Pasifismi ei ole aina pasifismia
Kristityt, ja kristityt papit erityisesti, esiintyvät mielellään sodanvastustajina. Jokainen onkin varmaan kuullut kristittyjen iskulauseet "rakasta vihollistasi", "käännä toinen poskesi", "autuaita ovat rauhantekijät".
Kristilliseen rauhanliikkeeseen ja pasifismiin sisältyy kuitenkin eräs kristinuskon suurimmista valheista. Aseistakieltäytyminen ei nimittäin Raamatun mukaan ole useinkaan merkki aidosta rauhantahdosta. Vaikka kristinuskoa tunnustavat ihmiset eivät aina sodikaan asein, niin silti he osoittavat sanoillaan hyväksyntää sellaisia ideologioita ja sellaisia yhteiskuntajärjestelmiä kohtaan jossa lähimmäistä sorretaan ja joidenka jonka puolesta sotaa kuitenkin käydään. Usein väärämieliset kristityt julistavat olevansa väkivallasta kieltäytyjä mutta samalla he haluavat vääryyttä ja väkivaltaa lähimmäisilleen.
Raamatun mukaan jokainen ihminen on vastuussa sanoistaan ikäänkuin hän itse olisi kenraali tai valtionpäämies joka hänen kannattamaansa uskontoa tai ideologiaa toteuttaa. Suuria armeijoita ohjataan pienillä, suusta lähtevillä sanoilla:
"Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma..." (Jaak. 3:3-6)
Nyt voimme ymmärtää miksi Jeesus opettaa että kaikki pahat teot ja kärsimys ovat peräisin sanoista (Matt.12:34-37, 15:17-19). Tämä johtuu siitä että yhteiskuntaan, ihmisiin ja oikeusjärjestelmään voidaan vaikuttaa sanoilla.
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt.12:36-37)
Jos katsomme kristittyjen kansojen historiaa, niin huomaamme että eurooppalaiset kansat ovat olleet kaikkea muuta kuin pasifistisia. Kristityt ovat sotineet toisiaan vastaan, ovat levittäneet uskoaan miekalla, ja ovat valloittaneet ja alistaneet vieraita maita siirtomaikseen. Erilaisten ideologioiden puolesta on käyty lukuisia sisällissotia. On ollut mielipidevainoja, katolinen kirkko on vanginnut ja kiduttanut toisinajattelijoita, ja uskonvapautta ei ole noudatettu. Kristinuskon historia on kaikkea muuta kuin pasifistinen. Vaikka juhlapuheissa ja saarnoissa on julistettu pidättäytymistä aseiden käytöstä, teoissa ja ideologioissa aseiden käyttö on hyväksytty.
"Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus." (Psa. 28:3)
Usein pasifistit harjoittavat valikoivaa pasifismia. Monet tunnustukselliset pasifistit eivät irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä kun kyse on esimerkiksi verotuksesta. Verothan kerätään kiinnioton ja rangaistuksen uhalla. Ei ole johdonmukaista mukamas irtisanoutua totaalisesti aseiden käytöstä mutta toisaalta hyväksyä lain toimeenpanoon liittyvät voimatoimet (poliisi, vankilaitos). He voivat kauniilla sanoillaan ehkä pettää tätä maailmaa luulemaan itseään "rauhantekijöiksi", mutta Jumalaa nämä Saatanan lapset eivät pysty pettämään.
"[fariseuksille:] Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus." (Luuk.16:15)
Jotkut vasemmistolaiset pasifistit kannattavat rauhan-aatetta koska katsovat sillä olevan propagandistista arvoa tai sotilaallista etua sosialistiselle internationaalille. Esimerkiksi aseenkanto-oikeuden vastustamisen taustalla ei olekaan aito rauhantahto vaan pelko siitä että kansalaiset pystyisivät puolustaumaan vasemmistoterroria vastaan tai omaisuuden pakko-kollektivisaatiota vastaan. Vasemmistolaiset pasifistit eivät tietenkään irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä silloin kun kyse on rauhanomaisten toisinajattelijoiden (ääri-oikeistolaisten, rasistien, revisionistien) kiinniottamisesta. He eivät irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä silloin kun on kysymys esimerkiksi verotuksesta, omaisuuden kollektivisaatiosta. He ovat siis pasifisteja vain nimellisesti, todellisissa teoissaan he ovat väkivallan harjoittajia.
"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja?" (Matt.12:34)
Monet kristityt sanovat että aseellisten pakkokeinojen käyttö kuuluu vain esivallalle, mutta että kristityn ei sovi tarttua aseeseen. He hyväksyvät siis lain toimeenpanoon liittyvät voimatoimet yhteiskunnassa, mutta väittävät silti että heidän uskontonsa edellyttää pasifismia. Jos kerta heidän uskontonsa edellyttää pasifismia, niin eikö heidän tulisi vaatia esivallan aseista riisumista?
Hyvin pieni vähemmistö pasifisteista harjoittaa johdonmukaista pasifismia. Nämä pasifistit katsovat että yhteiskunnassa ei tulisi olla poliisia, verotusta, tuomioistuimia tai lainsäädäntöä ylipäätään. Tämänkaltainen pasifistinen katsantokanta johtaa käytänössä oikeus-käsitteen kieltämiseen. Ei nimittäin ole mahdollista käyttää tuomiovaltaa jos ei ole toimeenpanovaltaa. Ja jos ei ole tuomiovaltaa, ei ole olemassa lainsuojaa ja turvallisuutta. Tämäkaltainen pasifismi onkin kannattajansa sekä älyllinen että hengellinen itsepetos. Usein taustalla on perusteeton oletus siitä että kaikki ihmiset käyttäytyisivät täysin väkivallattomasti. Jos kerta kaikki ihmiset käyttäytyisivät väkivallattomasti, niin miksi he eivät käyttäydy täysin väkivallatomasti jo nyt? Ja onko oikein että väkivaltarikollista ei rankaista? Jos väkivaltarikolliset saavat toimia vapaasti, ilman rangaistuksen pelkoa, niin kaikkein heikoimmassa ja turvattomimmassa asemassa olevat kansalaiset (lapset, naiset, vanhukset, sairaat, yksinjääneet) jäävät rikollisten armoille.
