka estää virtausten tulemisen tuulella Pohjanlahteen vaan kaikki menee Suomenlahteen.
Tietysti Ympäristötuki on tärkeä että maatalouden osalta tilanne pysyy hyvänä ja paranisikin vielä.
Fosforilannoitus on vähentynyt viimeisen 15v aikana runsaasti, nyt alkavat jo kasvit kärsiä fosforin puutteesta.
niin paljon!
Ympäristötuki on tärkeä maatalouden osalta, että tilanne pysyy hyvänä ja paranisikin vielä.
Wiljaminkin on kiva katsella auton ikkunasta puhdasta ja kukoistavaa maaseutua. Talonpoika ei tuijota omaan napaansa vaan ajattelee myös ohikulkijoiden viihtyisyyttä.
Hyviä ja asiantuntevia kommentteja niiltä, jotka yllä puolustavat ympäristötukia. Voin yhtenä ympäristömääräyksiä toteuttavana viljelijänä sanoa että, Suomessa niitä noudatetaan tarkalleen siten kuin lain kirjain määrää. Sen mahdollistaa hyvä viljelijäkoulutus , sekä tarkka valvonta. On sitten taas täysin eri asia jos ympäristön tila ei ole kohentunut toivottua vauhtia. Se voi johtua monesta eri tekijästä, mutta ei määräysten noudattamattomuudesta.
Luomusta olen kuitenkin kirjoittajien kanssa jonkin verran eri mieltä. On hyvä, että kuluttajille on tarjolla myös luonnonmukaisesti viljeltyä ruokaa. Se on kaupassa myös jonkin verran kalliimpaa, ja näin voivat sitten kuluttajat osallistua ympäristön suojeluun omalla panoksellaan ostamalla kalliimpia elintarvikkeita. Siinä sitten voidaan mitata kunkin henkilökohtainen ympäristönsuojelun vakaumus. Ollaanko siihen todella halukkaita panostamaan itse , vai vaaditaanko sitä vain viljelijöiltä. Olisiko paikallaan myös ympäristötukien korottaminen, jotta saataisiin suojelu tehokkaammaksi ? Paranisiko Itämeren tilanne, jos Suomen maatalouspäästöt loppuisivat kokonaan ?
tukinimike. Joku semmonen passeli nimike josta on huono jäädä kiinni.
www.ymparisto.fi/default.asp?node=8575&lan=fi
Mitä on se vihreänruskea mömmö jota naapurin navetan takusojasta virtaa järvenlahteen?
Muutamia maatalouden jätteidenkäsittelyä koskevia määräyksiä:
Lupamääräykset
1. Eläinsuojiin saa sijoittaa enintään 56 lypsylehmää, 39 hiehoa ja 23 alle 6 kuukauden ikäistä nautaa. Eläinmäärää voidaan muuttaa edellyttäen, että lannantuotanto ei ylitä edellä mainittujen eläinmäärien yhteistä lannantuotantoa.
2. Toiminnassa muodostunut lietelanta on varastoitava vesitiiviissä altapäin täytettävässä lietesäiliössä ja kuivikelanta tiiviissä lantalassa. Kuivikelantajärjestelmällä olevien eläinten virtsa ja rehujen puristenesteet on johdettava vesitiiviiseen virtsasäiliöön tai lietesäiliöön.
Lietelantalan, kuivikelannan ja virtsan varastotilavuuksien on vastattava 12 kk:n laskennallista tarvetta. Tilavuuksissa on huomioitava säiliöihin johdettavat jätevedet, sadevedet sekä puristusnesteet.
Lantalan ja virtsasäilön sekä niihin liittyvien rakennelmien rakennustekniikassa on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön rakennusmääräyksissä ja -ohjeissa, Kotieläinrakennusten ympäristöhuolto (MMM-RMO-C4, 10.6.1999), annettuja ohjeita.
Lietesäiliö, lantala ja virtsasäiliö on tyhjennettävä perusteellisesti vuosittain. Laitteistojen ja kuljetuskaluston on oltava sellaista, ettei täyttöjen, siirtojen ja kuljetusten aikana pääse tapahtumaan vuotoja.
Lannan ja virtsan varastoinnin, käsittelyn ja hyödyntämisen on tapahduttava siten, ettei lantaa tai virtsaa joudu ympäristöön eikä naapureille aiheudu kohtuutonta rasitetta.