'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (Matt.25:45)
Jumala on asettanut ihmiset siihen asemaan että he joutuvat etsimään turvaa yhteisöstä. Järjäystäytymätön ihmisjoukko ilman lainsäädäntöä ja hallintoa on heikompi ja häviää järjästäytyneelle yhteiskunalle.
Kristillistä rauhanliikettä voidaankin luonnehtia nojatuoli-pasifismiksi. Kristityt ovat näennäisesti aseistakieltäytyjiä koska tämä näkökanta takaa heille itselleen mahdollisimman turvallisen ja vaivattoman elämän. Kysymys on pääasiassa siitä että kristilliseen rauhanaatteeseen sitoutuneet ihmiset eivät halua altistaa omaa terveyttään, hyvinvointiaan ja henkeään lähimmäisten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Jeesus opetti koskien lähimmäisen rakkautta:
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." (Joh.15:13)
Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta on siis pyhän sodan teologinen perusta Islaamissa. Tekojen sijaan, kristityt pasifistit tyytyvät älylliseen ja hengelliseen itsepetokseen. Mutta todellinen lähimmäisenrakkaus ei tule ilmi uskontunnustuksista, ei tyhjistä puheista, vaan teoista (1Joh.3:18). Rauhanaatteeseen sitoutuneet kristityt väittävät että köyhille annetttu "hyväntekeväisyys" on osoitus heidän lähimmäisenrakkaudestaan. Mutta eivät köyhät tarvitse heidän säälittävää hyväntekeväisyyttään ja armonpalojaan. Sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Se mitä köyhät oikeasti tarvitsevat on vapaus ja oikeudenmukaisuus: vapaus yrittää sääntöviidakon sijaan, vapaus kilpailla työelämässä AY-liikkeen sijaan, vapaus omistaa korkean verotuksen sijaan ja vapaus valita pakon sijaan. Mutta vapautta kukaan ei halua vähäosaisille antaa. Katso Jaak. 2:15-16, Luuk.11:11.
Pasifistit sanovat että sota on kauhea asia koska sodassa kuolee siviilejä. Mutta vielä enemmän siviilejä kuolee muodollisesti rauhanajan oloissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Kambodjassa ja muissa itä-blokin maissa. Jos siis sota on kauhea asia, niin silloin myös rauhaa on pidettävä kauheana asiana. Sortovaltaa tai tyranniaa ei yleensäkään tule pitää rauhana, vaan valtionterrorina ja valtion harjoittamana systemaattisena väkivaltana yhteiskunnan omia jäseniä kohtaan.
Rauha ei ollut Jeesuksen opetuksissa mikään itseisarvo. Tämän maailman "rauha" on useinmiten ollut sortovaltaa.
"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! " (Luuk.12:49)
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan." (Matt.10:34)
"Ehkä ihmiset luulevat että olen tullut tuomaan rauhan maailmaan. He eivät tiedä, että olen tullut aiheuttamaan taisteluita maan päälle: tulta, miekan, sodan." Tuomaan evankeliumi 1:16 (epä-kanoninen)
Keitä ovat rauhantekijät?
Sosialistien "rauha" ei tarkoita harmoniaa ihmisyhteisössä. Sosialisteille "rauha" ei tarkoita aseista luopumista, tai sitä että ihmisiä ei enää kohdeltaisi väkivalloin. Sosialisteille "aseiden takominen auroiksi" ei ainakaan tarkoita sitä että valtio luopuisi aseista. Sosialistinen "rauha" tarkoittaa tyranniaa jossa valtiovalta hallitsee ihmistä pelolla, ja jossa ihmiseltä riistetään ihmisoikeudet (esim sananvapaus, omistusoikeus). Sosialistisen "rauhan" huipentuma on sosialistinen internationaali eli maailman laajuinen sosialistinen hirmuvalta maailmanhallituksineen.
Sosialistien mainostama "monikultuurisuus" ei kauniista juhlapuheista huolimatta merkitse lähimmäisenrakkautta, vaan "monikulttuuri" on sosialisteille vallankäytön ja alistamisen väline. Monikulttuurin taustalla on "hajoita ja hallitse" strategia, ei mikään pyyteetön lähimmäisenrakkaus.
Usein kulttuurien ja etnisten ryhmien kohtaaminen synnyttää yhteensovittamattomia ristiriitoja ja konflikteja. Ne "rauhantekijät" jotka Jeesus mainitsee evankeliumissa ovat eri maiden nationalisteja, eli tavallisia ihmisiä jotka eivät halua pakottaa vieraiden kultturien ja kansojen jäseniä elämään oman kulttuurinsa ja uskontonsa tapojen mukaan, vaan näkevät että konflikti-tilanteissa on usein parasta aloittaa lähimmäisen rakkaus niistä ihmisistä jotka asuvat lähimpänä, eli oman maan kansalaisista. "Rauhantekijät" ovat siis nationalisteja.
Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen:
'Herra, avaa meille'
,vastaa hän ja sanoo teille:
'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.'
Silloin te rupeatte sanomaan:
'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.'
Mutta hän on lausuva:
'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'
(Luuk.13:25-27)
Entäpä miekkaan hukkuminen?
Jeesus ja opetuslapset olivat kapinallisia. Fariseukset tiesivät tämän ja yrittivät saattaa Jeesuksen syytteeseen "kansan kiihottamisesta" (Luuk.23:14, Luuk.20:20). Jeesus ja opetuslapset kantoivat miekkoja mukanaan. He myös käyttivät aseitaan. Apostoli Pietarin kerrotaan lyöneen erästä sotilasta miekalla kun sotilaat tulivat hakemaan Jeesusta teloitettavaksi (Joh.8:10, Matt.26:51). Kuuluisat ovat Jeesuksen sanat Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat".
Jeesus ei oikeastaan kieltänyt käyttämästä miekkaa, hän ainoastaan totesi että miekkaan voi "hukkua". Oikeudenmukaista yhteiskuntaa rakennetaan ideologisen työn avulla, yleistä mielipidettä muuttaen. Sanat ovat sodankäynnin ohessa eräs keino vaikuttaa yhteiskuntaan ja oikeisjärjästelmään. "Miekkaan hukkuminen" tarkoittaa että harkitsematon sota ilman Sanan julistusta tai ideologista työtä jää vaille kannatusta. Ihmiskunta on sanojen vankina. "Miekkaan hukkuminen" ei siis ole sama asia kuin kadotustuomio joka langetetaan väärintekijöille.
Kun juutalaiset näkivät ne ihmeet joita Jeesus teki, he olisivat halunneet asettaa Jeesuksen kuninkaakseen. Jeesus ei kuitenkaan tähän suostunut. Ihmiset eivät uskoneet häneen sen tähden että hän todisti Jumalan vanhurskaudesta, vaan sen tähden että hän pystyi tekemään ihmeitä. Jeesus halusi että kansa tekisi parannuksen, uskoisi kirjoitetuun Sanaan ja profeettoihin, ja siihen mikä on oikeudenmukaista, ja asettaisi itselleen oikeudenmukaisen kuninkaan. Jeesus siis uskoi eräänlaiseen demokratiaan, ei kuitenkaan sellaiseen järjästelmään kuin meidän aikanamme. Jeesus halusi muutosta yleisen mielipiteen muutoksen avulla, vaan ei kuitenkaan väkipakolla. Tämän takia Jeesus käski Tuomaan pistää miekkansa tuppeen.
Ei evankeliumin julistamisen päämäärä ole evankeliumin julistaminen, vaan Jumalan Valtakunnan rakentaminen. Sanat eivät siis yksin riitä. Sana (ja sen tutkiskelu) synnyttää uskon mutta usko synnyttää teot.
Mitä Jeesus opetti koskien esivaltaa?
Jeesus ja hänen seuraajansa olivat kapinallisia. Fariseukset tiesivät tämän ja yrittivät saattaa Jeesuksen vastuuseen "kansan kiihottamisesta". Tästä kertoo myös seuraava evankeliumin kohta:
Ja he [ylipapit] vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. Ja ne kysyivät häneltä sanoen:
"Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"
Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
"Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?"
He vastasivat:
"Keisarin."
Niin hän sanoi heille:
"Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."
Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat." (Luuk.20:20-26)
Mitä Jeesus tarkoitti tässä "antamisella"? Minkä antamisesta hän puhuu? Vastaus on seuraava:
Sekä esivalta (keisari) että Jumala käyttävät tiettyä rankaisuvaltaa suhteessa ihmiseen. Esivalta rankaisee maallisen lain rikkojia esimerkiksi vankeudella. Rangaistus synnyttää ihmisessä tietyn pelon (1Joh.4:18). Jeesuksen opetus voidaankin tiivistää siten että esivaltaa tulee peljätä suhteessa siihen rangaistukseen mitä esivalta käyttää, ja Jumalaa suhteessa siihen rangaistukseen mitä Jumala käyttää.
Jeesus opettaa tämän lisäksi että maallisen esivallan käyttämä rangaistus, olkoonpa se vaikka vankeus tai kuolemantuomio, ei ole mitään verrattuna siihen rangaistukseen jonka Jumala väärintekijöille langettaa:
"Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin (=hallitusmiehet, sotilaat), eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin (=Jumalaa). Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää." (Luuk.12:4-5)
Huomaa että tässä evankeliumin kohdassa Jeesus kieltää pelkäämästä valtiovaltaa - meidän tulee peljätä ainoastaan Jumalaa. Jeesuksen opetus koskien esivaltaa voidaan nyt ymmärtää: on suotavaa maksaa veroa keisarille, jos tämä ei estä Jumalan käskyjen ja Jumalan tahdon toteuttamista.
Jeesus hyväksyi sotilas-ammatin (Luuk.3:14, Matt.8:10), sillä verojen kerääminen tai verojen maksaminen ei ole väärin sinällään. Veroja voidaan nimittäin kerätä oikeudenmukaisuuden ja yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Mutta entäpä jos veroja kerätään Jumalan palvelijoiden ja Jumalan kansan tuhoamiseen? Miten tulee toimia siinä tapauksesssa että verojen maksaminen on Jumalan tahdon vastaista? Mooses nousi esivaltaa vastaan kun hänen kansaansa yritettiin tuhota raskaalla verotaakalla (2Moos.5; 2Moos.14).
Lähimmäisenrakkaus velvoittaa meidät oikeudenmukaisuuteen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Usein tämä pyrkimys on ristiriidassa korruptoituneen ja pahansuovan valtiovallan väärien ja epäoikeudenmukaisten poliittisten päämäärien kanssa.
"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Ap.t.5:29)
Saatanallista esivaltaa ei tarvitse totella, mutta kapinaa ei kuitenkaan ole välttämätöntä tuoda ilmi julkisesti. Uskova saa valita näyttääkö vihamielisyyttään riippuen siitä mikä on missäkin tilanteessa seurakunnan kannalta edullista. Veroa saa siis maksaa hämäyksenä:
"olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset" (Matt.10:16)
Maailma annettu ajallisesti pahan valtaan
Eräässä opetuksessaan Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi:
"En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään." (Joh.14:30)
Luukkaan evankeliumissa on kohta josta käy ilmi että Jumala on antanut tämän maailman hallitusvallat Saatanan vallan alaisuuteen.
Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle:
"Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon..." (Luuk.4:5-8)
Se että hallitukset ja valtiovalta on annettu Saatanan valtaan tarkoittaa sitä että hallitusvaltaa ovat saaneet pitää ne ihmiset jotka ovat jatkuvassa kapinassa Jumalaa vastaan. Ihmiskunnan kapina Jumalaa vastaan jatkuu yhä tänä päivänä.
Se että pahat ja väärämieliset ihmiset ovat saaneet hallita tämän maailman valtioita on Jumalan säätämyksen mukaista (Dan.4:14, Joh.19:11). Pahuuden vallalla on oma tarkoituksensa sielujen taivaallisessa kiertokulussa ja Jumalan pelastussuunnitelmassa.