Lanta on ensisijaisesti hyödynnettävä lannoitteena pellolla. Lantaa voidaan tämän lisäksi toimittaa myös käsiteltäväksi ympäristöluvan omaavaan laitokseen. Lannan peltolevityksekseen tulee tilalla olla käytettävissä riittävä vähintään 48,3 hehtaarin peltoala. (YSL 7§, 8§, 43§, JL 6§, NaapL 17§)
3. Kotieläinsuojan ja laitumen välisten kulkuteiden on oltava kovapintaisia, jotta kulkuväylälle kertyvä lanta voidaan poistaa. Kiinteistöllä olevat tiealueet on pidettävä siisteinä ja kunnossa. (YSL 7§, 8§, 43§, JL 6§, NaapL 17§)
4. Kuolleet eläimet on toimitettava hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi eläinjätteen käsittelylaitokseen tai muuhun käsittelypaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseistä jätettä. Tarvittaessa erillisjärjestelyistä tulee sopia kunnan terveydensuojeluviranomaisten kanssa. (YSL 43§, 45§, JL 6§)
5. Tilalla muodostuvat jätteet on lajiteltava jätehuoltomääräysten mukaisesti. Ongelmajätteet (esim. jäteöljyt, akut ja loisteputket) on toimitettava ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. (YSL 43§, 45§, JL 3§, 6§, 15§, JA 3a§)
6. Tilalla muodostuvat maitohuonejätevedet tulee käsitellä yhdessä päärakennuksen asumisjätevesien kanssa pienpuhdistamossa ennen johtamista omalla maalla olevaan avo-ojaan ja edelleen Ratiojaan. Eläinsuojan muut jätevedet johdetaan lietesäiliöön.
Jätevedenpuhdistuksella on jätevesistä aiheutuvaa kuormitusta vähennettävä orgaanisen aineksen (BHK7) osalta vähintään 90%, kokonaisfosforin osalta vähintään 85% ja kokonaistypen osalta vähintään 40% verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen.
Lietteenpoistosta, kemikaalien lisäyksestä ja muusta puhdistamon hoidosta sekä puhdistamon huollosta on huolehdittava siten, että puhdistamo toimii mahdollisimman tehokkaasti. Hoidossa ja huollossa on noudatettava laitevalmistajan ohjeita. Jätevesilietteet on toimitettava asianmukaiseen käsittelyyn jätevedenpuhdistamolle tai muulle laitokselle, jonka ympäristölupa mahdollistaa ko. jätteen vastaanoton.
Tuotantoon kelpaamaton maito on johdettava liete- tai virtsasäiliöön tai imeytettävä turpeeseen ja kompostoitava. Tuotantoon kelpaamatonta maitoa ei saa johtaa puhdistamoon. (YSL 43§, 103§, JL 6§, NaapL 17§)
7. Raaka-aineet, rehut, polttoaineet, kemikaalit, tuotteet ja jätteet on varastoitava tilalla niin, ettei niistä aiheudu terveydellistä haittaa, epäsiisteyttä, roskaantumista, kohtuutonta hajuhaittaa tai maaperän, pinta- ja pohjavesien pilaantumisvaaraa eikä muutakaan haittaa ympäristölle.
Öljy- ja muiden kemikaalisäiliöiden kunto tulee tarkastuttaa vähintään 10 vuoden välein.
Säiliörehua ja sitä sisältäviä pyöröpaaleja on lisäksi varastoitava ja käsiteltävä siten, että niistä mahdollisesti valuva puristeneste kulkeutuu säiliöön eikä pääse maaperään.(YSL 43§, 45§, JL 6§, 19§, 20§)
8. Luvanhaltijan on oltava riittävästi selvillä toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon. (YSL 4§, 43§)
9. Luvanhaltijan on tarkkailtava lietelantasäiliön, lantalan ja virtsasäiliön kuntoa säännöllisesti. Mikäli rakenteissa tai säiliöiden toimintaan liittyvissä laitteissa havaitaan vaurioita, jotka voivat johtaa päästöjen syntymiseen, on puutteet korjattava välittömästi. (YSL 7§, 8§, 43§, 46§, JL 6§)
10. Puhdistamon toimintaa on tarkkailtava ottamalla puhdistamolle saapuvasta jätevedestä ja puhdistamolta purkuojaan johdettavasta jätevedestä kerran vuodessa näytteet, joista on määritettävä BOD7ATU-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuus
11. Luvanhaltijan on pidettävä kirjaa toiminnasta. Yhteenveto kirjanpidosta on toimitettava Mäntsälän kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Vuosiyhteenvedon tulee sisältää ainakin seuraavat asiat:
-Tiedot eläinmääristä
-Tiedot lannan vastaanottosopimuksista ja levitysajoista
-Tiedot toteutuneista lantamääristä (kokonaismäärä, lohkokohtaiset levitysmäärät)
-Lannan levityssuunnitelma
-Tiedot kuolleiden eläinten määristä, toimituspaikoista ja käsittelytavoista
-Tiedot jätevedenpuhdistamon toiminnasta ja sen edellyttämistä kunnossapitotoimista sekä tulokset jätevedentarkkailusta.
-Tiedot toiminnassa havaituista häiriötilanteista tai muista poikkeuksellisista tilanteista
Toivottavasti naapuri näkee tämän ja myös alkaa toimimaan sen mukaisesti.