"Tämä on säädetty enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman." (Dan.4:14)
Miksi Jumala salli kapinoivien enkelten (=väärämielisten ihmisten) päästä valtaan? Eräs syy on se että väärämielisten ihmisten yritykset muodostaa "hyvinvointiyhteiskunta" tulevat aina johtamaan epäonnistumiseen, jatkuviin ristiriitoihin ja inhimilliseen kärsimykseen. Epä-onnistumisissaan Saatana ja hänen palvelijansa (kristillinen vasemmisto) tulevat itse todistaneeksi etteivät he pysty hyvinvointivaltion rakentamiseen. Heiltä puuttui rakkaus. Tämä takia lopulta Saatana itse on kumartuva Jumalan eteen ja tunnustava tämän vanhurskaaksi. Eräs toinen syy on se että sodassa saatanallista esivaltaa vastaan jumala kirkastaa ne jotka hän on valinnut (Room.8:30).
Hallitusvalta on kuitenkin annettu Saatanan haltuun vain ajallisesti. Tulee aika jolloin seurakunta saa muodostettua valtion, ja kaikki saatanalliset valtiot (Pohjois-Korea, Ruotsi, USA) ja kaikki saatanallinen esivalta kukistetaan suuressa sodassa. Näistä ihmeellisistä tapahtumista kertoo profeetta Daniel seuraavasti:
"Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti" Dan. 2:44
"Neljäs peto [Katolinen kirkko] on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta [Euroopan kristityt valtiot], jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu [Yhdysvallat], ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän [U.S.A] puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti." Dan.7:23-26
Mitä opetus "toisen posken kääntämisestä" tarkoittaa?
Sananmukaisesti luettuna Jeesus käskee Raamatussa seuraajiaan esimerkiksi amputoimaan omia ruumiinjäseniään (Matt.5:30, 18:8, Mark.9:43). Tätä amputaatiota koskevaa opetusta ei luonnollisestikaan voida tulkita sananmukaisesti, suoraan. Eräs toinen, paljon enemmän keskustelua herättänyt evankeliumin kohta on Jeesuksen opetus "toisen posken kääntämisestä". Jeesus käskee kyseisessä kohdassa myös "olemaan vaatimatta oikeutta" ja "tekemään työtä ilmaiseksi". Tämä raamatunkohta on syytä panna oikeaa taustaa vasten ja sovittaa yhteen Jeesuksen muiden opetusten kanssa. Kyseinen kohta kuuluu seuraavasti:
" Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää." (Matt.5:39-42)
Päinvastoin kuin valtionkirkon papisto (sanhedrin), Jehovan todistajat ja muut sosialistit opettavat kysymyksessä ei ole opetus alistuvuudesta ja toimettomuudesta väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden edessä. Toisen posken kääntämisessä on kysymys anteeksiantamisesta. Jeesus opettaa että jos me annamme anteeksi sille joka rikkoo meitä oikeudettomasti, niin me saamme itsekin anteeksi omat vastaavat rikoksemme.
" jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt.6:14-15)
Meidän ei tule soveltaa ankarampaa tuomiota lähimmäisiimme kuin mitä itse sovellamme itseemme. Meillä ihmisillä on nimittäin taipumus nähdä vain toisten virheet.
" Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. " (Matt.7:1-2)
Nyt voimmekin ymmärtää opetuksen "posken kääntämisestä" oikeassa merkityksessä. Kysymys on anteeksiantamisesta. Ei sinällään ole väärin puolustautua oikeudetonta hyökkääjää vastaan, väärin on lyödä toista samasta rikoksesta kuin mitä itsekin tekee, tai mihin itsekin on syyllinen. On kyllä sallittua puolustautua hyökkääjää vastaan jos hyväksyy vastarinnan siinäkin tapauksessa että itse olisi hyökkääjä. Se että me sovellamme samaa moraalista arvoasteikkoa (mittaa) niin itseemme kuin lähimmäisiimme, ei ole millään lailla ristiriidassa väkivaltarikollisten rankaisemisen kanssa. Opetuksella toisen posken kääntämisestä ei ole muuta imperatiivista merkitystä kuin oikean moraalisen arvosteluasteikon soveltaminen.
Toisekseen, Mooseksen laki sallii itsepuolustuksen.
" Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään kuoliaaksi, ei tappaja ole vereen vikapää." (2Moos.22:2)
Jos siis Jumala sallii tappaa yöllä kotiin murtautuvan lammasvarkaan, niin kuinka paljon ennemmin hän sallii tappaa kotiin murtautuvan raiskaajan tai murhaajan? Eikö läheisten (lapset, vaimo) henki ja terveys ole arvokkaampi kuin lampaan kohtalo?
" Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he [fariseukset] kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt.12:10-12)
Raamatussa kerrotaan että Mooses tappoi egyptiläisen miehen suojellakseen erästä uskonveljeään (2Moos.2:11-12). Apostolit hyväksyivät Mooseksen teon (Ap.t.7:24).
Me elämme tänä aikana valtionkirkon ansiosta laittomassa yhteiskunnassa. Pahoinpitelijät ja raiskaajat selviävät mitättömillä rangaistuksilla. Lähimmäisenrakkaus vaatii että näinäkin aikoina me asetumme vastustamaan väkivaltaa ja pahaa, ei pelkästään oman turvallisuutemme takia, vaan myös heikoimpien, naisten, lasten ja vanhusten turvallisuuden takia. Joskus me voimme joutua vastustamaan pahaa oman etumme, ja oman vapautemme uhalla.
Kirkon papisto ja Jehovan todistajat (sanhedrin) ovat tulkinneet opetusta "toisen posken kääntämisestä" siten että he ovat tehneet synniksi itsensä puolustamisen ja lähimmäistensä puolustamisen oikeudetonta hyökkäystä vastaan. He ovat hengettömässä ja huolettomassa opetuksessaan aikaansaaneet väkivaltaa ja epä-oikeudenmukaisuutta. Kirkon papiston (sandherin) tarkoituksena ei ole ollut opettaa ihmisiä antamaan anteeksi vaan heidän tarkoituksenaan on ollut estää pahuuden ja epä-oikeudenmukaisuuden vastustaminen. He ovat halunneet saattaa ihmiset toimettomiksi ja kykenemättömiksi puolustamaan itseään ja lähimmäisiään.
Kristityt, ja kristityt papit erityisesti, esiintyvät mielellään sodanvastustajina. Jokainen onkin varmaan kuullut kristittyjen iskulauseet "rakasta vihollistasi", "käännä toinen poskesi", "autuaita ovat rauhantekijät".
Kristilliseen rauhanliikkeeseen ja pasifismiin sisältyy kuitenkin eräs kristinuskon suurimmista valheista. Aseistakieltäytyminen ei nimittäin Raamatun mukaan ole useinkaan merkki aidosta rauhantahdosta. Vaikka kristinuskoa tunnustavat ihmiset eivät aina sodikaan asein, niin silti he osoittavat sanoillaan hyväksyntää sellaisia ideologioita ja sellaisia yhteiskuntajärjestelmiä kohtaan jossa lähimmäistä sorretaan ja joidenka jonka puolesta sotaa kuitenkin käydään. Usein väärämieliset kristityt julistavat olevansa väkivallasta kieltäytyjä mutta samalla he haluavat vääryyttä ja väkivaltaa lähimmäisilleen.
Raamatun mukaan jokainen ihminen on vastuussa sanoistaan ikäänkuin hän itse olisi kenraali tai valtionpäämies joka hänen kannattamaansa uskontoa tai ideologiaa toteuttaa. Suuria armeijoita ohjataan pienillä, suusta lähtevillä sanoilla:
"Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma..." (Jaak. 3:3-6)
Nyt voimme ymmärtää miksi Jeesus opettaa että kaikki pahat teot ja kärsimys ovat peräisin sanoista (Matt.12:34-37, 15:17-19). Tämä johtuu siitä että yhteiskuntaan, ihmisiin ja oikeusjärjestelmään voidaan vaikuttaa sanoilla.
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt.12:36-37)
Jos katsomme kristittyjen kansojen historiaa, niin huomaamme että eurooppalaiset kansat ovat olleet kaikkea muuta kuin pasifistisia. Kristityt ovat sotineet toisiaan vastaan, ovat levittäneet uskoaan miekalla, ja ovat valloittaneet ja alistaneet vieraita maita siirtomaikseen. Erilaisten ideologioiden puolesta on käyty lukuisia sisällissotia. On ollut mielipidevainoja, katolinen kirkko on vanginnut ja kiduttanut toisinajattelijoita, ja uskonvapautta ei ole noudatettu. Kristinuskon historia on kaikkea muuta kuin pasifistinen. Vaikka juhlapuheissa ja saarnoissa on julistettu pidättäytymistä aseiden käytöstä, teoissa ja ideologioissa aseiden käyttö on hyväksytty.
"Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus." (Psa. 28:3)
Usein pasifistit harjoittavat valikoivaa pasifismia. Monet tunnustukselliset pasifistit eivät irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä kun kyse on esimerkiksi verotuksesta. Verothan kerätään kiinnioton ja rangaistuksen uhalla. Ei ole johdonmukaista mukamas irtisanoutua totaalisesti aseiden käytöstä mutta toisaalta hyväksyä lain toimeenpanoon liittyvät voimatoimet (poliisi, vankilaitos). He voivat kauniilla sanoillaan ehkä pettää tätä maailmaa luulemaan itseään "rauhantekijöiksi", mutta Jumalaa nämä Saatanan lapset eivät pysty pettämään.
"[fariseuksille:] Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus." (Luuk.16:15)
Jotkut vasemmistolaiset pasifistit kannattavat rauhan-aatetta koska katsovat sillä olevan propagandistista arvoa tai sotilaallista etua sosialistiselle internationaalille. Esimerkiksi aseenkanto-oikeuden vastustamisen taustalla ei olekaan aito rauhantahto vaan pelko siitä että kansalaiset pystyisivät puolustaumaan vasemmistoterroria vastaan tai omaisuuden pakko-kollektivisaatiota vastaan. Vasemmistolaiset pasifistit eivät tietenkään irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä silloin kun kyse on rauhanomaisten toisinajattelijoiden (ääri-oikeistolaisten, rasistien, revisionistien) kiinniottamisesta. He eivät irtisanoudu sotilaallisen voiman käytöstä silloin kun on kysymys esimerkiksi verotuksesta, omaisuuden kollektivisaatiosta. He ovat siis pasifisteja vain nimellisesti, todellisissa teoissaan he ovat väkivallan harjoittajia.
"Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja?" (Matt.12:34)
Monet kristityt sanovat että aseellisten pakkokeinojen käyttö kuuluu vain esivallalle, mutta että kristityn ei sovi tarttua aseeseen. He hyväksyvät siis lain toimeenpanoon liittyvät voimatoimet yhteiskunnassa, mutta väittävät silti että heidän uskontonsa edellyttää pasifismia. Jos kerta heidän uskontonsa edellyttää pasifismia, niin eikö heidän tulisi vaatia esivallan aseista riisumista?
Hyvin pieni vähemmistö pasifisteista harjoittaa johdonmukaista pasifismia. Nämä pasifistit katsovat että yhteiskunnassa ei tulisi olla poliisia, verotusta, tuomioistuimia tai lainsäädäntöä ylipäätään. Tämänkaltainen pasifistinen katsantokanta johtaa käytänössä oikeus-käsitteen kieltämiseen. Ei nimittäin ole mahdollista käyttää tuomiovaltaa jos ei ole toimeenpanovaltaa. Ja jos ei ole tuomiovaltaa, ei ole olemassa lainsuojaa ja turvallisuutta. Tämäkaltainen pasifismi onkin kannattajansa sekä älyllinen että hengellinen itsepetos. Usein taustalla on perusteeton oletus siitä että kaikki ihmiset käyttäytyisivät täysin väkivallattomasti. Jos kerta kaikki ihmiset käyttäytyisivät väkivallattomasti, niin miksi he eivät käyttäydy täysin väkivallatomasti jo nyt? Ja onko oikein että väkivaltarikollista ei rankaista? Jos väkivaltarikolliset saavat toimia vapaasti, ilman rangaistuksen pelkoa, niin kaikkein heikoimmassa ja turvattomimmassa asemassa olevat kansalaiset (lapset, naiset, vanhukset, sairaat, yksinjääneet) jäävät rikollisten armoille.
'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (Matt.25:45)
Jumala on asettanut ihmiset siihen asemaan että he joutuvat etsimään turvaa yhteisöstä. Järjäystäytymätön ihmisjoukko ilman lainsäädäntöä ja hallintoa on heikompi ja häviää järjästäytyneelle yhteiskunalle.
Kristillistä rauhanliikettä voidaankin luonnehtia nojatuoli-pasifismiksi. Kristityt ovat näennäisesti aseistakieltäytyjiä koska tämä näkökanta takaa heille itselleen mahdollisimman turvallisen ja vaivattoman elämän. Kysymys on pääasiassa siitä että kristilliseen rauhanaatteeseen sitoutuneet ihmiset eivät halua altistaa omaa terveyttään, hyvinvointiaan ja henkeään lähimmäisten oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Jeesus opetti koskien lähimmäisen rakkautta:
"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." (Joh.15:13)
Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta on siis pyhän sodan teologinen perusta Islaamissa. Tekojen sijaan, kristityt pasifistit tyytyvät älylliseen ja hengelliseen itsepetokseen. Mutta todellinen lähimmäisenrakkaus ei tule ilmi uskontunnustuksista, ei tyhjistä puheista, vaan teoista (1Joh.3:18). Rauhanaatteeseen sitoutuneet kristityt väittävät että köyhille annetttu "hyväntekeväisyys" on osoitus heidän lähimmäisenrakkaudestaan. Mutta eivät köyhät tarvitse heidän säälittävää hyväntekeväisyyttään ja armonpalojaan. Sillä ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Se mitä köyhät oikeasti tarvitsevat on vapaus ja oikeudenmukaisuus: vapaus yrittää sääntöviidakon sijaan, vapaus kilpailla työelämässä AY-liikkeen sijaan, vapaus omistaa korkean verotuksen sijaan ja vapaus valita pakon sijaan. Mutta vapautta kukaan ei halua vähäosaisille antaa. Katso Jaak. 2:15-16, Luuk.11:11.
Pasifistit sanovat että sota on kauhea asia koska sodassa kuolee siviilejä. Mutta vielä enemmän siviilejä kuolee muodollisesti rauhanajan oloissa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Kambodjassa ja muissa itä-blokin maissa. Jos siis sota on kauhea asia, niin silloin myös rauhaa on pidettävä kauheana asiana. Sortovaltaa tai tyranniaa ei yleensäkään tule pitää rauhana, vaan valtionterrorina ja valtion harjoittamana systemaattisena väkivaltana yhteiskunnan omia jäseniä kohtaan.
Rauha ei ollut Jeesuksen opetuksissa mikään itseisarvo. Tämän maailman "rauha" on useinmiten ollut sortovaltaa.
"Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! " (Luuk.12:49)
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan." (Matt.10:34)
"Ehkä ihmiset luulevat että olen tullut tuomaan rauhan maailmaan. He eivät tiedä, että olen tullut aiheuttamaan taisteluita maan päälle: tulta, miekan, sodan." Tuomaan evankeliumi 1:16 (epä-kanoninen)
Keitä ovat rauhantekijät?
Sosialistien "rauha" ei tarkoita harmoniaa ihmisyhteisössä. Sosialisteille "rauha" ei tarkoita aseista luopumista, tai sitä että ihmisiä ei enää kohdeltaisi väkivalloin. Sosialisteille "aseiden takominen auroiksi" ei ainakaan tarkoita sitä että valtio luopuisi aseista. Sosialistinen "rauha" tarkoittaa tyranniaa jossa valtiovalta hallitsee ihmistä pelolla, ja jossa ihmiseltä riistetään ihmisoikeudet (esim sananvapaus, omistusoikeus). Sosialistisen "rauhan" huipentuma on sosialistinen internationaali eli maailman laajuinen sosialistinen hirmuvalta maailmanhallituksineen.
Sosialistien mainostama "monikultuurisuus" ei kauniista juhlapuheista huolimatta merkitse lähimmäisenrakkautta, vaan "monikulttuuri" on sosialisteille vallankäytön ja alistamisen väline. Monikulttuurin taustalla on "hajoita ja hallitse" strategia, ei mikään pyyteetön lähimmäisenrakkaus.
Usein kulttuurien ja etnisten ryhmien kohtaaminen synnyttää yhteensovittamattomia ristiriitoja ja konflikteja. Ne "rauhantekijät" jotka Jeesus mainitsee evankeliumissa ovat eri maiden nationalisteja, eli tavallisia ihmisiä jotka eivät halua pakottaa vieraiden kultturien ja kansojen jäseniä elämään oman kulttuurinsa ja uskontonsa tapojen mukaan, vaan näkevät että konflikti-tilanteissa on usein parasta aloittaa lähimmäisen rakkaus niistä ihmisistä jotka asuvat lähimpänä, eli oman maan kansalaisista. "Rauhantekijät" ovat siis nationalisteja.
Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen:
'Herra, avaa meille'
,vastaa hän ja sanoo teille:
'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.'
Silloin te rupeatte sanomaan:
'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.'
Mutta hän on lausuva:
'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'
(Luuk.13:25-27)
Entäpä miekkaan hukkuminen?
Jeesus ja opetuslapset olivat kapinallisia. Fariseukset tiesivät tämän ja yrittivät saattaa Jeesuksen syytteeseen "kansan kiihottamisesta" (Luuk.23:14, Luuk.20:20). Jeesus ja opetuslapset kantoivat miekkoja mukanaan. He myös käyttivät aseitaan. Apostoli Pietarin kerrotaan lyöneen erästä sotilasta miekalla kun sotilaat tulivat hakemaan Jeesusta teloitettavaksi (Joh.8:10, Matt.26:51). Kuuluisat ovat Jeesuksen sanat Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat".
Jeesus ei oikeastaan kieltänyt käyttämästä miekkaa, hän ainoastaan totesi että miekkaan voi "hukkua". Oikeudenmukaista yhteiskuntaa rakennetaan ideologisen työn avulla, yleistä mielipidettä muuttaen. Sanat ovat sodankäynnin ohessa eräs keino vaikuttaa yhteiskuntaan ja oikeisjärjästelmään. "Miekkaan hukkuminen" tarkoittaa että harkitsematon sota ilman Sanan julistusta tai ideologista työtä jää vaille kannatusta. Ihmiskunta on sanojen vankina. "Miekkaan hukkuminen" ei siis ole sama asia kuin kadotustuomio joka langetetaan väärintekijöille.
Kun juutalaiset näkivät ne ihmeet joita Jeesus teki, he olisivat halunneet asettaa Jeesuksen kuninkaakseen. Jeesus ei kuitenkaan tähän suostunut. Ihmiset eivät uskoneet häneen sen tähden että hän todisti Jumalan vanhurskaudesta, vaan sen tähden että hän pystyi tekemään ihmeitä. Jeesus halusi että kansa tekisi parannuksen, uskoisi kirjoitetuun Sanaan ja profeettoihin, ja siihen mikä on oikeudenmukaista, ja asettaisi itselleen oikeudenmukaisen kuninkaan. Jeesus siis uskoi eräänlaiseen demokratiaan, ei kuitenkaan sellaiseen järjästelmään kuin meidän aikanamme. Jeesus halusi muutosta yleisen mielipiteen muutoksen avulla, vaan ei kuitenkaan väkipakolla. Tämän takia Jeesus käski Tuomaan pistää miekkansa tuppeen.
Ei evankeliumin julistamisen päämäärä ole evankeliumin julistaminen, vaan Jumalan Valtakunnan rakentaminen. Sanat eivät siis yksin riitä. Sana (ja sen tutkiskelu) synnyttää uskon mutta usko synnyttää teot.
Mitä Jeesus opetti koskien esivaltaa?
Jeesus ja hänen seuraajansa olivat kapinallisia. Fariseukset tiesivät tämän ja yrittivät saattaa Jeesuksen vastuuseen "kansan kiihottamisesta". Tästä kertoo myös seuraava evankeliumin kohta:
Ja he [ylipapit] vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. Ja ne kysyivät häneltä sanoen:
"Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?"
Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille:
"Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?"
He vastasivat:
"Keisarin."
Niin hän sanoi heille:
"Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."
Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat." (Luuk.20:20-26)
Mitä Jeesus tarkoitti tässä "antamisella"? Minkä antamisesta hän puhuu? Vastaus on seuraava:
Sekä esivalta (keisari) että Jumala käyttävät tiettyä rankaisuvaltaa suhteessa ihmiseen. Esivalta rankaisee maallisen lain rikkojia esimerkiksi vankeudella. Rangaistus synnyttää ihmisessä tietyn pelon (1Joh.4:18). Jeesuksen opetus voidaankin tiivistää siten että esivaltaa tulee peljätä suhteessa siihen rangaistukseen mitä esivalta käyttää, ja Jumalaa suhteessa siihen rangaistukseen mitä Jumala käyttää.
Jeesus opettaa tämän lisäksi että maallisen esivallan käyttämä rangaistus, olkoonpa se vaikka vankeus tai kuolemantuomio, ei ole mitään verrattuna siihen rangaistukseen jonka Jumala väärintekijöille langettaa:
"Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin (=hallitusmiehet, sotilaat), eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin (=Jumalaa). Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää." (Luuk.12:4-5)
Huomaa että tässä evankeliumin kohdassa Jeesus kieltää pelkäämästä valtiovaltaa - meidän tulee peljätä ainoastaan Jumalaa. Jeesuksen opetus koskien esivaltaa voidaan nyt ymmärtää: on suotavaa maksaa veroa keisarille, jos tämä ei estä Jumalan käskyjen ja Jumalan tahdon toteuttamista.
Jeesus hyväksyi sotilas-ammatin (Luuk.3:14, Matt.8:10), sillä verojen kerääminen tai verojen maksaminen ei ole väärin sinällään. Veroja voidaan nimittäin kerätä oikeudenmukaisuuden ja yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Mutta entäpä jos veroja kerätään Jumalan palvelijoiden ja Jumalan kansan tuhoamiseen? Miten tulee toimia siinä tapauksesssa että verojen maksaminen on Jumalan tahdon vastaista? Mooses nousi esivaltaa vastaan kun hänen kansaansa yritettiin tuhota raskaalla verotaakalla (2Moos.5; 2Moos.14).
Lähimmäisenrakkaus velvoittaa meidät oikeudenmukaisuuteen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Usein tämä pyrkimys on ristiriidassa korruptoituneen ja pahansuovan valtiovallan väärien ja epäoikeudenmukaisten poliittisten päämäärien kanssa.
"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Ap.t.5:29)
Saatanallista esivaltaa ei tarvitse totella, mutta kapinaa ei kuitenkaan ole välttämätöntä tuoda ilmi julkisesti. Uskova saa valita näyttääkö vihamielisyyttään riippuen siitä mikä on missäkin tilanteessa seurakunnan kannalta edullista. Veroa saa siis maksaa hämäyksenä:
"olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset" (Matt.10:16)
Maailma annettu ajallisesti pahan valtaan
Eräässä opetuksessaan Jeesus kutsui Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi:
"En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään." (Joh.14:30)
Luukkaan evankeliumissa on kohta josta käy ilmi että Jumala on antanut tämän maailman hallitusvallat Saatanan vallan alaisuuteen.
Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle:
"Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon..." (Luuk.4:5-8)
Se että hallitukset ja valtiovalta on annettu Saatanan valtaan tarkoittaa sitä että hallitusvaltaa ovat saaneet pitää ne ihmiset jotka ovat jatkuvassa kapinassa Jumalaa vastaan. Ihmiskunnan kapina Jumalaa vastaan jatkuu yhä tänä päivänä.
Se että pahat ja väärämieliset ihmiset ovat saaneet hallita tämän maailman valtioita on Jumalan säätämyksen mukaista (Dan.4:14, Joh.19:11). Pahuuden vallalla on oma tarkoituksensa sielujen taivaallisessa kiertokulussa ja Jumalan pelastussuunnitelmassa.
"Tämä on säädetty enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman." (Dan.4:14)
Miksi Jumala salli kapinoivien enkelten (=väärämielisten ihmisten) päästä valtaan? Eräs syy on se että väärämielisten ihmisten yritykset muodostaa "hyvinvointiyhteiskunta" tulevat aina johtamaan epäonnistumiseen, jatkuviin ristiriitoihin ja inhimilliseen kärsimykseen. Epä-onnistumisissaan Saatana ja hänen palvelijansa (kristillinen vasemmisto) tulevat itse todistaneeksi etteivät he pysty hyvinvointivaltion rakentamiseen. Heiltä puuttui rakkaus. Tämä takia lopulta Saatana itse on kumartuva Jumalan eteen ja tunnustava tämän vanhurskaaksi. Eräs toinen syy on se että sodassa saatanallista esivaltaa vastaan jumala kirkastaa ne jotka hän on valinnut (Room.8:30).
Hallitusvalta on kuitenkin annettu Saatanan haltuun vain ajallisesti. Tulee aika jolloin seurakunta saa muodostettua valtion, ja kaikki saatanalliset valtiot (Pohjois-Korea, Ruotsi, USA) ja kaikki saatanallinen esivalta kukistetaan suuressa sodassa. Näistä ihmeellisistä tapahtumista kertoo profeetta Daniel seuraavasti:
"Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti" Dan. 2:44
"Neljäs peto [Katolinen kirkko] on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta [Euroopan kristityt valtiot], jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu [Yhdysvallat], ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän [U.S.A] puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti." Dan.7:23-26
Mitä opetus "toisen posken kääntämisestä" tarkoittaa?
Sananmukaisesti luettuna Jeesus käskee Raamatussa seuraajiaan esimerkiksi amputoimaan omia ruumiinjäseniään (Matt.5:30, 18:8, Mark.9:43). Tätä amputaatiota koskevaa opetusta ei luonnollisestikaan voida tulkita sananmukaisesti, suoraan. Eräs toinen, paljon enemmän keskustelua herättänyt evankeliumin kohta on Jeesuksen opetus "toisen posken kääntämisestä". Jeesus käskee kyseisessä kohdassa myös "olemaan vaatimatta oikeutta" ja "tekemään työtä ilmaiseksi". Tämä raamatunkohta on syytä panna oikeaa taustaa vasten ja sovittaa yhteen Jeesuksen muiden opetusten kanssa. Kyseinen kohta kuuluu seuraavasti:
" Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää." (Matt.5:39-42)
Päinvastoin kuin valtionkirkon papisto (sanhedrin), Jehovan todistajat ja muut sosialistit opettavat kysymyksessä ei ole opetus alistuvuudesta ja toimettomuudesta väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden edessä. Toisen posken kääntämisessä on kysymys anteeksiantamisesta. Jeesus opettaa että jos me annamme anteeksi sille joka rikkoo meitä oikeudettomasti, niin me saamme itsekin anteeksi omat vastaavat rikoksemme.
" jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt.6:14-15)
Meidän ei tule soveltaa ankarampaa tuomiota lähimmäisiimme kuin mitä itse sovellamme itseemme. Meillä ihmisillä on nimittäin taipumus nähdä vain toisten virheet.
" Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. " (Matt.7:1-2)
Nyt voimmekin ymmärtää opetuksen "posken kääntämisestä" oikeassa merkityksessä. Kysymys on anteeksiantamisesta. Ei sinällään ole väärin puolustautua oikeudetonta hyökkääjää vastaan, väärin on lyödä toista samasta rikoksesta kuin mitä itsekin tekee, tai mihin itsekin on syyllinen. On kyllä sallittua puolustautua hyökkääjää vastaan jos hyväksyy vastarinnan siinäkin tapauksessa että itse olisi hyökkääjä. Se että me sovellamme samaa moraalista arvoasteikkoa (mittaa) niin itseemme kuin lähimmäisiimme, ei ole millään lailla ristiriidassa väkivaltarikollisten rankaisemisen kanssa. Opetuksella toisen posken kääntämisestä ei ole muuta imperatiivista merkitystä kuin oikean moraalisen arvosteluasteikon soveltaminen.
Toisekseen, Mooseksen laki sallii itsepuolustuksen.
" Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään kuoliaaksi, ei tappaja ole vereen vikapää." (2Moos.22:2)
Jos siis Jumala sallii tappaa yöllä kotiin murtautuvan lammasvarkaan, niin kuinka paljon ennemmin hän sallii tappaa kotiin murtautuvan raiskaajan tai murhaajan? Eikö läheisten (lapset, vaimo) henki ja terveys ole arvokkaampi kuin lampaan kohtalo?
" Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he [fariseukset] kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan. Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää." (Matt.12:10-12)
Raamatussa kerrotaan että Mooses tappoi egyptiläisen miehen suojellakseen erästä uskonveljeään (2Moos.2:11-12). Apostolit hyväksyivät Mooseksen teon (Ap.t.7:24).
Me elämme tänä aikana valtionkirkon ansiosta laittomassa yhteiskunnassa. Pahoinpitelijät ja raiskaajat selviävät mitättömillä rangaistuksilla. Lähimmäisenrakkaus vaatii että näinäkin aikoina me asetumme vastustamaan väkivaltaa ja pahaa, ei pelkästään oman turvallisuutemme takia, vaan myös heikoimpien, naisten, lasten ja vanhusten turvallisuuden takia. Joskus me voimme joutua vastustamaan pahaa oman etumme, ja oman vapautemme uhalla.
Kirkon papisto ja Jehovan todistajat (sanhedrin) ovat tulkinneet opetusta "toisen posken kääntämisestä" siten että he ovat tehneet synniksi itsensä puolustamisen ja lähimmäistensä puolustamisen oikeudetonta hyökkäystä vastaan. He ovat hengettömässä ja huolettomassa opetuksessaan aikaansaaneet väkivaltaa ja epä-oikeudenmukaisuutta. Kirkon papiston (sandherin) tarkoituksena ei ole ollut opettaa ihmisiä antamaan anteeksi vaan heidän tarkoituksenaan on ollut estää pahuuden ja epä-oikeudenmukaisuuden vastustaminen. He ovat halunneet saattaa ihmiset toimettomiksi ja kykenemättömiksi puolustamaan itseään ja lähimmäisiään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.